Kaupasta kävellessäni se oli taas siinä: Onni ja syvä Rauha. Ja jälleen mietin mistä se tulee. Minulla ei ole miestä ei lapsia.
Elän tavallista jopa tylsää elämää (jonkun mielestä).
Kaupasta kävelin tyhjään kotiin jossa ei kukaan odota. Illalla ei ole suunnitelmia, eikä nyt juuri muutenkaan.
Riittääkö luonto ja tuuli,meri ja kauneus ympärillä? Ainakin minulle tänään.
Entä muut mikä saa teidät onnelliseksi?
Elän tavallista jopa tylsää elämää (jonkun mielestä).
Kaupasta kävelin tyhjään kotiin jossa ei kukaan odota. Illalla ei ole suunnitelmia, eikä nyt juuri muutenkaan.
Riittääkö luonto ja tuuli,meri ja kauneus ympärillä? Ainakin minulle tänään.
Entä muut mikä saa teidät onnelliseksi?
Vastaukset 30
Vanhimmat
tällä hetkellä paitsi musiikki.
upeeta kun löysit sentään musiikin. Pidä kiinni siitä voi löytyä pikkuhiljaa lisää onnellisuuden aiheita
tulen, kun saan lapset luokseni. Tulevat kohta iltakahveelle, lähen tästä pannarin ottamaan uunista..
lähempänä vaan kun ei ole.
Olen iloinen puolestasi.
ei ole lapsia, mutta sisareni tytär ja hänen lapsensa ovat tärkeitä.
Sanon aina nauttikaa läheisistä niin kauan kuin elävät.
Sinimarjanen...viettää lasten kanssa laatuaikaa, no sitä vietin äsken ;)
Tytär asuu kauempana, pojat tässä lähelläni ja yhtä innolla odotan aina tapaamisia.
Onneksi on sinullakin iloa tärkeistä ihmisistä, et ole ihan yksin.
Onni on sitä kun palaan Kivenlahteen, kotisatamaani myrskyisen matkasn jälkeen.
Vain se on onneaa.
on turvallinen paikka, oikea onnela
että paluu kotisatamaan saa VAIN Sinut onnelli-
seksi. Kyllähän nyt aikuinen mies varmasti kai-
paa muutakin onnea elämäänsä ?
Ymmärrän että kotisatama on rakas, mutta tuskinpa
se nyt kuitenkaan on täydellistä onnea. Uskon
Sinunkin onnesi olevan lähellä naista, hellyydes-
sä ja lähelläolossa vai olenko hakoteillä ?
Kyllä sinulla on ruhtinaalliset olosuhteet. olisipa monella muullakin .
Mistäpä tulenee onnellisuus, vaiko hyvän olon tunnettako lie.
Jostakin sitä vain välillä virtaa,sisältäpäin lämmittävää tunnetta.
Tunteen tuntuminen voi olla aivan pienestä kiinni.
Viimeksi tänään kun hain 7 vuotiasta koululaista
viedäkseni hänet toiselle koululle illaksi kuvataide kerhoon.
-Ukki minulla olis nälkä.
-Minäpä toin sinulle voileivät ja mehua.
-Kiva ukki
Eväät katosi hetkessä ja lopuksi.
-Kiitos ukki.
Tämä riitti minulle pukkaamaan onnellista tuntemusta sisuksissa.:)
onnettomuudessa. Jos onni on jättänyt, voiko silloin olla onnellinen. Kai se minun pitäisi tietää. Jos otetaan kaikki huomioon, minun pitäisi olla suunnattoman onnellinen. Jos olisin, tuskin täällä pyörisin. No tyytyväinen olen, ja se riittäköön, onnesta viis, tuo vaan onnettomuutta.
koostuvat pienistä asioista. Yksi pieni sana
voi tuntua mitättömältä, mutta merkitä hyvinkin paljon.
Onnellisuudesta ei ole paljonkaan sanomista tässä
kiireen täyttämässä elämässä.
