Tuli vain mieleen,että ehkä asiani ymmärretään paremmin tältä kannalta: Pyrin siis ylipäänsä ajattelemaan kaikessa tyyliin: "miten luontoäiti ajattelisi", SEN jälkeen aloin ymmärtää asioita aivan uudesta perspektiivistä! ikäänkuin kaikkeen alkoi löytyä perusteltuja vastauksia, osasin eri tavalla kyseenalaistaa myös "asiantuntioiden" neuvot, enkä ole joutunut pettymään. Esim. bichon havaneseni kärsii useammin huonovointisuudesta kuin muut/aijemmat isot koirani. Oksentaminenhan on sinänsä koiralle melko tavallinen inventaariomenetelmä aina silloin tällöin, mutta tuolla pienellä kuitenkin selvästi enemmän.. Aloin sitten ajatella LUONNON kannalta; sillähän on ison koiran (suden) VIETIT, mutta suolisto jalostettu luonnottoman pieneksi. Ei siis mikään "luomurotu", mutta enhän itsekään ole täydellinen "luomuperfektionisti". Eli tuo rääpäle pureksii ruokansa yhtä huonosti kuin susi, mutta suolistotukoksia tulee herkemmin; olemmehan jalostaneet koiran kirpun kokoiseksi. Aloin siis paloitella pienempiin paloihin hänen ruokansa ja suolistotukokset/epämääräinen yökkäily loppuivat. Siis juuri TÄSTÄ luomu-ajattelussa on kyse! olemme ihan itse jalostaneet koiramme elimistöt LUONNOTTOMIKSI, mutta vietit ovat yhä samat. Siksi meidän on PAKKO ajatella luomusti ymmärtääksemme koiran oireilua. Ongelmia ei olisi,ellemme itse olisi tehneet koirista epäluonnollisia. Toivon siis Artunkin vieläpä saman rodun omistajana ymmärtävän, että minulla on vain hyvää tarkoittavat tavoitteet, eikä minua tarvitse kokea uhkana. Tähän mennessä olen tuntenut olevani lähinnä liian välinpitämättömässä seurassa; koirastaan välittävä ei tuomitse ja provosoi tutkimustuloksia koiralle luonnollisesta ruokinnasta. Ehkä täällä ei sitten ole tosi koiraystäviä.. Vai onko?
Luomu AATTEENA?????????
Luomukoirat
9503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olisin todella kiinnostunut tästä luomu hommelista jos vaan viitsisit kertoa hieman enemmän. Toinen koiristani (musta-hopea käppänä) on erittäin herkkä vatsastaan ja sille oli vaikeaa löytää oikeaa ruokaa (kuivamuonaa) muttakun parta on värjääntynyt aivan punaisenruskeaksi...
eli jos vaan viitsit kertoa lisää...
ota vastuuta kunnostautuneena luomu-asiantuntijana, vaikka paljon siitä olen kokenut lukenutkin, olen siis varsin avoimesti perustanut tietoni lähinnä tämän yhden kirjan tutkimustuloksiin (huomioimalla samalla kuitenkin kaiken muunkin ympärillä pyörivän informaatiopommituksen), ja ymmärsin että olet itse lukenut saman kirjan..? Joten kannattaisi saada jotenkin yhteys kirjan kirjoittaneeseen tutkijaan, minun on itsekin pitänyt sillä haluan ehdottomasti myös tietää lisää!!! mutta ongelmastasi voimme kaikki palstalaiset kuitenkin sopuisasti turista; ymmärsinkö oikein että parta on punertunut kuivamuonasta? Minulla paimenkoirallani on punainen parta aina, mutta havanesellani ei (valkoisia kumpikin) olen muutenkin ymmärtänyt että se on lähinnä yksilöllinen ominaisuus, eikä että syökö mitäkin ruokaa. Havaneseni myös "pyyhkii" partansa ihanasti mattoihin syönnin jälkeen, paimendogi ei.. Lisäksi paimenellani on kuumemmat oltavat pohjavillallaan (läähättää enemmän; parta kuolaantuu..) ja se riehuu enempi, että en osaa varmaksi sanoa onko näilläkin vaikutusta.. Meillä ainakin on näin. Minkäslaisia kokemuksia muilla olisi?
sanoa, että kirjassahan on kuivaruoan valmistusohjeet; oletko kokeillut? Lisäksi siellä on myös ohjeet allergisuuden tutkimiseksi, oman paimenenikin oireilut totesin lieväksi sianliha-allergiaksi testiruokinnan perusteella. Siihen loppui oudot oireilut.
