Olen jo yli vuoden ajatellut koiran hankkimista. Opiskelen, joten matkusteluun ym ei juuri liikene rahaa, mutta toisaalta päivät koulussa venyvät joskus pitkälle iltapäivään. Perheelläni ei ole koskaan ollut koiraa, mutta pienempiä lemmikkejä kyllä. Jonkin näköistä käsitystä siis on häkkien siivoamisista, eläinlääkäreillä käynneistä, eläinten virkeänä pitämisestä jne.
Olen lueskellut paljon koiratietoa netistä ja erilaisista kirjoista. "Oletko todella valmis koiran hankkimiseen?"-tapaisissa teksteissä sanotaan toisinaan, että jos ylipäätään lukee moista, ei todennäköisesti ole koiratyyppiä. Eikö ensi kertaa koiraa hankkivalla kuitenkin tulisikin olla jonkin verran epävarma olo? En usko, että katuisin koiran hankintaa, mutta moisia kirjoituksia lukiessa tulee TODELLA epävarmaksi. Mitä mietitte?
Olen lueskellut paljon koiratietoa netistä ja erilaisista kirjoista. "Oletko todella valmis koiran hankkimiseen?"-tapaisissa teksteissä sanotaan toisinaan, että jos ylipäätään lukee moista, ei todennäköisesti ole koiratyyppiä. Eikö ensi kertaa koiraa hankkivalla kuitenkin tulisikin olla jonkin verran epävarma olo? En usko, että katuisin koiran hankintaa, mutta moisia kirjoituksia lukiessa tulee TODELLA epävarmaksi. Mitä mietitte?
Vastaukset 13
Vanhimmat
tässä mailini:
[email protected]
eli koira tarvitsee aikaa varsinkin pentuaikanaan....sitä pitää ajatella että onko sinulla aikaa olla koirasi kanssa opettaa sisäsiistiys ja muuta perusasiat ja onko sinulla aikaa leikkiä peuhata ja lenkkeillä koirasi kanssa...sitäkin pitää ajatella(ikäväkyllä)että riittääkö rahasi koiran ruokiin eläinlääkäri käynteihin ja kaikkeen muuhun koiran tarpeisiin...kun kaikki tuppaa aina maksamaan...
ei siinä ole mitään pahaa että etsii tietoa ja lueskelee oppaita...se on vaan hyväksi niistä saat paljon käytännön ohjeita ja ei siitä mitään haittaa ole...ja en ole kuullut kenenkään sanovan että jos lukee tollasta tietoutta niin ei ole koira ihminen..päinvastoin...ei kukaan luonnostaan osaa kaikkea koiriin liityvää..vaikkakin kaikkiin opuksiin ei aina ole luottaminen ja asioissa voi käyttää omaakin järkeä
mutta jos olet valmis huolehtimaan,rakastamaan,ja olemaan koiralle rakastettava ja "hyvä" omistaja ja ystävä niin olet varmasti kykeneväinen hankkimaan koiran...ja epävarmuus on ihan normaalia joka asettuu ajallaan....
Tietysti kirjojen lukemisesta voi hyötyäkin olla, mutta itselleni koiran kasvatus oli kyllä täysin erilaista kuin mitä missään opuksessa saati muualla on neuvottu.
JA kyllä, se ON rankkaa puuhaa, mutta palkitsevaa, jos jaksaa oikein pakertaa!
Itsellänikin oli ensin (ja on edelleenkin) pikkujyrsijöitä, joiden hoidosta annetaan myös paljon vääriä kuvia oppaissa. Paras keino oppia kasvattamaan koira on hankkia sellainen, ja lisäksi olisi hyvä jos tuntisit jonkun koiranomistajan (joka on osannut kasvattaa koiransa) jolta voi kysyä neuvoa. Onhan tietysti näitä maksullisia koirankoulutus-juttujakin, seuraa niistä ilmoituksia lehdistä!
Jos asut yksin, koulupäivän jälkeen koira todellakin vie muun vapaa-aikasi. Saatko sitä tarvittaessa hoitoon? Entä kun siirryt työelämään, riittääkö aika sitten koiralle?
Luulisin ajan riittävän, sillä asun kaksin poikaystäväni kanssa (hänkin haluaa koiraa). Ja olen lukuisia kertoja aikaisemminkin huomannut, että aikaa löytyy aina jostain tarpeen tullen, vaikka joskus tuntuu liian kiireiseltä.
Lisäksi minulla on muutamia koirahulluja koiranomistajakavereita, jotka voisivat varmasti auttaa loma- tms. hoidon suhteen.
Minulla on vajaa vuosi sitten hankittu koira ja olen tosi onnellinen "yksinhuoltaja". Mietin hankintaa pitkään ja siirsin aina eteen päin. Sitten viime keväänä päätin tehdä sen nyt. Enkä todellakaan ole katunut. Nyt harrastan koirani kanssa yhtä ja toista.
Sen kuitenkin huomasin, että tuttavapiiri on hieman muuttunut. On allergikkoja ja muita, joita koirat eivät kovasti kiinnosta. Toisaalta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin.
