Jos eron jälkeen jompi kumpi tai molemmat löytää uusiopuolison...
Miksi sinun olisi vaikea suhtautua häneen tasavertaisena aikuisena lapsen elämässä?
Miksi hän ei voisi sinun mielestäsi olla yksi kasvattajalenkki lapsen kehityksessä?
Miksi et antaisi mahdollisuutta hänelle luoda läheistä suhdetta lapseen?
Miksi suhtautumisesi olisi erilainen, kun uusioystävä löytyy exälle kuin itsellesi?
Miksi sinun olisi vaikea suhtautua häneen tasavertaisena aikuisena lapsen elämässä?
Miksi hän ei voisi sinun mielestäsi olla yksi kasvattajalenkki lapsen kehityksessä?
Miksi et antaisi mahdollisuutta hänelle luoda läheistä suhdetta lapseen?
Miksi suhtautumisesi olisi erilainen, kun uusioystävä löytyy exälle kuin itsellesi?
Vastaukset 52
Vanhimmat
Lapsella/lapsilla on vain yksi äiti ja yksi isä. Periaatteessa näin, käytännössä toisin. Jokainen vaikuttaa omalla käytöksellään siihen, miten lapsi aikuiseen suhtautuu. Lapsenhan ajatukset tässä ovat ne tärkeimmät =D Mitä enemmän lasta rakastavia aikuisia on ympärillä, sen onnellisempi lapsi (kyllä, tämä oli karkea yleistys). Joskus tosin tuntuu, että aikuiset ovat omassa ajattelmattomuudessaan pistäneet itsensä lasten edelle, mikä taas sotii omia periaatteitani vastaan. Tämä ei nyt sitten tarkoita sitä, että aikuisen kuuluisi luopua kaikesta omasta elämästä lasten vuoksi, vaan sitä, että joustavaa priorisointia olisi syytä harjoittaa.
Eihän nyt kyse ole äidistä tai isästä, eihän??? Mielestäni hyviä ja turvallisia aikuisia, tasapainoisia parisuhteita, välittämisen ja rakastamisen näkemistä pitää lapsen elämässä olla. Eikös se ole sellaista normaalia ihmiselämää. Miksi todella yh:t kokevat nämä uudet elämänkumppanit usein uhaksi? Ei lapsella tule koskaan olemaan toista isää eikä toista äitiä!
paljon tahansa, mutta niitä ei saa liittää lasten elämään. Meillä isä ja äiti on riittänyt, eikä me haluta sotkea lasten elämää enempää.
lapsen elämään. Mukaan tulevat myös tarhatädit, opettajat, isovanhemmat, sukulaiset, ehkä naapurit ja ystävät jos satutte olemaan sosiaalisia. Mikä ihme uusista puolisoista tekee vaarallisempia? Ettet vain pelkäisi jostain syystä asemasi puolesta.
mutta kyse olikin turhista! En koskaan luota ihmisiin, joita en tunne. Tarhoissa käydään aina keskusteluja ja siellä oppii tuntemaan hoitajat, opettajat tunnen ja kaikki sukulaiset. Kyse onkin tuntemattomista.
Ei tarvitse pelätä sillä meillä on selvät säännöt olleet, ettei tuntemattomien kanssa jutella eikä lähdetä mihinkään.
pystyt arvostelemaan ihmisiä joita et tunne? Ovathan ne tarhan täditkin ovat sinulle tuntemattomia aluksi... Voi kiesus Lissu sun juttujasi!
..kanssa voi jutella jos isä tai äiti on mukana. Vai oletko sinä tuppisuuna kaupassa lapsesi kanssa jos tuntematon myyjä palvelemaan (puhuu)?
Tai jos tapaat ystäväsi jota lapsesi ei vielä tunne.. tämän ystävänkö kanssa ei saa jutella?
joka kirjoittelee uusperhepalstalla otsikon "voisin olla enemmän mieheni lapsen kanssa", että ei ole koskaan esitellyt ketään lapsilleen. ja että miehensä kanssa sopivat ettei kukaan isän uusi hoito sotkeudu lasten elämään. pitäis vissiin pipoa löysätä? :)
vasta vähän aikaa niin ei aukee vielä
Miksei nämä katkerat exän sitten koskaan halua tutustua entisen kumppanin uuteen puolisoon?
Miksi?
Miksi?
Miksi?
Anna yksikin hyvä selitys... ;)
Ehkä olen katkera kun uuteen puolisoon en halua tutustua. Ehkä jonain päivänä siihen pystyn, mutta vielä ei ole sen aika. En ole vieläkään pystynyt antamaan ex-miehelleni anteeksi hänen käytöstään; etsi uuden onnen ja vasta hänet löydettyään kertoi miten pahaolo hänellä on avioliitossamme ollut. Minun mielestäni asiat pitäisi hoitaa puhumalla ja uudet onnet etsiä eron jälkeen eikä avioliiton aikana. Pettäminen on pahin loukkaus mitä toiselle voi tehdä.
Ex-mieheni kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä mutta lasten takia asialliset välit on säilytettävä. Lapset saavat tavata isäänsä niin usein kuin isälle käy. Lapset viihtyvät isän uudessa kodissa ja siitä olen ihan iloinen. Isä on heille tärkeä ja aikuisena osaan ajatella asioita lasten parhaaksi. Eivät he saa menettää isäänsä vain sen takia, että me kaksi emme pystyneet pitämään liittoamme kasassa.
Minulla -etällä- on aivan samat tunteet.
Tämä ei silti tarkoita sitä, etten voisi hyväksyä sitä, että lähin uusi puoliso on lapseni kanssa tekemisissä.
Sinä, wilma, et tosin niin väittänytkään.
Olen kanssasi hyvin samaa mieltä, eikä sillä ole merkitystä oliko pettäjä ja jättäjä äiti vai isä.
meillä ei ole mitään tarvetta ex miehen naisille! En ole keksinyt yhtään syytä, mitä lapsetakaan heitä tarvii? En tarvinnut avioliittommekaan aikana ketään vierasta ihmistä perheesseemme, enkä tarvitse nytkään. Ei lapsetkaan tarvi, heillä on jo omat ystävät. Jos mies uusia naisia tarvii, se on hänen oma asia, mutta ei meitä pidä hänen kavereillaan rasittaa.
..ole jo aikuisia? Dementikot tosin palaavat välillä ajassa taaksepäin.
Nyt täytyy tuottaa pettymys :
1. ei miksikään, en koe häntä uhaksi. Mielestäni hän on hyvä äitipuoli lapselleni.
2. Hän voi olla sitä, jos haluaa. Meidän tapauksessa hän on yksi lapseni kasvattaja.
3.Olen antanut mahdollisuuden ja he ovatkin läheisiä
4. olin iloinen, kun kuulin, että exmieheni oli löytänyt uuden rakkaan. Ja olin onnellinen silloin kun tapasin nykyisen mieheni.
Etäexän uusio ei voisi olla minun kanssani tasavertainen aikuinen lapseni elämässä, koska minä olen olemassa ja olen lähi. Exän uusion pitäisi ymmärtää olla hienotunteisesti taustalla, eikä yrittäisi omia lasta ja lapsen kasvatusvastuuta lähiltä, eikä arvostelisi lähiä lapsen kuullen tai edes nyksälleen (hienotunteisuus on avainsana).
Miksi exän uusiolla pitäisi olla kasvatusvastuu lapsesta? Hänellä olisi ehkä omia lapsia ja tämä ko. lapsi olisi jonkun toisen lapsi (hienotunteisuus on avainsana).
