Tällä hetkellä tuntuu olevan taiteessa jonkin verran muodissa keskeneräisyys töissä. Tässä tyylisuunnassa työ katsotaan valmiiksi kun ollaan päästy hieman luonnosteluvaiheen yli.
Enpä ryhdy täällä herjaamaan ketään kotimaista tekijää vaan otan esimerkin kauempaa:
http://painting.about.com/od/stepbysteppaintingdemos/ss/KarenVath_Monet.htm
Tässä on maalattu vaihe vaiheelta sivulla oleva valokuva Monet'in tyyliä tavoitellen. Minun silmääni kuvissa 2 ja 3 on enemmän Monet'ia kuin lopputuloksessa. Maallikkona 2 ja 3 menisivät minuun täydestä nykytaiteen helminä, lopputulos sensijaan on minun mielestäni harrastelijamainen. Rentous on hävinnyt ja on piperretty liikaa.
Jos harrastelijana tekisin kuvan 2 tai 3 kaltaisen työn, se olisi selkeästi keskeneräinen. Omissa töissäni olen huomannut, että vaiheeseen 2/3 pääseminen onnistuu suht helposti. Sen jälkeen alkaa tasapainoilu ja taistelu työn onnistumisen puolesta. Vaiheiden 2 ja 3 jälkeen todelliset osaajat alkavat erottua.
Miksi nykytaitaiteessa on sallittua jättää kisa kesken? Säästää väriä ja ennen kaikkea aikaa? Ja kriitikot kehuvat luonnosmaisuutta. En ymmärrä.
Enpä ryhdy täällä herjaamaan ketään kotimaista tekijää vaan otan esimerkin kauempaa:
http://painting.about.com/od/stepbysteppaintingdemos/ss/KarenVath_Monet.htm
Tässä on maalattu vaihe vaiheelta sivulla oleva valokuva Monet'in tyyliä tavoitellen. Minun silmääni kuvissa 2 ja 3 on enemmän Monet'ia kuin lopputuloksessa. Maallikkona 2 ja 3 menisivät minuun täydestä nykytaiteen helminä, lopputulos sensijaan on minun mielestäni harrastelijamainen. Rentous on hävinnyt ja on piperretty liikaa.
Jos harrastelijana tekisin kuvan 2 tai 3 kaltaisen työn, se olisi selkeästi keskeneräinen. Omissa töissäni olen huomannut, että vaiheeseen 2/3 pääseminen onnistuu suht helposti. Sen jälkeen alkaa tasapainoilu ja taistelu työn onnistumisen puolesta. Vaiheiden 2 ja 3 jälkeen todelliset osaajat alkavat erottua.
Miksi nykytaitaiteessa on sallittua jättää kisa kesken? Säästää väriä ja ennen kaikkea aikaa? Ja kriitikot kehuvat luonnosmaisuutta. En ymmärrä.
Vastaukset 99
Vanhimmat
ja tavalliset ihmiset katsovat taidetta ihan eri silmin. Kriitikot peilaavat työtä "taiteen kenttään" ja pelaavat omaa sisäpiiripeliään, jolla ei juuri ole tekemistä taiteen tason kanssa.
Tavalliset ihmiset, erityisesti valveutuneet harrastajat näkevät taiteessa muutakin kun suhteen muuhun nykytaiteeseen ja osaavat esittää oikeita kysymyksiä.
Oma näkemykseni luonnosmaisuuten on, että sillä halutaan erottautua "viime vuotisesta" ja että se on nyt "in". Toki hyvällä maalaustaidollakin voisi nykyään erottautua, mutta taitaa olla valtaosalle nykytaiteilijoista liian vaikea ja työläs tapa.
Taide, niin kuin moni muukn asia on nykyään pikaruokakulttuuria - äkkiä heti jotain tarjolle.
näköjään haavasi ja valmis uutehen taistoon. No mikäs siinä, Heitähän taas ne tyypillisimmät juttusi vai oletko keksinny jotain uutta.
minua luulet? En ole juurikaan ollut äänessä viime aikoina, joten ihan en ymmärrä, mistä taistosta höpiset, mutta tokihan olen valmis mielipiteitäni puolustamaan. Siis, jos joku esittää hyviä argumentteja. Tällaisiin provoihin en jaksa tämän enempää tarttua.
kuten tämä: "Oma näkemykseni luonnosmaisuuten on, että sillä halutaan erottautua "viime vuotisesta" ja että se on nyt "in". Toki hyvällä maalaustaidollakin voisi nykyään erottautua, mutta taitaa olla valtaosalle nykytaiteilijoista liian vaikea ja työläs tapa."
Tuo sana "maalaustaito" on se asia jota mielelläsi viljelet ja katkeruutesi nykytaiteilijoihin viimeistään sinut paljastaa.
Meillä ns. nykytaiteilijoilla, niinkuin mielelläsi meitä tituleeraat, on vallan toisenlaiset päämäärät kuin sinulla joka tihrustat kenties niitä yksityiskohtia mahdollisimman aidon näköiseksi, mutta unohdat kaiken muun mikä siitä teoksesta tekee mielenkiintoisen. Me emme kipaile kameran emmekä kopiokoneen kanssa vaan nautimme tekemisestämme ja siitä mitä työ herättää katsojassa....siis myöskin siitä mitä se herättää sinussa.
En ole se, joksi minua luulet, vaan ihan tavallinen taiteen harrastaja. Minulla ei ole mitään katkeruutta ketään kohtaan, enkä juuri liiku taiteilijapiireissä. Kritiikkini nykytaidetta vastaan on puhdasta kunnioitusta osaavaa maalaustaitoa ja vaivaanäkevää suhtautumistapaa kohtaan. Molemmat asioita, jotka loistavat pääosin poissaolollaan nykytaiteen saralla.
Sen sijaan huomaan sinun vetävän heti herneen nenään, kun joku kuuluttaa maalaus- ja piirustustaidon, katoavien kansanperinteiden perään. En tiedä kuka olet, mutta ilmeisen heppoisesti asetat sanat muiden suuhun ja stereotypioit kanssakeskustelijasi.
Mutta kerropa nyt, kun alkuun päästiin, että mitä ovat ne "toisenlaiset päämäärät", ja tuoko katsojien ärsyttäminen käsittämättömiä värikollaaseja esittelemällä sitä nautintoa? Amatöörinä olettaisin, että taidokas ja omaperäinen maalaus, tyyliin "Lemminkäisen äiti" toisi enemmän ihailijoita, kun abtrakti megakokoinen väri-installaatio museon seinällä. Millaisia ovat ne nautinnot, joita katsojan suunnalta nykytaiteilijana kaipaat?
Ja kerro myös, miksei katsojia oikeasti kuulla, vaikka he lujaan ääneen sanovat, että kuvataiteen nykytila on surkea. Silti ainoat, joita oikeasti kuullaan ovat kriitikot, joiden sana painaa apurahavalinnoissa. Kiasma on kohta konkurssissa, nykytaide ei juuri myy ja ihmiset sankoin joukoin ihmettelevät julkisia taidehankintoja, mutta puuttuminen tähän kuvataiteen rappiotilaan luetaan vain sivistymättömyydeksi ja amatöörimaisuudeksi taiteen parissa.
Syy tähän kaikkeen on hyvin yksinkertainen ja selkeä, jos sen vain haluaa nähdä.
vai mikä tuli. Ihmetyttää ettet ylpeänä esittele niitä teoksiasi ja selitä mikä se päämääräsi oikein on, sitä kun on muutoin vaikea saada selville.Samoin kun mainitsit nauttivasi siitä mitä työ herättää katsojassa, niin esitäpä joku teoksesi ja kerro mitä se katsojissa on herättänyt?
Vai oliko päämääräsi vain provosoida keskustelua ja haastaa riitaa jonkun toiseksi luulemasi kanssa?
yritä nyt lukee se ajatuksen kanssa niin ehkä se sulle selvii miksi en niitä sulle esittele.
"niin esitäpä joku teoksesi" niin tuttuu niin tuttuu. koira ei todellakaan pääse karvoistaan!
..erottuu joukosta noin katkerana nykytaiteilijoille. Alat olla jo legenda.
viitsisi olla kateellinen tai katkera nykytaiteesta tai nykytaiteilijalle, koska nykytaide ei yksinkertaisesti säväytä ja sitä pystyy kuka tahansa tekemään.
Viestiketjua lukiessa katkeruus todellisia osaajia kohtaan on ilmiselvä. Surkeat nykytaiteilijat jotka eivät osaa edes palloa piirtää vaikka malli olisi edessä tuntuvat tälläkin palstalla olevan vain riitaa haastamassa.
Nyt seuraavaksi tietenkin alat taas väittämään minun olevan joku jonka varmasti tiedät, niin kuin aikaisemmissakin viesteissäsi.
osu oikeaan. Minä olen tuon "Metsään meni" -kirjoituksen kirjoittaja, mutta en "Loppuko" -kirjoituksen.
Vaikka et teoksiasi halua esitellä, niin vastaapa edes noihin kysymyksiin, joita sinulle esitin, jos siis osaat muutakin, kuin soittaa suuta puskasta...
mihinkään vastata osaa, eikä minulla mitään teoksiakaan ole. Olen vain henkisesti köyhä riidanhaastaja joka yksinäisyyttään yrittää löytää edes jonkun jota pääsisi haukkumaan ja jonka kanssa pääsisi riitelemään.
Enkä minä myöskään taiteesta mitään tiedä kun ei ole itselle sitä lahjakkuutta kertynyt millään alalla. Osaan kuitenkin töherrellä aivan käsittämättömiä kuvioita paperille kynällä, joskus ne jopa muistuttavat jotakin, varsinkin hämärässä ja humalapäissään ne saavat jopa todellisia muotoja.
Amsterdamissa käydessäni punaisten lyhtyjen alueella, eräs nainen punaisten verhojen takana pienessä katutason huoneistossa sanoi minun olevan todellinen taiteilija. Kukaan ei kuulemma ole lauennut seinälle niin nopeasti kuin minä, kun vasta vehjettä housusta kaivettiin. Läntti seinällä muistutti muodoltaan neitsyt Mariaa.
Jälkeenpäin olen ymmärtänyt tämän olevan merkki korkeimmalta joka ilmiselvästi halusi rangaista minua huorin tekemisestäni. Eräänä iltana muistellessani tapausta näin näyn jossa ukko jumala antoi minulle elämäntehtäväksi taidekriitikon homman. Koska minusta muuhunkaan ei ole.
Tässä on kaikki se millä perusteella minä taiteesta puhun ja te muut olette väärässä ja minä oikeassa, koska minä olen saanut työni suoraan herralta.
sen ihan varmasti.
Sinusta oli muuten varsin osuva kuvaus tuon paljon vihaamasi ja kadehtimasi Lappilaisen taiteilijan kotisivulla oikein nimen kanssa kun kävin siellä eilen.
On kertakaikkiaan kummallista miten se kateus toisia kuljettaa. Sinun sietäisi hävetä ja painua maan alle!
valitettavasti vääriä mutta mitäpä minä sitä sinulle alan jankkaamaan. Luule keneksi haluat mitäpä sillä väliä on ja lapista en tunne kuin joulupukin.
Onko sulla joku ajojahti päällä jotakin toista täällä kirjoittavaa taiteilijaa vastaan kun kuvittelet joka kirjoituksen väliin tietäväsi kirjoittajan. Vai olisiko pahimman laatuinen luulosairaus saanut vallan huterasta psyykkeestäsi?
toistakin, joten kannattaa olla keikuttamatta venettä.
vai kehutko olemattomilla tiedoillasi jostakin jota luulet minuksi. Mulle tulee sellainen olo että olet jotenkin jälkeenjäänyt, vain lapset toimivat niin kuin sinä ja niistäkin vain erityisen lapselliset ja jälkeenjääneet.
