6.10.2008
Surullisesti kaklattaen
viuhtovat villihanhet
pääni yli kaukomaihin.
Violetti valo veden yllä
puiden kulta
kaikki käy kipeästi sydämeen.
Kuihdun niin kuin kuloheinä.
Pureksin happamia pihlajanmarjojani:
mitään, koskaan, ei milloinkaan.
Surullisesti kaklattaen
viuhtovat villihanhet
pääni yli kaukomaihin.
Violetti valo veden yllä
puiden kulta
kaikki käy kipeästi sydämeen.
Kuihdun niin kuin kuloheinä.
Pureksin happamia pihlajanmarjojani:
mitään, koskaan, ei milloinkaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tämä on valtavan hyvä.
Jokaisessa säkeessä on jotain erityistä,
mutta erityisesti tuo ensimmäisen säkeen
' viuhtovat kaklattaen ' osui ja upposi.
Kiitos vain, miellyttävää luettavaa vaikka siinä
onkin hieman surumielinen sävel.
musta nopeasti ja ajattelematta, ainoastaan omineen käsiksineen tehty
runo on hyvä.
Mitä aivoilla/sielulla/sydämellä tekee jos on runo?
ja surua riipaisevin pienin sanoin. Pidin.