Heippa! Nyt kyselisin teidän kokemuksia sectiosta, enkä halua mitään pelottelu viestejä koska sectio tehdään kuitenkin vaikka kuinka pelottelisitte..
Eli haluaisin tietää vähän nyt etukäteen kokemuksia.
Kertokaas..
itseäni pelottaa virtsakatetrin laitto,
leikkaushaavan kipu, onko pahempi kuin alatiesynnytyksen jälkeinen kipu?
koska pääsee kotiin?
miten selvinnyt sectio haavan kanssa kotona?
kuinka kauan kestänyt paraneminen?
mitä section jälkeen tapahtunut?
onko kellään tehty sectiota tyksissä?
kokemuksia?
Eli haluaisin tietää vähän nyt etukäteen kokemuksia.
Kertokaas..
itseäni pelottaa virtsakatetrin laitto,
leikkaushaavan kipu, onko pahempi kuin alatiesynnytyksen jälkeinen kipu?
koska pääsee kotiin?
miten selvinnyt sectio haavan kanssa kotona?
kuinka kauan kestänyt paraneminen?
mitä section jälkeen tapahtunut?
onko kellään tehty sectiota tyksissä?
kokemuksia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Katetrin laitto ei satu, tuntuu vaan hivenen epämiellyttävältä ja voi olla, että katetri laitetaan sinulle vasta leikkaussalissa, kun olet saanut puudutuksen (minulle laitettiin katetri 5:ssä sektiossani vasta leikkaussalissa, joten en tuntenut mitään, samoin ennen spinaalipuudutusta kohta johon piikki laitettiin puudutettiin pintapuudutuksella, joten se ei myöskään sattunut).
Leikkaushaava on kipeä, mutta saat kipuun niin paljon lääkettä kuin haluat, itse en tarvinnut leikkauksen jälkeen kuin heti leikkaussalissa annetun lääkkeen lisäksi ensimmäisenä yönä ja seuraavana päivänä lääkkeen.
(Viimeiseessä leikkauksessa Jorvissa annettiin kipulääkkeenä morfiinia, jonka ansiosta kipuja ei tullut ollenkaan tunnon palattua jalkoihin ja morffiinin vaikutus kesti muistaakseni 24h, enkä ottanut sen lisäksi muuta lääkettä).
Kipu ei ole järisyttävän kova, sillä tuskin olisin 5 lasta tehnyt tietäen joutuvani heidät ahtaan lantioni vuoksi sektiolla synnyttämään:)
Ensimmäisestä leikkauksesta kotiuduin 5 päivänä leikkauksesta ja muissa jo 3 päivänä leikkauksesta.
Hyvin olen kotona pärjännyt ja viikko kotiutumisen jälkeen kävelin viimeksi hitaasti taapertaen vauvan kanssa vaunutellen lähikauppaan.
Tikkien poistamisen jälkeen olen kokenut olevani melkein ennallaan ja viimeistään 3 viikkoa kotiutumisesta en ole huomannut leikkauksen/haavan vaikuttaneen normaaliin elämiseen.
Sektiota saa jännittää, mutta positiivisella mielellä... itselläni on jokaisesta miellyttävät ja ihanat muistot ja eipä sitä tiedä josko tuolle iltatähdelle tulisi vielä kaveri, sillä vielä masu kestää uudenkin raskauden:)
jotka ootte tarvinneet vahvoja kipulääkkeitä, miten imetys sitten menee? Eikö sitä aloteta ollenkaan vai imetetäänkö pöhnästä huolimatta?
ei siinä mitään pöhnässä olla, mä sain epiduraalipumpun pariksi päiväksi, ja sehän vain puuduttaa. tosin ei tietenkään tunnottomaksi kroppaa tee, mutta kipu on siedettävä (Kaikille ei tosin epipumppua laiteta tietääkseni...) sen jälkeen söin paramax 500(?) ja burana 600 vuorotellen 5 tunnin välein. eli ihan normaaleilla kipulääkkeillä, mitä kotonakin voi ottaa. ei siis tietenkään vaikuta imetykseen tai vauvan hoitoon. jos ei pillereittän tehot riitä, saat lisää pyytämällä.
Normaalisti olen imettänyt uutta tulokasta heti osastolle päästyäni, eivät ne kipulääkkeet niin vahvoja ole, etteikö vauvaa voisi imettää.
sai morfiinia?! Ja tosiaan kysymys siis niille joille vahvoja lääkkeitä on annettu. Kyllä synnytyksenkin jälkeen tuputetaan jatkuvasti panadolia ja buranaa, oliko se että kumpiakin yksi 3 kertaa päivässä tai jotain...