Varmasti jokainen aikuinen antaisi lapsen luoda turvalliseen, luotettavaan ja pysyvään aikuiseen läheisen suhteen, jos lapsi niin haluaisi. Riippuisi kuitenkin paljon siitä miten exän uusio lapseen tai minuun (luottamus) suhtautuisi, omiminen ei olisi hienotunteista lapsen lähiä kohtaan (hienotunteisuus on avainsana).
Suhtautumiseni exän uusioon ei olisi yhtään sen erilaisempi kuin kehenkään muuhunkaan lapsen lähellä säännöllisesti olevaan aikuiseen, kunhan exän uusio ei yrittäisi omia lasta ja lapsen kasvatusvastuuta itselleen. Samalla tavalla toivoisin oman uusioystäväni toimivan lasta ja exääni kohtaan (hienotunteisuus on avainsana).
Tottahan toki Sinä olet ja tulet aina olemaan lapselle Äiti, tuskin exäsi nykyinen muuta kuvitteleekaan. MUTTA silloin kun lapsi on isällään, molemmilla siellä asuvilla aikuisilla on vastuu (myös kasvatusvastuu) lapsesta.
Mielestäni sinun kannattaisi olla lähinnä onnellinen, mikäli exäsi nykyinen haluaa myös ottaa kasvatusvastuun.
OMIA...miksi edes ajatuksena tällainen pääsee valloille??? Ei lapsella ole eikä tule toista äitiä tai isää. Miksi äidit tai isät PELKÄÄVÄT tätä "uhkaa"??
Eikait kyse ole TASAVERTAISUUDESTAkaan vaan osallistumisesta ja jakamisesta, kunhan siihen annetaan mahdollisuus?
Eihän vastuun jakaminen ja monien välittävien aikuisten läsnäolo voi olla lapselle pahaksi, jollei "oikeat" isät ja äidit näin esitä ja sitä pelkää...pelkää omimista?
lastensa puolesta! Siksi heitä suojellaan, ja olisihan outoa, että ehointahdoin annetaan lasten "hoitovastuu" vaikka väliaikeinenkin, aivan täysin vieraalle ihmiselle! Kuka oikeesti sitä tekisi tai oikeesti uskaltaisi? En minä ainakaan. Minä ainakin pelkäisin, että lapseni kasvaisivat kieroon,heiän ajatusmaailma muuttuisi huonompaan suuntaan, ja ne opit koita kotoonta saadaan valuisivat hukkaan. Minä en kaipaa vieraan ihmisen höpö höpö ohjeita, olen pärjännyt omillani ja pärjään vastakin. Onhan kyse kuitenkin lapsista, omista lapsista, ja heille suo kaikkea hyvää. Ei meillä häärännyt kukaan vieras silloinkaan kun isä oli kanssamme, miksi nyt? En luota vieraisiin, eikämeille sellainen tule kyseeseen. Vastuu lapsista on suuri, eikä sitä kaikille edes voi antaa.
Suostuisitko sinä, että aikuinen, johon sinulla ei olisi luottamussuhdetta, saisi oikeuden kasvattaa sinun lastasi vastoin sinun ajatusmaailmaasi ja arvojasi?
Etän pitää hyväksyä lähivanhemman uusi puoliso koska muuta mahdollisuutta ei ole.
kanssa. Minusta olisi kauheeta, jos mun pitäisi jakaa omat lapset jonkun vieraan ihmisen kanssa,
jota en edes tunne! Ei se ole pelkoa, vaan vastuuta omista lapsista, jotka äidit ja isät tuntevat omistaan. Minusta on hyökkäävää käytöstä vierailta ihmisiltä se,e ttä puututaan toisten lasten asioihin!!! Minä en ikinä voisi, enkä salli että omiinkaan lapsiin puuttuu kukaan, ketä en tunne.
kasvata vaikka he meillä ovat. En kyllä käsitä, miksi tästä tehdään tälläinen haloo! Lapet kuuluvat niille, keiden ne ovat.
