Tyttö vai poikakissa?

Tyttökissa on sisäsiisti, poikakissa saattaa lorauttaa minne sattuu, leikattunakin. Kokemusta on.

meillä on leikatut tyttö ja poika. Poika on "putkiaivo", tohottaa menemään ja kehrää "salaa", esittää ettei välitä rapsutuksista tai ihmisistä, vaikka oikeesti on tosi mamman löllykkä. Tyttö taas on aina sylissä ja kaipaa seuraa. Mutta ei meillä mitään pissajuttuja ole kummallakaan, että ei se varmaan sukupuolesta kii ole. Jos kissan ostoa suunnittelet, ota molemmat!! =)

Pissaaminen on erittäin paljon kiinni koulutuksesta ja kissan luonnetta ei voi kertoa tarkkaan edes tyttö ja poikakissojen välillä, sillä ne ovat kaikki erilaisia sukupuolesta riippumatta. Miten kissat käyttäytyvät ihmisten läheisyydessä, on kiinni siitä kuinka nuorena se on ollut ihmisten kanssa tekemisissä / kuinka paljon ja onko se kuinka hyvin kesytetty, ja kun minä olen pentujen kanssa tekemisissä ollut, on tullut myös ilmi että kesyys riippuu myös siitä, kuinka paljon pentua pitää sylissä sen ollessa vielä ihan pieni.
Minulla on kokemusta tyttö- ja poikakissoista aikalailla tasapuolisesti ja paljon. Miesystäväni kasvatti venäjänsinisiä vielä muutama vuosi sen jälkeen kun aloimme seurustelemaan ja minä eläinrakkaana ihmisenä olin siinä tiukasti mukana.

Tällä hetkellä täällä on kaksi leikattua rotukissatyttöä, yksi maatiastyttö ja kaksi maatiaispoikaa, joista toinen on leikkaamaton.

Vähän esimerkkiä tämän talon kisuista;

Leikkaamattoman pojan haimme erään vanhan miehen luota joka asui metsän keskellä. Pennut olivat syntyneet latoon, josta mies ne haki. Ne olivat vähän alle luovutusikäisiä, mutta mies ei tiennyt sitä sillä hänellä ei ollut kokemusta kissoista nimeksikään. Tästä kissasta tuli kuitenkin kesyin kissa joka minulla on ikinä ollut, siitä huolimatta että se syntyi kissojen keskelle. Se sai jatkuvaa huomiota, huolenpitoa ja rakkautta. Sylissä se vietti varmaan lähinnä 60% sen valveillaolo ajasta sillä pitijöitä riitti ja kaikki olivat siihen rakastuneita. Edelleen seitsemän vuoden jälkeen se kehrää sylissä ollessaan.. Ja vaikka poika onkin ulkokissa, sen ensimmäisen vuoden se vietti sisällä eikä vieläkään ole pissannut tai kakannut sisätiloihin muutakuin hiekkalaatikkoon, ellei esimerkiksi öisin ole kukaan päästämässä sitä ulos. Joku näsäviisas joskus väitti että leikkaamattomat urokset merkkailevat ympäriinsä AINA.. Tämä on täyttä p*skaa; Koulutuksen onnistuminen tarpeeksi nuorena on päättävä tekijä.

Kaksi rotukissatyttöä asuu sisällä ja ne ovat 100% sisäkissoja. Luonnollisesti, eivät nekään pissaile ympäriinsä. Toinen niistä ei pidä kosketuksesta, sillä se ei ole tottunut siihen tarpeeksi nuorena eikä sillä ole haluja tätä muuttamaan.

Mutta sitten tasoitukseksi toinen tytöistä tuli aika vanhana meille, kasvettuaan noin 6-7 kuukauden ikäiseksi kissojen keskellä. Mennessään uuteen kotiinsa siskoni luokse, se ei muuta tehnyt kuin meni seinän viertä pitkin ja hakeutui kaikenmaailman pieniin koloihin, jossa se itki peräti nelisen päivää putkeen. Ongelma oli myös sen ruokahaluttomuus. Sotkua aiheutti jatkuva ripulointi stressin seurauksena. Siskoni antoi sen sitten minulle, sillä hän tiesi että tiedän kissojen kasvatuksesta.
Ei tarvittu "kuin" yksi yö, jonka vietin nukkumatta vahtimalla kissavauvaa, jonka asetin kissanhiekkalaatikkoon nukkumaan ripulin vuoksi ja pyyhkeen asetin majaksi. Laitoin vessan oven kiinni ja valot pois, ja se rauhoittui heti. Kun se alkoi taas itkemään, menin sen luo ja silittelin sitä kunnes se taas hiljeni ja nukahti. Kun se oli valmis, annoin sen tutkia olohuonettakin hieman. Seuraavana aamuna veimme sen siskoni luo ja ihme oli tapahtunut: Pentu alkoi tutkimaan paikkoja! Sen luottamus ihmisiin oli neljän pitkän päivän ja yhden raskaan yön jälkeen palannut ja se on uteliain, luottavaisin, itsepintaisin ja päättäväisin kissa jonka tiedän. Se ei tykkää sylissä paljoakaan olla mutta joka paikassa sen täytyy olla kuitenkin mukana!

Yleisesti ottaen sisäkissat pysyvät terveempinä ja kulut ovat todennäköisesti halvemmat mitä eläinlääkärikuluihin tulee. Tällöin kannattaa hankkia rotukissa, niitä kun on eri näköisiä ja jokaiseen makuun.. Näin olet myös enemmän perillä siitä, minkälainen kissastasi todennäköisesti tulee myös luonteen suhteen. Muista vain paljon pitää kisua sylissä, tietysti sen ehdoilla, jotta kisustasi tulee mahdollisimman kesy ja ihmisrakas. Myös kaikki peuhaaminen ja tekeminen yhdessä avittaa kesyyntymistä. Oikea kasvattaja on olennainen osa kesyyntymisprosessia joten se kannattaa valita huolella.

Minun neuvoni on, ettei kannata miettiä sitä, ottaako tytön vai pojan ennenkuin menee noutamaan kissanpentua, mikäli tämä on mahdollista (useimmat rotukissat varataan jo ennen noutohetkeä, tai jopa ennen syntymää). Ei ole myöskään väärin kysyä kasvattajalta mikä pennuista sopisi juuri sinulle.

Onnea kissan hakuun! :)