Monet valittaa että teini äidit ovat vastuuntunnottomia, huonoja äitejä, eivät osaa mitään ja he eivät missään nimessä voi hoitaa lastaan.
Mistä te sen muka tiedätte, no tottakai teiniäideillä ei ole vielä niin paljon kokemusta ja olisi sitä nuoruutta vielä elettävänä ja tulot eivät ole niin hyvät kuin esim 28 vuotiaalla.
Ei se silti tee teiniäideistä huonompia kuin muut äidit, ihan hyvin hekin voivat antaa lapselleen rakkautta, siinä missä muutkin. ja ihan hyvin he saavat lapsensa hoidettua jos ovat vain valmiit ottamaan vastuun, tottakai on sellaisia äitejä mitkä eivät ota vastuuta ja tekevät abrtteja toisensa jälkeen.
Itselläni on 16 vuotias kaveri joka sai lapsensa 15 vuotiaana, kaikki epäilivät ja sanoivat että hän ei saa lastaan hoidettua .mutta toisin kävi, hän ja lapsi ovat pärjänneet hyvin vaikka tottakai aina välillä on ongelmia, ja ei niistä yksin tarvii selvitä. suomessa on sen verran asiat hyvin että täällä saa tukea kyllä (ei tietenkää kaikki). joten eikö oo aika turhaa tulla tänne haukkumaan teiniäitejä ja kertomaan kuinka huonosti he tulevat elättämään vauvansa ja että he ovat täysiä idiootteja...
Mistä te sen muka tiedätte, no tottakai teiniäideillä ei ole vielä niin paljon kokemusta ja olisi sitä nuoruutta vielä elettävänä ja tulot eivät ole niin hyvät kuin esim 28 vuotiaalla.
Ei se silti tee teiniäideistä huonompia kuin muut äidit, ihan hyvin hekin voivat antaa lapselleen rakkautta, siinä missä muutkin. ja ihan hyvin he saavat lapsensa hoidettua jos ovat vain valmiit ottamaan vastuun, tottakai on sellaisia äitejä mitkä eivät ota vastuuta ja tekevät abrtteja toisensa jälkeen.
Itselläni on 16 vuotias kaveri joka sai lapsensa 15 vuotiaana, kaikki epäilivät ja sanoivat että hän ei saa lastaan hoidettua .mutta toisin kävi, hän ja lapsi ovat pärjänneet hyvin vaikka tottakai aina välillä on ongelmia, ja ei niistä yksin tarvii selvitä. suomessa on sen verran asiat hyvin että täällä saa tukea kyllä (ei tietenkää kaikki). joten eikö oo aika turhaa tulla tänne haukkumaan teiniäitejä ja kertomaan kuinka huonosti he tulevat elättämään vauvansa ja että he ovat täysiä idiootteja...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Aivan, ja eikö tämä palsta ole tarkoitettu TEINIäideille ja iseille, ei niitä haukkuville.
Paikka, jossa TEINIäidit ja -isät voivat jakaa kokemuksensa, kysellä jne.. Täällä ei siis kaivata mitään moittivia kommentteja.
" Aivan, ja eikö tämä palsta ole tarkoitettu TEINIäideille ja iseille, ei niitä haukkuville.
Paikka, jossa TEINIäidit ja -isät voivat jakaa kokemuksensa, kysellä jne.. Täällä ei siis kaivata mitään moittivia kommentteja."
Hyvin sanottu...
ei tänne tarvii 25 vuotiaiden elämäänsä kyllästynyeiden valittamaan kuinka teiniäidit on perseestä...okei, joilai teini äideillä menee huonosti mutta niinku joku aikasemmi sano"ei kukaan tyhjän päälle jää" joten te kaikki ei teiniäidit, älkää jaksako!!!
