että mitä mieltä olette, kun ihminen rakastuu toiseen ekalla tapaamisella? Eikös ole vähän outoa ihastua tai rakastua, jos ei edes tunne toista kunnolla? Kovin monet tuntuvat rakastuvan heti ensisilmäyksellä ja se jääkin usein yksipuoliseksi valitettavasti.
Jotku ihastuvat niin, että ajattelevat melkein koko ajan sitä ihmistä, joka oli niin ihana ja kiva, ymym....vaikka eivät edes tunne ihastustaan. Sitten surraan pitkän aikaa, kun ei se toinen rakastunutkaan minuun.
Omituista mielestäni on juuri se, että ihastunut ei tiedä millainen toinen on, hän on vain mielessään muodostanut käsityksen toisen luonteesta, ym ja entäpä jos toinen onkin aivan päinvastainen oikeasti eli ei niin kiva, kuin ihastunut luulee.
Surullistahan on, että joku haikailee jonkun perään hyvin kauan aivan turhaan kuvitellen ihania asioita, jotka eivät ole totta ja hänen ajatuksensa ovat turhia, koska elämä menee ns.ohitse, kun haikailee jotain mitä ei ikinä saa.. ja menettää samalla lukuisat muut tilaisuudet rakastua OIKEASTI, kun baareissa, juhlissa, ym mietiskelee tuota ihanaa ihmistä, johon ensisilmäyksellä niin kovin ihastui.Mutta mutta vaikka, että vaikka ihastuisikin muihin, niin ikinä ei unohda tuota niin ihanaa ihastustaan, johon niin syvästi ihastui ja haaveilee jopa sängyssä, että;"oih, oisipa HÄN tässä minun vieressäni, ottaisin mielummin hänet, kuin tuon, joka tuossa nyt on, mutta pakkohan se on tyytyä siihen, mitä saa.Ei miksi minun elämäni on näin kurjaa,oih olisin halunnut hänet, voih mikä minussa on vikana kun HÄN ei minuun rakastunut kymmenen vuotta sitten, ymym???"
Ja elämä jatkuu, mutta HÄNTÄ et unohda KOSKAAN.
Kirjoitin tämän, kun olen niin kauan seurannut rakastuneiden, ihastuneiden, pettyneiden ja omituisten ihmisten elämää ja ajatusten juoksua.
Jotku ihastuvat niin, että ajattelevat melkein koko ajan sitä ihmistä, joka oli niin ihana ja kiva, ymym....vaikka eivät edes tunne ihastustaan. Sitten surraan pitkän aikaa, kun ei se toinen rakastunutkaan minuun.
Omituista mielestäni on juuri se, että ihastunut ei tiedä millainen toinen on, hän on vain mielessään muodostanut käsityksen toisen luonteesta, ym ja entäpä jos toinen onkin aivan päinvastainen oikeasti eli ei niin kiva, kuin ihastunut luulee.
Surullistahan on, että joku haikailee jonkun perään hyvin kauan aivan turhaan kuvitellen ihania asioita, jotka eivät ole totta ja hänen ajatuksensa ovat turhia, koska elämä menee ns.ohitse, kun haikailee jotain mitä ei ikinä saa.. ja menettää samalla lukuisat muut tilaisuudet rakastua OIKEASTI, kun baareissa, juhlissa, ym mietiskelee tuota ihanaa ihmistä, johon ensisilmäyksellä niin kovin ihastui.Mutta mutta vaikka, että vaikka ihastuisikin muihin, niin ikinä ei unohda tuota niin ihanaa ihastustaan, johon niin syvästi ihastui ja haaveilee jopa sängyssä, että;"oih, oisipa HÄN tässä minun vieressäni, ottaisin mielummin hänet, kuin tuon, joka tuossa nyt on, mutta pakkohan se on tyytyä siihen, mitä saa.Ei miksi minun elämäni on näin kurjaa,oih olisin halunnut hänet, voih mikä minussa on vikana kun HÄN ei minuun rakastunut kymmenen vuotta sitten, ymym???"
Ja elämä jatkuu, mutta HÄNTÄ et unohda KOSKAAN.
Kirjoitin tämän, kun olen niin kauan seurannut rakastuneiden, ihastuneiden, pettyneiden ja omituisten ihmisten elämää ja ajatusten juoksua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo on muuten harvinaisen totta, mitä kirjoitit. Itselläni on juuri kuvailemasi kaltainen tilanne meneillään. Eli ihastuin, suorastaan rakastuin erääseen mieheen parin tapaamisen jälkeen. En tunne miestä oikeastaan ollenkaan, mutta ehdin haaveilla jo vaikka mitä hänestä ja yhteisestä tulevaisuudesta. Sitten selvisikin, ettei mies minusta ollutkaan kovin kiinnostunut ja olen ollut jo viikkokausia murheen murtamana.
