Alkaa konstit loppumaan ja epätoivo valtaa mielen. Koira on 3-vuotias sekarotuinen narttu, painoa jotain 30 kiloa. Kulkee hihnassa nätisti remmi löysällä niin kauan kun ei tule koiria vastaan, mutta annas olla jos tulee. En jaksa enää. Karvat nousee pystyyn heti kun vastaan tuleva koira bongataan. Koira alkaa hiipiä matalana ja ohittamistilanteessa hyppää rähähtäen toista koiraa kohti.
Tietysti olen lukenut kaikki koiraneuvolat ja netin palstat ja yrittänyt kaikki konstit. Kontakti on helppo saada silloin kun olemme vain kaksin, toisen koiran nähtyään mikään muu ärsyke ei enää tehoa, ei maailmanparhaimmatkaan koulutusherkut. Kieltoa ei kuulekaan. Ei edes kovaakaan, vaikka tarttuisin poskista kiinni. Vaan ei toimi hyväkään.
Olen vaihtanut suuntaa, jonka jälkeen koira katselee taakse päin sitä toista koiraa. Silloin ei tule ohittamistilannetta, mutta kun joskus se tulee kuitenkin eteen, siellä voi olla tulossa jo toinen koira. Olen pitänyt remmiä löysällä ja itse en huomioi vastaantulevaa koiraa: huono konsti, jos remmi on löysällä, niin koirani pääsee tuon toisen kimppuun asti. Kehumaan en ole päässyt kertaakaan, haluaisin edes yhden ohituksen, jonka koira menee nätisti ja sitten voisin rauhallisesti kehua, että hyvin meni =(.
Käytän välillä kuonopantaa, silloin koira pysyy hanskassa, mutta rähähdys ja hyppyt tapahtuu silti, vaikka tuolloin koira ei pääse eteeni esim. kaatamaan minua, kuten joskus on tapahtunut.
Olemme käyneet pentukoulussa (siellä sujui hyvin) ja sen jälkeen yhteisissä koulutuksissa, jonka jouduin lopettamaan, sillä koirani ei voi sietää juoksevia tai lähelle tulevia koiria. En pystynyt pitämään sitä paikallaan kun koirakko kerrallaan kiersivät piirissä toisia. Olin aina polvillani hiekassa koiran kaadettua minut nurin. Se haukkui ja repi muita vastaan. Kiihtyy ihan älyttömästi kun näkee muita.
En tiedä onko koira aggressiivinen vai haluaisiko se leikkiä. Isoja koiria kohtaan on pahempi rähjäys kuin pieniä, joita se nyt kyllä pikkuhiljaa on alkanut rähjätä niitäkin. En ole koskaan antanut koiran tutustua remmissä muihin, sillä siitä varoiteltiin, sen kuulemma vaan lisää remmirähjyyttä.
Koira ei ole koskaan joutunut hyökkäyksen kohteeksi itse lenkillä, sillä ei pitäisi olla huonoja kokemuksia ja tämä on ollut meillä pennusta asti. Ihan pienenä ohitukset sujuivat koko koiran vaan jännittyessä hurjasti korvat pystyssä, siitä pikkuhiljaa pahentunut ja pahentunut tähän pisteeseen. Ensin ärähdettiin vähän, haukahdettiin. Sitten jo loikattiin kohti toista. Kohta alkoi hiipiminen lähestyttäessä jne...
Tietysti olen lukenut kaikki koiraneuvolat ja netin palstat ja yrittänyt kaikki konstit. Kontakti on helppo saada silloin kun olemme vain kaksin, toisen koiran nähtyään mikään muu ärsyke ei enää tehoa, ei maailmanparhaimmatkaan koulutusherkut. Kieltoa ei kuulekaan. Ei edes kovaakaan, vaikka tarttuisin poskista kiinni. Vaan ei toimi hyväkään.