Mutta tuskin kaivataan myöskään ruusunpunaisia unelmia. Yleensä kaikki ei mene niinkuin on suunniteltu... Minusta olis kyllä ihan järkevää ottaa neuvoista vaari. Siitähän on ollut kysymys, kun noi vanhemmat naiset vain haluavat auttaa ja neuvoa. Haukkuminen on toki tyhmää ja siihen ei kenenkään tulisi sortua, vaan pitäisi pystyä keskustelemaan asiallisesti.
Mutta mitä järkeä siinä on, että suunnitellaan lapsen tekoa esim. 16-vuotiaana? Unelmia saa ja pitääkin olla :), mutta on eri asia alkaa toteuttamaan niitä jo noin nuorena, kun ei ole vielä aikuinen. Vauvakuume voi olla, mutta se on erittäin huono syy lapsen saamiselle!
Minun neuvoni on se, että nauttikaa nuoruudestanne! Hankkikaa elämänkokemusta! Tutustukaa poikaystäväänne! Käykää koulut loppuun! Ja suunnitelkaa lapsia sitten, kun ootte aviossa! :)
Mä olen itse 21-vuotias 3-vuotiaan tytön äiti ja tiedän helvetin hyvin, mitä se lapsen kanssa oleminen on. Annapa mä kerron sulle.
Joo, ihan jees jos saat sellasen söötin pienen vaavelin - kivahan se on, kun on jännää nähä miten iskän näkönen (sen iskän joka häippäsee heti kun saa tietää sun raskaudesta koska siinä ei ole miestä kantamaan vastuutaan) tai äiskän näkönen siitä tulee. Toinen on sitten ne kehut. Ai että kun vanhat tädit kehuu ja sit on niin ihkudaa olo, mutsina olo onkin siistiä!
Toinen puoli sisältääkin sen totuuden.
Sä olet loppujen lopuksi yksin halvassa kerrostalokaksiossasi, kun vauva on päättänyt olla yöllä nälkäinen. Voi vitsih, koska mä saan niinQ unta?! Ja pitääks tolle antaa ruokaaki, eikse rakkaus riitä?!
Yksi jutt on se, että sä et naiivina teininä tajua, mitä lapsen elättämiseen tarvii. Rahaa, rahaa, rahaa ja rahaa. Sun tarvii ostaa vauvalle vähintään hirveä kasa kuteita (äitiyspakkauksesta tulevat ei pitkälle riitä kun lapsi pulauttelee ja tekee silloin tällöin tarpeitaan niinkuin ihmisillä on yleensä tapana), rattaat, pinnasängyn, lelujakin, auton turvaistuimen ja ties mitä muuta. Tässä oli ihan vasta perussetti ja tähän saa uppoamaan rahaa ja paljon.
Yksi juttu on se et millä sä sen lapsen elätät? Sulla ei ole tajuakaan siitä paljonko vaipat maksaa ja paljonko niitä vuorokaudessa kuluu. Sun arkes kuluu pyykätessä, lasta hoitaessa, kotia siivotessa ja ehkä - jos omaa aikaa joskus jääkin - se menee nukkumiseen.
Mä en omasta äitiydestäni valita kun ei siitä ole valittamista, mut ajattele hyvä lapsi tosiasioita ennenkun hommaat sen ihkuvaavelin.
Ai juu. Sullahan taitaa olla jo poitsukamu ja te ootte seurustellu jo kaks viikkoa.
Sinäpä ammut kovilla.
Vaikka itseä v*tuttaisikin vastuuttomien teinivanhempien toilailut niin ei sitä kuitenkaan tarvi tulla haukkumaan ja muuten vaan purkamaan omaa pahaa oloaan. Nämä nuoret ovat täällä hakeakseen tukea ja seuraa samassa tilanteessa olevista ja vähintä mitä he tarvitsevat ovat kaltaisesi, jotka tulevat vain haukkumaan.
Oman viestisi mukaan olet saanut oman lapsesi teininä. Olet itsekin teiniäiti, joten millä oikeudella haukut muite teiniäitejä??
