huoh...yksin taas jälleen kerran. Ystäviä ja kavereita kaipaisi todella paljon elämäänsä. Mutta ennenkaikkea sitä elämänkumppania vierelleen elämään. Viime aikoina olen tuntenut todella suurta rakkauden, läheisyyden ja toisesta välittämisen kaipuuta...se tuntuu jopa välillä fyysisenä kipuna, voi kun tämän tunteen vaan saisi pois, niin ei sattuisi...Tämän laukaisi eräs miesjuttu, josta odotin niin paljon, mutta sainkin vähän...lopulta mies halusi vain olla kaveri, vaikka oli antanut ymmärtää toisin :( Taidan todellakin olla läheisriippuvainen ihminen, koska kaipaan niin paljon toista ihmistä lähelleni, eihän yksinkään ole kiva olla..sori tämä meni valittamiseksi, mutta olkaa te kaikki onnellisia, joilla on rakastava kumppani elämässänne.
ainaista yksinäisyyttä...
nti_27
101554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että mistä päin sinut löytää?
Itä-Suomesta :)
kotoisin mutta nyt asun muualla.
Vähän harmi. :)
Kun vähät mainostat olemassaoloasi niin joku voi hyvinkin ottaa yhteyttä.
Itä-Suomesta minäkin ja hankalaa välillä näiden ystävyys asioiden kanssa :)
Onkohan se läheisriippuvuutta minullakin, kun on niin pitkään kaivannut elämänkumppania? Jos ei olisi läheisriippuvainen, sittenkö ei olisi tyytymätön tähän yksinäisyyteen. Kohta se on taas mentävä nukkumaan, ja yksin. Ei tämä mitään läheisriippuvuutta ole, vaan ihmiselle kuuluvaa luontaista kaipuuta. Läheisriippuvainen takertuu liiaksi kumppaniin tai muuhun läheiseen.
Ei kai pidä juuttua kiinni yhteen henkilöön (vaikka vie tietenkin aikansa käsitellä asia). Minullekin tuli hyvin yllättäen eilen "treffipyyntö", mutta ei vaan voi aina olla kiinnostunut. Miltähän se tuntuisi kysyä joskus itse joltakin naiselta? Kokea miltä tuntuu saada pakit tai sitten yllättyä positiivisesti? Ongelma on vaan se, ettei tunne kovinkaan monia nuoria naisia... Ja ne harvat joita tuntee, ovat varattuja. Ja uskaltaisiko sittenkään ilmaista kiinnostustaan jos tutustuisi johonkin miellyttävään ja vapaaseen... Kyllä sellaista tosin jo tämän ikäiseltä mieheltä pitäisi odottaa... :/. Tiedä miten monesti sitä on jo uinut onnensa ohi, kun on ollut niin ujo ja estynyt. Olisi kai jo aika yrittää, koska vain siten voi selvitä miten käy... :). Saattaisi käydä hyvinkin, ainakin jossakin vaiheessa.
Eikö sinulla sitten ole ystäviä tai kavereita? Minä oon onnistunut saamaan koulusta muutamia mukavia kavereita, ja paljon heidän ansiostaan koulussa on paljon kivempaa. Mukavaa tuntea olevansa osa ryhmää. Huomata, että minä kelpaan ja riitän sittenkin ihan tämmösenä epävarmana, noviisina nuorukaisena.
Löysin kirjastosta ihan ylättäen siellä aikaani viime viikolla kuluttaen, hyvin antoisan kirjasen, Louise L. Hay: Sisäiset voimavarasi. Takakannessa kerrotaan, että kirja voi auttaa voittamaan estojamme oppimalla kuuntelemaan sisäistä ääntämme ja luottamaan sen sanomaan. Ja rakastamaan omaa sisäistä lastamme, tai höpöttäjää, miten kukin sen haluaa nähdä. Kirjassa ei turhaan puhuta siitä, kuinka ajattelumme ohjaa meitä. Huomasin sen avulla erään tärkeän seikan: olen aina kärsinyt univaikeuksista. On ollut huolia ja siksi nukahtamisvaikeuksia. Nykyään hyvän lääkkeen ansioista nukun aika hyvin, enkä kärsi siitä aamuyöhön jatkuvasta murehtimisesta. Niinpä uskon siihenkin, että illalla oleva fiilis seuraa helposti uneen ja aina seuraavaan aamuun/päivään. Siksi uskonkin, että on syytä ajatella illalla ennen nukahtamista vahvuuksia ja kaikkea positiivista. Tehdä siinä ennen yöhön hiljentymistä "optimistin SWOT-analyysi", miettien vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Ikään kuin mielikuvien avulla rakentaa hyvä huominen.
Olen nyt edelleen aika yksinäinen, naiseton mies. Mutta uskon kyllä tapaavani mukavan naisen, ja me tulemme täydentämään toisiamme. En ole tavallinen mies, mutta arvokas tällaisena.
Sait treffipyynnön kun et itse uskalla ketään pyytää treffeille. Ja sitten et lähtenyt!?!?! Ja vielä viitsit valittaa yksin jäämistä. Vai olikos tää treffipyytäjä sinua vanhempi nainen eikä sua paljon nuorempi viaton naisihminen?
sinun kirjoituksessasi, yleinen vuodattaja, oli hyvin paljon minua. olen tyytymätön yksinäisyyteen. tavallaan en tällä hetkellä kaipaa kumppania, mutta välillä kaipaan kuitenkin toisen ihmisen läheisyyttä sillä tavalla kun sitä saa seurustelukumppanilta.
Minäkään en lähde treffeille oikeastaan kuin harvojen ja valittujen kanssa. enkä koskaan ensimmäisenä pyydä miestä ulos. en tiedä mitä siinä "pelkään" . kai se tuntuu omien heikkouksiensa näyttämiseltä jos osoittaa kiinnostustaan ja pelkää pakkeja. Vaikka suurin syy on sekin että harvoin törmään niin kiinnostavaan mieheen että harkitsisin edes tosissaan pyytäväni häntä ulos.
kärsin myös unettomuudesta. huolet ja murheet kun ovat satakertaa suurempia yöllä.enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi :(
no mutta koitetaan pärjäillä. :)
Ensinnäkin kiitos samoin!
Toiseksi, tiedätkö edes mitä on läheis riippuvaisuus?
Se on sitä kun ei voi olla toisesta hetkeäkään erossa ja sitten jos on niin kirjoittaa tekstareita viiden minuutin välein, tai vaihtoehtoisesti soittelee.
Eihän se yksinäisyys mitään kivaa ole. Valita vaan. Sitä vartenhan tää palsta taitaa olla.
Jos kiinnostaa tutustua yhtään, niin täällä on 25v mies Kuopion seudulta. Olen vähän keskimääräistä pidempi, tupakoimaton ja raitis. Sähköpostiosoitteeni on [email protected]
Aika moni tuota läheisyyttä varmaankin huolisi,jos joltain vaan sellaista olisi saatavilla...
En ole itse tosin tuolta osin "sen parempi"-tiettyjä asioita toiselta vaadin-tupakoimattomuss ja rehellisyys tulee ekoina mieleen..
Tosin monet haluavat "täydellisen (näköisen) kumppanin",mikä sinänsä on ymmärrettävää-joskin muiden kannalta ikävää.
Itsellänikin on hieman ylipainoa ja epilepsia siihen lisäks niin ei se ensiluokkaista "mainosta" ainakaan ole kumppaninhaun onnistumisen suhteen...no joskona viel joskus tapahtuisi ihme ja joku löytyis...
Onnea sulle kuitenkin seuranhakuun:)
(m)31