Olen vaihtanut suuntaa, jonka jälkeen koira katselee taakse päin sitä toista koiraa. Silloin ei tule ohittamistilannetta, mutta kun joskus se tulee kuitenkin eteen, siellä voi olla tulossa jo toinen koira. Olen pitänyt remmiä löysällä ja itse en huomioi vastaantulevaa koiraa: huono konsti, jos remmi on löysällä, niin koirani pääsee tuon toisen kimppuun asti. Kehumaan en ole päässyt kertaakaan, haluaisin edes yhden ohituksen, jonka koira menee nätisti ja sitten voisin rauhallisesti kehua, että hyvin meni =(.
Käytän välillä kuonopantaa, silloin koira pysyy hanskassa, mutta rähähdys ja hyppyt tapahtuu silti, vaikka tuolloin koira ei pääse eteeni esim. kaatamaan minua, kuten joskus on tapahtunut.
Olemme käyneet pentukoulussa (siellä sujui hyvin) ja sen jälkeen yhteisissä koulutuksissa, jonka jouduin lopettamaan, sillä koirani ei voi sietää juoksevia tai lähelle tulevia koiria. En pystynyt pitämään sitä paikallaan kun koirakko kerrallaan kiersivät piirissä toisia. Olin aina polvillani hiekassa koiran kaadettua minut nurin. Se haukkui ja repi muita vastaan. Kiihtyy ihan älyttömästi kun näkee muita.
En tiedä onko koira aggressiivinen vai haluaisiko se leikkiä. Isoja koiria kohtaan on pahempi rähjäys kuin pieniä, joita se nyt kyllä pikkuhiljaa on alkanut rähjätä niitäkin. En ole koskaan antanut koiran tutustua remmissä muihin, sillä siitä varoiteltiin, sen kuulemma vaan lisää remmirähjyyttä.
Koira ei ole koskaan joutunut hyökkäyksen kohteeksi itse lenkillä, sillä ei pitäisi olla huonoja kokemuksia ja tämä on ollut meillä pennusta asti. Ihan pienenä ohitukset sujuivat koko koiran vaan jännittyessä hurjasti korvat pystyssä, siitä pikkuhiljaa pahentunut ja pahentunut tähän pisteeseen. Ensin ärähdettiin vähän, haukahdettiin. Sitten jo loikattiin kohti toista. Kohta alkoi hiipiminen lähestyttäessä jne...
Vastaukset 14
Vanhimmat
sinuna uhraisin hieman rahaa ja menisin ongelmakoirakouluttajalle. Ei kannata kuluttaa itseään loppuun vaan rohkeasti vain känny käteen ja aikaa varaamaan....hop.
Taidat olla ihan oikeassa. Olen ollut niin kahden vaiheilla tuonkin kanssa, sillä välillä koira on kuin enkeli, jos vaan toisia koiria ei tule vastaan. Silloin aina ajattelen, että hyvinhän se meni ja olen oikein ylpeäkin siitä, miten mallikkaasti koira on kävellyt vierelläni. Ja kohta taas räjähtää...
Miten ongelmakoirakouluttaja toimii? Mennäänkö sen luokse koiran kanssa, vai tuleeko kouluttaja kotiin tai jonnekin koulutuskentälle? Asumme pienessä maalaiskunnassa kaukana isoista kaupungeista, omalla kunnan alueella ei varmaan ole ongelmakoirakouluttajaa.
mennään kouluttajan luokse. Kouluttaja tekee koiralle luonnetestin ja laatii teille omakohtaisen ohjelman mistä jatkaa eteenpäin. Monestihan ne kouluttajat ovat juuri sopivasti kaukana satojen kilsojen päässä. Muutama kaverini(asuvat lapissa) matkusti junalla koiran kanssa kouluttajan luo. Kalliiksihan se tulee mutta loppujen lopuksi kannattavaa.
Nyt kuulostaa sen luokan ongelmalta, että kannattaisi hankkia apua ihan koulutetulta ongelmakoirakouluttajalta. Tältä palstalta et asiantuntijalausuntoja saa.