Vaippoihin, vaatteisiin ja ruokaan toki kuluu rahaa, mutta ei Suomessa kukaan ole tyhjän päällä. Teinivanhemmat saavat tukia siinä missä aikuiset vanhemmat, työttömät ym. Kaikki luettelemat asiat eivät sitäpaitsi edes ole välttämättömiä, esim. auton turvaistuin (moniko teini omistaa auton?), rattaat on toki käytännölliset, mutta niitä ilmankin pärjää esim. kantoliinan kanssa, leluihinkaan ei loppujen lopuksi kulu paljoakaan, ellei sitten halua lelliä lastaan pilalle ja opettaa ylikaupallisen kulutusyhteiskunnan orjaksi.
Mielestäni pienempituloisilla vanhemmilla (niin teini- kuin aikuisilla vanhemmilla) on paremmat edellytykset kasvattaa lapsistaan luontoa kunnioittavampia ja pieniä ja yksinkertaisia asioita arvostavia... ihan vain sen takia kun ei ole varaa hemmotella lasta. Kun ei aina saa mitä haluaa, oppii arvostamaan saamiaan asioita enemmän.. toisin kuin ne jotka aina saavat kaiken haluamansa.
ja lässyn lässyn! kuinkahan moni teiniäiti ja isi OIKEESTI ovat kykeneviä elättämään lapsensa!!siis en nyt puhu soosun rahoilla elämisestä vaan että ihan itse käyvät töissä ja hankkivat asuntonsa ja sitä mukaa kuinka elämää nyt normaalisti eletään!!miksi ihmiset ovat niin hölmöjä että peruskoulu todistuksella luullaan voivansa elätää lapsen, ja halvempaa on elättää alle 1v kuin siitä eteenpäin!!
Minä olen 21v ja mies 22v, meillä on 3vuotias lapsi.
Me ollaan kyllä pärjätty ihan loistavasti lapsen syntymän jälkeen, myös rahallisesti.
Emme ole missään vaiheessa hakenut sossusta rahaa, eikä saatu asumistukea. Autoa meillä ei ole, eikä tule (ainakaan lähitulevaisuudessa). Asutaan kuitenkin kivassa n. 10 vuotta vanhassa kerrostalossa, jossa lähes kaikki naapurit on lapsiperheitä ja "kunnollisia" ihmisiä, ei siis mitään juoppoja ole. Kolme huonetta, keittiö, sauna, kaksi vessaa. Luontoa lähellä.
Kun ollaan tavarat, vaatteet ja lelut lapselle ostettu niin ei missään vaiheessa ole tullut pulaa rahasta. Onneksi on kirpparit keksitty :D
Ei ole tarvinnut kaupassa koskaan joka senttiä laskea.
Vähän on poika välillä sairastellut, mutta vakuutus on pelastanut niistäkin.
Voin sanoa meidän molempien puolesta (isän ja äidin) että elämme elämämme parasta aikaa!
Lisää lapsia haluaisimme jo nyt, mutta minä aion käydä ensin koulut loppuun.
Itse olen nyt 24 ja tyttöni on 7 vuotias eli sain hänet 17 vuotiaana ja tiedän todellakin mitä on olla teiniäiti ja yksinhuoltaja!
En ole ikinä sossusta tai vanhemmiltani pyytänyt rahaa ja aivan itse jouduin hankkimaan kaiken lapselle vaunuista vaippoihin!
Peruskoulupäättötodistuksella olen ainakin minä päässyt ihan hyväpalkkaiseen työhön ja rahasta ei sen kummemmin ole ollut tiukkaa ja seittämän vuotta ollaan tytön kans eletty ihan hyvin ja onnellisesti!
Sinä voisit jollekin muullle palstalle mennä jauhamaan tätä asiaasi kun tänne jossa teiniäidit-ja isät keskustelevat!
Tämä on ensimmäinen kerta kun olen tänne kirjoittanut mutta oli vaan pakko ilmasta mielipiteensä tuollasesta!
Kuinka joku ihminen voi olla noin katkeroitunut??
