Joskus tulee mieleen että sinäkin ajattelet minua yhtä paljon kuin minä sinua.
Mitenköhän elämämme olisi muutunut jos lopulta olisit antanut minulle tilaisuuden rakastua sinuun?
Mitenköhän elämämme olisi muutunut jos lopulta olisit antanut minulle tilaisuuden rakastua sinuun?
Vastaukset 45
Vanhimmat
anteeksi, huarasit sen toisenkaa, monta kuukautta ennenku asia tuli minun tietooni, mä en enää koskaan voi antaa tommoselle lutkalle anteeksi.
..antaa sulle tilaisuutta.
olisit satuttanut mua.. satutit mua silti vaikka en päästänyt sua mun lähelle.
kaipaan yhä sua.
voi tietää, olisinko satuttanut sua? minäkin kaipaan sua koko ajan.
rakastua minuun??? En tiedä olisiko onnistunut, jos noin siirrät vastuun toiselle joka asiassa. Ehkä rakkauteni ei riittäisi, jos noin ajattelet.
Mistäs kummasta niin päättelet, onko jotain konkreettista tapahtunut, vai pelkkää hiljaiseloa?
mutta kyllä me asia selvitettiin puhumalla oikeastikin
jäi kalvamaan mieltä...entä, jos, kuitenkin, ehkä, ei, kyllä.
nautinnollista kun omassa pienessä, täydellisyydessään voi arvostella muista ja tuntea vahingoniloa muiden sydänsuruista?
varmaankin, jos on täydellinen arvostelemaan toisten suruja.
tainnut sitä tehdä, anteeksi. ikävä saa vähän herkkähipiäiseksi
kaikilla joskus jossain elämän tilanteessa, on suuria suruja, jotkut löytävät onnensa, toiset jatkavat yksin, miten parhaiten taitavat.
taitaminen silloin kun toista on iso ikävä muuttuu melko yksinäiseksi. jostain pitäisi löytää intoa ja voimaa päästä toisesta yli.
Mikasta...:/ tykkäsin liikaa ja petyinkin sitten.
kumpikaan päästä yli... ainakaan ihan vielä. minäkin tykkäsin liikaa naisesta jonka elämään minä en mahtunutkaan. miksi petyit? :(
on todellakin aika voimakas tunne, lamaannuttavakin.Mielessä pyörii ajatukset, mitä tein väärin, mitä olisi pitänyt tehdä, sanoa toisin, etten olisi nyt tässä kaipailemassa, vaan yhdessä, jatkamassa eteenpäin, elämää, käsi kädessä.
ei osaa ehdä mitään, ei saa aikaiseksi mitään kunnollista. ei saa silmiään auki vaikka uusi todellinen suuri rakkaus seisoisi nenän edessä. ääliömäistä.
Olisi varmaan pitänyt hyppiä tasajalkaa, silloin,kun se vielä oli mahdollista ja kirkua..olen tässä! Myöhäistä jo..hän jatkoi matkaansa.
käyttää kaikki keinot. ne jotka osaavat sen taidon, ottavat mitä haluavat. me hiljaiset,ujot tai muuten saamattomat voimme tutkailla itseämme peilistä ja miettiä mitä tekisin toisin ensi kerralla.
ainakaan ei tarvitsisi miettiä sitä enää täällä.
se mies lähetti nättejä viestejä ja kehui ja vaikka mitä ja sai minut ihastumaan itseensä...halusi tavatakin, odotin sitä innolla. Hän kuitenkin päätti ottaa jonkun toisen :((
Miksi jää roikkumaan yhteen ihmiseen, vaikka maailma on täynnä ihmisiä, jotka voisivat rakastaa juuri minua. Meille kaikille on niitä. Harmillista.. ja anteeksi kun osallistuin keskusteluunne, joku siitä aina hermostuu, että väliin heittää jotain..
paremmin miestä, voisi kuvitella että kuka tahansa kelpasi ken ensiksi ehti. saat nähdä, löydät paremman ja itsellesi sopivamman :)
ei tämä privaattia ollut. oikeassahan sinä ja kiitos kannustuksesta, mielipiteesi on tärkeä meille roikkujille.
millähän siitä roikkumisesta pääsisi, millähän sitä antaisi itselleen uuden tilaisuuden?
sillä roikkujalla, en teitä
sen arvasin että kuulut samaan kerhoon ;)
haluan uskoa että näin tulee vielä käymään :)
tilaisuus jollekin toiselle niin voit olla varma että niin käy. koskaan ei kuitenkaan pääse yli todellisesta suuresta rakkaudesta vaikka kyllä se ajan kanssa unohtuu. ihastuksia tulee ja menee.
