Olin heinäkuussa aika suuressa leikkauksessa (kesto 4h). Heräsin kesken leikkauksen. Oli kamala tunne kun huomasin olevani hereillä. En voinut liikuttaa itseäni, enkä puhua. Kun tajusin, että minua vielä leikataan, niin yritin ensin huutaa, että olen hereillä ja sitten yritin kaikin voimin siirtää jalkaani, että hoitohenkilökunta huomaisi minun olevan hereillä.
Kahukseni huomasin, että vaikka kuinka päässäni kuuluu huuto, niin ääni ei kuitenkaan tule suusta, eikä mikään jäsen liiku. Kuulin kuinka sairaanhoitaja jutteli kesämökistään ja toiset kyseli kaikenlaista. Päässäni tajunta oli aivan kirkas. Pakokauhu oli tosi kova kun tunsin, että vatsassani tehdään jotain (kipua en kuitenkaan tuntenut). En tiedä kuinka kauan olin hereillä, tuntui kuintenkin iäisyydeltä. Nukahdin uudelleen sen jälkeen kun kuulin, että sairaanhoitaja sanoi, että potilas taitaa ruveta heräileen, sorry vaan, mutta olin ollut jo tovin hereillä. Sanoin heti leikkauksen jälkeen, että heräin kesken, mutta kukaan ei ottanut kantaa. Kun olin toipumassa osastolla, kerroin lääkärille että heräsin, niin hän sanoi, että on kuullut siitä, mutta anestesialääkäri ei myönnä sitä.Sanoin siihen, että eipä tietenkään,koska se on hänen moka.
Noin kahden viikon kuluttua minut leikattiin uudelleen. Sillä kerralla sanoin, että laittakaa kunnolla nukutusainetta, että en taas herää. Sillä kerralla en herännyt.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Kahukseni huomasin, että vaikka kuinka päässäni kuuluu huuto, niin ääni ei kuitenkaan tule suusta, eikä mikään jäsen liiku. Kuulin kuinka sairaanhoitaja jutteli kesämökistään ja toiset kyseli kaikenlaista. Päässäni tajunta oli aivan kirkas. Pakokauhu oli tosi kova kun tunsin, että vatsassani tehdään jotain (kipua en kuitenkaan tuntenut). En tiedä kuinka kauan olin hereillä, tuntui kuintenkin iäisyydeltä. Nukahdin uudelleen sen jälkeen kun kuulin, että sairaanhoitaja sanoi, että potilas taitaa ruveta heräileen, sorry vaan, mutta olin ollut jo tovin hereillä. Sanoin heti leikkauksen jälkeen, että heräin kesken, mutta kukaan ei ottanut kantaa. Kun olin toipumassa osastolla, kerroin lääkärille että heräsin, niin hän sanoi, että on kuullut siitä, mutta anestesialääkäri ei myönnä sitä.Sanoin siihen, että eipä tietenkään,koska se on hänen moka.
Noin kahden viikon kuluttua minut leikattiin uudelleen. Sillä kerralla sanoin, että laittakaa kunnolla nukutusainetta, että en taas herää. Sillä kerralla en herännyt.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
yleistä. Ja on, on kokemus itsellänikin
tuosta, mutta itse en ollut puutunut, kun sektiota tehtiin.Kävi aivan järettömän kipeetä ja siitä syystä nukutettiin. "hieman" töpeksi anestesialääkäri:o/
kuitenkaan. Noin yhdellä/kahdella tuhannesta säilyy/säilyi jonkinmoinen tietoisuus. (Ja tämä tutkimus on tehty suomessa yli kymmenen vuotta sitten) Nykyään suomessa on liki rutiinia useimmissa sairaaloissa käyttää joko bismonitoria tai entropiamonitoria nukutuksen seurannassa, niin lukemat ovat vielä pienemmät.
Itse tein seurantatutkimusta aiheesta suuren keskussairaalan leikkaus/anestesiaosastolla ja kaikki nukutetut aikuispotilaat saivat kaavakkeen kyseisestä aiheesta (usean vuoden ajan). -Kaikki eivät sitä palauttaneet.
Osaa haastattelin, koska oli epäilyksiä, että henkilö olisi mahdollisesti ollut liian kevyessä unessa. Mutta loppujen lopuksi aineistosta löytyi yksi, joka oli todellakin ollut kunnolla hereillä ja tietoinen ympäristöstään ja tapahtumista. Lisäksi hän koki myös leikkauskivun ja näin ollen tapahtuma oli hänelle luonnollisesti todella traumaattinen. Eli hän oli relaksoitu, eikä voinut mitenkään ilmoittaa hereillä oloaan. Hänellä ei myöskään autonominen hermosto reakoinut tilanteeseen, niin kuin yleensä se reagoi ja josta voidaan helposti päätellä ihmisen olevan liian kevyessä anestesiassa.
Jos tuon tapaisia kokemuksia on, niin kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä sairaalaan ja hoitaneeseen anestesialääkäriin.