On tietysti teinejä jotka vaan tekevät lapsen ja pitävät sen ja elävät kuin lasta ei olisikaan ja se oli hirveä taakka. En sitä kiellä muttei tänne tarvitse tulla yleistämään tuota koska kaikki me olemme erilaisia!
Itsekkin täytän parin viikon päästä 18, ja olen puolivälissä raskauttani. Mieheni on 25 ja asumme kivassa kolmiossa lähellä kauppoja ja posteja ja linjayhteyksiä jne..
Itse olen ollut n. 5 vuotta työelämässä ja mieheni 9-10 vuotta. Emme saa minkäännäkösiä asumistukea, kun neliöitä on liikaa kuin mitä oikeesti tarvitsisimme. Eli vuokra ihan kokonaisuudessaan pitää maksaa itse (700e). Autoa emme omista, joten siinä säästyy rahaa. Eikä sitä täälläpäin oikeestaan tarvitsekkaan. Jokapaikkaan kun pääsee hyvin bussilla. Vaunut ja kehto on jo hommattu. Vaatteita on kaapit täynnä ja niitäkään en kyllä ole itse ostanut. Joka puolelta kun tungetaan niitä vaatteita ja tottakai otan vastaan. Ja mitä leluihinkin tulee, niin ei niiden tarvitse olla mitään itestään käveleviä ja haukkuvia koiria joista pulitat 40e ? Kyllä vauva pärjää ihan jollain tavallisillä rapisevilla ja värikkäillä leluilla. Ja niitäkin saa aimot kasat sukulaisilta, kummeilta..
En pidä lastenhoitoa mitenkään itsestään selvyytenä. Minulla on suuri suku, jossa minun ikäseni ihmiset ovat jo sikiäneet ja on siinä ollut lastenhoitoa sitten kerrakseen. Minulla on myöskin 4 pienempää sisarusta joita olen hoitanut ihan pienestä pitäen ja työskentelen muutenkin päiväkodissa. Joten kaikki lapsen myötä tulevat asiat on kyllä tiedossa. Uskon ja tiedän pärjääväni lapsen kanssa ja jos en pärjäisi, niin onneksi on tuota sukua ja kavereita jotka siinä sitten auttaisivat. Kyllä apua saa pyytää häpeämättä.
Ei lapsia saada ammattikorkeakoulun päästötodistuksella ja yli 4000e/kk bruttopalkalla. Sitä pärjää vähemmälläkin jos vain haluaa ja käyttää rahat oikein.
Ja suomessa on kyllä hyvä elintaso, jos ei tuloja omaa niin sossusta sitä saa. Miksi sitäkään pitäisi alkaa häpeämään?
Sinä, ikää 18 ja viis vuotta työelämässä? Tiedäthän sä tyttö hyvä, että nyt ei puhuta niistä parista kesästä kun sä olet ollut puhtaanapitofirmassa siivoamassa räkäklimppejä kadulta. Sä kun olet varmaan saanut (hyvällä tuurilla) peruskoulun päättötodistuksen handuusi niin etpä ole oikein voinut paljoa duunia tehdäkään, korkeintaan oot harjottelijana ollut jossakin.
Ai juu, nyt mä ymmärsin. Sähän oot iskenyt rikkaan miehen, joka maksaa sun puolesta kaiken. Kämpän vuokran ja safkat, ja jos se ei riitä, sä haet sossusta lisää niin saat ihkukamoja itsellesi. Näinhän se homma etenee, ja jos mies rupee kitisemään suhteen laadusta, sä teet lapsen että saat pidettyä miehesi. Pitäisköhän munkin kokeilla? xD.
On se hyvä jos on iso suku jolle voi tyrkätä muksun aina kun lastenhoito ei kiinnosta. Pitäähän sitä kylille päästä neljänä iltana viikossa, kuka sitä rääkymistä aina jaksaa kuunnella! Mummi ja pappa ja muut on hyviä olemassa - nehän sen vois hoitaakin niin sun ei tarvi tehdä mitään muuta kuin paistatella kehuissa!
