Sorry tämä yleistäminen, koska kyllä poikkeuksiakin on. Kysymys on siis minusta, naisesta, joka joutuu osittaisen alopecian vuoksi käyttämään hiuslisäkkeitä (ei kokoperuukkia vielä, mutta sekin päivä on tulossa). Minulla oli Suomi24 treffeillä ilmoitus muutama vuosi sitten ja siihen vastasi ihana mies. Tavattiin ja synkkasi siihen asti kunnes selvisi, toisella tapaamisella, että minulla on hiuslisäke. Kerroin hänelle syyn miksi joudun pitämään (1990-luvun alusta) lisäkettä. Ei hän sitä edes huomannut kuin vasta kun olimme siirtymäsäs intiimimpään kanssakäymiseen. Hän sitten sanoi, että "olen turhamainen ja naurettava". Hän myös ihmetteli miksi värjään kulmakarvojani (niistä puuttuu osa) ja ripseni ovat harvat (niistä ei sanonut mitään). Hän sanoi, ettei kukaan mies tuollaista naista huoli.
Kyllä se teki kipeää. Tästä on aikaa tasan kolme vuotta. Olen nyt hyväksynyt tilanteen (olen yli 40-vuotias), että joudun hiuksettomuuteni vuoksi olemaan yksin. Miksiköhän se on niin olennainen asia? Nykyisin hiuslisäkkeet ovat niin luonnollisen näköisiäkin, ettei niitä välttämättä edes erota aidosta.
Itse olen "sinut" lisäkkeitteni kanssa, mutta jostain syystä muut eivät. Tämä eräskin mies sanoi, että miksen voi reilusti vain kävellä kaljuna. En vaan voi. Tuntisin itseni alastomaksi kuten moni muukin nainen tässä tilanteessa. Ymmärrän toki, että hiuksettomuus voi miehillekin olla ongelma, mutta kaljut miehet ovat tuttu näky katukuvassa eivätkä herätä huomiota millään tavoin. Eri asia naisilla.
Kunhan purin tänne tuntojani. En tule lukemaan vastauksia, koska olin vain "ohikulkumatkalla" ja sattui masis päälle.
Minulla tutkittiin ensimmäisen kerran asiaa jo vuonna 1984 eikä mitään syytä löydetty hiusten lähtöön. Tutkimuksiin kului rahaa sen verran paljon, että päätin sitten, että hiuslisäke on halvempi vaihtoehto ja nykyisin ovat niin luonnollisen näköisiä. Ensimmäinen hiuslisäkkeeni oli eurooppalaista luonnonhiusta ja teetätin sen Hesassa. Nykyisin käytän keinokuitua, mutta niistäkin löytyy todella hyviä ja luonnollisia, vaikka niiden käyttöikä on lyhyt verrattuna luonnonhiuksisiin.
Kyllä se teki kipeää. Tästä on aikaa tasan kolme vuotta. Olen nyt hyväksynyt tilanteen (olen yli 40-vuotias), että joudun hiuksettomuuteni vuoksi olemaan yksin. Miksiköhän se on niin olennainen asia? Nykyisin hiuslisäkkeet ovat niin luonnollisen näköisiäkin, ettei niitä välttämättä edes erota aidosta.
Itse olen "sinut" lisäkkeitteni kanssa, mutta jostain syystä muut eivät. Tämä eräskin mies sanoi, että miksen voi reilusti vain kävellä kaljuna. En vaan voi. Tuntisin itseni alastomaksi kuten moni muukin nainen tässä tilanteessa. Ymmärrän toki, että hiuksettomuus voi miehillekin olla ongelma, mutta kaljut miehet ovat tuttu näky katukuvassa eivätkä herätä huomiota millään tavoin. Eri asia naisilla.
Kunhan purin tänne tuntojani. En tule lukemaan vastauksia, koska olin vain "ohikulkumatkalla" ja sattui masis päälle.
Minulla tutkittiin ensimmäisen kerran asiaa jo vuonna 1984 eikä mitään syytä löydetty hiusten lähtöön. Tutkimuksiin kului rahaa sen verran paljon, että päätin sitten, että hiuslisäke on halvempi vaihtoehto ja nykyisin ovat niin luonnollisen näköisiä. Ensimmäinen hiuslisäkkeeni oli eurooppalaista luonnonhiusta ja teetätin sen Hesassa. Nykyisin käytän keinokuitua, mutta niistäkin löytyy todella hyviä ja luonnollisia, vaikka niiden käyttöikä on lyhyt verrattuna luonnonhiuksisiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta luulenpa, että kyseinen herra edelleen tumputtelee yksikseen kämpillään, sillä kuka nyt moista riesakseen ottaisi. Ei kai kukaan fiksu päästä suustaan moisia möläytyksiä. Moukat ovat moukkia. Hiukan kyllä ihmetyttää, että yhä kutsut miestä "ihanaksi", vaikka osoittautui heti täydeksi k**ipääksi.
Ei kyllä kannata masentua, jos jollain treffipalstalla törmää kaikenlaisiin höyrypäihin. Se on nimittäin ihan pelin henki seuranhakufoorumeillla. Mahtaako kukaan niistä oikeasi seuraa löytää, kun vaatimukset ovat yleensäkin tähtitieteelliset, vaikka itse sitten yleensä ollaan ihan tavis.
Kyllä yksin voi joutua olemaan mitä erilaisimmista itsestään riippumattomista syistä. Toivotan Sinulle kumminkin onnea, jos edelleen etsit seuraa.
Samaa mieltä olen edellisen kanssa. Ja vaikka aloittaja sanoikin, ettei enää vastauksia lue, niin kerrompa myös ihanasta miehestä! (ei siiis yleistetä)
Ystävätär oli vasta tavannut miesystävänsä, kun ärhäkkä rintasyöpä todettiin, ja molemmat rinnat poistettiin. Huolestuneena asiasta kyseli kumppanin mielipidettä; mies lohdutti, ettei ole enää imeväisiässä! Ovat edelleen onnellisesti yhdessä vuosien jälkeen! Joten siis, miehiäkin on moneksi.
Itse rajusta hiustenlähdöstä kärsineenä, (joka nyt on jotakuinkin aisoissa) miesystäväni on ollut lämpimänä tukena kokoajan, ihaillut peruukkeja kuin uusia kampauksia jne.
Aina voit lohduttautua sillä, että naiset eivät varmasti hyväksy miesten hiuslisäkkeitä senkään vertaa kuin päinvastoin...