Kannattaa muistaa, että koira sitoo valtavasti. Sen täytyy päästä säännöllisin väliajoin ulos tarpeilleen. Eli iltoja ei voi loputtomasti venyttää. Pentuaikana olisi parempi, jollei yksinoloa olisi kauheasti. Oman kokemukseni mukaan ainakin pahantekointo väheni huomattavasti.
Tietysti on hyvä miettiä myös etukäteen, mihin koira laitetaan kun tulee menoja. Itselleni tämä on vähän ongelma, koska se maksaa aika paljon.
Mikä koira sulla on? Oletko opiskelija? Olen kyllä miettinyt sitäkin, että jotkut kaverit voisivat kyllä jäädä vähän vähemmälle näkemiselle koiran ottamisen jälkeen juuri allergia- ym. juttujen takia, mutta meitä on sentään kaksi ja sen luulisi helpottavan kaverien näkemistä myös kodin ulkopuolella ilman koiraa.
Mulla on bordercollie, joka kyllä vaatii aika paljon toimintaa ja huomiota. Se ei välttämättä sovi kaikille, vaikka on mielestäni aivan ihana otus. Sitä millaisen koiran ottaa kannattaa miettiä paljon esim. haluatko harrastaa sen kanssa jotain. Borderit voivat saada aika lailla tuhoa aikaiseksi, jolleivat saa riittävästi aktiviteettia päivän mittaan. Myös monirotuisissa löytyy aivan ihastuttavia yksilöitä. Meillä on monta sellaista koirakaveria. Tosin pentu voi olla aikamoinen arvoitus, mutta, jos ottaa vanhemmista selvää, tietää jo enemmän.
Tällä hetkellä käyn töissä ja yritän opiskella siinä ohessa, joten koiralla käy ulkoiluttaja kerran viikossa. Muuten välillä on kiire, mutta yritän pitää vähintään tunnin lenkeistä kolme kertaa päivässä kiinni. Koiran omistajan on hyvä muistaa myös kulut, joita seuraa hankinnasta, eläinlääkäristä, ruuasta ja mahdollisesti harrastuksista (bensakulut matkoista, koulutusmaksut ym.J) Toisaalta ei ne ainakaan mun taloutta kaada.
Koira ei tietenkään saa olla ihmissuhteiden este. Kyllä sen karvakorvan voi joskus jättää yksin joksikin aikaa. Mutta enää en voi lähteä aamulla ja palata vasta illalla. Toiseksi vaikka tulisin kuinka myöhään illalla kotiin, käyn aina ulkoilemassa koiran kanssa ennen nukkumaan menoa. Se on itse asiassa miellyttää, saa helpommin unen päästä kiinni.
..Epävarma, älä ota koiraa!
Tämä homma vaatii päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä!
Minä otin 4 vuotta sitten ensimmäisen koirani. Asuin silloin yksin. Kaikki on mennyt hyvin. En tunne koiran sitovani itseäni, päinvastoin siitä on paljon iloa ja seuraa. Nyt minulla on 2 koiraa. Päivärutiini on: aamulenkki, päivällä yksinoloa n. 6 tuntia. Iltapäivällä pieni lenkkij a vielä iltaisin lenkkeilyä, tavataan muita koirakavereita yms. tavallista koiranelämää. Tosi on, että muut harrastukset jäivät, mutta jos on avopuoliso auttamassa hoidossa, on helpompaa. Voi käydä vaikka jumpassa kerran pari viikossa.
Jos tämä kuulostaa liian suurelta sitoutumiselta, niin sitten kannattaa koiran hankintaa siirtää, mutta uskon, että itse tiedät parhaiten, onko sinusta koiran ottajaksi, koska tästäkin hommasta selviää parhaiten terveellä maalaisjärjellä. Ei kannata liikaa kuunnella muitten mielipiteitä.
voi olla myös positiivinen asia näinkin isossa hankinnassa kuin koira. Minusta se, että asiaa miettii ja kääntää ja vääntää useamman kerran vain osoittaa, että todella asiaan paneutuu. Ja samalla asia tulee kunnolla harkittua.
Itse siirsin koiran hankintaa yli 10 v. elämäntilanteen vuoksi (nuori ja liian innokas lentelemään ympäri maailmaa:). Mirrejä otin pari kappaletta siinä alkuun, koska niiden kanssa eläminen on "helpompaa" kuin koiran. Sitten pari vuotta sitten elämäntilanne tuntui olevan oikea koiranhankinnalle ja toteutin toiveeni.
Asun yksin, joten olen siis koirani ja kissani "yksinhuoltaja" ja voin todella allekirjoittaa olevani täystyöllistetty, ei ole vapaa-ajan ongelmia:) Ystäväpiiri on harventunut, mutta tilalle tullut paljon positiivista kivaa koiraympyröissä.
Jos pitkän harkinnan jälkeen edelleen tuntuu hyvältä ajatukselta hankkia koira, niin siitä vaan perehtymään eri rotuvalikoimiin ja etsimään se teille sopiva karvakuono!
Tsemppiä!
Se oli mulla noin vähän päälle 7 vuotta, sen rotu oli tricollie. Söpö kun mikä. En tiedä vieläkään mihin se yllättäin kuoli.
kannattaa hankkia koira, ihanaa ku aina ku tulee kotiin ni joku on odottamassa ja ilone ku näkee sut! suosittelen!