Sitä paitsi jos sä joka jumalan kerta soitat kaverin apuun kun haluat lähteä manikyyriin, kuka sun kavereista tulee olemaan enää sun kaveri kun sä pidät niitä pelkkinä lastenhoitajina.
Onnea synnytykseen. Ne kätilöt siellä laitoksella sitten vittuilee sulle joka asiasta niin, että päädyt kyyneliin asti. Paitsi tietty jos joku muu on sun messissä, sit ne on mielin kielin. Siitähän me ei puhuta, mitä ne ton ikäsistä synnyttäjistä ajattelee.
Joo, ensimmäisen työpaikkani sain 13 vuotiaana. Ja ihan totta että suhteilla sen sain. Siitä eteenpäin olenkin sitten tehnyt töitä koulun ohella, ja vain on peruskoulun päättötokari kädessä. Enkä niinkään "hyvällä tuurilla", vaan ihan opiskelulla sekin käteen tuli. Harjoittelijana en ole töissä. Mieheni ei nyt mitenkään kovin rikas ole, ihan perustuloilla tullaan toimeen. Sossusta en ole ikinä saanut senttiäkään, eikä ole tarvetta hakeakkaan. Ja jos sellaienn tarve tulee, niin en häpeä sitä. Miksi häpeäisin? Tähän asti ainakin olen vielä omillani tullut pärjäämään. Toki miehen kanssa laitetaan vuokrakulut ja muut puoliksi, että ihan kokonaan en maksa kaikkea, eikä hänkään, mutta niinhän se menee kun molempien nimet lukee ovessa.
Lasta ei tehty sen takia että mies on alkanut kitisemään suhteen laadusta :D
Sekin on totta, että omaan ison suvun. Nekin vain asuu keski-suomessa (ja itse etelä-suomessa) joten niitä tulee nähtyä kerran vuodessa. Kesällä kun pitää käydä isääkin välillä moikkailemassa ja isovanhempia ja muita.
Mitään kylille lähtö tarvetta (Neljänä kertana viikossa?) minulla ei ole. Ei ole tähänkään asti ollut, niin miksi lapsen tulonkaan jälkeen tulisi?
En ole vain sellasta sorttia joka hilluu illat kauppakeskuksissa hengailemassa ja viikonlopu ryyppäämässä. Ei kaikki nuoret niin tee?
Eikä sitä lapsen rääkymistä tarvitse kuunnella, kun vain hoitaa hänen tarpeensa. Eri asia jos tietty koliikki lapsonen tulisi. Mutta ei sekään minua pelota. Kyllä sitä rakkauden lasta jaksaa hoitaa.
Enkä myöskään soittele kavereita apuun kun haluan lähteä 'manikyyriin'. 12 -vuotiaana muutin tänne etelä-suomeen, eikä minulla oikeastaan pahemmin ole edes kavereita kelle lapsen tyrkkäis sillonkun haluan viettää sen ajan 'manikyyrissä'. Enemmänkin ne on sellasia tuttuja, joille en kyllä välttämättä heti antaisi lastani hoitoon. Ja sen takia minulla on tuo mieskin, joka katselee lapsen perään silloinkun itse haluan rentoutua. Eli ei pelkoa että "kaverini" ovat minulle tästä lähtien vain lastenhoitajia, koska en oikeastaan omista sellaisia. Ehkä juuri sen takia kun en vietä iltojani tuolla kaupungilla notkuen ja alkoholia juoden.
Ja minkä takia kätilöt vittuilis? Ei mun mielestä niiden ammatinkuvaan kuulu vittuilla nuorille äideille. En sitten tiedä omista kokemuksistasi, kun tuollaista pystyt laukomaan tuiku tuntemattomalle :D Mutta ei varmaan kovin mukava lapsuus oo itelläs ollu. Vai vieläkö elät sitä?
