Olen lueskellut useampaan otteeseen ajatuksia ystävään rakastumisesta ja pohtinut siinä samalla omaa tilannettani, joka on jokseenkin tällainen:
Olen varmasti ja ilmeisen pysyvästi rakastunut miespuoliseen ystävääni. Alusta alkaen olen yrittänyt uskotella itselleni tämän olevan vain ohimenevää ihastusta, mutta ei se sitä ole.
Tiedän, että ystäväni arvostaa minua, pitää minua fiksuna, mukavana ja empaattisena. MUTTA: en todellakaan tiedä mitä hän tuntee minua kohtaan. Muutaman kerran olen saanut häneltä tekstiviestin, jonka perusteella voisi ajatella hänen olevan minusta kiinnostunut.
Ongelmaa lisää se, että ystävyytemme alkuaikoina jouduimme jatkuvasti "vakuuttelemaan", että olemme "vain" ystäviä. Silloin se oli minunkin puoleltani totta.
Ihastustani on nyt kestänyt vuoden verran ja sinä aikana se on syventynyt rakkaudeksi. En ole kertonut ystävälleni tunteistani ja nyt mietin pitäisikö. Jos en kerro, saan pitää hänet ystävänä nyt ja aina. Jos kerron, saatan saada paljon muutakin.. tai sitten menettää sen yhteyden häneen joka minulla nyt on.
Mitä siis tehdä? Minä en tiedä. Monesti olen jo päättänyt, että otan asian puheeksi, mutta sitten rohkeus aina pettää.. Pitäisikö rohkaista mielensä vai vaieta? Tiedän, että hän ei ole ainoa mies maailmassa, mutta kun en enää kiinnostu niistä muista. Muitakin vaihtoehtoja siis olisi, mutta kun tahtoisin vain tämän yhden!
Etenkin miehet, toivoisin teiltä kommentteja!
Olen varmasti ja ilmeisen pysyvästi rakastunut miespuoliseen ystävääni. Alusta alkaen olen yrittänyt uskotella itselleni tämän olevan vain ohimenevää ihastusta, mutta ei se sitä ole.
Tiedän, että ystäväni arvostaa minua, pitää minua fiksuna, mukavana ja empaattisena. MUTTA: en todellakaan tiedä mitä hän tuntee minua kohtaan. Muutaman kerran olen saanut häneltä tekstiviestin, jonka perusteella voisi ajatella hänen olevan minusta kiinnostunut.
Ongelmaa lisää se, että ystävyytemme alkuaikoina jouduimme jatkuvasti "vakuuttelemaan", että olemme "vain" ystäviä. Silloin se oli minunkin puoleltani totta.
Ihastustani on nyt kestänyt vuoden verran ja sinä aikana se on syventynyt rakkaudeksi. En ole kertonut ystävälleni tunteistani ja nyt mietin pitäisikö. Jos en kerro, saan pitää hänet ystävänä nyt ja aina. Jos kerron, saatan saada paljon muutakin.. tai sitten menettää sen yhteyden häneen joka minulla nyt on.
Mitä siis tehdä? Minä en tiedä. Monesti olen jo päättänyt, että otan asian puheeksi, mutta sitten rohkeus aina pettää.. Pitäisikö rohkaista mielensä vai vaieta? Tiedän, että hän ei ole ainoa mies maailmassa, mutta kun en enää kiinnostu niistä muista. Muitakin vaihtoehtoja siis olisi, mutta kun tahtoisin vain tämän yhden!
Etenkin miehet, toivoisin teiltä kommentteja!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minä voisin hyväksyä sen sinun rakkautesi, vaikka en tuntisi itse mitään. Pitääkö se olla aina molemmin puolista? Rohkaise mielesi.
Luin jostain joskus sata vuotta sitten että ihmisellä on pelkoja jotka johtuu taas varhais lapsuudesta, esimerkiksi lapsi ei hyväksy omaa per..si.....sä.
Siis pelkoja murtamaan ja kysy jotenkin ovelasti tai sitten suoraan. Siinä minun neuvot.
Mun mielestä kannattaa.
Vaikka oma kokemukseni kyseisestä asiasta onkin että, pakit tuli.
Mutta kuitenkin kypsänä ihmisesnä projisoin asian päässäni jo etukäteen.
Ja kun minulle kerrottiin ettei enempää ole luvassa, ainakaan tällä hetkellä, kirpaisi se toki ja vei mielen maahan.
Silti olen sitä mieltä että hyvää kannattaa yrittää vaikkei saisikaan.
Eihän koskaan voi tietää ennenkuin on selvittänyt asian ja kuitenkin itse koin hyväksi että kumpikin tietää missä mennään, toinen että omat tunteeni ovat vakavoituneet ja minä sen ettei toinen ole valmis.
Tilanteeseen ei liittynyt dramatiikkaa, eikä mitään negatiivistä latausta, elämä jatkuu kuten ennenkin.
Toki ei se mun tunteitani muuta rakastan häntä edelleen, annan hänelle vain tilan olla se mitä hän tahtoo, enkä piinaa häntä vaatimuksillani.
Rakastamasta lakkaan tuskin koskaan.
Minä toivoisin että minulle kerrottaisiin jos asiat olisivat tällä tavalla. Itse kerroin aiemmin ja silti ystävyys säilyi vaikka tunne oli vain minun osaltani vakavampi.Tosin pidän hänestä aivan liikaa vieläkin.
Todellakin kannattaa kertoa, pakahdut muuten niihin tunteisiin tai ajan mittaan ne kuluvat pois etkä saa koskaan tietää miten siinä olisi käynyt..