"Joo mä tiedän susta kaiken joten älä tuu mulle ryppyilemään". Voiko enää lapsellisempaa juttua ollakaan?
Kuule tää on taidepalsta jonka tarkoitus on vaihtaa mielipiteitä erilaisten taiteilijoiden kanssa. Jos sulla on noin kauhea pätemisen ja riidanhaastamisen tarkoitus jotakin kohtaan niin mikset mene suoraan asiaan ja hoida juttua selväksi. Vai onko niin ettei rohkeus riitä ja siksi pyrit täällä puskista huutelemaan.
Kertakaikkiaan oksettava ja vastenmielinen hyypiö.
..tarkoitat tällä:
Selvennäppäs hieman?
että jos sulla on noin kauhea tarve haastaa riitaa jonkun kanssa josta oletat tietäväsi jotakin ja joka luultavasti kirjottelee täällä. Niin mikset todellakin hoida asiaa kerralla kuntoon, menet rohkeasti kuin mies ja selvität asiat henkilökohtaisesti. Näin ainakin meilläpäin toimitaan, vain jälkeenjäänyt kakara käyttäytyy kuin sinä. Kerroithan tietäväsi henkilön nimenkin tai ainakin sain sen käsityksen koska mainitsit jonkun lappalaisen olleen kirjoittaneen sivuilleen hänen nimellään.
Joten mitä sä tänne toisten viestiketjuun tuot omat kaunasi. Kaunasi myös selvästi kohdistuu taiteilijoiden maalaustaitoon, sillähän sä aloitit. Onko se kenen kanssa haluat riidellä niin paljon sinua taitavampi. Vai mistä on kyse? Onko teitä myös useampi kaunainen, tuli vaan mieleen toi lappalaisen kirjoitus josta mainitsit.
Oksettaa entistä enemmän, voi hitto mitä puskasta huutelevia vellihousuja täällä liikkuu.
En jaksanut lukea tätä ja paria seuraavaa kommenttia pidemmälle, kun ärsyynnyin, että nimettömät nimimerkit alkavat jälleen vääntää ympyrää kahdeksikoksi, eivätkä enää edes tiedä, kuka kenenkin kanssa väittelee - ja ennen kaikkea lopulta, mistä edes väittelee.
Olisiko apua siitä, että käyttäisitte jotakin samaa nimimerkkiä,ettei turhia sivullisten syyttelyitä syntyisi näissä keskusteluissa niin paljon. Jatkuvaa toraa ei ole kiva lukea, saati sitten kommentoida. Pliiiisss!!!
Aloittajalle sanoisin, että minusta koko tuo Monet'n taulun mukailu oli todella harrastelijamaista lopputulokseltaan. Enkä ole kovin vaikuttunut edes vaiheista 2 ja 3:kaan.
Jos mukailee toisen aihetta, voisi olla hyvä omaksua Rafael Wardin Splätsh!-näyttelyn videolla antama neuvo, että aiheita sopii varastaa, mutta sitten onkin maalattava paremmin kuin alkuperäinen. Tässä tapauksessa ei todellakaan mielestäni niin käynyt.
harrastelijoista, eli niillä maalareilla jotka pitävät yllä kansalais ja työväenopistojen ym. puljujen "taide"opetusta ja kansoittavat niiden kevätnäyttelyt ja takapihojen pikkugalleriat tekeleillään, on niin surkean huono maalaustaito, että on suorastaan rikos ja häpeä kutsua sitä maalaamiseksi, taiteesta nyt puhumattakaan.
taiteilija itse ei tiedä, onko teos jäänyt/jätetty kesken ja jos, niin miksi. Siksi muiden on turhaa miettiä asiaa vaan tutkia teosta sellaisena kuin se on.
Tästä on hyvä anekdootti yhdestä maailmankuulusta taiteilijasta, joka on vaikuttanut jälkipolviinsa enemmän kuin kukaan muu taiteen historiassa, Cezanne. Häneltä oli kysytty, miksi hän oli selvästi jättänyt työn kesken. C. vastasi, että hän ei ollut löytänyt ko. kohtaan sopivaa väriä; jos siihen panee väärän värin täytyy maalausta siitä laajeten muttaa uuteen kohtaa sopivaksi kunnes se on kokonaan uudestaan maalattu. C:lla on paljon tällaisia isoltakin osalta maalaamattomia, hienoja teoksia.
Mitä tästä opimme? Jos sanottavaansa ei saa kokonaan sanotuksi haluamallaan tavalla niin hyvää työtä ei kannata hylätä vain jonkin kohdan vuoksi. Se on ilman sitäkin valmis, koska sitä ei voi jatkaa.
Mielenkiintoinen tuo Cezannen. Ensimmäinen lause vastauksessasi sensijaan on ristiriidassa lainauksen kanssa. Väität, että vain taiteilija itse tietää, onko työ kesken vai ei ja sitten esität anekdootin, jossa haastattelija huomaa Cezannen työn olevan kesken, Cezanne myöntää tämän avoimesti ja kertoo, miksi näin on.
Mitä tästä opimme? Jopa mestarit joutuvat tilanteeseen, jossa eivät osaa saattaa työtä loppuun haluammallaan tavalla.
Opimmeko tästä edelleen, että tällaisessa tilanteessa tulee jatkaa vai luovuttaa? Mestari Cezannen kohdalla näitä vaikeita tilanteita on varmasti tullut huomattavasti harvemmin ja huomattavasti valmiimmassa kohdassa työtä kuin tavalliselle harrastelija-pensselistille. Hänelle luovuttaminen sallittakoon ja nostettakoon hattua kyvylle avoimesti myöntää omien taitojen rajallisuus.
Itse koen harrastelijamaalarina, että minun on tartuttava aiheeseen uudelleen. Otan uuden paperin tai kankaan ja aloitan alusta. Uusi työ sujuu alkuperäistä nopeammin koska olen oppinut jotain virheistäni. En todennäköisesti pääse täysin haluamaani lopputulokseen mutta kuitenkin lähemmäs.
Vanhan hyvän ajan taiteilojoiden tuotannossa huomio kiintyy valtavaan luonnosten määrään. Nykyisin galleriat täyttyvät yhden aiheen monistamisella - usein keskeneräisiltä vaikuttavilla töillä. Nekin ilmeisesti myyvät riittävän hyvin.
Cezanne toteaa että hän ei voi jatkaa, joten työ on hänelle valmis. Ulkopuolinen näkee työssä maalaamatomen kohdan, joka selvästi kaipaisi väriä, ja pitää siten työtä keskeneräisenä.
Kirjoitat "Itse koen harrastelijamaalarina, että minun on tartuttava aiheeseen uudelleen. Otan uuden paperin tai kankaan ja aloitan alusta."
Noin teen minäkin. Jos työ on lähtenyt "vikasuuntaan", se päätyy umpikujaan, siitä ei pääse eteenpäin. Harvoin sitä voi jättää sikseen ja pitää valmiina, vaan parasta on aloittaa alusta, Mutta, ennen uuden aloittamista pitäisi myös tietää missä meni vikaan eli uudelleen aloittamisen pitää lähteä uudelta pohjalta, muuttaa jotakin, joka vaistomaisesti johtaa toiseen ratkaisuun.
Se, mitä sanot luonnoksista ennen lopullista ratkaisua, pitää paikkansa mutta on myös persoonallisuuskysymys. Minulle kerralla valmiiksi alla prima-maalaus sopii paljon paremmin kuin ennakoiva lunnostelu mutta on töitä, jotka on pakko luonnostella, jotta lopullinen työ ei mene maalaa-raapi- pese- maalaa-prosessiksi.
Mutta jos haluaa nähdä "luonnoksista maalaukseen"-prosessia niin nyt kannattaa käydä EMMAssa, jossa tänään aukeaa Ole Kandelinin näyttely. Olin eilen avajaisissa ja näyttely on muutenkin todella käymisen arvoinen. Kandelin kuoli 1947 vain 27-vuotiaana mutta ehti tehdä upean kaaren perinteisestä esittävästä maalauksesta surrealismin kautta puhtaaseen abstraktioon. Hän on Suomen ensimmäinen todellinen abstrakti maalari, sen genren läpimurto Suomen taiteessa tapahtui vasta 50-luvulla.
Kyse on enemmänkin siitä, että tekijät koettavat saada nopeasti jotakin esille.. mutta todellinen taiteilija ei huoraa yleisön takia.
Nykytaiteen todellinen tekijä ei huoraa yleisön takia, sitä pidetään vulgaarina. Sen sijaan hän huoraa apurahatoimikunnan takia, sitä pidetään taiteena.
paskaa. Todellinen taiteilija ei huoraa sen enempää yleisön kuin kriitikkojen ja apuarahojen takia vaan tekee sen, minkä näkee oikeaksi. Sillä yleensä saa aikaa myöten niin yleisön kuin taidepiirien hyväksynnän mutta kanttia se kysyy eikä kaikilta onnistu.
Taide on vaikeaa jo tekniikan oppimisen vuoksi mutta loppujen lopuksi "idean" löytämiseksi.
Tuo idea on sellainen, jota todellinen tekijä saattaa muotoilla hyvinkin pitkään eikä sellaisella touhulla rikastu (ei edes elä). Toki Taiteilijallakin on oikeus tehdä "tusinataidetta" myyntiin ihan oman toimeentulonsa vuoksi mutta siitä ei saa tulla itsetarkoitus. Rahaa tehdään lopulta siksi, jotta voidaan tehdä myös taidetta.
Monet tekijät tekevät nykyään "turhaa taidetta" ja nostavat egoaan mm. julkisuushuoraamisella, jotta heistä tulisi Taiteilijoita.. aika pers-edellä puuhuun kiipeemistä :)
Minä henk. koht. en voi muuta kuin sääliä näitä "julkkistaiteilijoita", joiden päässä ei oikeesti ole yhtään ideaa eikä monasti edes osaamista. Tuosta johtuen heidä koko elämäntyönsä on aika kupla.
Mutta miten on kun on niitä väärin ymmärrettyjä neroja joita ei omana aikana hyväksytä mutta sitten kun kuolee aletaan maksaa kauheita hintoja ja sitten ymmärtää.
Oikea taide on kaunista ja taiteilijalle kuuluu kunnioitus. Venäläiset on hyviä.
Taideteosta taitelija voi si aina tehdä paremmaksi, eli taulut ja taideteokset jää tavallaan aina keskeneräisiksi. Kuitenkin taiteilijan vallassa on yleensä päättää, milloin on tehnyt riittävän hyvän teoksen.
Keskeneräisempiä lienevät teokset, joissa ostaja 'vie' jonkun teoksen taitelijalta, kun taiteilija ei ole vetänyt vielä ns. viimeistä pensselinvetoa tauluun!
Kyseessä on siis taiteilijan valinta!
Ei ole niin vaikeaa maalata, kuin osatata lopettaa oikealla hetkellä. Hyvä kirja ei myöskään kerro kaikkia yksityiskohtia, vaan jättää jotain rivien väliin, lukijan arvattavaksi.
harmillista, kun noita kehnoja maalausoppaita vain ilmestyy kauppoihin. Parempi ottaa itse kuvia omista aiheista ja maalata niitä milloin minkin mestarin tyyliä mukaellen. Älä maalaa tukkoon, ota uusi pohja mieluummin.
