6. 10. 2007, toinen

aitiparta kirjoitti:

kaikkea sitä tuleekin kirjoitettua?
Kirjoittanut äitiparta 6.10.2007 klo 15:38


Kaikkea sitä tuleekin kirjoitettua
kuudes päivä lokakuuta 2007.
Esimerkiksi, heeee:

Käsi koskee kättä,
pyytää pyytämättä
Silmissäni kaipaus
vaikka huulet pysyy kii

Ota minut syliin,
kanna öisiin kyliin
Niin kuin savu joka hetken
yössä leijailee

Huoneeseeni jää, anna
tulen lämmittää
Ennen kuin talvi tulee
ennen kuin tulee jää

Hmmm, tai vaikkapa:

Olen kävellyt aamuyöllä
kun kapakka sulkeutui
Töölönlahden rantaan
askeleeni kulkeutui

Nyt seison oven takana
on ikkunoissa pimeää
Kyy valvoo povellani
villi sydän läpättää

Ota minut sieluun
ota minut vereesi
Ota minut viereen
edes pikkuhetkeksi

Tiedän etten voi olla
merimerkki kalliolla
Sielu jota kaipaat
huulet joita haluat

Olen tähdenlento yössä
niin kuin savu haihtuva
Tähti tähtivyössä
olen lamppu sammuva

Ota minut sieluun
ota minut vereesi
Ota minut viereen
edes pikkuhetkeksi

Kolkutan ja avaat
kutsut minut taloosi
Eteisessä huomaan
peili näyttää hymysi

Niin olen lento yössä
vain savu haihtuva
Enkä silti pyydä muuta
vain hetki rakasta

Ota minut sieluun
ota minut vereesi
Ota minut viereen
edes pikkuhetkeksi

Rakkaasi on tänään poissa
saan hänen kasvonsa
Paina pääsi syliini ja
tunnet hänet minussa

Hetken juoksen hietikolla
juoksen kohti viivastolla
Juoksen syliin juoksen pakoon
juoksen tyhjiin, sinussa

Ota minut sieluun
ota minut vereesi
Ota minut viereen
taas pikkuhetkeksi

Juu!

Mihin kohtaan soolo laitetaan?

Juu tai ei?

Noooo, mieluummin kyllä
kirjoitan enemmän omalla tyylillä
samaa teemaa, laulamatta:

oksa joka raapaisee ikkunaa vasten
ajatuksen siirtymä kuvasta
kuvaan
on putoava sana
on muotoutuva lause
on kokonainen säe

sormeni kehollasi
veteen piirrettyä viivaa
niin kuin kartalta
etsii tuttuja maastomerkkejä
aamuyöllä nukahdettuasi
lattia narahtaa

en saanut unta

tuuli liikuttaa oksaa

väsymyksen pehmentämiä mielikuvia
liikuttaa muistojen maastossa
hapuileva kaipaukseni
kohti jotain

joka saapuessaan
ei sittenkään täytä sisälläni
sitä kohtaa
mitä täyttämään sen tarvitsin
ja teeskentelisinkö sinulle

huomaan

että nyt kaikki on hyvin

vai kertoisinko
että tultuasi tyhjyys
jonka täytit
on yhä vain syvempi
syvenee suudelma suudelmalta

jokaisen nautinnonhuipun
lähes pakahduttavan onnentunteen jälkeen
enemmän ja enemmän katoat
niin kuin minäkin
katoan itseltäni pois

runot mitä kirjoitan nukkuessasi
käyvät hämäriksi

mutta,
se on ihmeellistä

että aamuisessa kahvipöydässä
hymyilemme toisillemme aurinkoista hymyä
ja lauseet jotka vuotavat huuliltani
ovat hämmästyttävän selkeitä
kaiken lisäksi totta:

rakastan sinua

niin, tiedän sanovani taas aamulla

ja silloin
se ainakin tuntuu
vastaansanomattomasti
todelta

katsoessani silmiisi

siksi juuri minua pelottaakin,
enkä saa nukutuksi

oksa raapaisee ikkunaa
varjot ulkona liikkuvat kohisten

vesi liikkuu
järvessä ja virtaa jokena
merta kohti
kun tuuli puhaltaa kovemmin
aallot kuohuvat

jos seisoisimme rannalla
tietäisimmekö mitä pinnan alla on
kun katsoisimme yli kaiteen
ja tuntisimme kasvoillamme suolaiset pärskeet,
olisiko meillä mitään käsitystä

miltä kaikelta meidän täytyy sulkea
silmämme joka päivä

voidaksemme katsoa toisiamme silmiin
kuvitellen että ihminen on ihmiselle täyttymys
ja vastaus

lohduttava suoja
yön pimeimpiä kauhuja vastaan

tällaisina hetkinä
anna anteeksi
minun on pakko kysyä vapisevan sieluni kanssa
eikö ole olemassa rakkautta
joka kestäisi kysymysten painon

rakkautta jossa ihminen
ei yrittäisi
täyttää toisen sydämessä alueita
niitä syvimpiä ja herkimpiä
jotka voi täyttää vain
rakkaus

mistä sen löydän

jotain jonka varassa
voisin katsoa sinua silmiin
katoamatta itseltäni
ja sinulta

Heeee?

Ei mitään heeee - ystäväni -
Kysymykset kipeimmät
rivien välissä laulaa lausumaton
kaipaus

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä