Olemme miesystäväni kanssa seurustelleet kohta 3 vuotta.. Käytettiin joka viikonloppu alkoholia.. sitten haluttiin vauva.. minulla juominen ja tupakanpoltto loppui siihen kun tulin raskaaksi..
Mies ryyppäsi viikoloppuna ja molempina päivinä.. aina ollut niin humalassa ettei seuraavana päivänä ajeta autolla. Kun meille sitten syntyi kaksoset, on puolivuotta kulunut. mies on joka viikonloppu edelleen humalassa. itse juon joskus korkeitaan kaksi sauna siideriä.. Minua ahdistaa mihen alkoholin käyttö,
se käy baareissa ja juo kotona ja minä olen se joka yrittää nukkua yöt kun herra kuuntelee musiikkia kännissä. Minä olen se joka joutuu heräämään yösyötöillä, Minä olen se joka joutuu kärsimään kun on turvaton olo, Minä olen se joka joutuu heräämään aikaisin aamulla kuuntelemaan lasten kitinää ja mies vain nukkuu aamusta pitkään..Lapset tässä enemmän kärsivät.. isä on läsnä, mutta humalassa..se ei ole täysipainoista vanhemmuutta...minnekään ei juomisen takia olla päästy viikonloppuisin kylään, koska herra ei ole ajokunnossa.. suututtaa niin pirusti..
Olen puhunut hänen kanssa tästä asiasta, hän lupasi muuttaa tapansa, mutta saa nähdä.
Kerroin hänelle mm. Miten tärkeä hän minulle ja lapsille on, ja kuinka paljon se juominen meidän elämää haittaa.. ennenkaikkea, minä alan jossain vaiheessa kuolettamaan tunteita häneen, jos tilanne ei muutu.. asiat kasaantuisivat ja jossain vaiheessa saisin tarpeekseni..
Mutta minä rakastan häntä ja toivon hänen tajuavan, kuinka paljon minä rakastan häntä, kuinka paljon välitän..
Toivon että hän tajuaa, mitä tapahtuu, jos hän jatkaa näin.. Ja ennen kuin juominen muuttuu pahemmaksi, sille olisi hyvä tässä vaiheessa tehdä jotain, ettei mopo karkaa lopullisesti käsistä..
Haluan silti olla tukena, enkä jättää häntä yksin juomisen suhteen.. miten kauan vain jaksan?? Ei kukaan jaksa yksin... Kukaan ei tiedä ongelmasta, ei vanhemmat, ei ystävät.. häpeän itsekin.. enkä haluaisi kertoa... tämä on niin rankkaa...
Mies ryyppäsi viikoloppuna ja molempina päivinä.. aina ollut niin humalassa ettei seuraavana päivänä ajeta autolla. Kun meille sitten syntyi kaksoset, on puolivuotta kulunut. mies on joka viikonloppu edelleen humalassa. itse juon joskus korkeitaan kaksi sauna siideriä.. Minua ahdistaa mihen alkoholin käyttö,
se käy baareissa ja juo kotona ja minä olen se joka yrittää nukkua yöt kun herra kuuntelee musiikkia kännissä. Minä olen se joka joutuu heräämään yösyötöillä, Minä olen se joka joutuu kärsimään kun on turvaton olo, Minä olen se joka joutuu heräämään aikaisin aamulla kuuntelemaan lasten kitinää ja mies vain nukkuu aamusta pitkään..Lapset tässä enemmän kärsivät.. isä on läsnä, mutta humalassa..se ei ole täysipainoista vanhemmuutta...minnekään ei juomisen takia olla päästy viikonloppuisin kylään, koska herra ei ole ajokunnossa.. suututtaa niin pirusti..
Olen puhunut hänen kanssa tästä asiasta, hän lupasi muuttaa tapansa, mutta saa nähdä.
Kerroin hänelle mm. Miten tärkeä hän minulle ja lapsille on, ja kuinka paljon se juominen meidän elämää haittaa.. ennenkaikkea, minä alan jossain vaiheessa kuolettamaan tunteita häneen, jos tilanne ei muutu.. asiat kasaantuisivat ja jossain vaiheessa saisin tarpeekseni..
Mutta minä rakastan häntä ja toivon hänen tajuavan, kuinka paljon minä rakastan häntä, kuinka paljon välitän..
Toivon että hän tajuaa, mitä tapahtuu, jos hän jatkaa näin.. Ja ennen kuin juominen muuttuu pahemmaksi, sille olisi hyvä tässä vaiheessa tehdä jotain, ettei mopo karkaa lopullisesti käsistä..
Haluan silti olla tukena, enkä jättää häntä yksin juomisen suhteen.. miten kauan vain jaksan?? Ei kukaan jaksa yksin... Kukaan ei tiedä ongelmasta, ei vanhemmat, ei ystävät.. häpeän itsekin.. enkä haluaisi kertoa... tämä on niin rankkaa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuolla menolla sairastut itsekin.
AL ANON on heille tarkoitettu ohjelma ja toveriseura.
Niin että kävikö mielessäsi missään vaiheessa, että sama meno jatkuu tuli lapsia yksi tai viisi?
Kummallista hommaa.
minä lopetin juomisen.. odotin toiselta samaa, mutta silloin vasta tajusin että alkoholi on hänelle ongelma.. En tiennyt että hän käyttäisi sitä samalla tavalla,kun itse voin olla juomatta eikä tee edes tiukkaa.. Mutta kaikki ei ole samanlaisia..
Muuten hän on ymmärtäväinen muiden asioiden suhteen ja auttaa kotitöissä ja tekee ruokaa, käyttää koiran ja hoitaa eläimet, kun minä taas hoidan enemmän lapsia.. Siis on niin ihanne mies, näitä herroja on harvassa.. jokaisessahan on aina jotain huonoakin.. minä todella toivon, että hän edes vähän ymmärsi asian, kun vihjailin, että en jaksa tällaista kauan ja että kun juot, niin minulle ja lapsille on paha olla, ja että se ei voi jatkua noin...ja että olen sen vuoksi hyvin kärttyinen aina viikonlopun tienoilla ja viikonloppuna...ja sanoin myös että se juominen vaikuttaa jo siltä, että hän ei välitä meistä lainkaan... hän kyllä sanoi että tekee mitä vaan, että meillä on hyvä olla.. saa nyt nähdä.. miten se menee.. onko vain muutama viikonloppu parempi, vai tajusiko hän se oikeasti.. Luotan siihen vain tämän kerran.. vaikka niinhän ne kaikki aina sanoo.. tämä on paha asia, koska jos mies olisi edes väkivaltainen, niin lähteminen olisi helpompaa.. Mutta sitä minä viimeisenä haluan.. Minusta hänen täytyisi muuttaa tapojaan oman itsensä tähden.. ei siksi että minä sanon.. yritän vain saada hänet huomaamaan pointin itse..
viimmeinen mahdollisuus, jos ei raittius kiinnosta, niin jätä se juoppo. Valinta tilanteen pitäisi olla helppo, sillä Lapsista on paljon enemmän elämän iloa kuin viinasta, eli lapsissa tulevaisuus ja viinassa tuho.
minulle se ei ole helppo.. koska rakastan häntä paljon.. mutta jos hän ei todella muuta tapojaan.. niin pakkohan tässä on sitten jotain tehdä..
Samojen asioiden kanssa painitaan täälläkin. Joidenkin on niin helppo sanoa, että jätä se juoppo lasten takis. Mutta kun se sama ihminen on on niin paljon muutakin kuin päihdeongelma; kiltti, hellä, huumorintajuinen, rakastava aviomies ja isä.
Siinäpä se juuri on, kun mies on muuten ihana ja huolehtivainen, hän osaa käyttää myös rahamsa järkeviinkin asioihin, kuten tärkeisiin hankintoihin.. on säästeliä ym... eli se juominen on mielestäni vain sivuseikka.. jos hän sen itse tajuaa, ja voidaan hakea apua, niin ehkä meidän tulevaisuus on yhteinen...
Aikaa myöten alkoholisti ei enää hallitse juomistaan mitenkään; olipa perhe hänen mielestään kuinka rakas hyvänsä. Meille kävi näin. Lupauksistaan huolimatta ja hoitopaikoista apuakin haettuaan, hän ei ole voinut luopua alkoholista. Se ajoi kaiken edelle: meni työpaikka, ja nyt erommekin on jo voimassa..juomisen pakko ajaa hänet joka aamu kylille etsimään viinaa tuskaiseen oloonsa.
Tämän kuun lopulla hän muuttaa yhteisestä kodistamme omaan elämäänsä ja minä voin keskittyä elämään omaa elämääni. Vuosia kestänyt varuillaan olo, pettymykset annettuihin lupauksiin, ja se, että on nähnyt hyvän ihmisen muuttuneen aivan toisenlaiseksi reppanaksi, on väsyttänyt minut lähes kokonaan. Al-anonista saamastanini avusta olen kiitollinen. Ja näen, että uupumuksestani huolimatta minä tulen jaksamaan elämää eteenpäin.
Mutta alkoholistin elämä...