Mun serkku teki just abortin. Yritti 10v lasta, tuli raskaaks hoidoilla 39-vuotiaana,sai terveen tytön, nyt tuli luomuraskaaks yllättäen,ikää jo 45v,kävi sikiötutkimuksissa ja todettiin et lapsella on Down-syndrooma(mahdollisuus 50-50 tuossa iässä),no hän ei voinut/jaksanut pitää lasta ja joutui vasten tahtoaan tekemään abortin.Viikkoja oli jo 12,ja serkku halusi nähdä(!) lapsensa.Vauva olisi ollut poika.. En itse kyllä kykenisi lasta katsomaan... Serkku on nyt masentunut,iloitsi kovasti toisesta lapsesta, eikä hänellä ole edes mahdollisuutta saada enää ikinä lasta...eli joskus joutuu tekeen abortin,vaikka lapsi olisi kuinka toivottu...
Kuolleen vauvan
näkeminen...
141335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jeps, minä jouduin synnyttämään kuolleen vauvan viikolla 35, en tahtonut nähdä. Tiesin että se mielikuva tulisi pysymään päässäni koko ikäni, enkä tahtonut ensimmäisen näkemäni kuolleen ihmisen olevan oma pieni tyttäreni.
Joka tuutista tiedettiin kertoa että vauvan näkeminen auttaa konkretisoimaan menetyksen, ja helpottaa surutyön alkamista, mutta jokainen on erilainen. Minä tiedän sen miten oma pääni toimii, ja sen mikä juuri minun psyykelleni on parhaaksi. En ole katunut hetkeäkään.
***
melko varhain, saivat siis jatkotutkimukset valmiiksi jo ennen rakenneultraa. Monella menee rakennepoikkeavuuksien todentamisessa raskausviikot paljon pitemmälle.
Surutyö etenee nopeammin kun näkee sikiönsä. Ehkä viisas päätös häneltä.
voitiin tietää Downin varmuudella syndroomasta?
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article145229.ece
mutta en näköjän ehtinyt. Siis yleensähän Downin varmistamisessa menee nykyisillä menetelmillä pitempään.
eli aborttia varsinkaan jos on edes pieni mahdollisuus että lapsi on terve.
Lähinnä mielestäni koko abortti touhu pitäisi lailla kieltää. abortti lääkäreillä on pikkaisen turhan raju homma katkoa niskoja monesti jopa itkevältä vauvalta.
Joko liikaa eplokuvia tai liikaa propagandaa. Suomen käytäntöihin EI kuulu elinkelposten vauvojen elämän lopettaminen :D vain raskaudekeskeytykset. Itkeven vauvojen niskojen katkomiset, voi herranjestas.
***
abortoitavat eläisivät hetken kohdun ulkopuolella, jos heitä ei tapettaisi ensin...
viimeisillä mahdollisilla viikoilla, joka on... rv 20. Jolloin abortoitaessa on kyse vakavasta kehityshäiriöstä tai muusta pakottavasta terveydellisestä syystä.
Perustit ihan fiktioon sitten tuon niskojentaittelemisjutun, olethan ylpeä tuotoksestasi?
***
vielä rv 24 0. Tämä siksi että joistakin kehityshäiriöistä saadaan varmuus todella myöhään.
Toisen raskauskolmanneksen keskeytykset (raskausviikosta 12 1 viikkoon 24 0)tehdään Suomessa lääkkeillä.
abortoidaan vielä rv20 asti, "painavilla" sosiaalisilla syillä jotka Teo hyväksyy 1% lukuunottamatta.
Terveydenhuollon henkilöstön mukaan (Mot-Vaiettu abortti) myöhäisabortoidut lapset saattaa hyvinkin olla elossa sen pari minuuttia synnyttyään, mutta ne vain on jätettävä kuolemaan, odotettava että elonmerkit lakkaa.
Mistä olet saanut päähäsi, että joku vammainen lapsenmutaatio siellä itkisi ja parkuisi kun se abortoidaan? Eihän pienellä ihmisenalulla ole edes muistikuvia elämänsä kolmestä ensimmäisestä vuodesta, niistäkään hetkistä kun sitä vaikkapa kovasti jokin sattuu.
KUN SIKIÖ (LUE: ALKURASKAUDEN _SOLUMÖYKKY_, TAI IHMISALKU ON SIELLÄ KOHDUSSA, EI SILLÄ OLE KYKYÄ TUNTEA MITÄÄN KIPUA TAI MUUTA VASTAAVAA, SAATI AJATELLA MITÄÄN SYVÄLLISIÄ, KUTEN, "ajajajiii kun sattuu kun silpovat vasenta jalkaa irti tää on nyt varmaan se abortti!"
Onko neiti kaikkitietävä kenties hankkinut jonkinmoiset traumat sieluunsa lapsentappamisellaan :DDDD Kuule, ihan yhtä paljon ihmisen tappamista abortti on ja raakaa sellasta, tunsipa sitä tai ei! Mutta ehkä toi saman länkytys kivuttomuudesta jotenkin helpottaa sun psyykes rasitusta (ne pahimmat kivut näkyy olevan sillä tappajalla).. :D
meidän tapauksessa oli. Meille teetettiin raskauden keskeytys vk 22-23 en muista ihan tarkkaan. Keskeytys tehtiin sikiön vaurioiden vuoksi. Meidän pieni ja kauan odotettu prinsessamme nukkui pois vaimoni käsi varsilla. Kokemus oli raskas enkä toivo kenenkään joutuvan saman tilanteen eteen sillä päätös ei ole helppo ja siitä toipuminen kestää kauan jos siitä koskaan kokonaan toipuukaan. Ja teille jotka täällä linkitätte näihin abortti videoihin ja kuviin sanon vain, että taidatte olla mieleltänne sairaita. Vastustakaa, mutta älkää mässäilkö, sillä abotti voi olla ja on joillekkin se huono, mutta silti paras ratkaisu.
Hän teki ihan oikein. Jos kyse oli minusta itsestäni, ja alkaisin odottaa vaikka ensimmäistä lastani, tekisin minäkin abortin jos se olisi vammainen. Abortin tekeminen on niin pieni vaiva verrattuna siihen, että joutuisi koko loppuelämänsä huolehtimaan vammaisesta lapsesta.