Olimmepa viikon ystäväperheen ja heidän 4 kk:n vanhan sekarotuisen saksanpaimenkoira-sukuisen urospennun kanssa. Muuten oli ihan kiva reissu, mutta pennun annettiin näykkiä ihmisiä ja varsinkin 8-vuotiasta poikaamme, joka vähän pelkäsi tätä koiraa. Otinpa sitten lopulta pentua rysän päältä reippasti niskasta muutaman kerran että vähän ulahti ja siitäkös riemu nousi: Älä kiusaa meidän koiraa! Taisi vähän välit mennä.
Aikoinaan opetin meidän nyt jo edesmenneen colliemme alun perin ettei ihmisiin saa koskea hampailla ollenkaan. Olenkin nyt vähän hämilläni uutta koiraa hankkiessani. Onko tämä nyt jokin uusi pehmeän kasvatuksen trendi? Milloin nykyoppien mukaan pentua aletaan kouluttamaan? Sopiiko pentua nykyään enää kurittaa (siis esim niskasta - ei tietenkää lyömällä)? Olinko aikoinaan liian luja omalle koiralleni (murrosikä oli kamala)? Koirasta kasvoi kyllä maailman kultaisin koira, mutta oliko se sitten kasvatuksen ansiota vai siitä huolimatta. En haluaisi toistaa samoja virheitä (jos ne sitten virheitä olivat- joka tapauksessa ehkä vanhanaikaista koirankasvatusta) uuden pennun kanssa.
Päivittäkää nyt mua vähän - ymmärtäisin edes mitä mun pitää pyytää anteeksi, kun muuten voi olla että tämä ystävyys on vähän katkolla!
Aikoinaan opetin meidän nyt jo edesmenneen colliemme alun perin ettei ihmisiin saa koskea hampailla ollenkaan. Olenkin nyt vähän hämilläni uutta koiraa hankkiessani. Onko tämä nyt jokin uusi pehmeän kasvatuksen trendi? Milloin nykyoppien mukaan pentua aletaan kouluttamaan? Sopiiko pentua nykyään enää kurittaa (siis esim niskasta - ei tietenkää lyömällä)? Olinko aikoinaan liian luja omalle koiralleni (murrosikä oli kamala)? Koirasta kasvoi kyllä maailman kultaisin koira, mutta oliko se sitten kasvatuksen ansiota vai siitä huolimatta. En haluaisi toistaa samoja virheitä (jos ne sitten virheitä olivat- joka tapauksessa ehkä vanhanaikaista koirankasvatusta) uuden pennun kanssa.
Päivittäkää nyt mua vähän - ymmärtäisin edes mitä mun pitää pyytää anteeksi, kun muuten voi olla että tämä ystävyys on vähän katkolla!
Vastaukset 15
Vanhimmat
se on, että pennulle opetetaan, ettei ihminen ole purulelu. Olen nähnyt paljon, miten erityisesti voimakastahtoisten pentujen kanssa oikein leikitään kädellä-käsi on se purulelu.
Kummaa etteivät kieltäneet. Sinä teit mielestäni oikein. Itse tosin vain ääritilanteessa käyn karvoihin, olen käynyt :-/ Mutta kielto, huomio toisaalle, jotakin luvallista, ja sitten voi kehaistakin.
Ei koira saa purra ihmistä. Vaikka niskasta irti otattava siinä tilanteessa. Itsellä on puoli vuotias sakemanni narttu ja välillä on täytynyt ottaa niskasta irti. Kuitenkin ystäväsi koirassa on sellaista rotua että sille ei ole hyvä antaa sitä opetusta, että ihmistä on ok näykkiä. Se koira on nimittäin jo todella inhottava puoli vuotiaana... Varmasti nimittäin iso tulee. Siitäkin ikävä kyllä saattaa joutua maksamaan, että ovat antaneet sen näykkiä... Eli kasvata vaan vanha koirasi ihan siihen malliin mikä sinusta hyvälle tuntuu :)
"Milloin nykyoppien mukaan pentua aletaan kouluttamaan?"
Ihan pienestä asti.
Eli koiraa aletaan kouluttaa ja kasvattaa ihan pienestä pennusta saakka, kasvattaja on alkanut jo sitä kasvattaa ja omistaja jatkaa kun tulee kotiinsa. Huomion arvoinen juttu on kuitenkin se, että väkivalta ei ole milloinkaan, minkään eläimen (sis. ihmisen) kohdalla kasvattamista.
