Ymmärrän kyllä jos ihminen pelkää synnytystä, mutta miksi tämän päivän asenteet ovat sellaisia, että mieluummin sekstioon ja siihen kaveritkin kannustaa miksei kukaan tue henkilöä joka pelkää. Synnytys ei ole maailman kauhein asia, etenkin nykyään on niin hyviä puudutteita että synnytys on lähes "kivuton". Tietysti jos synnytyspelko tulee ensimmäisestä synnytyksestä niin okei, mutta muuten se on luonnonmukainen tapa jatkaa elämää. Ja muutenkin ääntä tuntuvat pitävän vain ne joilla on ollut huono synnytyskokemus, eivätkä helppoja synnytyksiä kokeneet kerro että ei asia aina näin ole. Itselleni sektio oli paljon vaikeampi kuin normaalisynnytys ja ekasta puolesta vuodesta en muista juuri mitään.
Kiitos EI sektiolle!
Kiitos EI sektiolle!
Vastaukset 7
Vanhimmat
enpä tiedä mutta itselläni oli ihan sairaan helppo ja nopea synnytys, ja nyt jos ajattelisin että lapsi vois tulla kaatuu mun yöunetkin siihen kaikkeen mitä se odotus ja synnytys ja kotiapääsy oikeen olikaan pelkään siis ihan sairaasti!taitaa yks ainaki vielä riittää voihan tuo mieli muuttua...kai....
En ole ikinä synnyttänyt ja siksi minua ehkä askarruttaakin minkälaista synnyttäminen on... mutta odotan synnytystä enemmän kuin pelkään! Eihän se aivan kamalaa voi olla, kun naiset läpi aikojen ovat siitä suoriutuneet. Ja nykyään lääketiede on todella kehittynyttä ja puudutusmenetelmät hyvät!
Rv:ja on kasassa 7 ja tositoimet edessä vasta ensi kesänä!
Sellaista on vaikea ymmärtää, mitä ei itse ole kokenut. Tai minkä itse kokee eri tavalla.. On helppo sanoa että tee niin tai näin, kyse on kuitenkin sen toisen elämästä, tunteista, ajatuksista, peloista. Ei sinun. Sinä toimit, ajattelet ja teet eri tavalla. Omalla tavallasi. Kuten jokainen, omalla tavallaan.
Toisen tapaa vaan on joskus niin vaikea ymmärtää.
Mutta tärkeintä olisi kait se, ettei tuomitse. Ettei mene ja jyrää toisen kokemaa tai toisen kipeää pelkoa omalla kommentillaan, vain siksi ettei ymmärrä.
Itse pelkäsin toisen lapsen jälkeen ponnistusvaihetta aivan älyttömästi.Tämä syystä, että ponnistusvaihe kesti niin kauan, vauvan pulssi laski jo pahimmillaan 24:ään, olin itse aivan poikki, koska olin flunssassa loppuraskauden ja luulin, etten saa vauvaa ikinä ulos. =/ Näin siitä yöllä painajaisia ym.
Kun aloin odottamaan kolmatta lasta, kerroin tästä kammosta heti ensimmäisellä neuvolakäynnilläni. "neuvolantäti" sattui onneksi olemaan hyvin ymmärtäväinen.
Minulle ei edes ehdotettu sektiota.
Hän ehdotti synnytyslääkäriin tutustumista, voisin hänen kanssaan käydä läpi ponnistamista ja opetella vaikka uuden tekniikan. Lisäksi hän ehdotti paikkaa, josta en ollut koskaan kuullutkaan, pelko poliklinikka??.
Asia jätettiin hautumaan...
Puhuin paljon asiasta ja kävin läpi toista synnytystäni. Kahden japsen työssä käyvänä äitinä se lääkärillä käynti siirtyi ja siirtyi...
Lopulta niin pitkälle että kolmas synnytykseni oli edessä... Ja kuinka ollakkaan, yhdellä työnnöllä lapseni oli maailmassa. =) ei pelota enää. =)
Taisin hypätä asiasta kukkaruukkuun. =)
Olin sitä sanomassa, että peloista kannattaa puhua neuvolassa ja sanoa, että haluaa raskauden aikan kokeilla kaikki muut konstit ensin ja hätävaraksi jättää sen sektion...
Kiitokset vastauksista!
Kiitokset vastauksistanne, toivon todella että kaikki joille tästä olisi apua käväisevät/-isivät lukemassa vastauksia...
Minulla on ensimmäinen synnytys pian edessä, enkä ainakaan vielä osaa pelätä, ihminen kun ei osaa kuvitella kipua etukäteen. Enemmän huolehdin siitä, meneekö kaikki hyvin lapsen kannalta. Toivon myös, ettei mistään syystä jouduttaisi turvautumaan sektioon. Minusta on pelottavampi ajatus, että vatsanpeitteeni revitään auki tajuissa ollessani, kuin että synnytän alateitse, kuten naiset ovat tehneet jo esihistoriallisina aikoina luolissa. Sitä paitsi haluan kokea, mitä se on, ja haluan tuntea synnyttäneeni lapseni itse. (Millä en tarkoita, että ne, joille on tehty sektio, olisivat vähemmän "sankarillisia"...)
Mutta tosiaan, ihmiset ovat erilaisia ja kukin kokemuspohjansa perusteella pelkää eri asioita.
Tuntui hienolta lukea ajatuksiasi! Onnea synnytykseesi ja toivottavasti kaikki menee hyvin.
Vaikka et itse osaa pelätä, pelkoa on monenlaista. Käy lukemassa tämän foorumin otsikko "KIELTÄYDYN". Olen se joka aloitti keskustelun JA selvensin ajatuksiani myöhemmin nimimerkillä "Se alkuperäinen kirjoittaja". Jos vain ehdit, käy lukemassa (mielellään siihen selvennykseeni asti, älä tuhahda heti) ja kerro ajatuksesi. Olisi todella mukavaa kuulla mitä "rohkea synnyttäjä" on ajatuksistani mieltä. Ja nyt en tarkoita mitää sarkastisesti vaan ihan oikeasti ja vilpittömästi.
Hyvää vointia sinulle!