Ja sitten samassa taloudessa asuvat taas toinen asia.
talossa missä isä.
Ja jos sopiva puoliso tulee vastaan, hän on myös täysivaltainen aikuinen tässä perheessä. Vaikka olenkin etävanhempi.
Uuusiopuolisot eivät ole ja tule olemaan tasavertaisia lapsen elämässä, ainoat tasavertaiset ovat lapsen vanhemmat. Uusioiden ei tarvitse läheistä suhdetta lapseen, se suotakoon vanhemmille. Jos perhearvoja ei pysty kunnioittamaan ensimmäisessä suhteessa, miksi se muuttuisi uudessakaan?
Olen pahoillani, ettet pystynyt kunnioittamaan perhearvoja suhteessasi. Siksi se menikin nurin.
Toinen asia tuli mieleen, että niin kauan kun lähit määräävät mitä ja kenen kanssa etä ja lapset saavat olla omalla tapaamisvuorollaan, niin kauan vanhemmat eivät ole ollenkaan tasavertaiset.
Ja tätä tasavertaisuuttahan sinä nimenomaan vastustat.
Useiden liittojen päättymisen syynä on ollut etän läsnäolemattomuus ja vastuunjakamattomuus eikä vähäisempänä alkoholi-ongelmat. Pitäisikö etän saada eron jälkeenkin täydet oikeudet olla ajattelematta lapsen parasta jättämällä lapsi tapaamisten aikana mahdollisesti epäluotettavan aikuisen huomaan. Onko etällä oikeus harjoitella vanhemmuutta - johon hänellä ei ole ollut haluja tai taitoja liiton aikana, lapsen turvallisuudentunteen hinnalla?
Kyllä minun tuttavapiirissä on monia eronsyitä niissä, jotka ovat jääneet läheiksi: pettämistä, narsismia, toisen määräilyä ja hallitsemista jne
Pitääkö lähillä todella olla oikeudet olla ajattelematta lapsen parasta eron jälkeen????
Miksi niin moni kirjoitus tässäkin ketjussa lähtee AIKUISEN näkökulmasta; ei haluta luottaa ja ollaan mustasukkaisia lapsista. Ja kaikki tämä naamioidaan "lapsen parhaaksi". Kyllä mua hävettäisi jos antaisin tuollaisen mallin aikuisten käyttäytymisestä lapsilleni! Minun exällä on uusi puoliso, enkä koskaan ole kommentoinut hänestä mitään lapsilleni. Ja kaikki siellä päässä menee hyvin, lapset ovat tyytyväisiä kun kaikki läheiset aikuiset välittävät ja heille annetaan se mahdollisuus.
"kaikki siellä päässä menee hyvin, lapset ovat tyytyväisiä kun kaikki läheiset aikuiset välittävät ja heille annetaan se mahdollisuus"
Voila! Eli jos sinun etäsi ja etäsi nyksä toimivat hienosti ja hyvin, siltä pohjalta kaikille etille pitäisi antaa suvereenisti sama oikeus. Sanoisinko, että hivenen rajoittunut ajatusmalli.
Aikuinen kestää mitä vain, mutta lapsi ei saa, eikä voi olla koekäytössä.
hintana ehjä aikuinen ja välittävä ihminen ???
LAPSI MAKSUMIEHNÄ? hhehe, oletko tosissasi ???
Taitaa olla, jos tuo on kasvatusasenteesi...
ja lapset tulee persässä! Niin ei todellakaan pidä tehdä. Ensin lasten onni ja sitten aikuisten!
On kumma ettei ymmärretä että lapsillakin on tunteet ja he ymmärtävät paljon enemmän kuin aikuiset luulee.
