Hei!
Olemme jo pitemmän aikaa harkinneet koiran ottamista ja useiden eri rotujen vertailussa on kiinnostus kohdistunut nimenomaan tiibetin terrieriin. Olisi mukavaa jos joku voisi kertoa omia kokemuksiaan tai vaikka muidenkin kokemuksia tästä rodusta.
Olen kuullut paljon kehuja mutta haluaisin vielä kuulla minkälaisia rodulle ominaisia ongelmia voi olla odotettavissa.
Jään mielenkiinnolla odottelemaan.
Olemme jo pitemmän aikaa harkinneet koiran ottamista ja useiden eri rotujen vertailussa on kiinnostus kohdistunut nimenomaan tiibetin terrieriin. Olisi mukavaa jos joku voisi kertoa omia kokemuksiaan tai vaikka muidenkin kokemuksia tästä rodusta.
Olen kuullut paljon kehuja mutta haluaisin vielä kuulla minkälaisia rodulle ominaisia ongelmia voi olla odotettavissa.
Jään mielenkiinnolla odottelemaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni on kaksi, uros ja narttu, lisäksi lähipiirissäni vaikuttaa kymmenkunta eri-ikäistä tibbeä. Joten jonkun verran on kokemusta näistä hurmaavista karvaturreista. En tiedä mitä kaikkea jo rodusta tiedät, mutta tässä jotain mitä ensiksi mieleen tulee...
Kun puhutaan tiibetinterriereistä vääjäämättä, huomio ensin kiinnittyy turkkiin. Turkki on työläs hoidettava, joten jokaisen rotua harkitsevan on syytä miettiä, jaksaako sen hoitaa. Säännöllisesti hoidettuna turkki ei mielestäni ole hankala hoitaa, mutta vaatii omistajalta viitseliäisyyttä. Jo turkinkin takia tibbe ei ole laiskan ihmisen koira. Kokonsa puolesta se on mielestäni järkevämpää mieltää ennemmin isoksi kuin pieneksi koiraksi, onhan se myös ketterä ja varsin energinen koira. Perusluonteeltaan tibbe on vilkas ja iloinen, joskin myös usein kuvattu itsepäiseksi. Henk. koht. minua viehättää tässä rodussa sen toiminnallisuus ja seurallisuus. Lisäksi kokonsa ja (ainakin omani ovat) avoimuutensa puolesta sopii erittäin hyvin paljon matkustelevalle ihmiselle eli niiden kanssa on helppo kulkea vieraissa paikoissa. Mielestäni on omistajan kekseliäisyydestä kiinni mitä tiben kanssa harrastaa, vaikkakin suurimman osan tärkein mielenkiinnonkohde tuntuvatkin olevan näyttelyt.
Tässä nyt jotain mitä tuli mieleen, toivottavasti oli edes jotain apua:)
Ajattelin vielä mainita että tiibetinterriereillä tavataan kahta perinnöllistä silmäsairautta PRA:ta ja linssiluksaatiota, rotu on myös liitetty PEVISAan näiden sairauksien osalta. Suomessa tilanne ko. sairauksien osalta on varsin hyvä.
Yleisesti ottaen luokittelisin tiben erittäin terveeksi ja pitkäikäiseksi. Harvemmin kuulee tiben kärsivän allergioista tai iho-ongelmista tai muista tänä päivänä yleisimmistä koirien vaivoista.
Kiitos vinkeistäsi, oli mukavaa kulla että mielestäsi tibbejen kanssa on helppo liikkua. Minua on peloteltu että tibet ovat liiankin herkkiä vieraita kohtaan. Turkin hoito on tuttua myös aikaisemmilta koiriltani ja se on ihan mukavaa puuhaa.
Kysyisin vielä miten näet tibbejen haukkumisen? Asun kerrostalossa ja haukkumista pitäisi tietenkin rajoittaa.
Kiitos jo etukäteen
Heippa!
Asun itsekin kerrostalossa, eikä ainakaan meillä ole ollut ongelmaa haukkumisesta. En tiedä vaikuttaako asiaan, mutta molemmat haukkuvat käskystä eli ymmärtävät myös hyvin mitä "hiljaa" tarkoittaa. Tibbe on kyllä herkkä haukkuinen ja siksi oli todella helppo opettaa pentu käskystä haukkumaan. En tiedä onko meillä erityisen hiljaiset koirat, moni on ihmetellyt, että pitääkö ne koskaan mitään ääntä... Ja pitäähän ne esim. vapaana ulkona yhdessä leikkiessään.
Olet varmaan tutustunut rotumääritelmään, siellä mainitaan luonteen kohdalla että tibbe on pidättyväinen vieraita kohtaan. Itse en tunne oikeastaan kuin yhden, joka on rehellisesti pidättyväinen. Sanoisinkin että tuo pidättyväisyys on aika harvinaista... omilleni soisin sitä kyllä hieman, sillä ovat minun makuuni ehkä jopa hieman yli-innokkaita vieraiden suhteen. Mitä tiben kanssa liikkumiseen tulee, helppous riippuu aina omistajasta, eli tibbe, jota kohdellaan kuin koiraa eikä kuin jotain "äidin pikku fifiä" on helppo. (sama pätee tietysti kaikkiin koiriin). Valitettavasti moni tibbeihminen mieltää rodun pikkukoiraksi ja mahdolliset ongelmat syntyvät kun vilkas ja energinen pentu yritetään sulloa sylikoiran muottiin. Olen nähnyt useita pentueita ja omani olen valinnut tarkoituksella sellaisista, jotka ovat olleet vilkkaita, reippaita ja ennen kaikkea ihmisistä ja ympäristöstä kiinnostuneita. Valitettavasti sellaisia nurkassa ujona nyhjääviäkin näkee...
Tässä nyt taas jotain, toivottavasti oli jotain apua...
hei! myös meillä on kaksi tibbeä, uros ja narttu ja kivoja koiria ovat. toinen on turkissa ja toinen mulitettu. turkki vie mulina aikaa n. ½ tuntia/kk ja täydessä turkissa ainakin meilla n. 1h /kk... meillä ainakin koirat on ollu terveitä, vanhemmalla on tosin ollut kerran silmätulehdus kun haisteli myrkyllistä joulukukkaa... käypä kurkkaamassa kotisivuja, os. www.members.tripod.com/tibbe_hande, sieltä pääset linkkejä pitkin myös muiden tibbejen sivuille! onnea koiran hankintaan!!!
Omistan 5-vuotiaan tibbenartun ja asumme myös kerrostalossa. Haukkumisen kanssa ei ole siellä ollut mitään ongelmia - koira on kotona varsin hiljainen.
Sen sijaan maalla vanhempieni luona ääntä kyllä löytyy. Omalla tibelläni se liittyy selkeästi tiibetinterriereillä melko voimakkaaseen vahtimisviettiin: aina haukutaan, kun pihalla liikettä näkyy.
Kuitenkin myös minun kokemukseni mukaan tibbe on tässä haukkumisasiassa aika helppo kouluttaa; uskoo kyllä kun sanotaan.