mulla on sekarouinen narttu koira joka vetää ainakun se näkee toisen koiran .Mä oon yrittäny saada sitä olemaan vetämättä herkkupalojen kanssa ja ilman.Se tuli meille ,elkein vuoden ikäisenä ja sitä ei oltu koulutettu lainkaan.Mutta nyt se osaa perusasiar.
T:epätoivoinen
T:epätoivoinen
Vastaukset 15
Vanhimmat
..Tuonne taaemmas noita viestejä, joku kyseli ihan samaa. Oma neuvoni löytyy myös sieltä :)
otappa yhteyttä sellaiseen kotisivuun kuin www.reikon.net ja siellä keskustelu sivulle. saat varmasti neuvoja
...kouluttamattomalta koiralta. Käske koiraa: Ei vedä! ja samalla lyhennät talutushihnan pariinkymmeneen senttiin niin, että koiran on pakko kulkea aivan vierelläsi. Jonkun matkaa kuljettuanne ja toisen koiran ohitettuanne löysäät remmiä pikku hiljaa. Toista tämä remmin lyhentäminen aina, jos koira ei tottele käskysanoja. Parinkymmenen sentin hihnassa koira ei pääse pomppimaan ja sitä paitsi se tuntuu siitä epämiellyttävältä.
Voisit myös opettaa sitä pysähtymään ylittäessänne kadun: Odota! ja nykäiset keyesti koiraa hihnasta. Aluksi voit tällöinkin lyhentää hihnaa, jos viesti ei mene perille. Kun olet katsonut, ettei autoja tule, annat käskyn: Saa mennä! Yleensä koirat oppivat aika nopeasti tämän teiden ja katujen ylityksen. Ja ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on hyvin tarpeellista, ettei koira säntää päätä pahkaa ajoradalle vaikka kiinni onkin.
Kyllä vuoden vanha koirakin vielä oppii, älä ole huolissasi. Tosin kasvattaminen on enemmän aikaa vievää ja kärsivällisyyttä vaativampaa kuin jos koiraa olisi opetettu jo pennusta. Eihän koirasi tarvitse osata mitään sirkustemppuja, mutta perusasiat kuten vierellä seuraaminen, käskystä pysähtyminen ja luoksetulo olisi hyvä hallita. Jos haluat neuvoja tuossa luoksetulossa, kirjoita privasti: [email protected].
Meillä toisten koirien kohtaaminen sujuu hyvin kun itse olen aina oman koiran ja vastaantulevan välissä. Sitä mukaa siirrän koiran puolelta toiselle, millä puolella pyörätietä vastaan tuleva on. Koiruuteni vain katsoo takaani vastaantulevaa ja kävelee nätisti vierelläni. Jos jätän sen samalle puolelle kuin vastaantuleva, alkaa tempominen toista kohden.
opetat pulassa olevaa satuttamaan koiraansa ja tekemään sen olon muutenkin epämukavaksi? Get real!
Koiraa ei missään tapauksessa pitäisi kouluttaa remmistä nykimällä tai muuten kipua tuottamalla. Koitapa, miten herkkä oma henkitorvesi alue on... Niinpä.
Ennemmin neuvoisin hankkimaan myös toisessa vastauksessa mainitun kuonopannan. Ja laadukkaan sellaisen. Eli sellaisen, missä koiran on mahdollista läähättää ja muuten aukoa suutaan. Opeta kuonopannan avulla koirasi tulemaan sivulle käskettäessä ja seuraamaan sinua. Älä opeta sellaisia turhia käskyjä, kuten 'ei vedä' tms.
Muista kouluttaa koiraasi aina rauhallisella paikalla, jossa se voi keskittyä sinuun täysin. Ja unohda koiran ylenmääräinen rankaiseminen väärästä käytöstä ja vahvista sen sijaan oikeaa silittelemällä ja kehumalla.
Aiheesta on olemassa lukuisia kirjoja, joista voin suositella (tavallaan) Robert Mudfordin kirjoja (en valitettavasti muista nimiä). Kyseisissä kirjoissa on myös hieman naiivejakin asioita, mutta ota se, mikä on hyvää ja jätä loppu pois.
Nauti koirastasi ja se nauttii sinusta!
miten arvasinkaan, että jonkun pitää kärjistellä asioita. Jos minä 'nykäisen' hihnasta se tarkoittaa samaa kuin jos nykäisisin sinua hihasta, ei sitä että remmon hullun lailla koiraa. Ja hetkellinen hihnan lyhentäminen ei vaikuta muuta kuin että koira todellakaan ei pääse pomppimaan.