Parasta olisi maalata suoraan ulkona, niin siihen tulisi se tuoreus itsestään, niinhän ne impressionistitkin aikoinaan tekivät.Maalausretkelle ulos eväitten kanssa !
tajua taiteesta mitään? Voin kertoa, ettei ole aina kivan näköistä kun harrastelijat maalaavat tauluihinsa kaiken minkä osaavat (mikä ei ole yleensä paljon, siis tasokasta). Taide tulee sanasta taito, joka merkitsee jonkin asian osaamista. Esimerkiksi sitä, että osaa karsia epäolennaista ja tiivistää olennaisen, mikä tekee kuvasta yleensä paljon miellyttävämmän ja kiinnostavamman katsoa, sekä taitoa päättää miten työnäsä tekee, kuinkä pitkälle, koska se on valmis (ei työstä sitä pilalle tavoitellessaan sitä muka hirveän arvokaasta näköisyyttä, mikä juuri on harrastelijoiden vaiva ja ondelma). Siinäpä vähän miettimistä.
Niin, sepä on myös mahdollista, että en tajua taiteesta mitään. Onneksi minulla on hyvin palkattu työ joten ei tarvitse taiteella elää ja onneksi harrasta maalaamista niin että ei tarvitse toisten tauluja ostella. Vapaa-ajallani voin soittaa näppäimistöä täällä netissä.
Yllätys yllätys, olen jo miettinyt tätä asiaa. Erityisesti olen miettinyt Helene Schjerfbeckiä ja hänen äärimmäisen taidokkaan yksinkertaisia töitään. Sen verran sentään ymmärrän, että osaan lukea arvosteluista, että H.S. oli hyvä taiteilija.
Wikipediasta:
"Helene Schjerfbeckin taiteen tuotanto kesti yli 70 vuotta. Aluksi hänen tyylinsä oli naturalistista ja sovinnaista, mutta se sai sitten realistisia piirteitä, muuttui vähitellen ekspressionistiseksi ja sitten abstraktimmaksi."
Sen verran olen itse maalannut, että olen huomannut, että töissä on helppo päästä hieman varhaisen luonnosvaiheen ohi. Tässä vaiheessa voi sanoa, että olennainen on tiivistetty ja epäolennainen karsittu. Hienoa. Jos työn jättää tähän jää kuitenkin monta työlästä, turhaannuttavaa mutta opettavaista vaihetta käymättä läpi.
Useimmilla yksilöillä osaaminen tarkoittaa sitä, että asiaa on opeteltu. Opetteleminen ei aina ole hauskaa eikä palkitsevaa. Senkö takia kiireisessä nykyajassa on niin helppo sanoa työn olevan valmis jo luonnostasolla?
Akseli Gallen-Kallela maalasi Lemminkäisen äitiä vuoden. Tehty työ näkyy. Kuka enää nykyaikana pystyy tällaiseen pitkäjännitteisyyteen?
Luepa se uudestaan. Minä juuri tarkoitin, että todellinen taiteilija osaa päättää miten työnsä tekee. Se, ettei maalaa JOKAISEEN tauluun KAIKKEA osaamaansa ei tarkoita sitä ettei osaisi maalata ja ettei olisi koskaan käynyt näitä "monia työläitä, turhaannuttavia mutta opettavaisia vaiheita läpi. Vai uskallatko väittää, ettei Picasso osannut ollenkaan maalata ollenkaan? Sen sijaan, kun maalari maalaa kaikki teoksen täsmälleen samalla tavalla, voi siitä tehdä, varsinkin vuosien kuluessa, sen päätelmän, että kyseessä on erittäin kehityskyvytön tapaus. Taiteen rakastaminen ei silloin teoksia pelasta.
Kaikki kunnia Gallen-Kallelalle. Mutta ymmärrä toki, että maalaustaiteen historiaa ja kehitystä nykypäiviin saakka tarkasteltaessa ei kyse todellakaan ole siitä, että pitkäjännittyneisyys uupuisi, vaan siitä että maalaus realistisena kuvauksena ei ole enää tarpeellista eikä kiinnostavaa, koska meillä on nyt VALOKUVA. Maalaustaiteen on siis kehityttävä tai kuoltava. Tiedoksesi myös, että näennäisesti yksinkertaiset ja helpon näköisesti syntyneet nykytaiteen teokset eivät todellakaan ole syntyneet hetkessä hutaisten. Siitä voidaan taas palata taiteijan valintoihin ja kykyihin, mutta siitähän puhuinkin jo.
Tässä postauksessa en ymmärrä Gallen-Kallelan rinnastamista valokuvaan. Gallenin monet Kalevala-aiheiset työt ovat kaukana valokuvasta, esim. Sammon ryöstö.
En puhu nyt siitä, onko nenä poskella vai poskien välissä (viitaten Picassoon) vaan siitä, onko työ teknisesti luonnoksen asteella.
"Maalaustaiteen on siis kehityttävä tai kuoltava."
Tarkoitatko, että Gallenin ja muiden kultakauden ajan mestareiden veroiselle tekijälle ei enää löytyisi ostajia? Ehkä ei, länsimainen käsityö on kovissa hinnoissa ja ihmiset on saatu uskomaan, että nykytaide on nyt Se Juttu.
Ei tässä turvayhteiskunnassa kukaan kuole. Jos taulut eivät myy, sossusta saa rahaa. Yrittämisen halu tässä kuolemaa tekee kun on huomattu aidan matalat kohdat.
ymmärrä teksitä, niin älä sitten kommentoi sitä! En tietenkään tarkoittanut IHMISTEN kuolemista, vaan ASIAN! Sitä, että maalaustaiteelle ei ole enää sijaa tässä maailmassa, mikäli se ei kykene uudistumaan vallitsevien olosuhteiden ja syntyneiden ja kulleiden tarpeiden mukaisesti! Vertaa esim. yhteiskuntamuutokset.
Gallen-Kallelan työt edustavat symbolismia. Symbolismi on kuollut. Samoin uskonnollisille aiheille ei ole enää tilausta. Emme tarvitse enää realistista maalausta (väitäkö Gallen-Kallelan hahmoja joksikin muuksi kuin varsin realistisiksi kuvauksiksi ihmisruumiista?), koska valokuva tallentaa tiedon paremmin.
Varmaankin kultakauden maalareille löytyy vielä ostajia. Mutta montako täsmälleen samalla tavalla (ja yleensä hyvin huonosti) täsmälleen samoja aiheita väsääviä tatieilijoita tähän maailmaan jossa heitä jo nyt on kohtuuttoman paljon enää mahtuu tai paremminkin: tarvitaan?
Ihmisiä ei ole "saatu uskomaan" mitään. Taide kehittyy. Huomaat sen, jos vaikka luet kattavaa taidehistorian kirjaa. Juuri se erottaa harrastelijat taiteiljoista: te ette osaa ajatella taidetta, vaan rahaa ja sossua.
Olen taidekoulusta päästyäni elättänyt itseni taiteella 25v. maalannut juuri noita haukkumiasi realistisia maisemia, tosin myös yhteenaikaan abstrakriakin taidetta. Sillä oli vain paljon vaikeampi elättää itseään ja perhettä.
Nyt rupesi housut vapisemaan ja tuli melkein sossukin jo mieleen jos mainitsemasi uhkakuvat taiteesta ovat totta, minä kun en muuta hommaa osaa tehdä.
Halu olisi kovasti uudistua juuri mainitsemaasi abstraktimpaan suuntaan. Olisi mukava tutustua sellaisiin nykyajan taiteilijoihin josta puhuit.
Voisin saada heidän töitään tarkastelemalla jonkinlaisen kimmokkeen itselleni.Kiinnostaisi sellaiset jotka myyvät töitään, apurahalla maalaavia löydän kyllä itsekin.
Olisitko ystävällinen ja laittaisit muutamia nimiä tänne ja aina parempi jos olisi linkkejä kyseisten taiteiljoiden kotisivulle. Kiitos etukäteen.
niin ohessa on joitakin hyvin menestyneitä kärkinimiä: Juhana Blomstedt, Jorma Hietala, Reino Hietanen (jo ikääntynyttä sukupolvea), Matti Kujasalo, Lars-Gunnar Nordström ja miksei Jorma Rauhalakin. Edesmenneistä tietysti Sam Vanni, jonka laaja retrospektiivi oli juuri esillä, sekä Gösta Diehl. Googlesta löydät heidät kaikki, onnea matkalle abstraktiin!
Kaikki ovat tuttuja taiteilijoita. Aikoinaan taidekoulussa Vanni oli yksi esikuvistani Picasson ja Braguen ym. kupistien ohella. Maalasin juuri vähän Hautalan tyyppistä konstruktiivista värisommitelmaa.
Konstruktiivinen taide ei nykyään ole yhtään pinnalla ja jos realistinen taide jotenkin kuihtuu niin kyllä siinä menevät myös nämä mainitsemasi taiteilijat, molemmat suunnat niin realismi kuin konstruktiivinen taide ovat jo hyvin vanhoollisia tämän päivän nuorisolle.
Ymmärsin edellisen kirjoittajan ajatuksista hänellä olevan jotain aivan huipputaidetta ja tyylisuuntaa tarjottavana nykynuorille.
Pirun hyvillä hinnoilla noita kuolleita taidesuuntia edelleen myydään...
"Emme tarvitse enää realistista maalausta..."
Voidaanko realismin tekeleet nyt polttaa vai mitä tarkoitat? Ketkä olemme "me"? Itse nautin edelleen suunnattomasti Gallenin töistä, niin ilmeisesti moni muukin.
"Taide kehittyy."
Juuri tämä on se, mitä en ymmärrä. En pysty näkemään taiteen kehittyvän monessakaan nykyajan abstrakteissa suherruksessa. Uudistumista kyllä tapahtuu mutta onko kehitys enää mahdollista? Onko huippu jo valloitettu?
on jo saavutettu ajat sitten, se kuitenkin että sen taitaa nykyään yhä harvempi. Merkillistä koska ostava yleisö kuitenkin haluaisi enemmän hyvin ja huolella tehtyä esittävää taidetta.
että uskosi ihmiskunnan kykyyn kehittyä ja sen tuotosten uusiutua on poikkeuksellisen heikko. Tai sitten jostakin syystä katsot tavattoman kapeasti, että vain tietyllä tavalla tehty taide, ilmeisesti esittävä klassinen realismi, on korkealuokkaista eikä sitä voi enää ylittää.
Kun tuo Gallen-Kallela näyttää nousseen jonkinlaiseksi mittatikuksi niin on paikallaan todeta, että edes Suomessa häntä ei voi pitää minään huippuna. Samanaikaisesti hänen kanssaan samalla tyylillä työskenteli mm. Albert Edelfeldt, Helene Shjerfbeck ja useita muita. Näistä Shjerfbeck on tyyppiesimerkki lahjakkuudesta, joka luopui tuosta akateemisesta tyylilajista, jonka hän hallitsi erinomaisesti, ja kehitti omaperäisen taiteen, joka selvästi ylittää nuo molemmat muut.
Kaikille lahjakkaille taiteilijoille ei riitä traditionaalisen taiteen toistaminen, heidän luovuutensa vaatii etsimään ilmaisulleen uudenlaisia tapoja. Tämän seurauksena kaiken taiteen kirjo eikä vain kuvataiteiden on laajentunut uskomattomasti. Taideteosten keskinäinen taidollinen ja tekninen vertailu ei enää ole mielekästä, jokaisella on omat huippunsa. Siinä on jotakin samaa kuin vertaamisessa omenan ja appelsiinin makua keskenään, ne ovat sillä tavalla erilaiset, että vertailu ei ole mielekästä.
