Noniin jaanajalava!
Laitan tähän nyt ensimmäisen näytteen, jota aloitin silloin kirjoittamaan kun laitoit sitä vinkkiä mitä olis nyt syytä tehdä ennen talvimyräkkää, siis tuossa laittamassasi
Konsepti
Tää juttuhan on jo aika hyvällä mallilla tuolla Jatkonovellit puolella, siihen on tulla tupsahtanut aika helkatinmoisesti lisää virikettä ja meininkiä, taas jokseenkin mielettömät lukijamäärätkin taas lähti rullaamaan ja juttua piisaa............. tadaaaaaaa!
Tässä on nyt mulla yksi sivu valmiina. (Minulla ei ole haisuakaan onko ne toiset nimimerkit kirjoittaneet omia sivujaan pöytälaatikkoon ja kuinka paljon. Ihqkivaa! Kirjoitan siis vain omista teksteistä tätä, en varasta muilta kuin ehkä sitten jotakin jossain vaiheessa, ketjussa ne kaksi nimimerkkiäni ovat .... ja scarabaeus). Siis siinä
Lyhyitä / juttuja tähän
Miltäs tää eka sivu nyt vaikuttaa jaanajalavasta? Menneeköhhän mehttään jo täsä vaihheessa? Mitäs sanot? Jännittää, kun mulla ei ole oikein vielä hanskassa sekään... pikkasen tuli nyt mieleeni siis päähän pälkähti, että genre se on tässä nyt susi... hukassa... voi ketut !
genre - oliko niissä sun jutuissa puhuttu genrestä jo jotakin jossakin?
No, mä laitan kuiteski tän ekasivun riskisti vaan ja antaa tulla lunta tupaan. Mulla on se toinenkin sivu jo kirjoitettuna, mutta testaan tätä ykkössivua täällä nyt, joten
silvuplee:
1.
Voi näitä päiviä
Nousin aamulla ylös. Kurkku ei ollut enää kipeä, nenäkään tukossa. Päivemmällä oli kämpässä tosi hiljaista. Ei kuulunut kuin yläkerrasta edestakaisia
askeleita ja huhuilua. Se oli se sama taas. Tiedän.
Muuttolaatikot tulivat tänään. Nähdessäni ne parisataa myrkynvihreää muovista laatikkoa ajattelin, että kuka Sinusta nyt huolehtii. Toisaalta... kaikki nuo työelämän pyörteet, managerit... ja kuitenkin... kuka Sinusta nyt... ja kuinka monta kertaa elämänsä aikana muuttaa majaa? Viimeistä ei ehkä halua edes ajatella, ainakaan pidempään, ensimmäistään ei muista.
Muuttolaatikot. Niihin ladotaan kaikenlaista tavaraa, joita komeroista ja kaappien hyllyiltä kerätään, kääritään sanomalehteen rikkimeneviä. Vaatteita viikataan ja pinotaan niin ja näin. Aluksi kaikki sujuu järjestelmällisesti, mutta mitä pitemmälle homma etenee niin sitä hutiloivammaksi ote käy. Ei enää jakseta tutkia jokaista kippoa ja kappoa, vaan runtataan ne pahvilaatikkoon ilman suojaavia käärepapereita. Kunhan laatikossa lojuu. Eikä mietitä, mikä näistä takeista todellakin joutaisi jo kierrätykseen. Sitä kun jäisi miettimään niin pakkaaminen kestäisi päivästä toiseen.
Välillä pitää keittää kahvit ja lukaista sanomalehdestä sarjakuvat, jotka aamulla jäi kiireen vuoksi lukematta. Niin touhua täynnä aloittamaan asunnon tyhjentämisen. Nyt laatikot vinoissa pinoissa odottelemassa muuttoautoa.
Muutto.
Kun ilmoittaa vakuutusyhtiöön kotivakuutuksen uuden osoitteen, niin johan sieltä ollaan tarjoamassa vaikka mitä uutta lisäetuutta, joita nykyisin on ihan jokaisella huolehtivalla, omista tavaroistaan kiinnipitävillä kotitalouksilla. Ilman niitä lukemattomia erillisvakuuksia ei kertakaikkiaan voi kukaan pärjätä nykymaailmassa.
Pitäisikö jatkaa huomenna.
Laitan tähän nyt ensimmäisen näytteen, jota aloitin silloin kirjoittamaan kun laitoit sitä vinkkiä mitä olis nyt syytä tehdä ennen talvimyräkkää, siis tuossa laittamassasi
Konsepti
Tää juttuhan on jo aika hyvällä mallilla tuolla Jatkonovellit puolella, siihen on tulla tupsahtanut aika helkatinmoisesti lisää virikettä ja meininkiä, taas jokseenkin mielettömät lukijamäärätkin taas lähti rullaamaan ja juttua piisaa............. tadaaaaaaa!