Niin miten voi morfiinia saatuaan imettää?
sektion/synnytyksen jälkeen, kun turvallisiakin lääkkeitä kipuun on!! eikä se kipu ole niin kova, että edes mitään morfiinia kukaan tarvitsisi, herranjestas sentään!
Minulla ainakin oli yleensä se coctail, jossa oli ihan ibuprofeiinia ja parasetamolia, lisäksi ainakin ketorinia tarvittaessa, ja muita en muista nimeltä enkä lääkeaineeltaan. Eivät estä imetystä. Mutta erilaisia lääkeaineita on tosiaan paljon, eli kivuista ei tarvitse kärsiä, vaan päinvastoin isot kivut hidastavat toipumista ja lisäävät myöskin kiinnikeriskejä. Kannattaa pysyä liikkeellä, itseni kävelytettiin suunnitellun section jälkeen jo viiden tunnin päästä, en tiedä sittenm onko se yleinen tapa, mutta itselläni on jo kiinnikkeitä edellisistä ihan riittämiin, ja ovat erittäin ikäviä. Yhtään en halunnut lisää.
Tuosta kipupumpusta en tiedä, mitä lääkeainetta sitä kautta annettiin, mutta heräämöstä se aina haettiin se, jos siitä lääkeaine loppui. Siinä vaiheessa ei tosin ollut väliäkään lääkkeen laadulla, koska lapsi oli teholla, eikä imetys ollut todellakaan millään lailla ajankohtainen.
Hei.
Itsellänin takana kaksi alatie synnytystä ja nyt sitten sectio tehtiin 3vk sitten.
Mulla synnys käynnistyi lapsivedenmenolla 33vk.lla ja leikkuulle sit siitä heti samantien (olin sairaalassa jo valmiiksi osastolla) kun vauva oli perätilassa,ei kuitenkaan tehty hätäsektiota,koska niin kiire ei ollut,vaan haava on alavatsalla poikittain.
Parantunut olen omasta mielestäni todella hyvin.
Katetrin laitto tuntui epämiellyttävältä ei niinkään kipeältä.Sen pois ottaminen tuntui myös hiukan epämiellyttävältä.
Mulla ei niinkään ole ollut leikkaushaava kipeä oikeastaan koko aikana,vaan maha muuten,lähinnä navan seutuvilta.
Mulla on nyt alkanut pikkuhiljaa tunto palailemaan mahaan niin sitä tikustelee hiukan,mutta en ole tarvinnut särkylääkettä kuin muutama päivänä,leikkauksen jälkeen söin kotona vielä n.viikon verran tulehduskipulääkettä 3kertaa päivässä,ja sitten vähensin pikkuhiljaa,ja en enää sitten tarvinnutkaan sitä.
Kotiin pääsin 3pv leikkauksen jälkeen,vaavi tosin jäi vielä lastenosastolle.
Kävely teki kipeää parina eka päivänä,mutta itse menin kuulemma aika vähillä särkylääkkeillä ne sairaala päivät,näin sanoi jälkikäteen lääkäri :)
Mutta kipua kyllä tunsinkin se täytyy myöntää :(
Lähinnä sen takia kun maha oli täynnä ilmaa ja se kiersi siellä ja se tuntui siinä leikkaushaavassa,vielä tuntuu myös suolenliike arven kohdalla hiukan kipeänä.
Mutta olin sektion jälkeen kipeämpi kuin nuiden synnytysten jälkeen,mutta mulla nuo synnytykset ovat menneet hyvin ja nopeast enkä ole ollenkaan revennyt vaan ole pystynyt heti toimimaan normaalisti ja kävellyt synnytys salista vauva vaunuissa takaisin osastolle :)
Tikit poistettiin 6:na päivänä leikkauksen jälkeen.
Mulla lapsia ennestään kaksi 3v ja puoltoista vuotias,olen jo pystynyt tätä puolitoistavuotiasta nostelemaan,mutta vältän hänen nostamista suoraan lattialta.
Kävelylenkillä kävin ekakerran 4päivää leikkauksen jälkeen,hitaasti mutta varmasti,sen jälkeen kävelin joka päivä useamman lenkin kun kävin syöttämässä vauvaa sairaalassa.
Eiköhän tuossa tullut jotain tietoa,kysyä voi jos tuli jotain vielä mieleen :)
Ihanaa kuulla että on ihan positiivistakin palautetta, eikä ''kauheaa veri alkoi lentämään sattui ja meinasin kuolla'' tekstiä.
vielä olen huolissani siitä miten nopeasti sairaalassa pääsee sitten vauvan kanssa tekemisiin. On kamalaa kuvitella että itse makaa jossain toipumassa ja vauva jossain muualla kaukana minusta
kahdessa ekassa sektiossa en nähnyt lasta yli vuorokauteen, kun olivat teholla, ja itse tosi huonossa kunnossa. sain kyllä sen polaroid-kuvan, mutta ei paljon lohduttanut;) Nämä siis olivat hätäsektioita, todella pitkien synnytysyritysten jälkeen.