"Sopiiko pentua nykyään enää kurittaa (siis esim niskasta - ei tietenkää lyömällä)? "
Sopii, jos olet valinnut sen tien oman koirasi kohteluun.
"Olinko aikoinaan liian luja omalle koiralleni (murrosikä oli kamala)? "
Henkilökohtaista mielipidettä ilmeisesti kysyt? Jos kohtelit sitä väkivaltaisesti, eli satutit fyysisesti mitenkään, niin ehdottomasti olit liian luja minun mielestäni ja aivan taatusti myös koirasi mielestä.
"Koirasta kasvoi kyllä maailman kultaisin koira, mutta oliko se sitten kasvatuksen ansiota vai siitä huolimatta."
Monesti kultaisuus on ihan rodusta kiinni, jotkut ovat sellaisia, vaikkeivat tavoiltaan olisikaan. Kuitenkin vastaus on siitä huolimatta, eli koirasi ei ole mikään pehmeä koira, jos se ei ole reakoinut niinkuin koirat luonnollisesti reakoivat kohdatessaan jotain mitä eivät siedä. Eli koirasi on sietänyt väkivallan. Mutta missään nimessä et voi luottaa tuuriisi uudestaan. Seuraava koira voi traumatisoitua ensimmäisestä fyysisestä kurituksesta ja käsissäsi on ongelma koira. Ja sama voi olla tutaviesi koiran kohdalla. Ehkä se oli iin pehmeä,e ttei kestä yhtäkään negatiivista kokemusta ja ehkä kyseinen koira tästä lähtien puree puolet enemmän agressiivisena vieraita, koska menit sitä satuttamaan. Aivan sama kuin lapsesi, jos hän on herkkä luonteinen, niin pennun puremisesta jäi pelko ja se on ongelma tulevaisuudessa, sillä tässä maailmassa on koiria. Jos lapsesi taas on kovempi luonteinen, häntä ei pennun pureminen hetkauttanut.
Ja lapseesi voit vedota ystäväsi kanssa. Mikäli lapsesi herkkänä otti pennun puremisesta itseensä, sano, että väkivallasta ei traumatisoitunut ainoastaan koira, vaan myös lapsesi. Periaatteessahan teidän molempien olisi pitänyt toimia toisin. Koiran omistajan olisi pitänyt pitää koiransa suojattuna, ettei sitä pääse mikään satuttamaan, sinun olisi pitänyt pitää lapsesi,e ttei sitä pääse mikään satuttamaan. Lapsuus ja pentuvaiheessa tällaisilla tapahtumilla on suuri merkitys, sillä niin lapsi kuin koira rakentaa sitä perusluotamusta teihin aikuisiin ihmisiin, niihin ihmisiin joiden kuuluu huolehtia sen turvallisuudesta. Lapsesi kanssa voit keskustella asiasta, sillä tasolla kun hän ymmärtää, koiran omistajalla on vaikeampi juttu edessään korjatessaan tapahtunutta vahinkoa...
Pääperiaate siis on se, että koiraa voi kouluttaa miljoonin eritavoin. jokainen valitsee sen tavan joka hänen koiralleen ja itselleen sopii parhaitten. Joillekin sopii väkivaltaisuus koiraa kohtaan, eikä sen käytössä ole mitään estettä, laki ei sitä kiellä ja monet koulutustavat sitä suosivat. Joillekin taas pääasia on koiran hyvinvointi ja elämän laatu. He valitsevat, että koira kasvatetaan vain palkitsemalla hyvistä teoista ja jätetään rankaisematta pahoista, luottaen, että koira oppii kokemuksen kautta, että ne hyvät asiat ovat palkitsevia ja sitä palkintoa ei tipu jos teen tätä tai tätä... Eli kaikkien tavoite on yhteiskunta kelpoinen koira. Kaikkien tavoite on koira joka tottelee.Sitten on jokaisen henkilökohtaisia tavoitteita, joista kukin valitsee oman tyylinsä. Haluaako koiran joka tottelee varmasti ja tottelevaisuuteen päästään nopeiten? Hän käyttää rangaistuksia koiran kouluttamiseen. Vai haluaako tehdä enemmän työtä koiransa kanssa ja päästä mahdollisesti korkeammalle totelevaisuuden kanssa? Hän käyttää vain positiivisia kasvatuskeinoja. Onko tärkeää, että ihminen on onnellinen koiransa kanssa yhteiskunnassa? Tällöin pääasia on, että koira kuritetaan nopeasti yhteiskuntakelpoiseksi, joten sen kanssa ilkeää liikkua... Vai onko tärkeää, että myös koira on onnellinen ihmisten yhteiskunnassa? Jolloin koiora tietää miten käyttäytyä, mutta sen ei tarvitse pelätä koko aikaisesti rangaistusta.