Mitä taiteen ostamiseen tulee niin nykyään kaikenlainen hyvä taide myy, olipa se lajiltaan mitä hyvänsä. Siinä olet oikeassa, että sitä saisi olla enemmän tarjolla, hyvät näyttelyt myydään loppuun jo avajaisissa. Eikä taiteessaa enemmistön mielipide ole sen oikeampi kuin muiden, se on vain yksi mielipide muitten joukossa, taide ei ole demokraattista vaan elitististä.
"että uskosi ihmiskunnan kykyyn kehittyä ja sen tuotosten uusiutua on poikkeuksellisen heikko. Tai sitten jostakin syystä katsot tavattoman kapeasti, että vain tietyllä tavalla tehty taide, ilmeisesti esittävä klassinen realismi, on korkealuokkaista eikä sitä voi enää ylittää."
Ihmiskunnan kyky kehittyä ei liity millään tavalla siihen että käsentaidot hunonevat vuosi vuodelta, tämän todistaa useat asiasta tehdyt tutkimukset. Klassinen realismi ei ole minun mittarini taiteelle, vaikka niin koetkin. Mutta se ei myöskään ole huonosti tehty nykytaide, joka ei vain puhuttele minua. Ihmiskunnan kehitys on ottanut myös aika ajoin pakkia niin että populaatiosta on ollut jäljellä maailmassa vain yksin kylä Afrikassa, joista me muuten kaikki tällä hetkellä elävät koostumme.
"Kun tuo Gallen-Kallela näyttää nousseen jonkinlaiseksi mittatikuksi niin on paikallaan todeta, että edes Suomessa häntä ei voi pitää minään huippuna. Samanaikaisesti hänen kanssaan samalla tyylillä työskenteli mm. Albert Edelfeldt, Helene Shjerfbeck ja useita muita. Näistä Shjerfbeck on tyyppiesimerkki lahjakkuudesta, joka luopui tuosta akateemisesta tyylilajista, jonka hän hallitsi erinomaisesti, ja kehitti omaperäisen taiteen, joka selvästi ylittää nuo molemmat muut."
Shjerffbeckistä voidaan olla montaakin mieltä, samoin hänen lahjakkuudestaan. Hänhän oli erittäin osaava ja taitava maalari. Vanhemmiten kuten sanoit hän luopui akateemisesta kuvaamisesta. Johtuiko se iän tuomista ongelmista onkin hyvin vähän tutkittu asia. Akateeminen maalaaminen monesti aiheuttaa erittäin pahoja jäykystymisiä niskaan ja hartioihin, tuntikausien tarkka puurtaminen päivässä samassa asennossa vuosikausia on äärimmäisen raskasta. Sen takia monet vanhemmalla iällä olevat taiteilijat alkavat etsiä helpompaa tietä. Monen taiteilijan kohdalla huonommatkin teokset katsotaan taiteeksi, koska näyttö on tehty aiemmin hyvillä teoksilla. Eikö mainitsemasi Shjerfbeckinkin kohdalla kalleimmat myydyt teokset ole juuri niitä jotka on tehty taidolla?
Kaikille lahjakkaille taiteilijoille ei riitä traditionaalisen taiteen toistaminen, heidän luovuutensa vaatii etsimään ilmaisulleen uudenlaisia tapoja. Tämän seurauksena kaiken taiteen kirjo eikä vain kuvataiteiden on laajentunut uskomattomasti. Taideteosten keskinäinen taidollinen ja tekninen vertailu ei enää ole mielekästä, jokaisella on omat huippunsa. Siinä on jotakin samaa kuin vertaamisessa omenan ja appelsiinin makua keskenään, ne ovat sillä tavalla erilaiset, että vertailu ei ole mielekästä.
Kuten sanoit taiteen kirjo on laajentunut valtavasti. Tekninen vertailu on kuitenkin eräs hyvin merkittävä ja tarpeellinen arviointitapa vieläkin. Koska kukaan ei maailmassa pysty määrittelemään oikeata taidetta. Niin tekninen osaaminen voidaan kuitenkin määritellä, eikä se tarkoita että arvioidaan vain maalaustaitoa, tekninen arviointi tarkoittaa paljon muutakin. Sillä voidaan arvioida viiva- ja väri perspektiivin hallitsemista, käytettyjen värien keskinäistä yhteensopivuutta, sommittelun osaamista, itse asiassa sillä voidaan arvioida lähes kaikki teoksesta, paitsi sitä tykkääkö omenasta vai appelsiinista.
"Mitä taiteen ostamiseen tulee niin nykyään kaikenlainen hyvä taide myy, olipa se lajiltaan mitä hyvänsä. Siinä olet oikeassa, että sitä saisi olla enemmän tarjolla, hyvät näyttelyt myydään loppuun jo avajaisissa. Eikä taiteessaa enemmistön mielipide ole sen oikeampi kuin muiden, se on vain yksi mielipide muitten joukossa, taide ei ole demokraattista vaan elitististä."
Tässä olemme jotensakin nsamaa mieltä.
"Sanoisin, että uskosi ihmiskunnan kykyyn kehittyä ja sen tuotosten uusiutua on poikkeuksellisen heikko."
Hienoa, että olet tehnyt laajamittaista tutkimusta ihmiskunnan uskosta ja pystyt sijoittamaan minut näin täsmällisesti asteikolle.
Itse sanoisin, että uskoni ihmiskunnan kykyyn tehdä koneellisesti kaikki mahdollinen on voimakas ja jatkuvassa kasvussa. Samalla laadukkaanlänsimaisen käsityön hinta nousee niin korkeaksi, että harvoilla on varaa siitä maksaa. Tällä onkin tunnetut seuraukset.
"Kun tuo Gallen-Kallela näyttää nousseen jonkinlaiseksi mittatikuksi niin on paikallaan todeta, että edes Suomessa häntä ei voi pitää minään huippuna."
Aika roisi väite, voitko vähän perustella? Hekumoin edelleen muistikuvilla Ateneumin usean vuoden takaisesta Gallelan suurnäyttelystä. Siihen taloonhan tunnetusti ripustellaan keskinkertaisuuksia. ;-) Gallelaan on kiva sivistymättömän vedota, hänethän tietävät kaikki. Johtuneeko sitten töiden tasosta vai aiheettomasta ikonisoinnista.
"Taideteosten keskinäinen taidollinen ja tekninen vertailu ei enää ole mielekästä, jokaisella on omat huippunsa."
Näin voidaan tietenkin sanoa, hyvän työn arvoa ei välttämättä laske se, että parempiakin on tehty. Mitä huonompia töitä itse teen, sitä hanakammin tietenkin kiellän vertaamasta niitä mestareiden teoksiin. Ihminen olen minäkin.
Lisäys vielä tähän muutenkin kiehuvaan keskusteluun. Itse määrittelen asiaa mietittyäni taiteen arvon seuraavasti:
Mitä täydellisemmin teos voidaan irrottaa alkuperäisestä kontekstistaan ja silti tulkita taiteeksi, sitä paremmasta teoksesta on kysymys.
Alkuperäisestä kontekstista irrottamisella tarkoitan tässä, että teos esitetään ihmisille eri ajassa, eri paikassa, eri kultturitaustalla ja ilman nimeä. Siis pelkästään itsenään, ei osana keskustelua, ilman taiteilijan nimeä, ilman selittävää teoksen nimeä.
Hyvä esimerkki tästä ovat luolamaalaukset joilla useilla mielestäni on huomattavia taiteellisia arvoja irrallaan kaikesta yllä luetellusta.
En lähde väittämään, etteikö teoksella voisi olla jotain muita, huomattaviakin arvoja esim. osana yhteiskunnalista keskustelua mutta silloin en enää puhuisi taiteesta vaan jostain muusta. Taide on arvo sinänsä.
kommentteja tekstiisi:
"... Klassinen realismi ei ole minun mittarini taiteelle.....Mutta se ei myöskään ole huonosti tehty nykytaide, joka ei vain puhuttele minua."
Huonosti tehty taide on huonoa olipa se vanhaa tai uutta eikä se puhuttele minuakaan. Mikä taas on huonoa ja mikä hyvää on subjektiivinen näkemys.
"Shjerfbeckistä .....Vanhemmiten kuten sanoit hän luopui akateemisesta kuvaamisesta."
Vuonna 1907, jolloin muutos kohti hänen pelkistyvää taidetta alkoi selvästi näkyä, Shjerfbeck oli 45 vuotias ja luomisensa täydessä voimassa. Ei sen ikäinen edes silloin ollut "vanhemmiten".
"Sen takia monet vanhemmalla iällä olevat taiteilijat alkavat etsiä helpompaa tietä."
Saattaa olla niin mutta Shjerfbeckiin se ei päde. Hän päin vastoin valitsi vaikeamman tien lähtiessään jo tutuksi käyneeltä ja osaamaltaan tieltä etsimään parempaa tapaa ilmaista itseään. Hän hallitsi edelleen jättämänsä taiteen peruselementit niin komposition, värien suhteet kuin perspektiivinkin, mutta aivan uudella tavalla toteutettuna. Jälkipolvina voimme jo sanoa, että hän onnistui täydellisesti, loi jotakin aivan uutta ja ennen näkemätöntä.
"Eikö mainitsemasi Shjerfbeckinkin kohdalla kalleimmat myydyt teokset ole juuri niitä jotka on tehty taidolla?"
Shjerfbecckin kaikki työt on tehty taidolla ja kalleimmat ovat muuta kuin akateemista realismia ja hänen elinkaarensa jälkipuoliskolta.
"...arvioidaan vain maalaustaitoa, tekninen arviointi tarkoittaa paljon muutakin. Sillä voidaan arvioida viiva- ja väri perspektiivin hallitsemista, käytettyjen värien keskinäistä yhteensopivuutta, sommittelun osaamista,..."
Tuossa näkyy sidonnaisuutesi klassiseen realismiin taiteen laadun mittarina. Mainitset juuri niitä tekijöitä, joiden uudella tavalla ymmärtämiseen ja rikkomiseen perustuu valtaosa viime vuosisadan alun jälkeisestä taiteesta. Ne ovat olleet taiteen ympärillä kahleet, joilla taide on yritetty pitää luovuuden ulkopuolella. Taidetta ei kuitenkaan voi kahlita, se on ja sen tulee olla vapaata. Kommunismi ja natsismi yrittivät sitä täydellisesti epäonnistuen, taide ja diktatuuri ovat kuin tuli ja vesi, sammutettu taide kyti piilossa ja oli valmiina esille tuloon järjettömyyden loputtua.
"Aika roisi väite, voitko vähän perustella"
Yhden lauseen kontekstistään irroittaminen on halpa tapa keskutella. Olisit voinut ottaa koko asiayhteyden etkä vain yhtä lausetta. Esimerkiksi lainaus "...että edes Suomessa häntä ei voi pitää minään huippuna. Samanaikaisesti hänen kanssaan samalla tyylillä työskenteli mm. Albert Edelfeldt, Helene Shjerfbeck ja useita muita." Mikä siinä on roisia?
Sinun mielestäsi Gallen oli näistä huippu mutta se on vain sinun mielipiteesi. Minun mielestäni hän ei ollut muita parempi tai suurempi mutta ei liioin huonompi tai pienempi, hän vain maalasi omalla tavallaan kuten muutkin. Totean vielä, että pidän Gallenia suurena taiteilijana ja pidän hänen töistään mutta en pidä häntä huippuna. Kävin hänen töittensä suuressa näyttelyssä Ateneumissa 1996 ja ostin tietysti upean näyttelyluettelon. Mutta niin tein myös Shjerfbeckin ja Edelfeldtin vastaavanlaisissa näyttelyissä.
on niin vaikeaa ymmärtää? En ole sanonut pitäväni mitään tyylikoulua, jolla autan ihmisiä nousemaan maineeseen ja kuuluisuuteen. Ihmisen, joka haluaa taiteilijaksi, on oltava ITSE aktiivinen, uusiutumiskykyinen ja luova, KOKO AJAN. Jollet pysyt tuohon ilman jonkun apua, et ole taiteilija, eikä sinusta sellaista tule.