Kolmas sektioitiin suunnitellusti, ja sain lapsen ja isän heti heräämöön luokseni, kun saivat ommeltua kokoon, ja lapsi oli käynyt isänsä kanssa siistiytymässä ja pukemassa. Ja oli todella ihanaa kokea tuokin hetki. Heräämössä ei ollut muita, joten saimme olla pitkään rauhassa. Itseasiassa, lapsi esiteltiin minulle lyhyesti jo sektiosalissa, eka kertaa, mutta siis imemään hänet sain tuonne heräämöön.
Katetrointi ei ole ikinä tuntunut miltään, se on laitettu vasta puudutuksessa. Mutta tuo suunniteltu sektio tehtiin spinaalissa, aikaisemmat ihan kunnon nukutuksessa, joten toipuminen oli todella paljon mukavampaa, ja nopeampaa. Toki se kutina oli ihan kamalaa, johtui kuulemma morfiinista, mutta siihenkin sai lääkettä.
Toki aina voi käydä niin, että lapsi joutuu esimerkiksi teholle, mutta ei sitä kannata etukäteen niin kamalasti pelätä. suunnitelluissa sektioissa tuo on harvinaisempaa kuin noissa hätäsektioissa. Ja jos niin käy, ei ero toki ole ikuinen , vaan sitten ollaan tilanteen mukaan. Läheiseni sai juuri vauvansa kotiin, ja lapsi oli sairaalassa lähes kolme ensimmäistä kuukautta. Itse asiassa, vso:lle pääsi sängynkin kanssa, mutta tuohon tehohuoneeseen ei päässyt, siksi minullakin viivästyi lapsen näkeminen, kun en päässyt sinne pyörätuolilla vielä.
Lääkettä vaan tosiaan tarpeeksi, ja kannattaa muistaa, että kovat kivut saattavat hidastaa toipumista. En valehtele, että se kivutonta on, mutta ensimmäiset nousemiset ovat pahimpia, ja oikealla tekniikalla kyllä selviää. Mutta yskää ei kannata saada ;) Ja henkilökunnalta saa ja kannattaa kysyä neuvoja. Eikä kannat otattaa sitä katetria liian nopsaan pois, koska vessaan selviäminen saattaa olla alkuun aika haasteellista, ja täysi virtsarakko aiheuttaa kipuja. Samoin ilmavaivoihinkin voi pyytää lääkitystä, nimittäin ne ovat myös kipeitä. Sitten kun saa ekan kerran vatsan toimimaan, niin on jo tosiaankin voiton puolella....
Hei.
Jos vauvalla kaikki hyvin saat hänet varmaan heti kun olet toipunut puudutteesta,tai jos isä tai joku muu henkilö on mukana voi hän varmaan tulla vauvan kanssa heräämöön.
Itselläni oli se tilanne että viikkoja oli 33 niin vauva meni suoraan lastenteholle,vaikka voikin hyvin.
paranin nopeesti.
katetri laitettiin vasta puudutuksen jälkeen ja laitto ei sattunu, eikä poisottokaan.
kipuun sain lääkettä, buranal ja panadolil selvisin hyvin ja sit sain viel vahvempia kipulääkkeitä.
tokana päivänä nousin sängystä ja kävin suihkussa. 3 yötä olin sairaalas, sit päästiin kotiin.
ekat vaunulenkit 2 vkoa sektiosta. menetin siinä aikalailla verta, mut palauduin mmyös nopeesti.
mua jännitti tosi paljon mutta hyvin kaikki meni.
muista et suunniteltu sektio on aina kivempi ja turvallisempi kun hätäsektio. ole siitä tyytyväinen.
ole hyväl mielellä, hyvin se menee!!!! tosi harvoin niissä sattuu mitään katastrofaalista. itsekin oon ollu sektiosalis töissä ja siitäkin ajasta on hyviä muistoja.
t. Tiina
Mulla oli sectio, mikä ei mennytkään niin hyvin. Tarkoitus ei ole pelotella, vaan tuoda vain esille sekin, että jos ei sujukaan mukavasti. Lääkehuuruissakun olin muiden "riepoteltavana", niin olisi ollut mukava silloin jo ymmärtää mitä tapahtui. Siksi kerron tästä.
Minulla jäi leikkaushaava vuotamaan vatsaonteloon, menetin paljon verta ja haava avattiin uudestaan seuraavana päivänä. Olin todella kipeä ja vahvoja pään sekaisin vetäviä särkylääkkeitä piikitettiin suoraan suoneen ensimmäinen viikko.
katetrin laitto ei tuntunut juuri miltään. Hetken ajan kävi epämiellyttävä tunne ja se oli siinä.