Jos sinä kasvatat koiraasi asettamalla sen jalustalle ja juttelemalla lämpimiä ja se vielä jotain oppiikin, niin siitä vaan.
Mutta jos yksikään ihminen voi käsittää viestisi siten, että kiskaiset äkkinäisesti remmistä tms., niin ehkä olisi tarpeen hieman tarkentaa sanamuotoa. Ihan oikeasti. Ja vain ystävällisenä neuvona. Uskon etten kuitenkaan ole siitä tyhmimmästä päästä...
...Pevi panta..Sei satuta koiraa, eikä rasita sen niskaa milään lailla, mutta vetäminen loppuu!Kun hallitset koiran päätä, hallitset aikalailla koko koiraa!Eikä tartte käyttää kuristuspantoja ja muita ikäviä kapistuksia..Käytetäänhän hevosilla ja muilla isoilla otuksillakin riimua..Sama periaate, ja systeemi..Eikä mene kauan kun koira oppii(jos oppii)kävelemään tavallisellakin pannalla..Jos ei, miksei riimuakin vois pitää..Valjailla saattaa joskus olla päinvastanen vaikutus koiran vetämisongelmaan, elio vetäminen lisääntyy..Yksilökohtaista, mutta kokeile, niin lenkitkin muuttuu mukavemmiksi..
Mitä ihmettä täällä puhutaan.. Ei voi olla totta :älä missään nimessä satuta koiraasi nykäisemällä remmistä?!?! Tai koiraa hyppyytetään puolelta toiselle riippuen siitä kummalta puolelta toinen tulee vastaan?!?! Tai lyhennetään remmiä ja kun ohitus on tehty niin remmi taas pitkäksi?!?! VOI HYVÄT HYKKYRÄT!!!!
Ihan aluksi: oikein käytettynä kiristyspanta ei satuta koiraa. Kiristyspanta ei ole kuristuspanta jossa koiraa roikotetaan kun se tekee tuhmasti. Paras tapa saada koiralta vetäminen loppumaan on ERITTÄIN NOPEA ja voimakas (eli varmasti tuntuva) nykäisy remmistä ja samalla sana ei täysin normaalilla äänellä. Ja jos ei tehoa niin toinen nykäisy ja ei sanan perään murahdus. Älä anna koirallesi vaihtoehtoja. jos sinä sanot että jotain tehdään nyt tai jotain jätetään tekemättä niin näin se myös olkoon. Koirasi pitää luonnostaan sinua johtajana jota uskotaan ja kunnioitetaan. Kyllä susi"johtajatkin" rankaisevat laumassa silmille hyppijöitä. Älä kasaa koirasi harteille taakkaa siitä että sen täytyy johtaa laumaanne. Silloin koirasi iloisuus häviää (lauman johtajalla ei ole varaa pelleillä) ja reviiriä puolustetaan, lisäksi voit olla varma että kaikki vastaantulijat haukutaan maanrakoon.
Sitten siitä puolelta toiselle vaihtelusta: opeta koirallesi ettei vastaantulijoista PIDÄ välittää, tuli sieltä sitten villakoira tai vaikka norsu tiellä vastaan! Kiellät koiraasi aina kun huomaat sen kiinnittävän huomiota vastaan tulevaan koiraan ja kun lopulta onnistut ohittamaan ilman että koirasi siihen mitään reakoi niin kehut sitä jotta koirasi tajuaa todella sen että kaikki saa kulkea rauhassa. Enemmän koiraasi ihmetyttää kun aina vaihdellaan puolelta toiselle.
Koirat eivät ole tyhmiä eivätkä ne synny ongelmakoirina eivätkä laumanjohtajina. Pennut ovat syntyessään aina arvoasteikon alimmaisena ja jos niille ei anneta mahdollisuutta pomotukseen niin ne pysyvät uskollisina, kuuliaisina ja luultavasti ongelmattomina koko elämänsä. Ihmiset tekevät omalla käyttäytymisellään koirista ongelman.
Puhun kokemuksesta. Ensimmäisen koirani (joka oli dobermann) kanssa oli suuria ongelmia kun annoin koirani hölmöillä. Lopulta koirani oli lauman johtaja ja sitten lähdettiin ongelmakoirakouluttajalle. Kun tajusin lopulta että ongelmat johtuivat vain minusta niin sain koirastani aivan ihanan ja tottelevaisen kilpailukoiran. Lisäksi koiralleni tuli leikkisyys ja kaikki muut pienet ihanat hassut tavat takaisin.
