Olen yrittänyt tavoittaa häntä monena päivänä. Olen soittanut hänen kännykkäänsä, se vain hälyyttää, mutta ei, siihen ei vastata. Muutaman päivän päästä, se ei ole ollenkaan päällä.
"Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä"
Menen omilla avaimillani hänen kotiinsa ja ensimmäisenä on mielessä, näenkö hänet kuolleena siellä.
Ei, hän ei ole kuolleena, vaan hän makaa alastomana, aivan sekaisin, omassa oksennuksessa, paskassa, kusessa keskellä kylmää lattiaa.
Vaikka ikkunat ovat auki ja on tammikuu ja ulkona pakkasta reilusti.
Asunto on täynnä tyhjiä viinapulloja, verta, oksennusta, tupakannatsoja ja haju on sanoin kuvaamaton.
Hän puhuu aivan sekavia, eikä edes tunnista minua. Hän ei edes tiedä, missä hän on. Kysyn häneltä, kauan hän on ollut lattialla ja miksei nouse ylös. Hän vastaa, ettei pysty.
Soitan ambulanssin ja hänet viedään sairaalaan, teho-osastolle ja sen jälkeen osastolle.
Hoitaja kertoo minulle, että eletään kriittisiä aikoja...
Noin on käynyt useaan otteeseen minulle. Isäni on alkoholisti. Hän pystyy olemaan ehkä kuukauden-kaksi selvinpäin ja sitten hän alkaa juomaan ja juo sen 1-4 viikkoa putkeen. Nyt viime kerroilla, hänet on jouduttu viemään joka kerta sairaalaan hoitoon hänen ryyppyputkensa takia.
Itseasiassa hän on tälläkin hetkellä siellä, ja omasta tahdostaan sinne meni, koska hänen vatsaansa oli kertynyt n. 5 l nestettä.
Ja hänellä oli todettu erittäin pitkälle kehittynyt maksakirroosi.
Ja luin, että ihmisillä, keillä on noin pitkälle kehittynyt ko. sairaus, noin puolet henkilöistä on hengissä seuraavan vuoden päästä.
"Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä"
Menen omilla avaimillani hänen kotiinsa ja ensimmäisenä on mielessä, näenkö hänet kuolleena siellä.
Ei, hän ei ole kuolleena, vaan hän makaa alastomana, aivan sekaisin, omassa oksennuksessa, paskassa, kusessa keskellä kylmää lattiaa.
Vaikka ikkunat ovat auki ja on tammikuu ja ulkona pakkasta reilusti.
Asunto on täynnä tyhjiä viinapulloja, verta, oksennusta, tupakannatsoja ja haju on sanoin kuvaamaton.
Hän puhuu aivan sekavia, eikä edes tunnista minua. Hän ei edes tiedä, missä hän on. Kysyn häneltä, kauan hän on ollut lattialla ja miksei nouse ylös. Hän vastaa, ettei pysty.
Soitan ambulanssin ja hänet viedään sairaalaan, teho-osastolle ja sen jälkeen osastolle.
Hoitaja kertoo minulle, että eletään kriittisiä aikoja...
Noin on käynyt useaan otteeseen minulle. Isäni on alkoholisti. Hän pystyy olemaan ehkä kuukauden-kaksi selvinpäin ja sitten hän alkaa juomaan ja juo sen 1-4 viikkoa putkeen. Nyt viime kerroilla, hänet on jouduttu viemään joka kerta sairaalaan hoitoon hänen ryyppyputkensa takia.
Itseasiassa hän on tälläkin hetkellä siellä, ja omasta tahdostaan sinne meni, koska hänen vatsaansa oli kertynyt n. 5 l nestettä.
Ja hänellä oli todettu erittäin pitkälle kehittynyt maksakirroosi.
Ja luin, että ihmisillä, keillä on noin pitkälle kehittynyt ko. sairaus, noin puolet henkilöistä on hengissä seuraavan vuoden päästä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tyttö parka. Parempi kun yrität pitää ajatuksesi jossain positiivisissa jutuissa mahdollisimman paljon. Elä ja seurustele ihmisten kanssa, niin saat muuta ajateltavaa.
se, että isäsi on sairastunut alkoholismiin.
juomisesta hän ei kuitenkaan ole pystynyt luopumaan.
hän on valintansa tehnyt ja kunnioitetaan sitä itsemääräämisoikeutena.
ajattele niin päin, että kohta hänellä helpottaa.
teit ihan oikein kun kirjoitit tänne.
joitakin ihmisiä saatat kirjoituksellasi vielä pelastaa antamalla ajattelun aihetta.
se on sinulta tämän päivän hyvä teko.
jaksamista sulle.
Sinun on tärkeää ymmärtää, että isäsi ei ole hylännyt sinua ja valinnut alkoholia. Hän on eksynyt itseensä, eikä osaa enää ulos. Mutta hän ei ole hylännyt sinua.
Minun isäni alkoholisoitui, masentui ja hirtti itsensä. Kun hän kuoli, en tuntenut surua, vain helpotusta.
Mutta löysin isäni uudelleen muistoistani, kun annoin hänelle anteeksi, että hänelle kävi noin. Isä oli monella tapaa ihana, ja vaikka alkoholi söi hänen persoonansa ennen kuolemaa, minulla on edelleen muistot. Olen edelleen isäni tyttö, sillä hän ei hylännyt MINUA, niin kuin joskus koin.
Hän hukkasi itsensä.
Ei tietoinen valinta.