Ps. En pidä yhtäkään nimimerkki "il pittoren" mainitsemaa taiteilijaa järin nerokkaana. Lisäksi on hyvin kapea-alaista katsella koko ajan vain kotimaisia taiteilijoita.
polttamisesta tai yleensä tuhoamisesta mitään, sen keksit itse. Ikävää että suhtautdut asioihin noin aggressiivisesti, ja koet että historia pitää tuhota. SE, mitä itse ajan takaa, ja mitä kukaan teistäei ilmeisesti kykene tavoittamaan, on se, kuinka järkevää, tai onko järkevää ensinkää, tuottaa maailmaan koko ajan jotain sellaista, joka on sanonut sanottavansa jo kaaaaaauan aikaa sitten, ja jolla ei ole enää mitään uutta annettavaa sen enempää älyllisesti kuin emotionaalisestikaan.
Ellet kykene näkemään kehitystä taiteessa ja koet abstraktin taiteen vain suherruksena, älä syytä siitä taidetta. Olen haistavinani kirjoituksestasi vihjauksen, että kultakausi oli taiteen huippuaika ja se ei siitä enää parane. Oletko siis sitä mieltä, että maailman johtavat taidekoulut ja taiteilijat ovat väärässä? Kotimaisen esimerkin mainitakseni, oletko sitä mieltä että Kuvataideakatemia on huono koulu, koska siellä ei maalata malaismaisemia ja hedelmäasetelmia? "Ketkä olemme 'me'?" En ole ainoa, joka haluaa taiteelta jotain uutta, eikä vain pitkästyttävää vanhan, moneen kertaan jo nähdyn, toistoa.
Koska et kykene ymmärtämään modernia taidetta, et kykene ymmärtämään sen syntyäkään, ja luulet että se on tuosta noin vain hutaistua, ilman suunnittelua tai useita luonnoksia. Ehkäpä olisi parempi, ettet kommentoisi lainkaan sitä mitä et ymmärrä. Jos et ymmärrä asiaa, et voi kommentoida sitä, koska et kommentoi itse asiaa vaan omia ennakkoluulojasi.
sitä vastaan minulla ei ole, että keskustelu nykytaiteesta ulotetaan myös ulkomaiseen taiteeseen. Keskustelun kulku ei vain ole antanut aihetta sitä tehdä eikä se toisaalta ole omiaan vilkastuttamaan keskustelua vaan mieluumminkin supistamaan. Vain perin harvat keskustelijoista lienevät näet enemmälti nähneen ulkomaista nykytaidetta livenä eikä keskustelu pienten valokuvien pohjalta ole kovin mielekästä.
Mitä nimeämiini taiteilijoihin ja heidän "nerokkuuteensa" tulee, niin makuasioista en lähde kiistelemään. Sen sijaan olisi mielenkiintoista kuulla, ketkä sinä nimeät vastauksena asiasta tehtyyn pyyntöön. Varmasti kotimaisen taiteen tuntemuksesi riittä 5-6 taiteilijan nimeämiseen. Pahitteeksi ei liioin olisi, jos mainitsisit joitakin ulkomaisista suosikisteistasi kun nyt keskustelun sinne haluat ulottaa.
kaikki suomalaiset tuon ajan taitelijat, oli ajastaan pahasti jäljessä, jos vertaamme heitä eurooppalaisiin kollegoihinsa.
väittää kaikkea nykytaidetta huonosti tehdyksi. Vielä karkemapi on väite, että se on huonoa, koska se ei puhuttele sinua. Ihmiskunnan huononeviin kädentaitoihin (sinun mielestäsi) vetoaminen ei vieläkään selitä, miksi nykytaide olisi huonoa.
Schjerffbeckin vanhuudenvaivoista ja niiden vaikutukesta maalaamiseen on paha sanoa mitään, koska hän ei ol enää elossa. Siispä sinäkin voit jättää aiheen kommentoimisen. On sitä paitsi halpaa ja kehittymätönät yrittää vedota tuollaisiin seikkoihin. Töille tai mielipiteille, joita ei kykene ymmärtämään tai hyväksymään, on toki helppoa yrittää
löytää jokin terveydellinen syy, niskavaivat tai mielenterveys, mutta argumenttina tuollainen on äärimmäisen heikko, pelkkää epätieteellistä spekulaatiota, ja se että päädyt tuollaiseen vie sinulta roimasti vakuuttavuutta.
Olen samaa mieltä siinä, että tekninen osaaminen on merkittävää ja tarpeellista, suorastaan pakollista. Mutta en näe, miksi nykytaidetta harjoittava taiteilija ei voisi olla omata näitä taitoja? Pitääkö kaikki osaamansa sovittaa samaan työhön? Onko taiteilijan maalattava koko elämänsä maisemia todistaakseen yleisölle kerta toisensa jälkeen osaavansa perspektiivin, sommittelun ja värien suhteet ja sekoittamisen? Jos viitsisit tarkastella hetken aikaa jonkin taiteilijan tuotantoa (käypä kirjastossa) huomaisit, että useinkin taiteilijana on nuorena tehnyt esittävämpiä töitä ja todistanut osaamisensa, ja sitten lähtenyt etsimään uutta. Itse taideopiskelijana tiedän, että kyllä tekniikkaa kouluissa opetetaan. Sitä vain käytetään toisenlaisten teosten luomiseen.
Mielestäni kuvataideakatemiasta tulee hyvin vähän hyviä, mielenkiintoisia taiteilijoita, verrattuna oppilasmääriin. Tässä suhteessa pidän kuvataideakatemiaa huonona kouluna. Jos esim. katson heidän lopputöitään niin aika hepposta tavaraa siellä tehdään.
Realismi ei ole koullut siinä kuin mikään muukaan taidesuunta. Postmodernismi vei tavallaan kaikki taidesuunnat mennessään ja samalla antoi luvan tehdä taiteessa ihan mitä vaan. Kultakauden realismi puhuttelee vieläkin, samoin kuin esim. antiikin kreikan veistokset. Ne kertovat tekijöistään, elämästä ja kauneudesta enemmän kuin 99.9 % nykytaiteesta. Taide myös toistaa itseään ja tavallaan realismi on uutta avantgardea.
Abstrakti taide on usein liian älyllistä, ihan kuin käsityöllä ja taidolla ei olisi mitään tekemistä taiteen kanssa. Liian pitkälle viedyt älylliset kokeilut taiteessa, taideteoksen kokemisen kustannuksella, ovat mielestäni yhtä huonoja kuin esim. fotorealistiset kukka-asetelmat. On helppoa kopioida valokuvia ja vielä melko tarkkaan, ja on helppoa tehdä tyhjää abstraktia taidetta. Mutta kun mikä tahansa taideteos tehdään sekä teknisesti että ajatuksen tasolla hyvin se toimii.
Mitä suomalaisiin tulee, niin en keksi yhtäkään maalaria, joka olisi tehnyt minuun vaikutuksen.
Ulkomaisista ensimmäisinä tulee mieleen (ne tärkeimmät) Picasso (no, vähän vanhempaa polvea), Joseph Beuys (edesmennyt hänkin), Antoni Tapies, Luc Tuymans.
liian älyllistä? Miten älyllisyys voi tehdä taiteesta huonoa? Oletko tullut ajatelleeksi, että jotkut meistä kaipaavat enemmnä älyllistä taidetta kuin huonosti maalattuja "tunteisiin vetoavia" lapsi tai kissakuvia?
noinkaan se ei sentään ollut. Gallen tunsi hyvin pohjoismaiset kollegansa (Alfonson, Munch, Kruger, Zorn etc), erityisesti Edvard Munchin, eikä ollut mitenkään heistä jäljessä. Hän samoinkuin mm. Edelfeldt, Rissanen, Vallgren ym opiskeli, asui ja työskenteli myös Pariisissa ja kaikki he saivat töitään esille Pariisin vuotuisessa salongissa. Kyllä he ajan hermolla elivät.
Se, että Gallen juuttui symbolismiin ja nationlistiseen taiteeseen jätti hänet myöhemmin aika lailla eurooppalaisen taiteen marginaaliin. Nuoremmat taiteilijapolvet sittenkin jäivät eurooppalaisen kehityksen perään useastakin syystä ja vasta viime vuosikymmeninä he ovat alkaneet elää tiiviimmin samaa aikaa.
En liene väittänyt kaiken nykytaiteen olevan huonosti tehtyä? Kädentaidot ovat yksi oleellinen osa koko ihmiskunnan kehitystä, ilman niitä on hyvin kyseenalaista olisiko kehitystä ollutkaan. Joten taitojen huononeminen on paha virhe ihmiskunnalle jo yleisesti.
Sanoit ettet tiedä Shjerfbeckin vannhuudenvaivoista. Heti perään sanot että on halpaa ja kehittymätöntä vedota tuollaisiin seikkoihin. Älyllinen spekulaatio on siis meilestäsi halpaa ja kehittymätöntä. Eikö samanlaista spekulaatiota ole myös se että hän olisi saanut jonkin taiteellisen herätyksen muuttaessaan tyyliä. Kyse ei myöskään ole teosten ymmärtämisestä tai hyväksymisestä. Kyse on yksinkertaisesti makuasiasta, eli siitä mitä minä pidä'n suurena taiteena. Sinulla saa olla erilainen mielipide ja minä hyväksyn sen. Vakuuttavuus taas on suoraan verrannollinen siitä kuka kirjoittaa ja mitä. Anonyymi palstalla jokaisen uskottavuus on juuri se mitä kukakin lukija kokee uskovansa.
Teknisestä osaamisesta olemme jokseenkin samaa mieltä. Minäkään en näe miksi nykytaiteilija ei voisi omata näitä taitoja. Kaikkea osaamaansa tuskin edes saa samaan työhön sovitettua. Taiteilija maalaa mitä itse haluaa, tai niin minä ainakin teen.
Olen erittäin hyvin perehtynyt eri taiteilijoiden tuotantoon ja kirjastokin on tuttu paikka. Taiteessa on myös eräs olennainen osa, taiteilijan on aina ensin näytettävä osaamisensa ja sitten voi tehdä mitä tahansa ja se hyväksytään. Mutta nyt kun kerroit olevasi taideopiskelija ja sanot että tekniikkaa kyllä opetetaan. Niin voisitko näyttää esimerkin, missä koulussa ja mitä tekniikkaa opetetaan.
"...taiteilijan on aina ensin näytettävä osaamisensa ja sitten voi tehdä mitä tahansa ja se hyväksytään."?
Kuka tai mikä instanssi näin määrää ja millä oikeudella? Vastoin luuloasi kuka hyvänsä saa taiteen alueella edelleen tehdä mitä hyvänsä ilman ennakkonäyttöjä. Se tekeminen on näyttö itsessään ja taideyhteisö sekä yleisö ratkaisevat mihin näytöt riittävät. Taiteen kenttä on edelleen täysin vapaa kaikille ja sen rajoittaminen tulee aina ennemmin tai myöhemmin epäonnistumaan.
saa tehdä mitä haluaa. Taideyhteisö tai yleisö voi tietenkin yrittää ratkaista mihin näytöt riittävät, mutta kuten taidehistoria niin usein osoittaa, molemmat saattavat olla pahasti väärässä.
