Nykynuoret tuskin tuntevat edes nimeä mutta 60- ja 70-luvulla ja vielä 80-luvullakin Mauri Sariolan kirjoja myytiin todella paljon kaikkien rikkiviisaiden kirjallisuuskriitikkojen suureksi harmiksi Silloiset tyylitaiturit ja kirjallisuuden uudistajat, kuten esim Kejonen,Salama,Saarikoski jne saivat suitsutusta kriitikoilta mutta eipä heidän kirjojaan ns tavallinen lukeva kansa ostanut
PIdän itse eniten Sariolan varhaistuotannosta varsinkin "Joka tuulen kylvää" romaani on tuoreesti ja koskettavasti kirjoitettu ja perustuu hyvin pitkälle kirjailijan omiin nuoruudenkokemuksiin Se EI ole paperinmakuinen--
Sariola kirjoitti myös monia dekkareita salanimellä Esko Laukko Näitä dekkareita kriitikot sitten kehuivat koska ne oli kirjoittanut joku muu kuin Sariola...Hyvä kirjallisuus on aina ollut selvää ja nautittavaa nämä kriteerit Sariolan teokset täyttävät tismalleen.
PIdän itse eniten Sariolan varhaistuotannosta varsinkin "Joka tuulen kylvää" romaani on tuoreesti ja koskettavasti kirjoitettu ja perustuu hyvin pitkälle kirjailijan omiin nuoruudenkokemuksiin Se EI ole paperinmakuinen--
Sariola kirjoitti myös monia dekkareita salanimellä Esko Laukko Näitä dekkareita kriitikot sitten kehuivat koska ne oli kirjoittanut joku muu kuin Sariola...Hyvä kirjallisuus on aina ollut selvää ja nautittavaa nämä kriteerit Sariolan teokset täyttävät tismalleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aivan oikea mielipide Kai Kuistilta. Meillä on tapana ylistää jotkut harvat kirjailijat maasta taivaaseen ja samalla unohtaa suuren enemmistön kirjalijoista, noista urheista puurtajista, joita ei muisteta edes mainoksissa, koska kustantajat keskittävät budjettinsa myyviin nimiin. Suomen kirjailijoista kahden käden sormin laskettavat tekijät saavat kritiikeistä, palstatiloista ja kirjojen tekijätuloista valtaosan. Yksi prosentti kirjailijoista kuittaa tekijäoikeustuloista sekä apurahoista yli puolet. Lukijat eivät tunne niitä noin tuhatta tekijää, jotka jäävät tiiron osalle.