Tässä on nyt mulla yksi sivu valmiina. (Minulla ei ole haisuakaan onko ne toiset nimimerkit kirjoittaneet omia sivujaan pöytälaatikkoon ja kuinka paljon. Ihqkivaa! Kirjoitan siis vain omista teksteistä tätä, en varasta muilta kuin ehkä sitten jotakin jossain vaiheessa, ketjussa ne kaksi nimimerkkiäni ovat .... ja scarabaeus). Siis siinä
Lyhyitä / juttuja tähän
Miltäs tää eka sivu nyt vaikuttaa jaanajalavasta? Menneeköhhän mehttään jo täsä vaihheessa? Mitäs sanot? Jännittää, kun mulla ei ole oikein vielä hanskassa sekään... pikkasen tuli nyt mieleeni siis päähän pälkähti, että genre se on tässä nyt susi... hukassa... voi ketut !
genre - oliko niissä sun jutuissa puhuttu genrestä jo jotakin jossakin?
No, mä laitan kuiteski tän ekasivun riskisti vaan ja antaa tulla lunta tupaan. Mulla on se toinenkin sivu jo kirjoitettuna, mutta testaan tätä ykkössivua täällä nyt, joten
silvuplee:
1.
Voi näitä päiviä
Nousin aamulla ylös. Kurkku ei ollut enää kipeä, nenäkään tukossa. Päivemmällä oli kämpässä tosi hiljaista. Ei kuulunut kuin yläkerrasta edestakaisia
askeleita ja huhuilua. Se oli se sama taas. Tiedän.
Muuttolaatikot tulivat tänään. Nähdessäni ne parisataa myrkynvihreää muovista laatikkoa ajattelin, että kuka Sinusta nyt huolehtii. Toisaalta... kaikki nuo työelämän pyörteet, managerit... ja kuitenkin... kuka Sinusta nyt... ja kuinka monta kertaa elämänsä aikana muuttaa majaa? Viimeistä ei ehkä halua edes ajatella, ainakaan pidempään, ensimmäistään ei muista.
Muuttolaatikot. Niihin ladotaan kaikenlaista tavaraa, joita komeroista ja kaappien hyllyiltä kerätään, kääritään sanomalehteen rikkimeneviä. Vaatteita viikataan ja pinotaan niin ja näin. Aluksi kaikki sujuu järjestelmällisesti, mutta mitä pitemmälle homma etenee niin sitä hutiloivammaksi ote käy. Ei enää jakseta tutkia jokaista kippoa ja kappoa, vaan runtataan ne pahvilaatikkoon ilman suojaavia käärepapereita. Kunhan laatikossa lojuu. Eikä mietitä, mikä näistä takeista todellakin joutaisi jo kierrätykseen. Sitä kun jäisi miettimään niin pakkaaminen kestäisi päivästä toiseen.
Välillä pitää keittää kahvit ja lukaista sanomalehdestä sarjakuvat, jotka aamulla jäi kiireen vuoksi lukematta. Niin touhua täynnä aloittamaan asunnon tyhjentämisen. Nyt laatikot vinoissa pinoissa odottelemassa muuttoautoa.
Muutto.
Kun ilmoittaa vakuutusyhtiöön kotivakuutuksen uuden osoitteen, niin johan sieltä ollaan tarjoamassa vaikka mitä uutta lisäetuutta, joita nykyisin on ihan jokaisella huolehtivalla, omista tavaroistaan kiinnipitävillä kotitalouksilla. Ilman niitä lukemattomia erillisvakuuksia ei kertakaikkiaan voi kukaan pärjätä nykymaailmassa.
Pitäisikö jatkaa huomenna.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin lyhyestä näytteestä on mahdoton sanoa kovin kattavaa mielipidettä.
Kerronta toimi, tuon huomaa siitä, ettei lukiessa palaa tankkaamaan aiemmalle riville.
Sisältö jäi epäselväksi, jäin miettimään jättikö muuttaja kodin, miehen, vanhuksen vai lemmikin, miettiessään kuka sinusta nyt?
Esimerkkitekstinä tämä on oiva. Tässä voi havainnollistaa mitä lukijan ajatuksissa herää. Ainakin minä jäin miettimään kuka se taas yläkerrassa, ja kuka tuo josta piti huolehtia.