Alatiesynnytyksestä mulla ei ole kokemuksia, mutta leikkaushaava oli todella kipeä ja koko alakroppa oli ihan mustelmilla.
Sairaalassa olin kaksi viikkoa, normaali taitaa olla n. 5 päivää, jos kaikki menee ok.
Itse olin useamman kuukauden lähes toimintakyvytön, mies sairaslomalla.
Positiivista oli se, etten joutunut heräämöön ollenkaan, vaan mut vietiin synnärin puolelle takaisin ja sain vauvan lähelleni samantien.
Mulle tehtiin suunniteltu sektio Tyksissä, eikä mitään pahaa kerrottavaa oikein ole.
Katetrin laitto kesti sekunnin, eikä sattunut yhtään. tuntui hetken inhottavalta, vähän kuin olisi pissahätä, mutta puudutus vei tunnon tietysti kokonaan. Pois se otetiin seuraavana päivänä, ja se ei tunnu miltään.
Itse leikkaus oli kiva ja nopea kokemus, puudutus ja muut eivät tuntuneet miltään. Henkilökunta oli ihanaa myös leikkaussalissa:)
Haavakipu pysyi kurissa pari päivää epiduraalipumpulla ja sen jälkeen kipulääkkeillä, buranalla ja paramaxilla. Sattuu kyllä, mutta kun lähdet liikkeelle vaikka kiukulla sitten kun saat luvan, paranet ja totut nopeammin. Kipulääkettä ja epiduraaliannosta nostetaan pyynnöstäsi, tarkoitus on, että sattuu mahdollisimman vähän! itse vaan halusin epi-pumpun äkkiä pois, kun se puudutti alaruumista ja kävely oli sen takia mahdotonta ilman tukea. kipulääkkeet riittivät hyvin sairaalassa ja kotona, pahin oli ne pari ekaa päivää ja se siitä sitten helpotti :)
mene hyvin mielin tyksiin, siellä pidetään niin hyvää huolta ettet uskokkaan joka osastolla sekä susta, että vauvastasi! mitään ei tarvitse jännittää. leikkaus tietty pelotti muakin alkuun, mutta henkilökunta kertoi kokoajan mitä tekevät ja salissa oli iloinen ja rento ilmapiiri, kaikki tapahtui rauhassa ja kesti yhteensä n. 40 minuuttia.
Paranin hyvin ja kotiin pääsin 6 päivää synnytyksestä, olisin päässyt aiemminkin, mutta halusin pelata varman päälle imetyksen kanssa.
Tsemppiä, ja onnea tulevasta vaavista! :)
Meillä esikoinen leikattiin suunnitellusti, aamulla laitokselle, tipalla jotain nesteitä, sitten alkoi vessassa ravaaminen ärsyttää joten kysyin itse jos sen katetrin jo saisi, ei satu sen laitto, mulle laittoivat jotain puudutus ainetta ensin. Sitten hetken odoteltuamme pääsin leikkaussaliin, mieheni kävi pukemassa suojavarusteet, sillä välin minulle laitettiin puudutuspiikki joka kirveli selkää mutta se oli hetkessä ohitse, sitten vaan pötköttelin pöydällä ja odottelin mitä tuleman pitää, ei tuntunut missään, vähän vartalo heilui mutta muuten puudutus tehosi hyvin, sitten sieltä nostettiin pieni suloinen poika näytille, tuntui vähän oudolta että 'mistäs tuo tuohon ilmestyi' :) oli puhdas söpö vauva! Pari tuntia olin heräämössä, sain myös vauvan mitat, isä oli mukana mittauksissa ja syötti pullosta maitoa, sitten pääsin osastolle, nukuin melkein ensimmäisen päivän kokonaan, toisena päivänä sain enää buranaa ja pääsin hyvin kävelemään, kävely sattui vähemmän kun makaaminen, n.viikko leikkauksen jälkeen oli jo hissukseen vauvan kanssa ulkona kävelyllä, muuten toipumiseen meni n.kk.
Toisen lapsen synnytin alakautta ja sen jälkeen vasta kipeä olinkin, en voinut istua en seistä, vain maata ja silloinkin sattui, 2kk synnytyksen jälkeen pystyin istumaan ja n.3kk kunnolla toipumiseen, silloin mietin etten enää ikinä alakautta synnytä..no joo, vuos tuosta olin jälleen laitoksella, kolmas lapsi tulikin jo helpommin mutta silti paras kokemus mulle leikkauksesta on jäänyt eli älä jännitä, hyvin se menee!!