Aijuu, huomasinkin yhden kirjoituksesi ylempänä. Harmillista että joillakin sitte ne miehet lähtee lasten syntymän jälkeen. :(
Jos sinulla on ollut kurjaa lastesi kanssa ja olet tyrinyt sen täysin, niin se ei tarkota että kaikilla menisi samanlailla. Jos kerta olet 21-vuotias, niin käyttäydy sen mukaisesti?
Itse olen onnistunut, nuoresta iästäni huolimatta(18v), hankkimaan hyvän, vakituisen työn, jossa kuukausipalkka on 3000e. Tienaan siis enemmän kuin avokkini, joka on insinööri. Ja ihan vaan peruskoulun papereilla. Meillä on yhteinen omistusasunto, kolme koiraa ja minulla on oma auto. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi, vaan ahkeruudella ja päättäväisyydellä. Nyt meille on tulossa ns. "yllätysvauva", joka on hieman väärä termi, sillä jos seksiä harrastaa, niin ehkäisystä huolimatta ei raskaus voi tulla täytenä yllätyksenä. Vaikka taloutemme onkin vakaalla pohjalla, olemme tehneet tarkkoja arvioita menojen ja tulojen suhteen. Näitä tutkiessa on todella tullut eteen kuluja, joita ei siinä ihanassa vauvakuumeessa tule ajatelleeksi. Olen keskustellut monien teiniäitien kanssa, jotka eivät hetkeäkään ole uhranneet ajatellakseen esim. vauvalle hankittavaa vakuutusta. Tuntuu ihan oikeasti tulevan yllätykseksi, että nehän maksaa! Eihän mikään pakko ole vakuuttaa, mutta aika isossa pulassa ollaan sitten jos vauva ei olekkaan terve.
Suurimmaksi osaksi on niitä tapauksia, jossa kaikki menee ihan hyvin ja pienillä tuloilla tullaan toimeen. Mutta kukaan ei oleta pahimman sattuvan omalle kohdalle. Mielestäni on aikamoista uhkapeliä tulevan lapsen kustannuksella hankkiutua raskaaksi vaikka 15v, ilman takeita taloudellisesta, saatikka henkisestä vakaudesta. Itse olisin mielummin tullut raskaaksi parin vuoden pääst, mutta kun tilanne on tämä niin yritän parhaani. Huojentaa kuitenkin se ettei lapsi synny ihan tyhjän päälle, vaan tulevaisuutta on jo alettu rakentaa.
En sano välttämättä ettei 15v voisi huolehtia lapsestaan tai olla ihan yhtä hyvä äiti, mutta tuntuu vähän itsekkäältä hankkia lapsi, vain koska sattuu haluamaan. Ensimmäinen askel kohti vanhemmuuta pitäisikin olla hyvän pohjan luonti kasvua varten. Se osoittaa kypsyyttä.
En siis kuitenkaan väitä, että tulojen täytyisi olla mitään huippuluokkaa tai että pitäisi olla mitään luksus-elämää, ennenkuin lasta hankkii. Lähinnä se että tietää mitä on elättää itseään ja pyörittää omaa taloutta.
.. kuulu vittuilu kätilöiden toimenkuvaan, mutta ne sitä harrastaa. Saat vielä nähdä, älä sit sano ettei sua oo varoitettu. Älä tuu itkemään, että sua kohdellaan paskasti kadulla koska oot nuori mutsi. Ja kyllä, mun lapsuus on ollut ankaraa aikaa, joista sunlaiset hienoperseet ei voi kuvitellakaan mitään, ellei sulla jonkun ihmeen kautta satu olemaan aivoja. Ja lisäksi voisin sanoa, että mä en yritäkään olla aikuisempi kuin olen, vaan olen suoraan, mitä satun olemaan. Onko pokkaa tehdä samoin?
Lisäksi, nykyään mulla on hommat lastenhoidonkin suhteen hanskassa, toisin kuin eräällä tulee olemaan. lapsen isä duunissa ja sä vaadit sitä pesemään pyykkiä ja hoitamaan edes joskus herranterttua. Voi kyllikki...