Uusia suhteita tehdään jatkuvasti ja unohdetaan lapsi mitä hän haluaa. Kuvitellaan että lapsi sopeutuu, mutta tottakai hän sopeutuu kun on PAKKO. Lapsen ei pidä ottaa vastaan yhtään vierasta aikuista ihmistä väkisin. Ei ainakaan sellaista joka rikkoo hänen ja isän vlit ja haukkuu hänen äitisnä ja tekee lapsen elämsätä niin vaikeaa, että lapsen on pakko jättää isä elämästään.
Voila! Eli jos sinun ystäväpiirissäsi etät ovat mielestäsi olleet kaikkeen syyllisiä, kaikilta etiltä pitäisi kieltää vanhemmuuden oikeus. Sanoisinko, että hivenen rajoittunut ajatusmalli.
..että etäksi jääneet ovat aina niitä joiden syytä liiton rikkoutuminen on, ja että etät aina arvostelevat lähin uutta puolisoa.
Ei ole olemassa mitään AINA. Tapauksia on monenlaisia ja kaikkia pitää miettiä tilanteen mukaan, ei sen mukaan mitä Sinun ystäväpiirissäsi on yleensä ollut. Tai oikeammin: millaiseksi kuvittelet ystäväpiirisi tapahtumat (todennäköisesti tunnet lähinnä nämä lähit ja heidän värittyneet kertomuksensa).
ei stiä maksumiehen roolia pidä lasten niskaan kantaa! Hän ei ole vanhempiaan valinnut, vaan vanhemmat valitsivat tehdä lapsen. Jos sitten vanhemmat eroaa, niin kostoksiko isät etsii itselleen naisen, jotta voi lapsensa esitellä ja näyttää hyvää isää. Ei lapsen pidä hyväksyä asioita, joita ei halua, vain sen tähden, ettei loukkaa jompaa kumpaa vanhempaa! Usko tai älä, moni lapsi varmaan pitäisi isän isänä, eikä huolisi hänen naisiaan, jos saisi valita, mutta kun ei saa. On pakko hyväksyä, kun ei hanttiin voi laittaa. Onneks kaikilla lapsilla ei ole niin kurjasti, vaan heitä kuunnellaan. Meillä tehdään niin, kuin lapsista tuntuuu parhaalta. Aikuisilla on aikaa seurustella sitten, kun lapset ovat lentäneet pois omiin koteihinsa aikanaan. Ei voi olla niin vaikeaa olla lapselle se tärkein.
En minä ainakaan kostoksi ole yhtään naista löytänyt. Ja kyllä lapseni on heistä pitäneet hyvin paljon.
Puhuttiinko nyt etien oikeudesta olla vanhempi? Sitä oikeutta ei kai kukaan voi evätä, ajatuksesi on outo.
Mutta siitä, millä tavoin etä vanhemuutensa hoitaa ja kenen kanssa hän sen jakaa voidaan kai keskustella?
Jos olet valmis jakamaan kasvatusvastuusi tai antamaan kokonaisuudessaan tehtävän kenen tahansa aikuisen vastuulle, tee se, mutta minä en suostuisi samaan lasten parasta ajatellen, sillä olen vanhempi ja kannan vastuun JA seuraukset lapseni hyvinvoinnista niin kauan kuin elän.
Viittasit vastauksessasi sinun tilanteeseesi. Minä en puhunut minusta tai minun ystäväpiiristäni, vaan yleisesti jokaisesta eroperheestä.
Edelleenkään en ymmärrä, miksi etän uusioystävän pitäisi olla vieraan lapsesta kasvatusvastuussa, jos lapsella on kaksi kunnollista vanhempaa.
"Heistä?"
..olla samaan aikaan sekä isä että puoliso. Puolisolla on oikeus asua kotonaan ja velvollisuus rakastaa siellä asuvia lapsia.
En ole valmis antamaan kasvatusvastuuta kenelle tahansa, mutta olen kyllä valmis jakamaan sen mahdollisesti tulevan puolisoni kanssa.
Aivan vastaavasti olen valmis antamaan jaetun kasvatusvastuun myös lapseni äidin puolisolle, siitä huolimatta etten ole häntä valinnutkaan.
