Minultoon niim moni kysyny jotta misä se tuo Tuppuraeska minun kelekkaani tuli nii jotta pitäsköhä seki nyt selevittää. Vaekka tarina on erilaenen sem mukkaa kummalta meiltä sitä kysytää. Tuppuraeska sannoo jotta hän sae minut kiini, ja minun pittää palijastaa jotta minä kirijaemellisesti lankesin hänen käsivarsillee.
Se tapahtu sillon ku minä olin armeijjassa alokkaana ja Tuppuraeska harijotteli tippaiitan hommija. Meijjät komennettiin yhtenä aamuna Punasee Ristii verta luovuttammaan koko komppanija. Minen ollu moenaankaa ku en ollu nähäny yhtää jotta minkälaesta puuhaa se vere luovutus oekeen on.
Siinä outtelin vuoruvani ja kahtelin jotta meleko simpsakoeta tyttöjä. Varsinnii se yks punapää. Ja tälläsin nii jotta pääsin hänen kynsiisä velevollisuuttani täöttämmää. Siinä ku ritsilä makasin ja kahtelin ku Punapää silitteli kyynästaivettani ja kahteli sopivata suonta, se alako se tyttö näöttää yhtä somemalta ja hajeskelin sopivaa puhheenaehetta jotta tutustusi.
Vaen ne puhumisen aekeet jäe sikseen ku se tyttö löysi sen ehtimäsä ja veti esiin julumetun pitkän neolan ja semmosen muovisäkin josa oli letku pääsä. Ja sen neolan se kaeveli minun kyynästaepeeseeni ja yhisti sen siihen letkuun ja tarttasi konneen käöntiin. Letkun täyvveltä minusta juoksi verta siihen pussiin ja semmonen kone vatkasi sitä eestakasi siinä minun vieresä.
Minuva alako heikottammaan ja ku se tyttö kahteli välilä vihirijöelä silimillää siitä läheltä ni seki vielä. Minula pukkasi hikijä otalle ja vällii näötti niinku tytölä oesi nelijä silimää. Kae minä älijähin valakiaksi ku se kyseli jotta tekkeekö pahhaa. Sevverran olin älyssäni tae olisinko ollut poesa älyltäni ku kähisin siinä jotta ei tee ku hyvvää ku oot siinä lähelä. Jäläkiin päen se on sanonu että se taesi rakastuva minnuun just sillä hetkelä, ku olin niin urhooline ja että jakson imarrela puolipökerryksisäniki.
Eikä se uskaltanu jättää minuva koko aekana vaa istu siinä vieresä ja kehu että jopa tullee veri hyvin. Minen saattanu kattuvakkaa että minkä verran se laski minusta sitä verta. Vaekkoes tyhyjäksi lasettanu. Sitte se viimenki loppu ja ku se oli pyssäöttäny sev vatkaemen ja teipannu minut kokkoon nii se sano jotta nyt saesi nousta ja mennä kahavile.
Ja minä nousin seisommaan ja sillon se maalima keikahti. Minulta petti polovet ja rojahin sen punapään sylliin. Minen tiijjä ite mitä sitte tapahtu, mutta kaverit on kertonneet, että se topri minusta kaksin käsin kiini ja laski lattijale. Ja jotta sejjäläkee se alako silittelemmää minun poskija ja että niilä toesila kävi katteeksi. Jotta miksi neijjolleet ite sitä keksineet.
Vaen minusta sei aevan silitykseltä tuntunu. Ku heräsin nii se läpsi poskijani ja hoki että auvvaa silimäsi ja henkitä syvvään. Ja minä avasin ja sulijin ne taas ja oottelin pikkusen aekaa aevan tahalani ku seoli nii mukava pötkötelä pää sen polovela. Ja huimas kae ni silimätki ku ne oli vielä lähempänä ku siinä veren imennän aekana.
Nii että seijjoo aevan satavarma jotta kumpi se meijjän perheesä on se heikompi astija. Mutta seon satavarma, että meijjän liitto on taevaasa solomittu. Minen oes ite älynny mennä verta luovuttammaan.
Se tapahtu sillon ku minä olin armeijjassa alokkaana ja Tuppuraeska harijotteli tippaiitan hommija. Meijjät komennettiin yhtenä aamuna Punasee Ristii verta luovuttammaan koko komppanija. Minen ollu moenaankaa ku en ollu nähäny yhtää jotta minkälaesta puuhaa se vere luovutus oekeen on.
Siinä outtelin vuoruvani ja kahtelin jotta meleko simpsakoeta tyttöjä. Varsinnii se yks punapää. Ja tälläsin nii jotta pääsin hänen kynsiisä velevollisuuttani täöttämmää. Siinä ku ritsilä makasin ja kahtelin ku Punapää silitteli kyynästaivettani ja kahteli sopivata suonta, se alako se tyttö näöttää yhtä somemalta ja hajeskelin sopivaa puhheenaehetta jotta tutustusi.