No, eipä muuta kuin tsemppiä. Sun teinihaaveesi ei kauaa kestä, jahka tulet huomaamaan sen, mitä se perheen elättäminen ja lapsen kasvattaminen oikeasti on. Siihen asti - live in your dreams. Hauskaahan se on, mutta ei realiteettien mukaista =)
En tiedä lapsuudestas mitää, mutta tuskin sinäkään tiiät millasen lapsuuden itte oon kokenut, jokskaan ei siis hienoperseeksi voi kutsuakkaan.
Ja on pokkaa tehdä samoin, en mä yritä olla nuorempi/vanhempi kuin mitä oon. Elän vaan sen mukaan kun mitä olen oppinut ja mitä oon.
Annat lastenhoidosta ja lapsista yleensäkkin ihan hirveän kuvan. Kaikki tietää ettei se ole joka hetkistä ruusuilla tanssimista, mutta ei se nyt niin kamalaakaan ole kun mitä annat olettaa. Mulla on erittäin hyvin kyllä lastenhoito hallussa. En ymmärrä kuinka voit edes puhua tuollaista kun et kuitenkaan asiasta mitään tiedä. Lähdet tosta noin vain kritisoimaan muiden elämää, muiden tietoa/taitoa lapsista ja siihe liittyvistä asioista.
Ja täällä on myös lapsen isä töissä. Niinkuin minäkin äitiyslomaan asti. Ja mistä sinä tiiät mitä mä vaadin mun mieheltäni? Onko se sitten sitä pyykkienpesua vai mitä. Meillä ainakin on asiat niin hyvin, että mies ei edes laita mua tekemään yksin kotitöitä. Hän osallistuu siihen mielellään ilman että minun pitäisi "laittaa hänet pesemään pyykkiä". Kaikki miehet ei ole samanlaisia. Harmillista jos itse olet tavannut vääriä tyyppejä (puheistasi päätellen; lapsen isä jättää perheen, ja ei osallistu kotitöihin jne..)
Eikä tämä ole mikään teinihaave. Tiedän tarkalleen mitä perheen elättäminen ja kasvattaminen oikeasti on. Ihan oman kokemusten kautta tiedän.
Ehkäpä äijäs vielä osallistuu, mutta entäpä sitten kun se tulee duunista kotiin, sä huudat pää punaisena kaikesta kun ei se ihkuvaaveli ollutkaan vaan söpö ja hymyilevä nukke vaan ihan oikea ihminen (uunituore uutinen sulle) jolla on ne omat tarpeet joista sulla ei ole vielä minkäänlaista käsitystä.
All right, ehkä sä olet ollu joskus lapsia hoitamassa mutta sä et edes tiedä, millä kaikella tavalla lapsesta tulee ottaa se vastuu. Myös rahallisesti! Ai niin, sossusta saa? :D (Uunituore uutinen myös, sieltä et saa senttiäkään jos miehesi käy duunissa).
Mitäpä sitten kun menohaluja alkaa tulla? Äijäsi ei jää sekunniksikaan lasta hoitamaan jos sillä on mahis lähteä kavereiden kanssa sählyä pelaamaan tai kaljalle. Loppujen lopuksi sä heräät todellisuuteen ja huomaat, missä tilanteessa olet.
Ja tiedoksesi tämä: lapseni isä ei jättänyt meitä, vaan erosimme yhteisymmärryksessä. me ei oltu niin tyhmiä kuin te, et oltas ajateltu et lapsen takia pitäis pysyä yhdessä. Me molemmat otetaan meidän tytöstä yhtä lailla vastuuta, so there. :) Me laitetaan lapsen tarpeet omiemme edelle, enkä kääntänyt tytärtäni isäänsä vastaan, kuten teille tulee käymään kun eroatte.
