Apua mitä teen!!!!???

Suomen laki sallii sen, että uuden omistajan ei tarvitse antaa sinulle tietoja koirastaan.

Tätä samaista laki/omistus/sopimus-pulmaa käsittelimme tuolla aikasemmin.

Mutta tämähän ei kyllä tuo mitään apua tuohon hätääsi.

Jos et ole tätä jo kokeillut, niin kirjoita vaikka kirje uudelle omistajalle.

Kirjeessä kerrot rauhalliseen tyyliin, että haluaisit vain tietää miten koiralla menee. Ehkä he kuvittelevat sinun haluavan koiran takaisin.

Itse olen ottanut aikuisiässä olevan koiran ja edelliset omistajat halusivat koiran takaisin muutaman kuukauden päästä.

Siinä vaiheessa koira oli sopeutunut meille täydellisesti ja se alkoi päästä jätetyksi tulemisen pelosta.

Koiran kasvattaja sanoi heille, ettei anna yhteystietojamme koska se ei ole koiralle hyväksi. (Entiset omistajat olivat ulkomailla puolet vuodesta, joten koiran pompottelu olisi vain jatkunut).

Meillä koira sai pysyvän kodin ja traumatkin on suurimmaksi osaksi poissa.

En tietenkään vertaa sinua tämän tapauksen ihmisiin, vaan toivon todella, että saisit edes tietää koirasi kuulumisia tai jopa tavata sen.

mutta meidän molemmat koirat on otettu melko aikuisina, ja edelleen pidän yhteyttä edellisiin omistajiin, joko heidän kyselyihinsä vastaten tai itse yhteyttä ottaen. Ja ovat olleet ihan tyytyväisiä. Eikä siitä kovasti ole vaivaa minulle, miksi siis en tekisi paria ihmistä onnelliseksi?

Eli saimme nykyisen koiramme 2-vuotiaana,ja entiset omistajat eivät ole ollenkaan kiinnostuneita siitä,miten sillä menee!Kirjoitin 2 kirjettä,ei vastausta.Meni kauan,enne kuin edes tiesin mistä kennelistä koiramme on kotoisin,kun he eivät vastanneet kirjeisiin.(en tullut sillon hakemisreissulla kysyneeksi...)Tuntuu,että tuohon sun tapaukseen liittyy jotain hämäräperäistä...Tiedätkö,missä entinen koirasi asustelee?Voisithan vaikka mennä "lenkkeilemään"niille kulmille,ja vaivihkaa katsella näkyykö koiraasi.Tai jos he pelkäävät,että otat sen heti takaisin,kun sinulla on sitä niin ikävä,etteivät edes suostu antamaan sinun nähdä sitä.Tai silleen,että ne pelkää,et se koira haluaa heti sun mukaas,jos käyt siellä.Tosi epäoikeudenmukasta sua kohtaan!!!!

Toinen koiramme tuli meille parivuotiaana. Mutta alusta alkaen olemme entisen omistajan kanssa soitelleet, puolin ja toisin. Ja toki myös tapailemme.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana tämä Herra Päähenkilö (koira siis) kyllä oli tapaamisten jälkeen aika apea, masentui raukka. Tapaamisia ei tosin ollut alkuaikoina kovin montaa.

Sitten koira lopullisesti kotiutui meille ja otti meidän perheen omakseen. Muistan aina, kun entinen omistaja sanoi kerran kävelylenkin jälkeen, että "voiii, nyt se katsoo sua tolla katseella, että mitä tässä vielä seistään, pitäs jo mennä kotiin". Itsellenikin tuli siitä lauseesta todella hyvä mieli, ja tietysti entiselle omistajalle.

Nykyään tapailemmekin aika useasti (me ihmiset ollaan ystävystytty oikein kunnolla). Ja tapaamiset entisen omistajan ja koiran välillä ovat riemukkaita, siinä on paras ihminen tämän oman perheen jälkeen!!! Mutta apeutta ei enään ilmene. Ja tapaamisten aikanakin koira käyttäytyy niin kuin "mun koira".

Itse olen mielissäni tietenkin tästä koirasta, onhan se perheemme varsinainen kultamuru (toki toinenkin koiramme on). Ja mielissäni olen myös siitä, että entisen omistaja ja mun välit ovat todellakin näin hyvät.

Itselleni tulisi mieleenkään kieltää tietoja entiseltä omistajalta, missään tapauksessa. Siksi on todella vaikea ymmärtää miksi uusi omistaja ei halua koirasta kertoa, ellei hänellä ole jotain salattavaa. Voisit kokeilla ilmoittaa heille, että mielestäsi homma haiskahtaa, ja otat yhteyttä eläinsuojeluviranomaisiin, ellet heti pääse koiraa tapaamaan. Bluffiakin kannattaa kokeilla, tuskin tuo tuosta pahenee.

Kokeile ens hätään pesismailaa ja jos ei tietoja rupee tippumaan ni mee niitte ovelle ja sano pari valittua sanaa ja NYRKKI SILMÄÄN!!!!!