Vaen ne puhumisen aekeet jäe sikseen ku se tyttö löysi sen ehtimäsä ja veti esiin julumetun pitkän neolan ja semmosen muovisäkin josa oli letku pääsä. Ja sen neolan se kaeveli minun kyynästaepeeseeni ja yhisti sen siihen letkuun ja tarttasi konneen käöntiin. Letkun täyvveltä minusta juoksi verta siihen pussiin ja semmonen kone vatkasi sitä eestakasi siinä minun vieresä.
Minuva alako heikottammaan ja ku se tyttö kahteli välilä vihirijöelä silimillää siitä läheltä ni seki vielä. Minula pukkasi hikijä otalle ja vällii näötti niinku tytölä oesi nelijä silimää. Kae minä älijähin valakiaksi ku se kyseli jotta tekkeekö pahhaa. Sevverran olin älyssäni tae olisinko ollut poesa älyltäni ku kähisin siinä jotta ei tee ku hyvvää ku oot siinä lähelä. Jäläkiin päen se on sanonu että se taesi rakastuva minnuun just sillä hetkelä, ku olin niin urhooline ja että jakson imarrela puolipökerryksisäniki.
Eikä se uskaltanu jättää minuva koko aekana vaa istu siinä vieresä ja kehu että jopa tullee veri hyvin. Minen saattanu kattuvakkaa että minkä verran se laski minusta sitä verta. Vaekkoes tyhyjäksi lasettanu. Sitte se viimenki loppu ja ku se oli pyssäöttäny sev vatkaemen ja teipannu minut kokkoon nii se sano jotta nyt saesi nousta ja mennä kahavile.
Ja minä nousin seisommaan ja sillon se maalima keikahti. Minulta petti polovet ja rojahin sen punapään sylliin. Minen tiijjä ite mitä sitte tapahtu, mutta kaverit on kertonneet, että se topri minusta kaksin käsin kiini ja laski lattijale. Ja jotta sejjäläkee se alako silittelemmää minun poskija ja että niilä toesila kävi katteeksi. Jotta miksi neijjolleet ite sitä keksineet.
Vaen minusta sei aevan silitykseltä tuntunu. Ku heräsin nii se läpsi poskijani ja hoki että auvvaa silimäsi ja henkitä syvvään. Ja minä avasin ja sulijin ne taas ja oottelin pikkusen aekaa aevan tahalani ku seoli nii mukava pötkötelä pää sen polovela. Ja huimas kae ni silimätki ku ne oli vielä lähempänä ku siinä veren imennän aekana.
Nii että seijjoo aevan satavarma jotta kumpi se meijjän perheesä on se heikompi astija. Mutta seon satavarma, että meijjän liitto on taevaasa solomittu. Minen oes ite älynny mennä verta luovuttammaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitos Tuppurainen!!!!!
Kyllä minnuo ilettää, kun kirjotit nuin monisanasesti teijän kohtaamisesta. Minä en naesena pysty sammaan. Ei oo tottapuhhuin kovin kaksista kerrottavoakaa.
Taesi olla erreystä koko kohtalo, mutta eipä siitä poes lähetä, kun ei oo paremmasta tietoa. Eikä muutenkaa, kun on kerta sanasa sanonu, sen yhen sanan, minkä yli ja ympäri ei peäse. On tahottava rakastoa vaekka ei tahokkaa...
Olihan siinä minun osuutta enempi kun ilikijää päevänäollä myöntääkää. Ja jos oekein yritän olla umpirehellinen, niin osa asijoista voepi mennä sinne salassapitovelevollisuuven taakse. Joten enpä niistä voe puhhuo, koska oon itelleni luvannu viijä ne haotaan iliman kertomata sivullisille.
Tottuus on karu, mutta sehi on kaonis tavallaan. Eikä jooseppi oo valittanu. Tykkää yksinkertasesta ja pienestä vissiin? Näen uskallan olla toevomassa.
elä ihimeessä mee muistuttaa Tuppuraeskoo nuilla hempeillä aatoksillas nykysellään; häähä pian sekkoes tykkänään eekä pyssyis ennee ruotussa ollenkaa. Silimiään vuan pyöräyttelis ja oottaes ruusupuskia kottiintuomisina siulta Tuppu ja mänishän se muutennii ihan plörinäks!
Jos miulta joskus menovaa liukahtoo jottae hempeetä Pallotoolille, ni leikkoon varpoonkynnet ihan juurijaan myöten lyhhyiksi, jotta muistasin jatkossa olla hempeilemäti. Ee elämä ou ruusua ja tuoksua, se oun jotta niin että työtä ja hikkee, sittäe se oun aenae meellä ja sillä pyssyy järjestys ja kuri talossa.
