Löytyykös täältä ketään odottajaa, joka kärsinyt pakko-oireiden häiriöstä jo ennen raskautta, mutta raskauden aikana oireet selkeästi pahentuneet?
Itse kärsin aikaa sitten todella pahoista oireista, kuten tarkistelu, laskeminen, esineiden asettelu ym. rituaalit ja niihin meni päivittäin aikaa useita tunteja. Jostain syystä onneksi nuo oireet helpottuivat ja olen elänyt lähes normaalia elämää pari vuotta, vaikka edelleen esimerkiksi töihin lähtö oon ollut tarkisteluiden takia aikaa vievää.
Nyt sitten raskauden loppuvaiheessa ihan yhtäkkiä oireet ovat lisääntyneet mielettömästi ja elämä on taas hankalaa... Tiedän että oireet liittyy vauvaan ja pelkoihin ettei vauvalle kävisi mitään, siksi en pystykään pakkotoimintoja olla tekemättä. Jos jollain on kokemusta, niin kerro kuinka tästä voisi mennä eteenpäin?
Itse kärsin aikaa sitten todella pahoista oireista, kuten tarkistelu, laskeminen, esineiden asettelu ym. rituaalit ja niihin meni päivittäin aikaa useita tunteja. Jostain syystä onneksi nuo oireet helpottuivat ja olen elänyt lähes normaalia elämää pari vuotta, vaikka edelleen esimerkiksi töihin lähtö oon ollut tarkisteluiden takia aikaa vievää.
Nyt sitten raskauden loppuvaiheessa ihan yhtäkkiä oireet ovat lisääntyneet mielettömästi ja elämä on taas hankalaa... Tiedän että oireet liittyy vauvaan ja pelkoihin ettei vauvalle kävisi mitään, siksi en pystykään pakkotoimintoja olla tekemättä. Jos jollain on kokemusta, niin kerro kuinka tästä voisi mennä eteenpäin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ammattiapua, nyt kun vielä itse tajuat tilanteesi.
Hellan tarkastaminen pariin otteeseen on vielä siedettävää, mutta joillakin pakko-oireet käyvät niin pahoiksi, että hiljalleen alkavat hallita koko elämää.
Varsinkin nyt kun jäät kotiin vauvan kanssa, on vaarana että pakko-oireet lisääntyvät, kun vauvaa et voi hallita (siitähän oireet monesti kumpuavat, yrityksestä hallita maailmaa) ja kun töissäkäyminen ei pidä sinua normaaliarjessa kiinni.
Mun veljellä on myös pakko-oireet ja juuri meni hakemaan apua jotta pystyisi palaamaan takaisin töihin jossain vaiheessa.
Suosittelen myös kuten edellinen vastaaja, että menisit hakemaan apua - voisit saada nyt raskausaikana terapia-apua ja ehkä sitten synnytyksen jälkeen myös tarpeen mukaan lääkitystä vaivaan.
Itselläni on paniikkihäiriö ja odotan toista lasta, tällä hetkellä kaikki voimavarat tuntuvat menevän siihen, että yritän uskoa auringon vielä joskus paistavan risukasaankin.. aloitan pian kognitiivisen psykoterapian mitä muuten kuulemma käytetään terapiamuotona pakko-oireisiin/-ajatuksiinkin.