Remmirähinään ei yleensäkään ole mitään yleispätevää "ratkaisukaavaa" vaan jokainen tapaus pitää arvioida yksilöllisesti erikseen ja toimia sen mukaan. Nyt siis ammattiauttaja kehiin, jos haluat todella ongelmasta päästä eroon.
kokeiles opettaa koira naksuttimella, kirjastosta saa hyvin apua toimintaperiaatteesta ja naksuttimen käytöstä, ja luulen että se auttaa saamaan koirasi "kuriin" ku iha alusta alottaa pikkuhiljaa etenemällä =)
meijä koirat tykkää siitä :D
Olen kai jotenkin vajaa päästäni, kun en ymmärrä naksuttimen tarkoitusta. Koirapalstoilta luen, että aloitetaan näin: naks-nami naks-nami... siis täh? ja jos koira tarjoaa oikeaa käyttäytymistä, niin taas naks - nami. Mutta jos ei tarjoa? Tai mistä koira tietää, mikä on oikea käyttäytyminen missäkin tilanteessa. Mun on kovin vaikea hahmottaa tuota naksutin-juttua, vaikka olen lukenut jonkun click trainers... sivun ohjeet. En nyt sivua muista paremmin, kun en ole kotikoneella, josta se löytyy suosikeista.
oiskein =)
naks-nami, naks-nami. niin kauan että koira tietää että naks tarkoittaa nami =) ja ei koira tiiäkkää että tekee oikeen, se vaa tekee ja aina ku kuuluu naks se tietää että tulee nami. eli jos kävelette ulkona ja koira menee reunaan-naks-nami ja koira tietää että reunaan meno oli hyvä juttu, ku toistaa ja uuestaa naks-nami, se tietää jo mistä se tuli. sen jälkeen kun näet että koira on menossa reunaan, sanot "reunaan" ja kun koira on taas mennyt reunaan naks-nami ja pian se oppii yhdistämään käskynkin siihe reunaanmenemiseen. sitte ennen ku alkaa koira menemään reunaan, sanot reunaan ja kun koira menee reunaan naks-nami ja kun tähän asti on päästy, sun ei tarvi enää naksauttaa vaikka koira menee reunaan ELLET ole ensin sanonut sille reunaan, ja palkkaat sen käskyn tottelemisesta ;)
sama joka asiassa, kaiken voi opettaa naksuttimella. naks tarkoittaa kehua mutta naksuttimen ajoitus on täydellinen, toisin kuin "hyvä poika/tyttö". naksuttimella voi kehua HETI kun tapahtuu oikeaa toimintaa koska on lyhyt ja ytimekäs HYVÄ POIKA/TYTTÖ ilman pitkää kirjainlitaniaa :)
koirani kansssa sanasta sanaan ihan sama juttu. Koirani on narttu ja nelivuotias. Käsittääkseni remmirähjäys on tähän asti ollut koiran mielestä lähinnä hauskaa leikkiä, mutta tänään koirani olisi käynyt tosissaan toiseen koiraan kiinni.
Eli leikistä on näköjään pikku hiljaa tullut totta.
Koirani on tottunut pennusta asti muihin koiriin, olen antanut mennä remmi löysällä jo pentuna. Enää en voi koska muut koiranomistajat pelkäävät matalana karvat pystyssä hiipivää koiraa, joka sitten tekee salamannopea rajun hyökkäyksen.
Itsekin pelkäisin ja pitäisin todennäköisesti vihaisena.
Tänään se todella oli erittäin aggressiivinen, mitä ei ole tähän mennessä koskaan ollut. Myöskin juoksevat lapset saavat sen riehaantumaan, eli on vilkuiltava jatkuvasti taakseen, sivuille ja eteen.
Pentuna ajoi myös autoja ja polkupyöriä ja tuli vaarallisia tilanteita.
Olen myös ollut todella epätoivon partaalla. Mikään ei myöskään koiraan tehoa. Nykyään pysähdyn ja nostan etujalat valjaista ilmaan, muuten en saa pideltyä, sillä aika kovat voimat on koiralla.