oppii näkemään, onko jokin juttu sille ns. pakote, vai ei, onko palkka sille palkka vai tyhjää ilmaa.
Väkivalta on oma lukunsa, ei kiitos.
Mutta nykyään ei saa koskea, ei katsoa, ei korottaa ääntään, ei käyttää kehoa (koskematta koiraan) niin huhhuh, lässytetään vaan ja ihmetellään kun jonotetaan ongelmakoirakouluttajalle tai piikkiä koiralle!
Luota itseesi. Collie on herkkä, mutta se on silti KOIRA!
Näet kyllä sen eleistä, mikä on ok, missä alkaa mennä liian kovaksi, mikä taas ei tehoa.
Ja mitä enemmän luet ns. koulutusoppaita, kuuntelet tiettyjen opastusta ja ehkä jopa lieviä moitteita, kun joku muu haluaa brassailla. Anna olla, pidä pääsi, sinä tunnet koirasi, tai tulet tuntemaan. Oikeilla otteilla saat siitä erinomaisen kaverin, harrastuskoiran, mitä siltä nyt odotatkaan. Joka tapauksessa se on kumppani!
on sitten todella kovia esittämää.. huutaminen on tavallaan ihmisen alistamista. kontrolloi sitä mitä ihmiset tekee huutamalla vaikka ei sattuisikaan. Tosin en tiedä miten kovaa olet ottanut kiinni, mutta niskasta koiraa ottamalla annetaan sen paikka laumassa annetaan ymmärtää luonnollisella tavalla. Eli niin koirat ja sudet tekee toisilleen. Omalla kokemuksella herkät koirat huutaa ihan tosi mitättömistä asioista ei siis siitä että joku ottaa niskasta kiinni. Koiran on helppo kontrolloida ihmistä huutamalla. Esim huutaa leikattaessa kynsiä jne. Tuskin pehmeä koira edes puree huvikseen ketään... Ei ainakaan koskaan ole tullu vastaan sellaista.
joka paukuttaa koiraansa kepillä päähän kun tekee väärin et ei se sakemannia niskasta kiinni ole todellakaan väärin...
Varmistan siis, että olet siis tavannut 4 kuukautisen koiran pennun, joka ei purrut ketään?
Ja se sattui olemaan luonteeltaan pehmeä. Ahaa...
Itse en ole tavannut yhtäkään 4 kuukautista koiraa, joka ei enää purisi ketään, riippumatta siitä onko koira ollut pehmeä vai kova.
...jonka Rotikka sai yhden kerran turpiinsa ja sen jälkeen on pelännyt kaikea.
Eli kun oletettiin, että koira on kovaluonteinen rotunsa perusteella, sitä nuorena uhmaiässä kerran ihan koulutusohjaajan ohjeen mukaan lyötiin polvella rintaan, kun tuli liian innokkaasti luokse ja sen jälkeen kyseinen koira on ollut arka ja pelokas, luokse tulo jää nykysin yli metrin päähän ja haluttomasti ja koira nyt seitsemän vuotias. Omistaja ymmärsi onneksi kerrasta mitä tuli tehtyä ja sittemmin koulutanut koiraa toisin, mutta luoksetulon innokkuutta ei enää koskaan takaisin saa...
oma toinen koira ei purru pienenä ehkä pari kertaa.. vanhempien koira ei ainakaan paljon. ja siskolla on nyt ollu 2 viikkoa koiran pentu mikä ei ole purru kertaakaan...
että ei sitä tarvitse kovistella ennen kun koira kovistelee omistajaa. omaa tyhmyyttää jos pemeälle koiralle antaa turpaan. Tuli liian innokkaasti luokse??! siis mitä ihmettä... Mutta olen sitä mieltä että koulutus tyylejä ja tapoja on yhtä monta kuin on koiraa ja omistajaakin. Pitää löytää sellainen kultainen keskitie. Turhaa se on rankaista syyttä tai olla rankaisematta jos syytä olisi. Vai?