Näihin kysymyksiin siis sinun scarabaeus pitäisi ainakin vastata, jotta minä lukijana saisin tyydytyksen, joka johtaisi lukemaan tarinaasi lisää. Noilla parilla vastauksella on hyvä vetää lukija mukaan toiselle sivulle, jossa taas jätät ilmaan pari uutta asiaa, joihin toiseen voit vastata seuraavalla sivulle, toiseen vaikka vasta sivulla 439.
genre ajattelusta en osaa väitellä, mutta omaa tyyliä etsiessä on hyvä miettiä, millaisia tekstejä haluaa lukea, jos et pidä siitä genrestä jota kirjoitat, tulee helposti hutera olo. Esim. jos kirjoittaisin dekkareita, siksi että ihailen niitä, mutten lue niitä -> eli en pitäisi niistä, minun dekkaristani tulisi hassu yritys, ei nautittava lukukokemus.
Ehkä tuossa on kyse itsensä hyväksymisestä. Pitää kehdata pitää vaikka lasten kuvakirjoista, jos niistä aidosti pitää, eikä leikkiä pitävänsä Eino Leinosta, jos ei kertakaikkiaan saa Leinosta mitään irti.
En tiedä kadotinko punaisen langan täysin, mutta liekö sillä väliä
Oho! Aamulla oli niin kiire, että ehdin vain tehdä aihion vastaukseksi jaanajalavalle ja sitten piti rynnätä asioille.
Olin hyvin otettu palautteesta. Kiitos!
No laitan tän nyt, vaikka onkin näköjään poistettu, ei se mitään.
ja
Kiitos samalla Sinullekin joka olit jaksanut lukea tekstiäni ja hienon palautteen laitoit!
jaanajalavalle:
En tiedä oletko seuraillut eri juttujani täällä Kirjailijanalut tai tuolla Jatkonovellit näiden parin vuoden aikana. Kirjoittamisestani sen verran, että olen käyttänyt näitä 24S sivustoja peltona joihin voi kylvää ja niittää.
Kirjoitustavastani, että kaikki tekstit joita olen näytille laittanut ovat raakaa, lukuun ottamatta ehkä muutamia harvoja joita olen viilannut paremmin.
Olen näitä, jotka kirjoittavat näppäimet vinkuen ja sitten jälkeenpäin pikaisesti ”korjaten”. Toisinaan putoilen itsekin kyydistä ja ”korjaillessani” mietin, että ”kuka tän on kirjoittanut.... minäkö...” Näin siis tekstini etenee useimmiten kun inspiraato iskee.
Jos nyt oikein ymmärsin tämän:
”Lukija arvaa liki 90% sanoista, nähdessään ensimmäisen kirjaimen, jos sana ei ole tuo mitä lukijan aivot kohtaan ehdottavat, lukija joutuu "lukemaan" sanan ja noin tarinaan eläytyminen kärsii.”
... niinvältän itse lukemasta tällaisia kirjoja. En jaksa lukea. En. Minulle on parasta lukiessani jotakin tekstiä, että rivien väleissä on enemmän kuin tekstissä. Ja mikä olisi tällaisesta esimerkki, siis joku kaunokirjallinen opus. No viimeisistä lukemistani voin laittaa vaikkapa Virginia Woolf Mrs. Dalloway, jonka löysin kirpparilta lauantaina 0,50 €:lla ja selailin sitä paikkapaikoin. Olen lukenut sen joskus vuosia sitten ja nyt sain kirjahyllyyni.
Se mikä tähän tekstiini on vaikuttanut, tämän syntyyn, on varmaankin lukemani Jens Lapiduksen kirja Rahalla saa. Nyt kun on muutama sivu tätä irtonaista kirjoitettuna
niin luultavasti saan ympättyä senkin faktafiktiomössöihini. Ties vaikka joskus tulevaisuudessa niistä kaikista silpuista saisin trilogiankin kasattua... eikös se ole nyt trendi, trilogia?
Ainakin ajattelin näin kun luin Riku Korhosen Lääkäriromaanin, että hänellä varmaan on jo työn alla vähintään trilogia. Kyllä oli senverran rosollia koko opus. Oletteko lukeneet?
Juu.
Kirjoittamisiin !
Taisin vastata jonkun toisen tekstin alle, koska tosiaan huomaan ssanojeni kadonneen. Onkohan tuo kuinka yleistä että asiallisia tekstejä vain katoaa, muistaakseni tässä oliko sinun ja minun tekstiä, vai oliko siinä jonkun kolmannen kirjoitusta välissä?
mutta oli ja meni.
Kiitos palautteestasi ja sille toisellekin.
Kiitos!