kun olo on aika masentunut eikä aamuisin viitsisi nousta ylös, saati lähteä mihinkään... JOS syynä on se, että purin kihlauksen epäkelvon tyypin kanssa. Jaa miten oli kelvoton? Manipuloiva, epärehellinen, erittäin negatiivinen, määräilevä, ts. aika narsistinen luonne. Ja lisäksi alkoholisti (ei itse myönnä, vaan eipä voi olla juomatta - eikö se silloin ole selvä asia?)
Siis voinko olla taas pudonnut oikeaan depressioon (mistä on kokemusta vuosikymmenen takaa) vai onko tämä "normaalia" ja menee ohi ilman hoitoa?
Siis voinko olla taas pudonnut oikeaan depressioon (mistä on kokemusta vuosikymmenen takaa) vai onko tämä "normaalia" ja menee ohi ilman hoitoa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse tapailin juuri samanluonteista miestä kaksi vuotta. Hänellä myös alko-ongelma. Viime talvena huomasin ensimmäiset masennuksen merkit itselläni; juuri samanlaisia kun sinulla. Yleensäkin olen perusluonteeltani elämäniloinen ja positiivinen. Silloin talvella tein päätöksen:tämän suhteen haluan lopettaa. Ja en voi suunnitella tuon ihmisen kanssa tulevaisuutta. "Ero" oli minulle henkisesti rankka, mutta surin mielestäni kunnolla sen itkuineen ja pettymyksen tunteineen. Kas kummaa aloin kesällä piristyä ja huomasin masennuksen alunkin haihtuneen. Nyt minulla menee hyvin ja pystyn iloitsemaan taas pienistä arkisistakin jutuista. Ja voimani ovat palautuneet, paljon vei nimittäin energiaa kun kelasin koko ajan huonoa suhdettamme. Ystävistäni tuli taas hurjan tärkeitä minulle ja heille juttelenkin menneestä ajastani ja kaikesta millaista "paskaa" sain niskaani tuolta mieheltä. Mietin vain tuota, kun sinä olet mennyt kihloihin. Olet pikkuhiljaa "sopeutunut" olemaan tuon ihmisen kanssa, joka ei kohtele sinua kunjoittavasti. En yhtään ihmettele, että tunnet olevasi haluton ja masentunut. Hyvä että hälytyskellosi soi nyt!!!
Ai niin, olithan purkanut jo kihlauksesi. Puhu menneestäsi ystävien kanssa, sinulla on varmaan painolastia rinnassasi. Koeta surra tätä mennyttä suhdetta, ajastaan kyllä helpottaa. Niin minullakin, mutta jos tunnet syvempää masennusta hae apua. Koeta lähteä liikkeelle ja ulkoile. JA MUISTA PUHUA...
"Mukava" tietää, että joku toinenkin on käynyt saman... näitä on liikkeellä. Olen töninyt itseäni ottamaan yhteyksiä ulkomaailmaan, vaikka harmittaa ja nolottaa, että sen ketkun takia melkein umpioitui.
Olen päättänyt, ettei häpeile tai pimitä tätä parisuhde-episodia niiltä ihmisiltä, jotka vielä haluavat olla kavereitani. Täytyy vain jutella kieli keskellä suuta, etten ala mustamaalaamaan
exää muiden silmissä - vaikka ihan tosiasioita puhuisin. Hänellähän on tietysti oma versionsa tarinasta.
Kyllä tämä tästä... pitää kehitellä uutta sisältöä elämään ja iloita pienistä asioista. Ehkä tämä kariutunut suhde jää vain pettymykseksi.
Kiitos vielä sinulle :-)
Ehkä sinulla ei ole (ainakaan vielä) depressiota, vaan olet ehkä ihan aidosti surullinen. Sure rauhassa. Anna kauniin syysluonnon helliä sieluasi.