Vuan kylläpä miekii viime sunnuntaena hempeilin ihan liijanki kanssa; vein Pallotoolin sunnuntae-piknikille korpiaokeelle. Siellä myö keetimmä nokipannukahavit ja paestoemma tikkuvehnästä. Kyllä siinä meenas rakkaos roehahtaa ihan ilimiliekkeihin mutta saen ku saenki pijätettyä sisälläen roehut ja kipinät. Ol se vähällä ja kyllä taesi Pallotooli huomata ko niin onnellisen näkösenä hymmyili.
kun hempeilit?
Sinule ne kaekki asijat käöki aena heleposti. Pallotooliki käveli ku hiiri makkaava kissan suuhun sinun pirttiisi. Tarvinnu ies pyytääkkää ku pyy oli jo pivosa.
Vaen ookko nää ajatelu ensinkää jotta se voepi olla Pallotooli se joka sinunnii päätä pyörittää? Että seoli ponkannu sinut jo valamiiksi ja se ilimotus oli vaen se viimmene niitti? Ja että se lukkee sinuva niinku avvoenta kirijaa ku jatkuvasti niijjen varpaijjesi kansa pellauvvut. Eipoes ihime jos se joskus jo valamiiksi sinule kerihtimet ojentaa ennenku kerkijät haavijasi aokasta.
Minen uskokkaa jotta jollaki oes avijoliitosa nuin selevää ja yksinkertasta. Joku keppone siinä häätyy takana olla. Mei olla vielä huomattu sitä ninun kohalasi.
seun Pallotooli väettänynnii jotta oel kahtellu mua pitkäänki. Maetolaeturilla oel vartonnu päeväkaosia jotta saes nähä ies villaoksen. Va uskosko tuota? Miten minennoo huomannu? Ee Pallotoolia voe olla huomoomatta...... Oesinko ollu niin kiireinen elukoetten kanssa ko yksin jouvvuin huolehtimmaan niistä? Se kiirehhän on Pallotoolin myötä hävinnä ihan olemattommiin. Nii on sille märehtijät rakkaeta, jottei piästä mua niitä lähellekkään. Jutteloo niille päevät pääksytysten ja mukulat kyllä hyväksyy mukkaan hoetohommiin, muttei mua. On taennunna elukat ohittaa minut oekkeelta ja vasemmalta. Hmmmmmm... Tätä täötyyp miettiä oekeen ajan kanssa.
Ja niistä kynsienleikkurista (puutarhasaksista): tespa käövvä viime sunnuntaena jotta Pallotooli kiikutti ne mulle het retken jäläkeen. En sillon ees hoksannu siinä mittään erkoesta. Mutta nyt ku sanoet......onpa se aeka kehveli!
Minäku alunperin rakastun mun ukkoon sen takia, ku se ei mua palavonu eikä pokkuroinu niinku muut kakslahkeiset teki. Päinvaston, työnsi vaan likasen kipon mun nenän alle ja tokas, että tiskaa se jos ei kelepaa tuommosena, vaikka muille anto ihan puhtaat kipot.
Mulla heräs heti rakkaus ja kunnioitus. Mutta niin elämää nähäneetön olin, etten älynny, että sitä sammaa se on sitte koko loppuelämä, niin.
säilyy...Tätähän ihanaa arkea tämä elo on ja haasteensa joka päivällä. Sillä Raamatussa kehotetaan kunnioittamisessa kilpailemaan keskenään.Nämä kupit on vielä ihan pikkuasioita,joista ei kannata sen suurempaa haloota nostaa. Suuriin linjauksiin kannattaa satsata, ja aina rakentavasti ja virhemarginaalin huomioon ottaen. näin yritellään etiäppäin kilivoitella. Tiiämmä , mikä on se tärkein päämäärä.
tuommosta sitä kaapaes tänne enemmiltäki. Oet sie tuppu melekonen kaunsielu. mie en älynny mittään tuollasta romantillista touhuva tehä. iha vuan kyssyin tulisko se miun tuleville lapsille ruokaa hämmentämmää. Lupasj se ja on sanonu että monasti ounnii katunna, ku se pitiki ihan paekkaasa, ruokaa on joutunnu hämmentämmää, ihan kylliks asti.
sie miehinen mies.Romantiikkaa ja kaikkia.
Et sitte kuitenkhan sille punatukkasele viheriäsilimäsele hoitsule kirijottanu ko pelekän yhen kortin ko olit leirilä Soankyläsä? Ja vielä alaku metreilä.
Että se sinut sittenki vielä huoli! :)
Kyllä varmaan niin on taivhasa solomittu.
Mutta maailman sivutte son ollu niin, että mies se heikompi astia on avioliitosa. Onhan tuo nähty.
Mutta että Tuppurainen romantikko. :)))