Minä olen myös vanhempi, mutta en mitenkään pysty yksin omistamaan lastani koska hänellä on äitikin.
Oma lapseni ja hänen isosiskonsa (joka ei ole biologisesti omani).
kirjoittajan tarkoittavan naisystäviä, ei naispuolisia sisaruksia.
Onhan kaksi jo monikko. Ei se niin mahdottomasti ole muutaman vuoden aikana.
vanhempien kanssa, siihen ne ei yllä koskaan.
Kasvattajaksi ei sovi kuka tahansa, ja on aina lapsen vanhempien vastuulla lapsi, ja oikeus tietää kenen tai kuka on lastensa seurassa, minkäläinen ihminen. Jopa päiväkodissa tutustutaan hoitajiin, koulussa tutustutaan opettajiin ja avustajiin, ja joka paikassa ensin nähdään kuka on lapsen seurassa.
Lapsi ei tarvitse läheisiä ihmisiä roppakaupalla. Hänellä on jo läheiset ihmiset, omat vanhemmat, mummit ym sukulaiset ja kaverit, jotka myös vanhemmat tuntee. Kyse on luottamuksesta ja tuttuudesta. Kuka vanhempi jättäisi lapsen täysin tuntemattoman vieraan ihmisen seuraan???
Varmasti olisi erilainen, sillä en heti toisi iverasta ihmistä. Viisi vuotta jos lapset ovat pieniä. Aikaa pitää olla valmistua.
Mutta nyt isän uusi olisi mahdottomuus. Jos ei reilusti tule minun eteeni ja esittäydy, ja kerro taustojaan ja kerro elämästään, niin uskon että onjotain salattavaa.
Kun minun tyttäret vierailevat isänsä luona on aina uusia emäntiä!
On ollut ulkomaalainen, oli vaalea nainen, oli ilkeä nainen, oli hieno nainen jne.
Lapset kertovat että ne pussavat ja sulkevat oven makkariin?
Mitä tehdä?
Vaikka erosta on viisi vuotta ja "uusi" vaimo on ollut kolme vuotta kuvioissa, vahvassa parisuhteessa, joka toinen viikonloppu lapsen kanssa tekemisissä. Niin mikä ihmeen vieras tämä on? Tai edes uusi?
Itse olen sekä ex että nykyinen ja olen reilusti mennyt ja esitellyt itseni, kun hän haki lasta meiltä. Ex-vaimo meni ja sai sätkyn, ihan hämilleen. Nykyisin hän jää ulos, ettei vain joutuisi tapaamaan minua. Joten ei kaikki exät halua edes nähdä uutta puolisoa. Itse olen sikäli samaa mieltä kanssasi, että haluan tietää kuka on ihminen, jonka kanssa lapsi aikaa viettää. Mutta mieheni ex on toista maata.
ennemmin jättää isän vierailut kun menee sinne missä on isän naiset.
Tuttuus ja tuttu ihminen ei tee ketään sopivaksi kasvattajaksi noin niinkuin automaattisesti!!!
Mitäpä se lapsi sitten tekee kun se äiti ottaakin uuden miehen ja se uusi mieshän tietysti tulee olemaan lapsen kanssa "pikkuisen" useammin tekemisisä?
Jättääkö lapsi äitinsä ja häipyy kadulle kun se äidin uusi kumppani astuu kuvioihin ja vieläpä muuttavat saman katon alle?
Tavallaan lapsi voi päättää että ei mene etän (isän) luo koska etän uusi puoliso ei ole mieleinen mutta jos se lähin (äidin) uusi puoliso ei ole mieleinen niin mikä sitten neuvoksi???
Kerroppas "viisaana" se että voisikohan lapsi joutua kärsimään siitä ehkä enemmänkin kun on pakko olla sen äidin uuden ihastuksen kanssa???
Vieraitahan hekin aluksi ovat.