Koirani ei mielestäni ole ollut aiemmin aggressiivinen, mutta siihen tuli nyt sitten muutos. En voi luottaa siihen enää yhtään. Meillä hiipiminen on ollut pennusta lähti kuvioissa. Heti jos saa tilaisuuden hyökkää, tähän asti vain leikillään. No järkytys oli kyllä itselle.
Miten kuulostaakin tosiaan tutulta! Meillä ei ole valjaita käytössä, joista nostaa, mutta kuonopanta kylläkin. Tuo on juuri kuvaavaa, että aivan kuin ongelma olisi vain pahentunut ja muuttunut leikistä todeksi. Huoh.
auttoi vesisuihku naamaan. En uskonut kyseisen konstin toimivan omalla koirallani, mutta se osoittautuikin ongelman ratkaisijaksi. Koirani tosi n räksytti lenkillä muutenkin ja yritti pompottaa minua vaikkei toisia koiria näkynytkään. Riitti että jossain kohtaa oli joskus nähnyt toisen koiran kun rähinä siinä samaisessa kohdassa alkoi. Olin niin epätoivoinen että päätin huvikseni kokeilla eräänä iltana (kun olin pitkään joka lenkin jälkeen itku kurkussa tullut kotiin) ja se tosiaan toimi!
Vieläkin tosiaan koira tahtoo haukahdella toisille koirille, mutta ongelmana en sitä enää koe, tapa on lieventynyt niin paljon.
Ei välttämättä toimi joka koiralla, mutta kannattaa kokeilla, kunhan muistaa hyvin palkita koiran kun onnistuminen tapahtuu :)
Väitin eka viestissä kokeilleeni kaikkea, mutta tuota lukemaani neuvoa en vielä olekaan. Kerro, minkälaista pulloa käytit suihkuttamiseen. Minulla se on jäänyt tuohon toteutukseen. Kukkien sumutukseen käytettävä on aivan liian iso =). Mistä pullo?
Ikävä käänne meidän perheessä: tänään mies sanoi, ettei halua koiraa ongelmakoirakouluttajalle, kun tuo ongelma ei muka ole niin iso ja lenkillä tulee vastaan pahempiakin koiria. No, en ole samaa mieltä, voihan olla että saan vielä taivutelluksi. Ja tämä siitä huolimatta, että tänään miehen kanssa lenkillä meinasi hyökätä jonkun pienen valkoisen kimppuun =(.
minulla oli käytössä juuri kukkien sumutuspullo ;) ei ollut sillä hetkellä pienempääkään :) mutta kaupassa olen nähnyt sellaisia pikkupullojakin. Menetelmään voi käyttää myös esim. Ärrävesipulloa, pestyä Bliw -saippua purkkia jne.
Itse naamioin pullon sellaisen pienen muovipussin sisään, jossa siitä näkyi vain nokkaosa. Tarkoitushan ei ollut saada koira pelkäämään pulloa, joten vesisuihkun piti tulla tavallaan "vaan jostain". Pääsin vielä suihkauttamaan ensimmäiset kerran pimeällä illalla (koira ei pystynyt yhtään käsittämään mistä vesi naamaan suihkuaa), joten koira hämmentyi kyllä täysin. Samalla hetkellä komensin matalalla ja syvällä äänellä "Ei". Koira oli hiljaa ja palkitsin makupalalla. Nyt yleensä riittää pelkkä ei-käsky kun meinaa riekunta alkaa :)
Kannattaa kyllä oikeasti harkita sitä ongelmakoirakouluttajaa myös, jos mikään ei auta. Itseänne vaan turhaan rasitatte pidempään ja koiran käytöskin voi pahimmassa tapauksessa vain yltyä.
Tsemppiä teille kovasti!
ainoa koira perheessänne? Haluaisin vastauksen tähän ennekuin voin ja pystyn neuvomaan tarkemmin.
Haaveissa on kyllä toinen koira, mutta ensin täytyy päästä tämän remmirähjän kanssa tuloksiin.