Kolme iloista pojanvesseliä tuovat suurta iloa
ja paljon hyvää mieltä. Heidän kanssaan voi
viettää laatuaikaa.:)
ja mitä alhaisin rima sitä helpompi on saavuttaa tuo seesteinen onnentunne, se tila missä maslowin pyramidin perustarpeet on tyydytetty, kolmatta rappua myöten ja neljäs who cares.
Joka vuosi kiertää netissä lukemattomia tutkimulsia maailman onnellisimmista kansasta ja yleensä se on joku köyhä kehitysmaa minkä asukkaat ei saa edes vierailuviisumia minnekään.
tämä oli tarkoitettu kaikelle kansalle. Se tuli nyt vastaukseski omaan kommenttiisi ja niin ei ollut tarkoitus. Pahoittelen.
(Viimeaikojen onnelliset hetket itsellänikin ovat liittyneet pikkuruisen tyttärenpoikani kanssa touhuamiseen)
Se on sellainen valmis työ jossa omakaan silmä ei sairasta,se on rauhallinen ,hiljainen hetki kissan kanssa,kevyttä rapsutusta ja kehräystä.
se on töissä kun päivä on täys,voit ottaa krypton ja syventyä siihen.
se on lässytystä täällä jonkun sanavalmiin kirjoittajan kanssa.
se onni tulee kun valkotakkinen kertoo että hieman paremalta näyttää.
Niin paljon on aihetta lauluun.
pienistä, jotkut jopa suurista asioista, mitä on olemassa.
Ei sitä, että onni tulee huomenna, kun saan Kuun käsiini.
tullut ulos oikeastaan , vaikea kuvata, tyhjästä tilasta sisälläni siten, että en ole ajatellut juuri mitään, havahtunut ja tuntenut suurta rakkautta ja onnellisuutta ympärilläni ja itsessäni. Tuota en unohda koskaan, se täytti kaiken sillä hetkellä, mitään muuta ei ollut kuin tuo tunne! Tätä kokemusta en ole toista kertaa saanut vaikka olen kuinka sitä toivonut itselleni. Siis tämä on ollut voimakkain kokemus asiasta!
Iloa juuri luonnosta, siellä liikkumisesta.
Kun itsellä on hyvä olla, se heijastuu myös ulospäin.
Koen iloa myös lapsistani ja hyvin tehdystä työstä. Pienet unelmat piristävät päivää.
tekee onnelliseksi, vaikka vaan murahtelee välillä. Vanhana saatu, ainokainen. Muuten onnellisuus mulle tulee tunteesta kun on innostunut. Kyvystä innostua joo. Joskus on jotenkin erityisen "puhdas ja viaton " olo. Tunnen itseni silloin viattomaksi lapseksi´, pieneksi ihmiseksi ja olen vaan onnellinen. Tälläinen olo voi joskus harvoin tulla kun on oikein hyvä mieli, yleensä jostain pienestä asiasta ja sillä hetkellä ei huolet paina. Vaikea vähän kuvata. Sellanen erikoisfiilis kuitenkin ja harvinainen.
Haavikkoa ajatellen etsin isänmaallisia lauluja ja kompastuin Iltatuulen viestiin.
Minulle ei paljon korkeakulttuuria tarvitse tarjota, olen iisi. ;)
http://www.youtube.com/watch?v=mmhTxdAOD-k&feature=related
kävely syksyisessä metsässä, kun varisseet lehdet
rapisee kuuraisena jalan alla.
Kun tyttärentytär ottaa kaulasta ja sanoo
' mummu, mä rakastan Sua '
Ei mulle ainakaan riitä pelkästään luonto ja
tuuli, meri ja kauneus ympärillä vaikka ne kaikki
onkin rauhottavia elementtejä. Kaipaan fyysistä
kosketusta, kahdenkeskisiä hetkiä.
