Olen yksin, vajoan koko ajan syvemmälle tähän pimeyteen, mutta aion käydä sen läpi,rohkeasti. Olen sieltä ennenkin noussut, muuttuneena. En halua tukahduttaa itseäni lääkkeillä. Ulospäin ei näy kovinkaan paljon, en kestä ihmisten sääliä. Eikö kukaan halua kohdata itseään?
syvä masennus
blue
3647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet rohkea. Onnea vain elämääsi:)
Mitä minulla olisi pelättävää kun tiedän olevani turvassa? Elämä kulkee omia latujaan, me voimme vain hypätä kyytiin.
minä olen kohdannut itseni ja todennut olevani itsekäs paskiainen, joka voisi tehdä muiden hyväksi paljon enemmän. näen koko ajan itseni, siinä mitään, mutta näen koko ajan myös kaikki kelkasta pudonneet, onnettomat kerjäläiset, avuttomat sairaat ilman hoitoa, nälänhätää kärsivät, yksinäiset vanhukset ja kaikki joita en pysty auttamaan. en tiedä olenko masentunut, sen tiedän mikä olen, olen kroonista maailmantuskaa sairastava, enkä tästä taudista parane. elämä on helvettiä niin monille, siksi myös minulle. ulospäin näyttelen iloista naamaa, työssäni hoidan sairaita ja vammaisia ja pyrin tsemppaamaan heitä positiivisella asenteellani, joka on pelkkää kulissia, pelkkää pintaa. illat itken, itken ja itken kirjojen ja töllöttimen ja netin äärellä, löytäessäni toinen toistaan kurjempia ihmiskohtaloita ja nähdessäni maailman mädännäisyyden: rahaa löytyy ja sitä palaa, kun päättäjiä janottaa ja syöpötyttää ja huvimatkaiuluttaa, ja kun heitä huvittaa pudotella pommeja viattomien siviilien niskaan, mutta niille maan (ja maailman) hiljaisille, joilla ei mitään ole, ei mitään myöskään anneta, ei toivoakaan.
minä en jaksa tämän maailman ja itseni kohtaamista enää. minua itsen kohtaaminen ei tervehdytä.