Jos hänkin pitää sinusta niin sitähn voi alkaa jotain niin mahtavaa että.. tehän tunnette toisenne jo aika hyvin joten ei tulisi sitä joka suhteen perusalkuhaparointiakaan =)
Pieni sotahuuto ilmaan ja kimppuun =)
Kiitos rohkaisusta!!
Otan rohkeasti asian puheeksi, kävi miten kävi!
...
entäs jos kaverin kanssa on nukkuttu sylikkäin yms. ei mitään seksi juttuja kuitenkaan. ja hän on joskus sanonut jollekkin joka on kysynyt meistä että olemme kavereita. mutta välillä tuntuu että hänkin olisi ihastunut... kertoisin kyllä hänelle ihastumisestani mutta pelkään niin paljon sydämeni särkyvän!!!!! en tiedä mitä tekisin?!?
sehän se minuakin on estänyt ottamasta asiaa puheeksi. Pelko siitä, että kieltävä vastaus murskaa ne kaikki toiveet joita on elätellyt. Toisaalta, ei näinkään voi elää. Mikä tahansa vastaus taitaa kuitenkin olla loppujen lopuksi olla parempi kuin epätietoisuus tai turhien kuvitelmien vaaliminen. Silloin voi ainakin jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Äläkä ihmeessä ota liian vakavasti kuulopuheita. Mietipä mitä itse vastaisit jos joku puolituttu kysyisi suhteenne laadusta. Tuskin sinäkään nimittäisit suhdettanne muuksi kuin ystävyydeksi kun ette kerran sellaisesta ole ystäväsi kanssa puhuneet.
Rohkaistaan mielemme, eikö?
Toivotan onnea, toivottavasti ystäväsi rakastaa sinua!
ehkäpä viikonloppu tuo selvyyden asiohin!! =) onnea!!
Niin...Yleensä viikonloppu on sellanen aika kun sen ihastuksen kanssa voi puhua asiat kunnolla läpi..Itselleni on kanssa tapahtunut aivan sama juttu että ihastuin kaveriini ja hän halusi olla ainoastaan kaveri...Me pystyimme ihastuksestani huolimatta jatkamaan hyvinä kavereina, mutta nyt siitä on jo vähän aikaa ja vaikuttaa että hän olisi kiinnostunut minusta ja itse olen koko ajan rakastunut häneen vain enemmän ja enemmän...Nyt en pystyisi elämään ilman häntä enää...Toivoisin vain että voisimme olla enemmänkin kuin kavereita..Vaikka siinäkin on ne omat riskinsä että menee poikki ja sitten ei enää voida olla kavereitakaan..
Olet nyt tunnustanut itsellesi, että rakastat häntä. Siitä se lähtee, että on ainakin itselleen rehellinen.
Me miehet olemme silä tavalla yksinkertaisia, että meille asiat kannattaa kertoa suoraan, niin tulee vähemmän ikäviä väärinkäsityksiä ;)
Et sinä kertomalla rakkauttasi voi mitään menetää, sillä pidäthän häntä jo nyt ystävänä. Tuloksena voi olla torjunta, mutta loppuuhan sitten ainakin piinaava yksipuolinen rakkaus. Kuitenkin epäilen että tunnette molemmat samoin, kun teillä on jo paljon yhteistä aikaa takana.
Sinun on nyt oltava se rohkeampi, joka uskaltaa toimia niinkuin tunteet ohjaavat.
Rohkeutta sinulle - olet tekemässä ihmiselämän hurjimpia asioita :-o
Muutama kysymys:
- Minkä ikäinen olet? Entä ystäväsi?
- Onko sinulla pienintäkään epäilystä ettet rakastaisi häntä?
- Oletko hellyydenkipeä?(kysymyksen tark. selviää myöhemmin)
Please...tell me and I tell you... :)
Olemme molemmat 25 ja 30 väliltä..
Olen aivan varma rakkaudestani...
Eikä kyseessä ole hellyydenkipeys, hellyyttä saisin kyllä muualtakin...
säilytä harkinta ja maltti.
puhunut ystäväsi kanssa? itse aion ihan lähipäivinä ottaa asian puheeksi.
tunteistani häntä kohtaan.
Hän sanoi aavistelleensa joskus aiemmin, että olen ihastunut häneen.
Hän kertoi miettineensä itsekin paljon tunteitaan minua kohtaan viime aikoina.
Mitään "lopputulosta" emme keskustelussamme saavuttaneet, sovimme vain että mietimme asiaa tahoillamme ja katsomme miten suhteemme lähtee kehittymään. Kaiken kaikkiaan keskustelusta jäi hyvä ja helpottunut olo. Saatoin viimeinkin olla täysin rehellinen ja ystäväni suhtautui tunteisiini ymmärtäen ja hyväksyen. Välimme siis lähenivät. Enää en pelkää menettäväni ystävääni ja se on tärkeintä.
Yhden asian opin keskustellessani ystäväni kanssa. Tunteistani kertominen oli hänelle yllätys, josta toipuminen vie varmasti aikaa. Jos siis aiot kertoa ystävällesi, varaa riittävästi aikaa, äläkä vaadi häneltä heti vastauksia. Hän saattaa haluta sulatella asiaa useitakin päiviä, riippumatta siitä mitä hän sinua kohtaan tuntee.
Kiitos kaikille henkisestä tuesta ja tsemppiä muille samassa veneessä oleville!
Erityisesti sinulle miia!