Hei olen parin kuukauden päästä täyttävä 19v poika. En tiedä miksi, mutta omistan todella suuret ulkonäköpaineet ja saatan jopa ottaa vitsit (ulkonäöstä,naisista tjs) todella tosissaan vaikka järki sanoisi, ettei ne pidä paikkaansa.(esimerkiksi "sinä oot sen verta pelimiehen näkönen että sun ei tarvi" ja saatan ottaa tuollaisenki todellisena vittuiluna:( Olen seurustellut muutaman kerran vakavasti ja tänä vkl heilastelin lauantai-illan baarissa mielestäni nätin ja ihanan naisen kanssa, jonka kanssa pidimme hauskaa hieman läheisimmissäkin tunnelmissa. Kyseisten tekijöiden pitäisi nostaa todellakin itsetuntoani, mutta päinvastoin, paineeni vain kasvavat huomattavasti, siis ulkonäköpaineet. Pidän peilistäni itseäni ns."komeana" mutta joskus kuvia katsellessani havahtuu ja pahasti :(todellisuuteenko? , toki tiettyjä poikkeuksia kuvissakin on, onneksi :) Olen kuullut myös kehuja useasti "nätteydestä ja komeudesta" mutta en silti mielestäni vedä vertoja lähellekään niihin standardeihin mitä ne kattaa varsinkaan verrattuna muihin, ehkä joskus toki, mutta en todellakaan ymmärrä tätä ongelmaani. mikä avuksi? tässähän rupeaa tunteen olonsa ns.säälittäväksi. ja enkä todellakaan tunne oloani miksikään naistenmieheksi, koska en sellainen ole joten älkää kuitenkaan sitä käsittäkö väärin. ja anteeksi sekava tekstini, mutta pakkohan se oli johonki näitä purkaa :)
kohta 19 ja ongelmat "suuret?"..
TuoHi89^^
4650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No eipä tuohon tunnu olevan ratkaisua... Itsellä kans usko itseen horjuu aika pahasti. Tavallaan ajattelen olevani ihan normaalin näkönen mutta sitten taas... Huoh. Ajattelen just niinku säki mutta paineet johtuu lähinnä siitä etten tunnu kelpaavan kellekkään. Ainakaan selvinpäin oleville. Hah... Säälittävää. Niin ja eroaahan mun ajatukset toki siinä että olen itse naispuolinen.
Kun ihmisiä laitetaan vierekkäin ja aletaan vertailla ulkonäköä niin ei oikeastaan sen suurempia eroja aina löydy.
Jonkun mielestä esimerkiksi minä olen hyvännäköinen mutta toisen mielestä en.
Tähän voivat vaikuttaa lukuisat asiat.
Ulkonäkömieltymykset vaihtelevat eletyn elämän mukaan.
Mä uskallan sanoa ettei kukaan ole ruma.
Jokainen on omalla tavallaan hyvännäköinen.
Ja samalla muidenkin mielestä.
Oon muuten tyytyväinen yleensä omaan ulkonäkööni, paitsi silloin, kun vertaan muihin. Siis, älä vertaa. Sä oot just hyvännäköinen sellaisena, kuin oletkin ja tiedät sen itse. Jos joku sanoo sua hyvännäköiseks, miks et uskois? Ja joku pitää jotakin paremman näköisenä, kuin toinen toista :)
Niin, muista myös että koskaan ei voi kaikkia miellyttää. Kun mä rupesin seurustelemaan ensimmäisen kerran, stressasin aina kotona ulkonäöstäni, tunsin että minun pitää miellyttää poikaystävääni ulkonäöllisesti. En ehkä silloin vielä älynnyt että ihminen ei ole koriste-esine ja se paras on sisällä, ja oikeasti hyvä poika/tyttökaveri ei ole niin pinnallinen.
Ota vaan coolisti, äläkä tuijottele kuvia itsestäsi koko vapaa-aikaasi vaan keksi jotain muuta ajateltavaa. Käy vaikka sovittamassa vaatteita, niin huomaat kuinka komea oikeasti oletkaan! Useammatkin pojat ovat sanoneet minua nätiksi/söpöksi, mutta kun katson kuviani, en voisi uskoa heidän sanoneen niin. Paras itsessään ei todellakaan näy kuvassa ja voin kertoa että äidilläni ja minulla kuvat eivät ole melkein koskaan onnistuneet niin että tyytyväisiä olisimme. Pidän itseäni silti ihan nättinä, välillä poikaystäväni jopa kysyy minulta 'etkö todellakaan oo koskaan älynny et oot noin nätti?' :D Kuvat siis ei kerro mitään. Se on se syy miksi harvoin lähetän kuviani kellekään ~ mieluummin näen ihmisen.