Taiteen kentän pitääkin olla vapaata kaikille, eikä sitä saisi rajoittaa. Nämä rajat kuitenkin asettaa pikemminkin juuri se mainitsemasi taideyhteisö kuin yleisö.
Taide on liian "älyllistä", silloin kun täytyy opiskella taiteen tohtoriksi ymmärtääkseen teosta. Tai kun vain promille katsojista ymmärtää teosta tai saa siitä ylipäätään mitään irti. Ei taiteen tarvitse olla vain pienen marginaalin älyllistä sisäpiiriviihdettä, niinkuin se liian usein nykyisin on.
Ajatusleikki:
Ihmiskunta lähettää avaruuteen aluksen ja toivoo jonkin toisen älyllisen elämänmuodon ottavan kyseisen aluksen vastaan jossain universumin laitamilla.
Alukseen saadaan pakata mukaan yksi kuvataideteos. Oletetaan, että vastaaottajilla on hyvä näkö ja he näkevät värit mutta emme tiedä heistä yhtään mitään muuta.
Sinä saat valita mukaan laitettavan teoksen. Minkä teoksen valitset edustaman meitä? Mikä työ on ihmiskunnan käyntikortti?
Rajaan vielä tehtävänantoa niin että tähän suhtaudutaan kuin työhönottohaastatteluun: haluamme antaa itsestämme mahdollisimman älyllisen ja kyvykkään vaikutelman ulkoavauuden muukalaisille.
samaa "Nämä rajat kuitenkin asettaa pikemminkin juuri se mainitsemasi taideyhteisö kuin yleisö."
Onko noin vaikeaa uskoa, että lakia lukuunottamatta kenenkään tai minkään asettamia rajoituksia taiteelle ei ole. Niitä EI ole! Jos olisi, niin niistä olisi myös esimerkkejä vaan kun ei ole niitäkään.
ovat juuri niitä rajoituksia katsotaanko joku taiteeksi vai ei ja tämän määrittelee taideyhteisö. Joka taidehistoriaa tutkimalla hyvin usein on ollut myös totaalisen väärässä.
näille jotka eivät ymmärrä. Miksi puuttua sellaiseen mihin oma äly ei riitä.
Tuskin hän ottaa kantaa valtioneuvoston budjettikeskusteluunkaan jos ei ymmärrä mistä siinä puhutaan.
jankuttavat "lapsiperheistä ja vanhuksista" kun bubjettikehykset on lyöty lukkoon ja sitä ollaan jo toteuttamassa.
Realistisella taiteella on ollut aikansa ja paikkansa ja sille edelleenkin on omat kannattajansa mutta nyt eletään tätä päivää ja pitää ymmärtää että trendit ja taide siinä sivussa muuttuu. Kaikki täällä Suomessa saavat tykätä mistä haluaa. Me emme elä Neuvostoliitossa.
Realistisella taiteella on ollut aikansa ja paikkansa ja sille edelleenkin on omat kannattajansa mutta nyt eletään tätä päivää ja pitää ymmärtää että trendit ja taide siinä sivussa muuttuu.
miten tuo taide muuttuu? Nimenomaan miten perinteinen maalaustaide muuttuu? Muuttuvatko maalaustekniikat, kehitetäänkö uusia värejä, ilmaistaanko sillä nykyään enemmän tunteita vai saadaanko sillä ihmiset ajattelemaan enemmän kuin ennen?
Mikä on se kehitys jonka itse näet?
Tuohon:"miten tuo taide muuttuu? Nimenomaan miten perinteinen maalaustaide muuttuu? Muuttuvatko maalaustekniikat, kehitetäänkö uusia värejä, ilmaistaanko sillä nykyään enemmän tunteita vai saadaanko sillä ihmiset ajattelemaan enemmän kuin ennen?"
Eli vastaan juuri noin kuin tahdot minulle tuputtaa.
Samanlaista 'vääntöä' käydään nykyisin myös musiikissa.
Jotkut klassilliselle musiikille itsensä myyneet eivät voi sietää nykymusiikkia, mutta heissäkin on avarakatseisia jotka ymmärtävät että maut ja mieltymykset ovat henkilökohtaisia eivätkä puutu niihin.
Tätä ajan takaa.
taide ei ole demokraattista, siitä ei päätetä porukalla olipa porukka mikä hyvänsä, eikä erityisesti enemmistö. Kun sanot
"..niitä rajoituksia katsotaanko joku taiteeksi vai ei ja tämän määrittelee taideyhteisö."
niin kyse ei ole taiteen rajoituksista vaan jonkin porukan mielipiteestä, jolla on vain sen porukan mieliåpiteen arvo. Oman taiteensa saa edelleen kuka hyvänsä esille jos niin haluaa.
Olen klassisen musiikin suurkuluttaja varsinkin silloin kun maalaan. Sillä yleensä pääsen juuri niihin tunnelmiin kun työssäni kulloinkin tarvitsen. Ainakin itse myös huomaan sitten niissä töissäni enemmän tai vähemmän että olen onnistunut ikuistamaan ne fiilikset joita sitä teosta tehdessäni tunsin.
Taide on mielestäni henkilökohtainen prosessi ja antaa suurta tyydytystä jos olen siinä onnistunut niin että katsojakin saan niitä samoja tuntemuksia. Vaikka hän olisikin 1 sadasta niin olen saavuttanut tavoitteeni ja olen onnellinen. Minulla ei ole pakonomaista tarvetta miellyttää kaikkia.
Elän miten elän ja se on minun henkilökohtainen asiani.
Suomen tunnetuimpiin kuuluvassa koulussa ja kyllä meille on opetettu piirrustusta ja maalausta erittäin alkeista lähtien, erittäin teknisiä harjoituksia. Minusta on outoa, että pidät sitä, no, outona, tai jotenkin poikkeavana, yllättävänä. Taiteilijan ammattiin valmistava opiskelu on opintotuen alaista, eikä kela tunnetusti maksa tyhjäsät. Mitä luulit meidän tekevän kaiki päivät? Ryyppäävän ja polttavan tupakkaa? (Yleinen luulo taideopiskelijoista.)
Mitä tulee Schjerffbeckin taiteelliseen herätykseen, on se minusta, kuten jokaisen taidetta vähänkään tuntevan henkilön mielestä, tosiasia, jonka voimme todeta hänen töistään. On erikoista, että uskot enemmin fyysisten vaivojen vaikutukseen tyylin syntyessä, kuin taiteelliseen herätykseen. Eikö sinun mielestäsi taiteilija siis voi kehittyä ilmaisussaan? Makuasiasta kyse ei todellakaan. Jos esittäisit väitteesi virallisesti, tarvitsisit sen tueksi jotain muutakin kuin sen, ettet henkilökohtaisesti pidä Schjerffbeckin töistä. Toisaalta olisi kiva tietää, mikä sinun mielstäsi edustaa kehisytstä Gallen-Kallelan töissä. Hän maalasi koko ikänsä varsin samalla tavalla, varsin samanlaisia aiheita. Kehitystä vain jämähtämistä?
"En liene väittänyt kaiken nykytaiteen olevan huonosti tehtyä?" Tulkitsen kirjoituksesi näin, koska puhut yleisesti nykytaiteesta etkä anna esimerkkejä. Mitä kädentaitoihin tulee, niin en oikeastaan ymmärrä mitä ajat takaa? Puhut hyvin yleisluontoisesti. Kaikkien ei tarvitsekaan osata piirtää, koska yhteiskunta on kehittynyt siten, että eri taitoja omaavat ihmiset voivat erikoistua eri asioihin. Ne taas, jotka ovat (tunnustettuja) taiteilijoita todellakin osaavat työnsä. Kuitenkin annat ymmärtää toisin, ja arvostelet nykytaidetta. Olisi kiintoisaa tietää, missä määrin kädentaitojen omaaminen näkyy näiden realististen harrastelijamaalareiden töissä, joita niin puolustat oikeana taiteena. Se, että osaa maalata kuusen, jonka voi tunnistaa kuuseksi, ei vielä riitä (lapsikin osaa sen). Sen voi tehdä paremmni ja huonommin. Suurin osa töistä, joita minä olen nähnyt, on äärimmäisen huonoja. Vaikka Edelfelt tai Gallen-Kallela edustaisivat sitä Suurta Taidetta (ihailen kyllä itsekin Edelfeltin tekniikkaa), en ole nähnyt yhdenkään realistimaalarin nykyään yltävän sille tasolle. Harjoittelmista siis riittäisi, mutta olen myös huomannut että näille "taiteilijoille" ei pitkäjänteinen harjoittelu tunnu maistuvan (eivätkä ehkä kyvytkään riittävän), tärkeintä on vain saada oma näyttely pystyyn.
pitää olla keskinkertaista keskinkertaisen yleisön mukaan? Taidetta, joka miellyttävää vaativampaa katsojaa, ei siis saa tehdä, koska suurin osa ihmisistä ei tajua sitä ja kokee siis tulevansa syrjityksi? Aivan kuin peruskoulussa, jossa eri oppimiskapasiteetin omaavat oppilaat laitetaan samaan ryhmään, ettei kenellekään vain tule paha mieli, keskinkertaiset tai surkeat oppilaat pilaavat häiriköinnillään, oppimishaluttomuudellaan ja suoranaisella typeryydellään lahjakkaammilta mahdollisuuden suorittaa kykyjään vastaavia tehtäviä nopeammalla tahdilla.
piireihin aina tarvitse kuulua. Suutari pysyköön mieluummin suosiolla lestissään ja etsiköön muualta itselleen harrasteet, kuin alkaa rajoittaa muita.
nykyaikaisiin taidekokeiluihin, joita Euroopassa jo 1800-luvun puolivälissä tehtiin ,niin kyllähän se on selvää, että aika jälkijunassa Suomessa on oltu.
"---nykyaikaisiin taidekokeiluihin, joita Euroopassa jo 1800-luvun puolivälissä tehtiin ,niin kyllähän se on selvää, että aika jälkijunassa Suomessa on oltu."
Keitä taiteilijoita ja mitä kokeiluja tarkoitat?
Impressionismi alkoi kun Suomen "kultakauden" taiteilijat olivat vasta syntymässä tai syntyneitä ja he omaksuivat hyvin nopeasti tyylin piirteet. Ennen heitä ei Venäjän laitaprovinssissa Suomessa juuri kuvataiteita harrastettu. Pitää tuntea missä tilassa Suomen yhteiskunta ja elämä olivat ja mitä edellytyksiä silloin ylimalkaan oli, kun alkaa rinnastaa olojamme vanhoihin sivistysvaltoihin.
taideopiskelijat päivisin tekevät, joten se siitä. Kerroit olleesi kahdessakin maamme tunnetuimmassa koulussa opiskelemassa. Et kuitenkaan kerro missä, et myöskään kerro kuka niitä tekniikoita on opettanut. Et myöskään laittanut minkäänlaisia esimerkkejä, vaikka niitä pyysin. Joten juttusi on vain juttujen asteella ja niitä kyllä maailmaan mahtuu.
Shjerfbeckistä saat olla mitä mieltä tahansa, niin kuin minäkin.
Epäilen että et edes ole nähnyt nykyajan realistien maalauksia.
jotain henkilökohtaista itsestäsi (miltä pohjalta heittelet kommenttejasi), niin sitten vastaan loppuihin kysymyksiisi.