...vähäiseltä tuntuva pieni hetki voi kasvaa suureksi ja ne tulevat vastaan arjessa ja useinkin odottamatta.
On kaksi paikkaa joissa voin tuntea suurta ja hiljaista onnellisuutta yksin.
Kiipeän tunturiin,
kotini lähellä oleva vuorikin käy,
sieltä voin nähdä levollisen maiseman,
näkökenttäni täyteisen palan taivaankaarta,
tuuli tuivertaa otsaani, hiuksiani,
pienenen, pienenen pieneksi
ja olen onnellinen.
Melkeinpä vastaavan,
löydän mereltä, rantakalliolta,
kun horisontti kaukana merellä kaartuu ja kaartuu,
taivas ja meri yhtyvät viivaksi,
silmissä näen vain sinistä,
jalkojen juuressä hyökyaalto lyö rantakallioihin,
meren raikkauden voin tuntea kielelläni.
Ruisleivästä ja maidosta. Lämpimästä tuvasta ja toimeentulosta. Ukon juntturasta ja lapsen lapsista. Villasukista ja pottuvoista. Riittävästa yöunesta ja tavallisista pienistä asioista.
noin. Ei tarvitse kuin *huomata ne asiat ympärillä.....
*pieni on kaunista ja vähän on kaikki*
Sisäinen rauha on onnea........
eikä armas eikä toivo eikä usko eikä jalo eikä kaino eikä lempi eikä kukaan muukaan itsessä.
Se on miten asiat ottaa: jos ruisleipä ja pottuvoi on se mitä on koko elämänsa saanut ja siihen on tottunut ja sitten se otetaankin pois ja annetaan patonkia ja valkosipulivoita eikä ne sitten maistukaan hyvältä ja sitä kaipaa siihen vanhaan tuttuun ja tunnettuun jonka kanssa on jo oppinut elämään. Ei se ole onnea. Se on tottumusta ja inertiaa.
ajattelin tuon viestin metafoorana siitä mitä ON
Elämänasenteesta juuri on kyse.........
vastaustasi ennenkuin lähetin omani.
Rima mahdollisimman alas ja raamit mahdollisimman pieniksi, kuten jo sanoin tuossa ylempänä, kyllä ne "onnen" siemenet itävät siinä maassa. Vaikka minä ensitä kutsu onneksi vaan tyytymiseksi siihen niinkuin on aina ollut.
Minä olen onnellisin uusien haasteiden edellä: kun saa ja pystyy otaa askeleen tuntemattomaan, oppia uutta, menettämättä liikaa siitä vanhasta missä oma turvallisuudentunne asuu: rakkaat ihmiset. Kaikki muu on vain rekvisiittaa.
tuli taas asiaa.
Pitää olla (noiden perusasioiden / arvojen)lisäksi elämännälkä ja tiedonjano. En missään tapauksessa tarkoita pysähtymistä johonkin.
Ehkä tarkastelin tuota viestiä liian *syvällisesti. Oma katsantoni liikkuu tällä hetkellä mm. opiskelun, lauleskelun ym. puhteen lomassa, *sisäisesti rauhoittuneena.
onnellisuuden tiloja suvannoiksi elämän virrassa. Mutta on hyvä muistaa että juokseva vesi voi olla aivan yhtä onnellinen kun suvannossa itsensä ympärille pysähtynyt. Ei onneenole mitään kaavaa eikä edes termi "onni" ole määriteltävissä, niin subjektiivinen se on. Joillekinse voimerkitä lauluiltaa tammerkosken sillalla, joillekin kumiveneellä laskua Colorado-joenkanjonista. (Kumpikin on kokematta)
Henkilökohtaisesti tunnen oloni turhautuneeksi, ei-niin-onnelliseksi kun olen aikani tipsutellut samoja jälkiä, kiertänyt samoja ympyröitä ja lennellyt samoilla taivailla. (Noin vain vertauskuvallisesti).