Pitää tosiaan kokeilla, koska olen antanut sika-nautaa (ei niin hyvin tuloksin...) Ja taitaa siinä kirjassakin olla että nimenomaan nautaa. Tosin olen vielä lisännyt sitä kuivamuonaan.
myöskin pieni sekarotu-koirani kärsi pahoinvoinnista ihmeen usein verrattuna tuttavien isompiin koiriin. Olin juuri lukenut Ulla Kivimäen koiran luonnonmukainen hoito-nimisen kirjan, mutta "varmuuden vuoksi" kysyin kuitenkin tieteen edustajilta: eläinlääkäreiltä. Ja hehän tietenkin olivat tyrkyttämässä omasta valikoimastaan löytyviä kuivamuonia! sitähän tässä tarvittiinkin: taas lisää lisäaineita! on myös outoa, miten heidän kuivamuonistaan tuntuu löytyvän parannus lähes mihin tahansa vaivoihin, nyt on joku uusi hammaskiven ehkäisyynkin (mikähän törky senkin saa muka aikaan? Normaali kuivamuona on tunnetusti AINA hammaskiveä aiheuttavaa!!!!). Rohkenin kyseenalaistaa asiantuntijoiden neuvot ja aloin toimia "luomusti", pahoinvointi loppui! yhden asian kuitenkin jätin huomiomatta; ruoan kovuuden.. Koira tarvitsee hampaillensa työtä, mutta pikkukoirilla se on vaikeaa kun mitään kovaa ei saisi niellä! olen sitten itse tehnyt kuivanappuloitakin, mutta aina en ehdi/jaksa, niin ostan "lisäaineettomia" valmismuonia. Sen siis opin, että luomu on totta, mutta siinä on osattava ottaa joka seikka huomioon, eli ei kuin opiskeltava jos eläimestään välittää..
tyypillisiä tietämättömyydestä johtuvia virhetekoja luomuruokinnassa, mistä voi aiheutua koiralle harmeja.. Samat asiat eivät välttämättä päde kääpiökoiriin yleisestikään kuin isoihin. Ne ovat niin epäluonnollisen pieniä; ruoan tulisi olla sellaista ettei suolitukosta tule, mutta leuat kärsivät pehmeästä ravinnosta. Vikahan ei kuitenkaan ole luomuruokinnassa vaan luonnottomaksi jalostetussa eläimessä. Kaikki on osattava ottaa huomioon, meidän tulee vaatia sitä ruoan valmistajilta.
ja tiedän nyt, että puhut asiaa. Mutta miten tiedän tomivani oikein jos nyt ryhdyn ruokkimaan koiriani luomusti? Miten voin olla varma, ettei jotain sittenkin jää huomiomatta kuten tuo kääpiökoirien ongelma ruoan kovuudesta??? Haluan olla varma ennenkuin ryhdyn tähän!!!
tuo se juuri on se ongelma; tiede ei SUOSTU tunnustamaan näitä asioita ja -opettamaan niitä jo koululääketieteessä ihmisille! ei ole kyse siitä, etteikö tiede olisi näitä asioita TUTKINUT,huom! kuluttajan pitää vain itse tajuta, että jossakin ruoassa on jotakin törkyä ja osattava ruokkia koiraa kuten sutta luonnossa, järjetöntä! vastuu on kaikki itsellä; itse tiedettävä miten koiran elimistö pelaa, mutta lääketiede kertoo vain ne itseään suosivat asiat, vaikka sillä on dogumentteja muistakin tutkimustuloksista. Vähän tulee mieleen ufo-väittelyt; niistäkin kuulemma virallisia tieteellisiä dogumentteja, mutta kuka ne muka haluaa julkaista jos siitä seuraa skandaalia ja rahallista tappiota? En ota kantaa siihen onko ufot todellisia, mutta miljoonien ihmisen kokemukset ovat! vaikka sitten lopulta olisikin kyse mielen sairaudesta,se ei saa olla tabu! kuinka moni eläinystävä alkaakaan vaatia korvauksia, kun virallisesti todistetaan, että eläinten ruoissa on myrkkyjä? Kuinka moni ihminen jääkään työttömäksi ja joutuu maksamaan "hoitovirheistä"? Kyseessäolisi suuremman luokan skandaali niin rahallisesti kuin muutenkin. Valitettavasti en voi antaa muuta takuuta kuin tämän kirjan, sillä sen perusteella olen itse toiminut yli 5 vuotta häikäisevin tuloksin, kuten useat tuttavanikin, oli koira sitten rotukoira tai sekarotua. Mutta tällä palstallakin huomasin, että kirjaa on osattava myös lukea; tarkasti ja oikein,ei vain pari sivua tuolta ja täältä. Myönnän suoraan etten ole niitä kirjan "kotiapteekki"-osuuksia paljon vilkaissutkaan (homeopatiasta), mutta ehkä jos koirani joskus vihdoinkin sairastuvat.. Luonnollinen ruokinta itse on kuitenkin se mihin eniten uskon, on ilmiselvää että elimistö osaa hyödyntää ruoan vain siinä muodossa miten se on LUOTU hyödyntämään! tämän väitteen takana seison hautaani asti vaikka kuka sanoisi mitä!!!!!!!!
www.luomusa.fi/nayttely99/lauantaintiedote.htm