Voit toki epäillä etten ole nähnyt nykyahjan realistisia maalauksia. Tuollainen kommentti vain ei tue sinun kirjoitteluasi lainkaan, vaan paljastaa oman tietämättömyytesi ja lapsellisuutesi. Sillä ethän sinä kurja parka voi tietää mitä minä olen nähnyt, ja vetää johtopäätöksiäsi vain siitä etten satu olemaan samaa mieltä asioista sinun kanssasi
suomalainen impressionisti, ja mielellään joku muu kuin Fanny Churberg. Suomalaiset eivät koskaan päässeet mukaan impressionismiin silloin kun se tuore suuntaus Euroopassa. Tätä olen aina ihmetellyt. Kun Ranskassa edistykselliset ja luovat tahot olivat jo irtautumassa akateemisen tyylin vallasta ja perustamassa vaihtoehtoisia näyttelyitä Salongille, maassa samanaikaisesti oleskelleet suomalaiset jatkoivat näpertelyä ja kerjäsivät Salongin tunnustusta. Miten se on mahdollista?!? Olivatko he niin koteloituneita, ettei heillä ollut kosketusta ympäristöönsä, vai ylimielisiä typeryksiä (kuten P. Halosen kirjeenvaihdosta voi lukea), että he halveksivat sitä mitä eivät kyenneet ymmärtämään? Muutkin vaikutteet jäivät heikoille. Kun itämaiden taiteista haettiin vaikutteita, esimerkiksi taiteilijat Monet ja Whistler kokeilivat rohkeasti uusia kuvakulmia ja sommitelmia. Edelfelt tyytyi maalaamaan japanilaisen maljakon porvarimuotokuvansa hämyiseen nurkkaan.
1800-luvulla alkoivat jo muutkin kokeilut, kuten kollaasit ja taidevalokuvaus. Suomessa ei näitäkään harjoitettu, sillä taide myytiin jo varhain nationalismin sokaisemille porvareille, jotka päättivät mikä on hyvää taidetta. Luovuuden kustannuksella.
juttuja mahtuu, ja kuten tämä ketju on todistanut, mahtuvat sinunkin juttusi. Kirjoittelusi ovat vain mielipiteitä, joit perustelet harvinaisen huonosti. Kuitenkin pidät niitä tosiasioina, ja vaadit muita esittämään cv:nsä jotta heidän kirjotuiksensa olisivat jotain muuta metsästystarinoita. No,
KERRO NYT KUKA SINÄ OLET ARVOSTELEMAAN ITSEÄSI NIMEKKÄÄMPIÄ JA KOULUTETUMPIA MAALAREITA.
olen pyytänyt ketään esittelemään cv:tään, kysympä vaan? Olen pyytänyt esittelemään että missä koulussa ja kuka näitä maalaustekniikoita opettaa. Kysymykseni tein myös siksi koska kirjoittaja väitti olleensa opiskelemassa kahdessakin tunnetussa koulussa jossa niitä opetettiin. Koska hän ei kuitenkaan pyynnöstäni huolimatta sitä tehnyt, jäävät jutut tosiaan metsästysreissu jutun veroiseksi.
Mainitse ketä itseäni nimekkäämpiä ja arvostetumpia maalareita olen arvostellut? Nyt omatkin juttusi ovat metsästysreissujuttujen tasolla.
että koska en mainitse koulujani, kerron vain juttuja. Voit lukea kirjoituksesi tuolta ylempää.
Olet arvostellut nykytaidetta, kuten voit lukea kirjoituksistasi tuolta ylempää.
Jos et enää muista, mitä olet kirjoittanut, suosittelen tarkempia tutkimuksia, tuohan voi olla oire vaikka dementiasta.
Tiedän kyllä itse, missä olen opiskellut, vaikka sinä et sitä uskoisikaan, siitä en edes lähde riitelemään. Mutta kerron sen mielelläni sinulle, jos kerran juttuni silloin ovat mielestäsi vakuuttavampia, sitten kun sinäkin vähän vakuutat minua. Tällä hetkellä vähän näyttää siltä, että ilman mitään perehtymistä aiheeseen heittelet vain arvostelmiasi. Ja epäilen vahvasti ettet todellakaan tiedä taideoppilaitoksista mitään, koska muuten et epäilisi tuota tekniikka-asiaa. Tai sitten olet ollut jossain surkeassa läävässä. Toivottavasti et sentään maksanut siitä.
en ole arvostellut nykytaidetta. Enkä ole tätä osiota enempää osallistunut tähän keskusteluun. Kärsitkö vainoharhoista?
Silmiini pisti sinun kehusi joistakin kouluista ja halusin tietää mitä ne ovat. Samoin halusin tietää kuka siellä niitä maalaustekniikoita opettaa.
On outoa ettei sitä voi kertoa missä on opiskellut ja kenen johdolla, varsinkin jos asian itse ottaa puheeksi. Todella oudolta myös kuulostaa jos kehuu olleensa opissa jossa maalaustekniikoita opetetaan, mutta ei nsuostu kertomaan missä.
Eivätkö nämä mainitsemani kysymykset muka ole normaaleita taidepalstalla olevia kysymyksiä?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000005&conference=4500000000000538&posting=22000000038676448
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000005&conference=4500000000000538&posting=22000000038685716
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000005&conference=4500000000000538&posting=22000000038735519
Yllä olevissa viesteissä, jotka vahvasti vaikuttavat samna henkilön kirjoittamilta, kyseenalaistetaan vahvasti nykytaiteen laatu, ja esitetään kysymys missä kouluissa olen opiskellut ja mitä tekniikkaa. Sitten niissä todetaan, että kirjoitukseni ovat epäuskottavasti "juttuja", koska en vastaa kirjoittajan kysymykseen.
Mikäli "juttuni" ovat todenperäisempiä vain kun paljastan taustani, täytyy toki ylläolevien kirjoitusten kirjoittajankin kertoa millä koulutksella ja kokemuksella hän arvioitaan esittää. Sitten vastaan. Se on vain reilua. Henkilöllisyyteni paljastuu hieman sitä mahdollisesti tunteville, kun kerron taustastani, joten näin julkisella palstalla en katso sitä velvollisuudekseni elleivät muut ole valmiita tekemään samaa. Toisaalta, onko minulla mitään velvollisuutta vastata röyhkeille kirjoittajille?
Tässä linkki kirjoitukseen ja kirjoituksiin joihin tämä vastaus on osoitettu.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000005&conference=4500000000000538&posting=22000000038909874
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000005&conference=4500000000000538&posting=22000000038912740
Jollei sinulla, kirjoittaja, ole mitään tekemistä aikaisemmin mainittujen linkkien kanssa, miksi sanot kysyneesi koulutustani, ja etten ole vastannut kysymykseesi?
On outoa, ettet pysyt olemaan aikuinen ja seisomaan kirjoitustesi takana.
On todella outoa vaatia yksityiskohtaisia vastauksia kysymykseen, ja olla vastaamatta itse. Kysymyksesi ei ole epätavallinen taidepalstalla eikä ole minunkaan. Kerro mikä sinä olet arvostelemaan nykytaidetta, niin ehkä kerronkin missä olen opiskellut ja mitä. Usein ihmiset luottavat toisiinsa sen verran, etteivät kyseenalaista toistensa kertomia asioita. Jos sinun on välttämättä saatava tietää missä minä opiskelen että uskot sen, saat kertoa vastaavat asiat itsestäsi.
siis että minä olen noiden jokaisen viestin takana joita linkitit. Voisitko jotenkin todistaa asian?
Sinun ei tietenkään ole pakko vastata kysymyksiini jos ne tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Kehuit kuitenkin opiskelleesi kahdessakin tunnetussa koulussa jossa maalaustekniikoita opetettiin. Se reaktio jonka sait vain siitä että halusin tietää missä koulussa maalaustekniikoita opetetaan, kertoo juttujesi tason olevan vähän samanlaisia kuin poikien kalajutut.
Juttusi lopussa kerrot opiskelevasi tällä hetkellä, joten ilmeisesti kuvittelet että olen kiinnostunut henkilöllisyydestäsi ja saisin sen jotenkin selville. Tämän suhteen voit olla huoleti, minua ei kenenkään henkilöllisyys täällä kiinnosta pätkääkään.
Olisin todellakin vain ja ainoastaan halunnut tietää missä koulussa ja mitä maalaustekniikoita opetetaan. Samoin kuin kuka niitä opettaa.
Taiteen tuntijana ja ystävänä sinulla tietenkin on Gallen-Kallelan taiteen 1996 Ateneumissa ja Turun taidemuseossa pidetyn suurnäyttelyn näyttelyluettelo. Katso sieltä erityisesti hänen Pariisin kautensa ja Afrikan matkan töitä ja huomaat aidon impressionistin.
Edellinen osuu 1880-luvun lopulle ja 1890-luvun alkuun, jolloin impressionismi oli jo huippunsa ohittanut ja Afrikan matkan hän teki 1909-10. Jo ennen Pariisin vuosiaankin häneltä on selvästi impressionistisia töiä ja samoin sen jälkeen. Ja tämä siitä huolimatta, että hän oli vasta hiukan päälle 20-vuotias (s.1865).
lainkaan, että kyseessä on matkaluonnokset? Jos Gallen-Kallela Kalevala-aiheidensa välissä tekee pari nopeaa maalausta reissunnsa aikana, ei se tee hänestä suurta impressionistia.
Tuntuu olevan melkoisen vanhaa ja kurttuista porukkaa tällä palstalla, kun taiteen mittarina käytetään vain Gallen-Kallelaa. Olen taideopiskelija. Luuletko, että luon itselleni uraa kansoittamalla pienen asuntoni Gallen-Kallela-teoksilla (jotka löytyvät joka ikisestä kirjastosta) ja muumioitumalla sisälle niitä palvomaan? Elän nykyhetkessä, en historiassa. Minulla on hyvä kuvamuisti, enkä tarvitse luetteloa jokaisesta näkemästäni näyttelystä. Eihän Gallen-Kallelan teoksia voi unohtaa, kun niitä joka paikassa tuputetaan.
tämä: Linkittämissäni viesteissä esitetään kysymys, missä kouluissa olen opiskellut. Nyt sinä sanot, että olet kysynyt asiaa minulta etkä ole saanut vastausta. Toisaalta väität, ettet ole kirjoittanut noita viestejä ja että tämä on ensimmäinen kerta kun osallistut keskusteluun. No, juttuhan ontuu selvästi. Jos muka et ole aikaisemmin osallistunut kesksteluun, et ole voinut esittää kysymyksiä joihin et ole saanut vastausta. Ja mikäli et ole koko kysymystä esittänytkään, et voi sanoa olleesi kiinnostunut ja jääneesi vastausta vaille, eikö totta? Näin ollen oletan, että olet kirjoittanut nuo viestit. Sitä paitsi viestien tyyli on aivan samanlainen.
Kysymyksesi eivät ole minulle ylitsepääsemättömiä. Minä vain en ole mitään selityksenvelkaa, varsinkaan ihmisten nimiä, kaltaisellesi hävyttömälle ja aggressiiviselle anonyymille nettikirjoittelijalle. Sanot, että kirjoitukseni ovat poikien kalajuttuja, mkäli en kerro itsestäni. No, olen jo sanonut, että vastaan, kun sinä kerrot itsestäsi. Kuinka uskallat kuvitella, että mielipiteesi olisivat niin erehtymättömiä, ettei sinun tarvitse kertoa millä opillä niitä latelet? Suurena Taiteentuntijanahan sinun pitäisi tietää, mitkä muutamat koulut ovat Suomen pätevimmät ja arvostetuimmat. Puhun kahdesta joukkoon kuuluvasta. Jollei sinulla ole hajuakaan, unohda koko taiteen kommentointi.