"Puraiskaa" (ei hampailla, ja jos joku ei ymmärrä mitä tarkoitan niin sit ei ymmärrä) koirianne kun ne hölmöilee tai joskus koiranne puraisee teitä (hampailla nimen omaan)
Minä olen meillä lauman johtaja. Lenkillä minä hoidan koirani puolustamisen, olen oman koirani ja "vihollisen" välissä, ja jos häikkää on, minä murahdan "viholliselle". Koirani saa mennä rauhassa välittämättä toisesta koirasta. En myöskään muuten reagoi vastaantulevaan koiraan, hihna on yhtä löysällä kuin muulloinkin. Ohi mentyämme kehun omaa koiraa hienosta ohituksesta ja vapautan sivulta.
En myöskään lähde väistämään vastaantulevia, ettei koirani luule niissä olevan mitään erikoista. Se jolla on ongelmia koiransa kanssa, väistää.
olen kanssasi samaa mieltä. Minulla ei ole ongelmia koirani kanssa, koska olen tehnyt sille selväksi, kuka on pomo. Sille ei tarvitse huutaa naama punaisena, ei käyttää väkivaltaa, riittää kun on riittävän jämäkkä.
Lapinkoirani on 11-kuinen uros, joten ilman muuta meillä on käyty pieni valtataistelu ja yhä vielä koira nuoruuden innolla yrittää silloin tällöin isotella. Koirani ei hauku sisätiloissa, mutta muutama päivä sitten se pitkältä ulkolenkiltä palattuaan oli vielä niin innoissaan, että ajoi kaksi kissaani kiipeilytolppaan ja ryhtyi vielä haukahtelemaan. Minun käskyilleni se oli kuuro. No, nappasin sitä kuonosta kiinni siten, ettei se saanut naamaansa auki ja sanoin napakasti: Koiran nimi ei hauku. Lisäksi tuijotin sitä silmiin. Sitten päästin irti ja viesti oli mennyt perille. Ei se tämän kummoisempaa ole. Jonkun mielestä tietysti kuonosta kiinni pitäminenkin on pahoinpitelyä "kun koira ei hirveästi nauti siitä, nyyh".
no mutta jos koirasi ei siis reakoi vastaantuleviin ja sinä hoidat koirasi puolustamisen niin miksi ihmeessä sitten siirryt koirasi ja vastaantulevien väliin? Jos todella olet johtaja niin silloin voit varmasti hyvillä mielin pitää koiraasi vaikka vapaana tuli sitten vastaan mitä vain.. Vai kuinka??
Ja koirasi ei pidä vastaantulevia sanojesi mukaan vihollisena jos et sitä sille kerro... Ja nyt nimenomaan kerrot kun vaihtelet puolta kokoajan.
Mutta miten vain, on hienoa jos pystyt pitämään dobberisi kurissa varsinkin jos omallasi on yhtä paljon virtaa kuin meiän dobbisneidillä.
Hyvät jatkot ja silleen...
"Jonkun mielestä tietysti kuonosta kiinni pitäminenkin on pahoinpitelyä "kun koira ei hirveästi nauti siitä, nyyh". "
Näköjään joku muukin osaa kärjistää ja saivarrella...
mutta tarviiko sitä kuitenkaan alkaa haistattelemaan...
jälleen kerran. Eli edellinen otsikko oli taasen osoitus siitä, että kirjoittaen ei voi käyttää äänenpainoja ym. selventäviä seikkoja.
Minä käsitin viestisi koiran koulutuksesta hieman väärin, mikä olisi estynyt muun muassa juuri äänenpainoilla tai hiukan pidemmällä selityksellä.
Itse käytin otsikkoa, jonka todellakin voi käsittää pahemman luokan haistatteluna, mitä en kuitenkaan tarkoittanut. MINULLE esimerkiksi lause "Haist ny...(jne.)" tarkoittaa lähinnä melkein ystävällismielistä tokaisua, kun olen eri mieltä tai ehkä jonkin verran nähäistynyt toisen kommentista.
Tunnustan, että kirjoituksesi sai tunteeni kuohumaan hieman. Ensin valitit minulle, että lähdin kärjistämään kirjoitustasi, mutta sitten ikään kuin 'selkäni takana' herjasit mielipiteitäni ja ehdottomasti KÄRJISTIT niitä. Eli oletan tuohtumiseni olleen oikeutettua.
Toivon, että annat anteeksi haistatteluni (jota ei siis ollut tarkoitettu haistatteluksi sanan varsinaisessa merkityksessä) ja lisäksi tavalla tai toisella tunnet pistoksen omassa omatunnossasi tavasta, jolla tuot esille koulutuksellisia näkemyksiäsi (tai oikeammin niiden eroavaisuuksia toisten näkemyksistä).
Toivotan hyvää talven jatkoa ja mukavia hetkiä koirasi kanssa!