Jotain muuta vielä? :P
En jaksa edes vastaa tohon enää mitää. :D
Kuitenkin samat asiat kirjotellu jo tuonne ylemmäks, vastauksia jos siis haluat niin sieltä saat. :)
Pääasia kuitenkin on että minä tiedän millanen tuo mies on, ja että hän haluaa lasta yhtä paljon kun minäkin. Tiiän että se osaa kantaa vastuun siitä ja muutenkin on paras isä, ja paras mies mulle.
Minä olen ylpeä teistä teiniäidit ja isät, jotka jaksaatte ja ootte onnellisia :)
Ja olkaa välittämättä tollaisista " aikuisista naisista" jotka olevinaan osaa ja tietää kaiken. Lukiessaan tuli sellainen olo, ettei sinulle lapsi ole ilo ja aurinko. Joka piristää ja ei ole taakka. Minun lapseni on ollut yölapsukainen, eikä antanut minun ja mieheni nukkua, mutta silti väsyneenä molemmat hymyiltiin koska meille syntyi meidän pikkuinen.
Tsemppiä kaikille nuorille vanhemmille, ja kiitos tueasta niille aikuisille, jotka antoivat neuvoja ja kannustivat!
oon miettiny ihan samaa et miksi kaikki vaan tulee haukkumaan nuoria äitejä ja isiä tänne.. siksi olisikin kiva jos tällä palstalla voisi vain kirjautuneet käyttäjät kommentoida.. jää välillä vähän pimentoon joittenkin ihme nimimerkit ja ei koskaan tiedä että kuka edes kommentoi.
Anteeks nyt kauheasti Kiti, mutten voi uskoa, etä olet jo 21 vuotias, ainakaan kirjoitustesi perusteella.
Itse olen 20, esikoinen täytti juuri 1 ja toinen tulossa, tänään viikot 19 0. Mies on 23 ja on mukana ja aikoo pysyä mukana kuvioissa, vaikka erottaisiinkin. Tosin tällähetkellä en näe, miksi edes pitäisi erota, meillä menee paremmin kuin hyvin.
Esikon syntymän jälkeen olen käynyt ulkona (KYLLÄ, APUA!), mutta ehkä 5 kertaa ja vaikka olisinkin edellisenä iltana jotain alkoholipitoista juonut, olen seuraavana aamuna herännyt pojan huutoihin ja hoitanut kokopäivän aivan kuten jokapäivä. Tästä lauseesta sai ehkä kuvan, että mies ei hoida poikaa, mutta kyllä hoitaa. Manikyyreihin sun muihin ei ole ollut tarvetta mennä, en ole koskaan aikaisemminkaan käynyt, osaan tehdä tarvittavat "hoidot" kotona.
Rahallisesti ollaan pärjätty hyvin, koskaan ei keneltakään meidän perheestä ole ruoka puuttunut nenän edestä. Ei edes noilta kissoilta, joita on 2 kpl. Sossusta ei saada mitään, mutta mitäpä me niillä almuilla, asumistukea varmaan saatais, mutta haetaan ehkä sitä vasta tuohon uuteen kämppään johon muutetaan tammikuussa.
Tullaan toimeen ihan pelkillä miehen tuloilla kodinhoitotuella. Koskaan en ole rikkaasti elellyt (Äiti YH ja 5 sisarusta), joten olen oppinut elämään säästeliäästi ja halvemmilla tuotteilla --> Esim. Rainbow on ihan hyvä merkki. Asutaan Espoossa, joten vuokratkaan ei mistään halvimmasta päästä ole.
Eli yhteenvetona: Jos sinulla elämä potkii päähän, olet eronnut, tajusit ettei lapsi olekaan mikään nukke (liian myöhään!), et pääse ulos milloin haluat, sinulla ei ole kunnon tukiverkostoa, sossusta et saa mitään ja muutenkin rahat on loppu, niin kaikilla ei ole samoin. Eikä välttämättä tule koskaan olemaan.
Kiitän tästä ja valitan typoista.