Sillä, pidätkö kirjoituksiani kalajuttuina vai et ole lainkaan merkitystä, sillä sinun mielipiteesi ei muuta aktuaalista todellisuutta. Ja sehän on se, minun kohdallani, että menen kouluun harjoittelemaan kontraposton piirtämistä. Sinä taas, no, et olekaan kertonut tekeväsi mitään muuta kuin harjoittavasi katkeraa anonyymiä vihakmapanjaasi itseäsi parempia (nyky)taiteilijoita kohtaan.
noin pännii, että minulle pitää siitä oksentaa? En ole sanonut, että G-K olisi "suuri impressionisti", vain, sanatarkasti, että "..he omaksuivat hyvin nopeasti tyylin piirteet." Eikä se tarkoita, että hän olisi ollut impressionisti vaikka monissa pienissä töissä olikin selvä impressionistinen ote.
En liioin ole tuonut G-K:aa tähän keskusteluun vaan aloittaja, ja jo heti silloin kirjoitin, jälleen sanatarkasti, että "Kun tuo Gallen-Kallela näyttää nousseen jonkinlaiseksi mittatikuksi niin on paikallaan todeta, että edes Suomessa häntä ei voi pitää minään huippuna."
Olen yksi niistä harvoista, joka täällä on jo vuosia ihmetellyt ns. nykytaiteen päälle kusijoiden intoa nähdä esittävä realismi ainoaksi "oikeaksi taiteeksi" ja yrittänyt tolkuttaa näkemisen avartamista ja taiteen rajattomuutta. Ja nyt sitten tulee nenäkäs "taideopiskelija", joka ei edes seuraa kuka ja mitä ja mihin jotakin sanoo, vaan kusee suoraan kintuille. Anna, oi, mun kaikki kestää!
Jos haluat niin voimme kyllä keskustella enemmänkin kuvataiteesta ja sen historiasta, vastausta vaille et taatusti jää. Mieluimmin kuitenkin nykytaiteesta sillä pölyttyneestä museotavarasta saa vain kurkkunsa kuivaksi.
uskallat esittää oletuksia? Ensin oletat kaikilla taiteentuntijoilla olevan henkilökohtainen Gallen-Kallela-museo, koska ilmeisesti tämän palstan tätikerholla on, ja nyt sitten uskot tietäväsi että minua pännii jokin ulkopuolinen asia. Haluat siis että esitetään oletuksia. No, tässä yksi: vaikuttaa siltä, että sinusta on liian kovaa myöntää itsellesi, että riippuminen kultakauden taiteilijoissa on kaikkea muuta kuin aikaansa seuraavaa, kun sinun pitää "oksentaa" minun päälleni noita oletuksiasi.
Olisipa todella hauskaa, jos yhden keskustelun voisi joskus käydä ilman että joku aloittaa tuon...
vertailemaan kokoelmiamme, niin löytyyhän minulta toki pari Gallen-Kallela-postikorttia. Postikortit on tilaa ja rahaa säästävä tapa kerätä itselleen kuva-arkistoa.
jonkun "kävimme "-nimimerkin kirjoittamaan tekstiin vastaaminen ei käy ketjun syvyyden vuoksi panen nyt tähän vastauksen siihen,koska se sopii tähänkin kuten myös nimimerkin "sinäkin" tekstiin: onpa aikaa siitä, kun olen näin hyvin osunut!
kerran, sinun ei ole pakko kertoa kehumiasi tietoja mikäli et halua.
En ole sanonut juttujesi olevan poikien kalajuttuja, mikäli et kerro itsestäsi. En ole enkä tule olemaan kiinnostunut sinusta, vain oppilaitoksista joissa sinun mukaasi opetetaan maalaustekniikoita. Näiltä osin juttusi siis ovat myös poikien kalajuttuja.
Korostan vielä kerran olevani erittäin kiinnostu7nut oppilaitoksista joissa maalaustekniikoita opetetaan, samoin kuin siitä kuka niitä siellä opettaa.
Haukut minua agressiiviseksija hävyttömäksi, silti pidät minua suurena taiteen tuntijana. Hieno analyysi muutaman nettikeskustelun perusteella.
Voisitko edes mainita ne minua paremmat nykytaiteilijat? Vai jääkö tämäkin kalajuttujen tasolle?
Opetetaanko teille koulussa rohkeutta pysyä sanojensa takana? Entä opetetaanko kritiikin kestämistä? Molemmat ovat nykypäivän taiteilijalle tärkeitä ominaisuuksia.
"Opetetaanko teille koulussa rohkeutta seisoa sanojen takana?" kysyi ihminen joka itse loruili mitä tahansa, ja seuraavaksi kielsi kaiken. En viitsi linkittää tähän kaikkia viestejäsi, joissa olet puhunut kalajutuista, joiden tasolle kirjoituskeni mielestäsi jäävät, koska en kerro sinulle opettajieni nimiä (mikä muuten ei mielestäni ole hyvää nettikäyttäymistä, eiväthän ko. henkilöt välttämättä halua olla tällaisen keskustelun aiheena), sillä en viitsi tuhlata aikaa tuollaiseen lapselliseen inttämiseen, jonka olet aloittanut. Jollet itse kestä edellisenä ja edellisinä päivinä kirjoittamiasi viestejä niin...
Et ole sinäkään innokas vastailemaan kysymyksiin, huomaan.
ihmettele taidenäkemysiäsi, sillä et näköjään kykene edes tunnistamaan ironiaa ("Suuri Taiteentuntija").
Olet nyt jokaisessa viestissäsi haukkunut minua. Sekös se saakin minut haluamaan kertomaan sinulle missä opiskelen ja ketkä ovat opettajiani, että voit sitten haukkua heidätkin. (Luultavasti etsisit heidän teoksiaan netistä, ja kertoisit sitten minulle etteivät he voi olla HYVIÄ opettajia, koska heidän nykytaiteelliset teoksensa eivät VETOA SINUUN. Olet tehnyt tyylisi jo tunnetuksi. Tiedän myös, ettet ole kiinnostunut kouluistani opiskelumielessä, koska sinähän et ole kiinnostunut nyytaiteesta, ja sitä juuri nämä koulut vahvasti edustavat.) Kun haluat kysyä jotakin, mikäli olet asiallisesti liikkeellä, kannattaa ola ystävällinen ja myös varustautua itse vastaamaan kysymyksiin - se on osa hyvää ja luottavaista keskustelua. Sinä kuitenkin lähdit jo alussa hyökäten ja solvaten liikkeelle. Koska olet kerran jo päättänyt, että minä olen kalajuttujen kertoja, niin turhahan minun sinulle on mitään kertoa, et sinä uskoisi minua kuitenkaan (et haluakaan uskoa, koska olet päättänyt nykyajan taideopetuksen olevan huonoa, asian tilaa tarkemmin edes tuntematta).
"Opetetaanko teille koulussa rohkeutta pysyä sanojensa takana?" Mikä kysymys. En ole missään vaiheessa kieltänyt mitään sanomaani, toisin kuin sinä. Lupasin vastata (solvattuasi minua kalajuttujen kertojaksi) kysymyksiisi, mikäli sinä myös kertoisit millä kokemuksella esität arvioitasi taiteesta. Sinä et kuitenkaan itse koskaan vastannut kysymykseen, mistä teen omat päätelmäni.
"Entä opetetaanko kritiikin kestämistä? Molemmat ovat nykypäivän taiteilijalle tärkeitä ominaisuuksia." Kyllä, totta kai. Mutta ethän sinä koskaan ole kritisoinut minun teoksiani! Olet vain haukkunut minua. Ja haukkumista minun(kaan) ei tarvitse sietää. Ikävää ettet osaa erottaa kritiikkiä haukkumisesta. Hyvä keskustelija ja hyvinkäyttäytyvä ihminen osaa sen, eikä sorru jäkimmäiseen.
Kenties luet tämän. Saatat jopa vastata, tai sitten et. Koska varsinainen taidekeskustelu on sammunut (jo aikoja sitten) tästä ketjusta, en minä enää palaa tälle ketjulle, en siis lue vastausta enkä vastaa siihen.
Hauskaa loppuelämää sinulle.
aio palata viestiketjuun, niin halusit ilmeisesti vain viimeisen sanan. Joten mitäpä minäkään enää piinaanh sinua ylivoimaisilla kysymyksilläni. Olisin vain ollut suunnattoman kiinnostunut missä ja kuka niitä maalaustekniikoita opettaa. Koska myös itse kehuit sellaisia oppeja saaneesi niin ajattelin että kertoisit tietosi eteenpäin.
Silloin kuin kehujaan ei voi todistaa niin jutut todellakin ovat poikien kalajuttujen tasoa. Siitä huolimatta hyvää loppuelämää sinullekin.
Jaksat jatkaa loppuun asti. Etkö mitään oppinut?
Samantekevää minulle, oletko "todella kiinnostunut". Sinun olisi varmasti kannattanut ilmaista kiinnostuksesi ystävällisemmin. Et varmaan omalla naamallasi esim. asioidessasi pankissa haukkuisi ihmisiä. Mahdollisuus esiintyä anonyymisti paljastaa ihmisestä ihmeellisiä asioita.
Samantekevää myös, uskotko minua vai et. Olet todella lapselllinen, mikäli luulet että henkilökohtaisten uskomustesi muuttavan aktuaalista todellisuutta. Se juuri erottaa uskon ja todellisuuden. Viisas ihminen osaa erottaa ne. Kela ainakin uskoi tätä kalajuttujen kertojaa ja hyväksyi oppilaitoksen leiman. Muille minulla ei ole mitään todistusvelvollisuutta. Minähän jatkan opiskelujani.
Ps. Jos pelaisin samaa pelia kuin sinä, voisin vaikka väittää ettet ole todellinen ihminen. Koska tietäisit itse olevasi, se olisi sinusta hyvin huvittavaa, kuten sinun väitteesi ovat minusta. Mutta miten todistaisit sen? Jos olisin päättänyt kivenkovaan väittää, ettet ole todellinen, et muuttaisi mieltäni mitenkään. Sitäpä voit nyt itseksesi pohtia.
sinullekin on ylivoimaista vastata kysymyksiin. Olisi ollut "todella kiinnostavaa" tietää mitä tekemistä siunlla on taiteen kanssa, miltä kokemuspohjalta esität mielipiteitäsi. No, et ole vastannut. Voin vain spekuloida siihen syitä. Kenties sinulla ei ole mitään kerrottavaa.
edellisen viestin kirjoittaja. Mutta minua niin kovasti huvittaa nämä teidän keskustelunne taiteesta ja siitä mikä on oikein ja mikä on väärin että pakkohan tänne on jotain pistää.
Tässä on pari sivustoa joilta seurailen nykytaiteen meininkiä ja uusia taiteilijoita: http://www.fecalface.com/SF/
http://www.juxtapoz.com/
kaiken: Sinä et itse vastaa kysymykseen, koska sinulla ei itselläsi ole mitään kerrottavaa. Ja kuten tyypillinen kiusaaja, yrität kohottaa huonoa itsetuntoasi yrittämällä mitätöidä muita. Toisten keskusteluja seurattuani voin todeta, että ei täällä kukaan muu vaadi tietoonsa opettajien nimiä uskoakseen kirjoittajia, se on sinun ihan oma show'si. Et pystyisi kuitenkaan todistamaan mitenkään kehujani, koska niihin oppilaitoksiin, joista puhun, ei päästä pelkästään maalailemalla hyperrealistisia kukka-asetelmia.
Sen vain halusin sanoa. Nyt voin jättää tämän ketjun.
koko jutun.