tässäkään olisi muuten teitä lukemassa ;) Ei täällä muut viihdy kuin me tunteissa roikkujat.
puolihan tällä palstalla roikkumisessa on että ikävä helpottaa kun saa jutella toisen ihmisen kanssa, vaikka vain näin kirjoittamalla.
muuten täällä roikkumisen voisi jo kyllä lopettaa... ei vaan osaa.
silmäniskusi piristi iltaani :))
jossain kulman takana voi olla hän, joka vie jalat alta, sydämen sykkyrälle, ennen kuin huomaatkaan, sielunkumppani on löytynyt.
Mutta vaikka näitä ei enää lukisi, omissa tunteissa roikkuminen jatkuisi varmaan silti. Luen näitä kylläkin koko ajan vähemmän ja vähemmän. Palstat ei ole suurin ongelma, ikävä on. Samoin sinun iskusi piristi.
löytää se sielunkumppani? yleensä sitä löytää vain muita kumppaneita joiden kanssa ei koskaan pääse samalle aaltopituudelle henkisesti. no, ehkä se johtuu siitä että muita kumppaneita löytyy vain silloin kun veressä on muutakin kuin punasoluja.
lopettanut jo monta kertaa palstan lukemisen. kumma, miten tulen aina uudelleen ja uudelleen takaisin. saattaa mennä kuukausi tai kaksi mutta silti palaan. luulen, että hänkin lukee näitä juttujani mutta yritän varoa tunnisteita.
roikkuminen ei tunnu niin pahalta kun löytää teidän kahden kaltaisia, ihania ihmisiä. :)
täällä, ehkä se auttaa ikävässä. Vastasin tähän, koska allesi en pääse ;)
Nyt taidan laittaa koneen pois, eiköhän tässä jo ole taas vähäksi aikaa ikävää. Hyvää jatkoa.
jos jotakuta ei miellytä, se on hänen ongelmansa. Tuskin se etsimällä löytyy, putkahtaa vaan eteen, yllättäin :)
tapaamme, ehkä emme. Olit kuitenkin piristävää seuraa. Heräsin viimein horroksesta tuon sinun toisen lauseesi ansiosta.
Ehkä minullakin on vielä onnea, samoin sinulla. ;)
Tapaamisiin!
sielunkumppanin löytäminen on vaan suurta arpapeliä koska toisen ajatuksia ja todellista minää ei löydä tässä pinnallisessa maailmassa. onneksi tällaisia palstoja on jossa ainakin on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia samanhenkisen ihmisen kanssa :)
allesi ;) Kyllä meillä kaikilla on tilaisuuksia vielä pilvin pimein. Toistaiseksi en kyllä muita huolisi kuin hänet. On hän vaan niin pysäyttävä ihminen, ehkä se sielunkumppani jopa.
Tapaamisiin.
todella mukavaa :)) ja yllättävää, että täältä löysin, järkeviä keskustelukumppaneita.Onhan niitä tietenkin muuallakin, palstoilla, useimmiten joku ihmeellisyys vastailee, jotain hyvää päivää kirvesvartta-tyyliin.
Kiitokset ajatusten vaihdosta sinulle!!!!!
TSEMPPIÄ!!!!!
kohdataan taas, kun eniten kaveria kaipaamme. :)
olehan tarkkana, ettei se suuri rakkaus pääse ohitsesi silloin kun kaipaat sitä ...mikä meni jo ;)
onkin mahdoton päästä ;)
pidetään kiinni tärkeistä tunteistamme ja katsotaan onko meistä sellaisiksi ihmisiksi että päästäisimme jonkun toisen lähelle sisintämme. vai onko sellaista olemassakaan, sielunkumppania.
jatkan tähän..
hih...vai meni se suuri rakkaus jo
jäipähän edes hippusellinen muisteloita :))))
on jossain vaiheessa uskoa. muuten jää murehtimaan ja kaipaamaan turhan takia sellaista mistä ei koskaan mitään tule. sitä minä yritän itselleni uskotella mutta aina välistä se unohtuu ja silloin hiivin tänne kaipaamaan. tulee ne muistot aina väkisinkin mieleen, aina hyvät, ei koskaan huonot :)
kultaseni.. minun on jätettävä kiinnostava seurasi ja lähdettävä töihin :(
olet ihana, pysy aina tuollaisena :)))
hauskaa loppuiltaa ja hyviä unia!
viuuuuhhh :)))) sinne meni...
mistä ko.ihminen on?