Tarkoittaa siis sitä, että palveluskoirien luoksetulossa ohjaajalla sattuu pirun kovasti joko muniin tai munasarjoihin...
Siis tätä kun viisikymmenkiloinen koira täräyttää täydellä vauhdilla sukuelimiin, neuvotaan ihan yleisesti opettamaan pois sillä, että nostetaan polvi eteen, jotta koira törmää rintarangastaan kovaan polveen, eikä kovalla päällään pehmeään jalkojen väliin.
Onpa ollut onnea.
Meillä vanhempi koira lopetti puremisen siinä kolmekuisena, nuorempi pureskelikin täysipäiväisesti puolivuotiaaksi. Vanhempi koira lopetti leikkiessä puremisen alle vuoden ikäisenä, nuorempi ei ole vielä seitsämän vuotiaana lopettanut... Vahinko puraisuja toki vanhemmallekin sattuu yhä, mutta hanskat onkin ehdottomat leikittäessä muutenkin sen on nuorempi opettanut ihan selkäytimeen asti... Koiran vireystilaa ei kannata nostaa huippuunsa lyhythihaisessa paidassa ja ilman hanskoja... Ja meillä koirat on opetettu työskentelemään vireellä.
Itse olisin kysynyt koiran omistajilta, miten he haluavat minun käyttäytyvän. Jospa heillä oli jokin suunnitelma? Tuskinpa kuitenkaan. Toisekseen olisin ohjeistanut lastani jättämään koiran rauhaan, jos se käyttää hampaitaan. Jos koira taas ei jätä lasta rauhaan niin sitten olisin laittanut koiran toiseen huoneeseen ja oven kiinni. Minkäänlaiseen painiin en viitsisi ryhtyä minkään kokoisen koiran kanssa.
Kyllä koiralta saa puremisen hyvin pois koskematta siihen tai kieltämättä sitä. Jos tuttavapariskuntasi olisi tällä tavoin sitä kouluttanut, olisit varmasti tietoinen siitä miten heidän koiransa kanssa tulee toimia. Odotettavissa onkin että koira saa kasvaa villinä ja vapaana ilman anna tassu-istu osastoa kummempaa koulutusta. Ensi kesänä voikin olla sitten jo vähäsen ikävämpää käydä kyläilemässä, jos koiraa silloin enää edes on.
Sain kyllä aika hyvän kuvan mikä on muuttunut 80-luvusta, jolloin olin enemmänkin koirien kanssa tekemisissä (nuorena kenneltyttönä jne...). Tuolloin ainakin niissä kenneleissä missä työskentelin tai aikaani muuten kulutin, koiria koulutettiin aika pitkälle matkimalla koiralauman käyttäytymistä.
Nyt on siis rantautuneet pehmeämmät opit - ohjeet kuulostavat vähän samoilta kuin lapsen kasvatuksessa. Sinänsä tosi hyvä. Rakastan koiria ihan oikeasti ja tietenkin haluan antaa koiralleni mahdollisimman hyvän elämän.
Jäin vain miettimään kuinka pitkälle koira oppii ymmärtämään ihmislauman sosiaaliset säännöt, jotka toimivat paljon monimutkaisempien sääntöjen mukaan? Koiran kanssa kun ei voi kovin monimutkaisia keskustelutuokioita pitää. Helpottaako se koiran elämää vai joutuuko koira ottamaan ikään kuin liikaa vastuuta laumasta(niinkuin nykyään sanotaan lapsistakin)? Tämä lienee ikuisuuskysymys ja riippuu paljon kunkin koiran luonteesta ja älykkyydestä. - Miksihän koiria ei jalosteta älykkyyskriteerin eikä ulkonäon perusteella?
Tämä traumatisointi-ajattelu kyllä heijastaa aika jännästi yhteiskuntaamme: 70-luvulla kun vanhempani hankkivat ensimmäisen koiransa sitä ei saanut komentaa pois sohvalta "Kun se saa ESTOJA" - elettiin seksuaalisen vapautumisen aikaa ;-)