Kuinka yleisenä näette mielenterveyden häiriöt lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa? Tuntuu ainakin, että joidenkin on todella vaikea hakea apua ongelmiinsa.
Ainakin se on selvää, että rankan opiskelun ja työn vuoksi ihmisistä tulee esiin sellasia heikkojakin puolia, jotka muunlaisessa ympäristössä eivät olisi välttämättä näkyneet, ainakaan samalla tavalla.
Ahdistuneisuus, masennus ja syömishäiriöt ovat ainakin yllättävän yleisiä. Ilmapiiri on vieläpä omiaan lietsomaan pakonomaista perfektionistista käyttäytymistä. Olen usein miettinyt johtuuko lääkiksen rankkuus siitä, että se oikeasti on sellaista - vai sittenkin siitä, että joillain ihmisillä on taipumus tehdä kaikesta todella vaikeaa.
Ainakin se on selvää, että rankan opiskelun ja työn vuoksi ihmisistä tulee esiin sellasia heikkojakin puolia, jotka muunlaisessa ympäristössä eivät olisi välttämättä näkyneet, ainakaan samalla tavalla.
Ahdistuneisuus, masennus ja syömishäiriöt ovat ainakin yllättävän yleisiä. Ilmapiiri on vieläpä omiaan lietsomaan pakonomaista perfektionistista käyttäytymistä. Olen usein miettinyt johtuuko lääkiksen rankkuus siitä, että se oikeasti on sellaista - vai sittenkin siitä, että joillain ihmisillä on taipumus tehdä kaikesta todella vaikeaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Johtuuko se, ettei apua haeta siitä, että pelätään potilaaksi joutumista mahdollisille tuleville työtovereille tmv.?
Oletan aloittajan opiskelevan itsekin lääkiksessä, joten kysynkin myös omaa mielipidettäsi asiaan.
Kiinnostaisi myös minkälainen ihmislaji lääkiksen sitten ottaa rennommin, tässä tarkoittaen ilman perfektionismia yms.
Ovatko he mahdollisesti jo hieman vanhempia?
Vai ovatko pingoittajat sittenkin heitä, jotka ovat hakeneet jo useamman kerran ja joille lääkis on jonkinlainen pakonomainen mantra jo ennen sisäänpääsyä, ja lääkikseen päästyään jää neuroosi ikään kuin päälle sille mallille, etteivät huomaa sisään jo päässeensäkään?
Kunhan aprikoin, mitään sisäpiirin tietoa minulla ei ole...
Olen jo muutaman vuoden lääkiksessä opiskellut, loppusuora lähestyy kovaa vauhtia :) huomasin kirjoituksesi vasta nyt. En osaa sanoa kyllä, onko mielenterveyden ongelmat lääkiksessä yleisempiä kuin millään muullakaan alalla.
Itse sairastuin vajaa vuosi sitten syömishäiriöön ja jonkin asteiseen masennukseen ja ahdistukseen. Apua olen nyt ihan hiljattain hakenut tähän. Kieltämättä varsinkin syömishäiriöstä kertominen tuntui kovin nololta, kun periaatteessa tiedän seuraamukset erittäinkin hyvin...mutta psykiatri sanoi, että ei se järki aina asioissa ole mukana, joten turha tuosta huolehtia :)
Ja totta on varmasti lääkiksessä, että ns vaativia persoonallisuuksia löytyy runsaasti. En tiedä kuinka paljon lääkiskaveripiirini perfektionismi vaikutti omaan sairastumiseeni, yleensä kun itse olen ottanut asiat kohtuu rennosti. Veikkaisin, että lääkikseen hakeutuvista suuri osa omaa perfektionistisen asenteen ainakin johonkin rajaan asti.
no, olen yrittänyt nyt kääntää oman sairastumiseni voimavaraksi tulevassa työssäni, jospa omat kokemukset auttaisivat ymmärtämään ja auttamaan tulevia potilaitani :)
Olisipa mukava kuulla muistakin lääkisläisistä, joilla on/on ollut mielenterveydellisiä ongelmia!