Keskity omaan edessä olevaan elämääsi tietoisena siitä, että et voinut hänen hyväkseen mitään tehdä, etkä syyttömänä hänen juomiseensa ansaitse mitään syyllisyyden tunteita.
Kipeä asia, ja se ei muistoista poistu, mutta aika asettaa sen oikeisiin mittasuhteisiin.
Pahalta vaikuttaa. Isäsi ei koskaan ole kyennyt pitämään kuukautta, kahta pitempää raittiutta. Kyse ei ole tuossa vaiheessa edes rehellisyydestä. Ryyppy on ollut hänelle viimeinen ja tehokkain suojautumiskeino joitakin valtavan häiritseviä tuntemuksia vastaan. Ne voivat olla täydellinen arvoitus perheelle, jotakin, jota hän on salannut vuosikymmenien ajan.
Hän haluaa palata lapseen. Lopulta hän on lapsen tasolla, ihan konkreettisesti alastomana ja ulosteissaan kuten kuvasit.
Miten kammottava sairaus alkoholismi onkaan.
Yhtä voimaton kuin hän on sen suhteen, olet sinäkin. Et tuntisi katkeruutta syöpäsairasta kohtaan, ja riippuvuussairaus on kuolemaan johtava sairaus. Alkoholi ei ole ollut isällesi valintakysymys pitkään aikaan.
Pidä itsestäsi hyvää huolta. Olisin vielä kysynyt, onko isäsi ollut koskaan minkäänlaisessa päihdekuntoutuksessa?
Ja retkahda alkoholistimieheen.
Ihminen ei pysty tekemään isoa päätöstä, kuten aviopuolison valintaa toimimalla rationaalisesti. OIkeastaan hän käyttää näin isossa päätöksessä pelkästään tunnetta, eikä lainkaan järkeä.
Järjellä mietitään sitten niitä pienempiä asioita, kuten mitä teen tuolle eiliselle makaronilaatikolle.
Eli tuo sinänsä mielenkiintoinen kaava saattaa taas toteutua. Alkoholistin vanhin tytär nai alkoholistin.
Olen sanonut hänelle useaan otteeseen ja todella monta,monta kertaa, että älä enää ota sitä yhtäkään lasillista.
Kaikkein eniten mua harmittaa ja surettaa se tosiasia, että häntä ei kiinnosta elää ja mahdollisesti nähdä lapsenlapsia.
Ja olen katsonut tuota hänen touhuaan jo monta vuotta ja viimeisen parin vuoden aikana, hänet on aina jouduttu viemään sinne sairaala hoitoon ryyppyputken takia.
Olen aina tietyllä tavalla henkisesti itseni laittanut sellaiseen pisteeseen, että kun menen sinne hänen asuntoonsa, jotenkin aina "odotan" että hän tosiaan makaa siellä kuolleena. Mutta joka kerta kun sinne menen, joka kerta mun sydän hakkaa ja suussa karvas maku. Sanoin hänelle, että mun puolesta juot, mutta mä en tule tarkistamaan, oletko sä hengissä vaiko et.
"Sä et ymmärrä, miltä tuntuu tulla tarkistamaan, onko OMA ISÄ hengissä vaiko ei".
Hän joskus nuorempana kokeili tietääkseni jotain hoito-muotoa. Antabusta tms. Mutta, sanoi ja TOTESI, että hänellä EI KUULEMMA ole mitään ongelmaa.
Noh. Ongelmaa tai ei. Ei maksakirroosi itsestään tule.
Ja en, en todellakaan ole noudattamassa kaavaa ja hankkimassa alkoholisti miestä itselleni.
Itse olen sellaisen miehen kanssa avoliitossa, joka EI juo, EIKÄ polta :)
Säälittää katsoa vierestä, miten joku ehdoin tahdoin haluaa uhrata henkensä. :(
Kiitos kaikille kaikista positiivista kommenteista!
Ja mukavaa syksyä kaikille muillekin!
joo mun iskä on ryypäänny 4 viikkoa putkeen eikä se vastaa puhelimee eikä käy ees kotona ku kävesemässä. en asu isällä mut kummiski. hämäräs porukas liikkuu. vähä pelottaa ku en ees tiiä josn mun iskäon vaikka kuollu :((( se on joskus ollu hoidoski viinan takia mut ei mikään auta................... ja pilannu mun elämän, ja monen muun elämän en jaksa selittäää :(
Oma isàni ei vastaa puhelimeen ja syynà, kun "hàntà ei huvita vastata". Ex vaimo oli loytànyt hànet sammuneena kotisohvalta. Katsotaan kuinka kauan kestàà ennen kuin loytàà taas tiensà sairaalaan.
Kahdesti jo ollut tànà kesànà katkaisuhoidossa delirium tremens:n vuoksi, mutta eihàn 5 pàivàà auta mihinkààn, varsinkaan jos ihmisellà itsellààn ei ole halua parantua. Aivot jo làhteneet liikkeelle, sellaiset ovat jutut. Kuukausi sitten oksentanut verta ja valittanut kurkkua jo viikkoja. Voiko kyse olla maksakirroosista tai jostakin syovàstà? Kuinka kauan aikaa on elàà, jos todetaan maksakirroosi? Jalassa olevan hermovaurion vuoksi (johtuen juomisesta) jo joutunut elàkkeelle, vaikka vasta 57v.
Iso sààli ja kysymys, miksi. Koetettu puhua hyvàllà ja pahalla, mutta mikààn ei auta, laittaa vihaksi! Raastaa sydàntà nàhdà, ettà isà ei ole enàà sama isà kuin ennen.