Vasta tuo kirjoituksesi sai ajattelemaan asiaa ihan järjen kanssa. Enhän todellakaan ole voinut rakastua tuohon mieheen, vaan niihin unelmiin, jotka hänestä itse kehittelin. Mistäpä tosiaan tiedän, vaikka mies olisi täysi sekopää tms. Nyt helpotti kyllä huomattavasti. Taidanpa lähteä heti nukkumaan, kun viimein tuntuu siltä, että saan nukuttua levollisin mielin. Kiitos Sinulle!
ole hyvä! Ja vielä sinä löydät sen OIKEAN RAKKAUDEN.Näin toivon:)
Mule kävi juuri noin (eikä ensimmäistä kertaa =)
mutta huomasin aika nopeasti että mies on kokonaan toisenlainen kuin päällepäin luulisi! Huvittavaa on että tunteeni ovat aikalailla säilyneet sen jälkeenkin... Ikäänkuin hellien tunteiden määrä olisi vakio ja ne pitää aina kohdistaa johonkin ettei räjähdä :D
Ja ne jotka sattuvat saamaan toisensa, joutuvat pettymään, kun toinen ei vastaakaan unelmia. Sitähän se on, kun ensi huuma häviää:)
Elämää ja ihmisenä olemista kaikki, ei sen kummenpaa. Ikäväähän se, kokemusta on, kun aikaa menee hukkaan, mutta se nyt on niin suhteellista, että mihin se itse kullakin menee. Toinen katsoo koko ikänsä kaikki illat tylsänä kultansa kainalossa tv.tä, tai roikkuu suhteissa, jotka ei paljoa anna, kun ei osaa tuntea mitään niin suurta mitä me kaikki herkät haavelijaluonteet osataan... että sellaista:)
Hmm..miulla tuo rakastuminen kestää
aina pienen hetken,
noin 1 sekunnista pariin kuukauteen.
Tosin minullakin kävi noin,
että vastakappale väitti
olevansa muuta mitä hän oli,
tai jotain, ota
noista naisita nyt selvää.
Tosin sekin oli kauhia vale,
koska hän oli just se
kehen mää tutustuin,
eikä kukaan muu.
Mutta hällä tais sit
kait olla vaan vikaa
päässä tms..mene ja tiedä.
Hmm..joo no myönnetään,
että rankinta on miettiä toista
vaikka vuoden tai viisi,
ja hukata siinä elämänsä
ajattelematta ja näkemättä
ketään muuta,
epäonnistusmis prosentti
on varmaan jotain 99,9%
Saada siis se haave ex:takasin,
mutta joo ihminen
on pölö, kun se rakastuu.
Tosin väkisinkin ainakin
omassa tapauksessani,
uskon jo jonkinäköiseen
ikuiseen rakkauteen,
vaikka nyt en kohtaloa mielellään
tunnusta.
Joo no mulla on vastaava
vamma, mie haaveilen ex:äsätäni
sängyssä, sain taanooin
litsarinkin kun sotkin nimet,
mutta joo se on semmosta
yhtä perkelettä.
Mie luulen kanssa,
että häntä en unohda koskaan,
mutta aika arpeuttaa haavat
aika hyvin kuitenkin =/
Hmm...joo no väkisin tässä
pettyy ja on epoätoivoinen,
jos menee poikki täysin
vitun oudosti niikust mulla yms...
Mutta joo, kovvasti olit
kerennyt pohtimaan =/
Lähes noin se menee. Uskon rakkauteen ensi silmäyksellä. Eräs mies kerran sanoi mulle: "Kun se oikea seisoo kohdalla, niin kyllä sen tuntee jo jaloissa."
Kaipa se rakkaus meihin törmää, jos vain jaksamme toivoa ja olla kärsivällisiä.
Toi sun koko höpötys oli täyttä totta..Mut tuskinpa sitä ihastusta enää jälkeen päin 10 vuoden pääst enää mietitä..Mä en ainakaan mieti..Mul ois täs yx neuvo..Aina kandee ihastuu siihen joka onkin ihastunu sinuun !!...Muuten ei onni oo sun puolella. Ainakin mulla kävi niin, että yx poika ihastu muhun, ja näytti sen mulle aika ''kivalla'' tavalla. Sit mä ihastuin siihen. Ja nyt me ollaan yhes. Eli kattokaa aina ympärilleni, ehkä joku katsoo sua juuri tällä hetkellä ja haaveilee olla sun kaa. Anna sille , joka on suhun ihastunut Mahdollisuus. Se on parasta kun antaa toiselle mahdollisuuden saada sut !! ...Nyt mulla ja Poikaystävälläni on hyvä suhde..=D...=)..Eipä mulla muuta...KUIN ONNEA TEILLE !!!
vielä aika nuori :-) Kyllä niitä elinikäisiäkin ihastuksia joillakin on - tai sittenhän sitä pitää kait jo kutsua rakkaudeksi...
Itse en ole muuten ikinä huomannut että kukaan olisi ollut minuun ihastunut =) Ehkä pitäisi olla paremman näköinen! :-))
no ei sun tarvii olla paremman näköine.. jotkut vaan ihastuu riippumatta onko ihastus ruma vaiko kaunis/komee...Mä en ainakaan ulkonäköö kato, mä en osaa kattoo ulkonäköö..Mun poikamakuu on haukuttu monta kertaa ja joskus on oltu samaa mieltä mun kaa...Mä katon luonnetta, ja monet muutkin varmaan kattookin...Mutta veikkaan että suurin osa ihmisistä kattoo ulkonäköö..
T: Järkevä Tyyppi***