Kiitos vastauksestasi.
Olen menossa marraskuussa paksusuolen tähystykseen jossa katsotaan onko suoli toipunut (paksusuoli puhkesi 30.6) ja sitten suunnitellaan avanteen poistoleikkaus, joten otanpa "heräämis" asian sitten esille. Sain sairaalassa ollessa jo kaikki muut kertomukset, mutta anestesiakertomusta en saanut, outoa. Pyydän sitä sitten kun menen sairaalaan.
Mitään oikeusjuttuja en aijo nostaa, mutta olisi kiva, jos lääkärit/hoitajat ottaisivat tosissaan minut, eivätkä ajattelisi, että minä kuvittelen.
Uusi leikkaus huolestuttaa vähän, jos vaikka taas herään.
Tuo sinun seurantatutkimus vaikuttaa mielenkiintoiselta. Löytyykö se netistä?
Kyseessä oli "epävirallinen" tutkimus, jota ei ole julkaistu sairaalan ulkopuolella (lupa tietysti sairaalalta ja potilailta tutkimukseen oli) Tein seurantatutkimusta ihan oman mielenkiinnon takia. Asia kiinnostaa minua kovasti henkilökohtaisesti.
Kyllä sinut varmasti vakavasti otetaan, koska kukaan anestesiahenkilökuntaan kuuluva ei kiellä etteikö sellaista ole tapahtunut ja etteikö sellaista enää voisi koskaan tapahtua eli sellainen "riski" on olemassa. Mutta onneksi aivokäyränseurantalaitteet ovat helpottaneet anestesian syvyyden arviointia.
Parasta olisi, että menet sairaalaan edellisenä aamuna ennen nukutusta, jotta anestesialääkäri pääsee näkemään sinut ennen saliintuloa ja voitte jutella rauhassa ja hän voi perehtyä aikaisempaan anestesiakertomukseesi ja katsoa minkälaisilla lääkeannoksilla sinut on nukutettu ja miten sinua on pidetty unessa (kaasuilla vai suonensisäisillä lääkkeillä).
Se sinun on varmistettava, että anestesiahenkilökunta saa varmasti tiedon huonosta kokemuksestasi. Ei riitä, että sanot siitä hoitajalle osastolla, vaan painotat tarvetta tavata anestesialääkäri! Se on todella tärkeää!
Mutta ihan varmasti kun tieto menee perille, niin sinut pidetään varmasti riittävän syvässä unessa ja voit unohtaa pelkosi.
Kannattaa myöskin käydä se vanha anestesiakertomus joko anestesilääkärin tai anestesihoitajan kanssa läpi. Muille ne paperit ovat pitkälle osittain käsittämätöntä tekstiä ja silloin jää helposti jotakin epäselväksi.
Suuret kiitokset vastauksesta! Tämä tieto helpottaa kovasti.
Kun menen marraskuussa tähystykseen, niin otanpa sitten asian esille.
Enää ei hirvitä seuraava leikkaus niin paljon.
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta tässä tapauksessa tieto rauhoittaa :)
Itse olen herännyt tai minut on herätetty kesken leikkauksen silloin kun kyseinen operaatio on tehty esim. epiduraali/spinaalipuudutuksessa.
Nukutus on kevyt, mutta on ollut mukavaa, kun ei tarvi tuntitolkulla kuunnella leikkaavan henkilökunnan juttelua.
Klo 8-14 kesti pisin operaatio ja muutamaan kertaan minulta ihan nokutuslääkäri kyseli jopa oloa, muuten olin autuaasti unten mailla.
Silloin, kun nukutus on ollut ainoana keinona, on aina ollut myös se hengitysputki, jota inhoan ylitse kaiken - on kurkku aina jälkeenpäin suorastaan raastavan kipeä. Mutta eipä ole sitten mitään heräämiskokemuksiakaan.
Oli sulla varmaan kauheat kivut, jos ei tosiaan ollut mitään puudutusjuttua mukana kokonaisuudessa. Noiden puudutusten kanssahan sitä nukutusta ainakin joissain operaatioissa pidetään mahdollisimman kevyenä ja varsinaisesti esim. noi epiduraali/spinaalit hoitaa itse kivuttomuuden - näin ainakin omalla kohdallani.
Kun heräsin kesken nukutuksen, niin kipua minulla ei ollut, tunsin vain, että vatsassani tehdään jotain. Siinä hereillä ollessa pelkäsin koko ajan, että milloinkahan alkaa koskemaan.
Keskustelin tapahtuneesta erään entisen anestesialääkärin kanssa, ja hän sanoi, että kipulääke annostellaan erikseen, sekä nukutus- ja lihasrelaksanttiaine erikseen. Näin ollen kaikki muut aineet oli kohdallaan, mutta nukutusaine ei.
Olen menossa uuteen leikkaukseen joulukuussa, tarkoitus on silloin jutella heräämisestäni, jotta osaavat pitää minut untenmailla. En todellakaan halua kokea "heräämistä" uudelleen.