Voimat on niin kaput että täytyy pakottaa itsensä pienempääkin asiaan. Tiskit, pyykkitupa, siivous ei meinaa ollenkaan luonnistua.
Ajatukset harhailee ikävissä muistoissa.
Kelaa ja kelaa elämäänsä jospa olisi tehnytkin toisin. Korjausliikkeet ovat heiveröisiä tavallisen arjen pyörityksessä.
Minä olen epäonnistunut ihminen.
Ajatukset harhailee ikävissä muistoissa.
Kelaa ja kelaa elämäänsä jospa olisi tehnytkin toisin. Korjausliikkeet ovat heiveröisiä tavallisen arjen pyörityksessä.
Minä olen epäonnistunut ihminen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Tuntee tarpeettomaksi itsensä. Ulkopuoliseksi, valittajaksi jolla ei ole mitään hauskaa sanottavaa koskaan. Ihmiset karttaa vaikka tämä ei tartu.
Hildegard von Bingen 1100 -luvulta rauhoittaa musiikillaan
https://www.youtube.com/watch?v=jGfLUXtARjM
Anna armo itsellesi -ole objektiivinen ja opi nauramaan itsellesi.
Ala kurkkia ulospäin !
Reipas lenkki ja jo aivot tuulettuu!
Minä köpötän kepilläni vaikka puotiin, niin on toinen olo !
Tarva jo sanoi ; ylös,ulos ja lenkille !
http://kuntoplus.fi/terveellinen-ravitsemus/ravitse-aivojasi
Miten on ravinnon saanti ? D-vit,omega 3, e-epa, karnosiini, sinkki,
foolihappo eli aivojen ravinteet !
Aamutöiksi tehosekoittimeen maistuvaa
Tajuntaan täräyttävä aamu-smoothie
1 rkl kookosöljyä (tasaamaan veren glukoosia ja tehostamaan aivojen toimintaa)
2,5 dl kreikkalaista jogurttia (probiootit auttavat ruoansulatusta palautumaan)
1 rkl chia-siemeniä (myös hyviä ruoansulatukselle)
1 pieni banaani (rauhoittaa vatsaa ja saat tarvittavaa kaliumia)
1,2 dl jäistä pinaattia (oksaalihappo syö kalsiumia)
tai lehtikaalia (auttaa kehon puhdistamisessa)
1,2 dl tuoreita tai jäisiä mustikoita (tehokas antioksidantti) muita marjoja
2,5 dl kookosvettä (nesteytykseen ja elektrolyyttien palautumiseen)
Hunajaa ja kanelia (kurkumaa mustapippuria)
(veren sokeri antioksidantti maku)
ja ei kun masina hyrisemään ja kroppa tyrisemään
https://www.yhteishyva.fi/ruoka/raikkaita-smoothie-ja-vitamiinijuomaresepteja/0580308
http://suomenterveysravinto.fi/blogi/hyva-ravinto-onnellisempi-mieli/
http://www.martat.fi/ruoka/ravitsemus/ikaihmisen-ruokavalio/
iltajuomaksi lämpimään veteen 1-2 rkl Bragg omenaviinietikkaa !
Sinua hakeutumaan lääkärille ja sieltä reseptin kanssa pillerikauppaan.
Itse tässä oleilin koko kesän saamatta mitään tehtyä ja etenkin suihkuun meno oli todella vaikeaa,lihoin yli 15kg ja vihdoin tajusin tilata ajan lääkärilleni.
Sain alkuun kk:den satsin serotoniinin takaisinestäjälääkettä ja sitten katsotaan uudelleen,josko auttavat,vaiko ei.
Tänään olin jo aikas sosiaalinen,ystävä tuli kylään ja tunsin ihan aitoa iloa.
Joten turhaa on kärsiä masennuksesta,kun kerran lääkkeitäkin asiaan on :)
Ajattele positiivisesti, pikkuisen hymyä huuleen ja elämä voittaa.
Alastulo on kuulemma varma vain mäkipyssä. Jotkut kyllä pauhaavat, että alastulo oli epävama. Mihinkähän nekin liitelivät?
Tai vaikka Usan pankkipulmat. Eihän sun yksin tarvitse kaikkia 700 miljardia. Pannaan puoliksi.
Mutta kyllä elämä välillä on kovaa, vähän turhankin. En osaa muuten Sinua neuvoa kuin ota huumorilla äläkä mihinkään pilleripurkeille.
Ei tässä elämässä ole pakko muu kuin köyhän kuolema eikä sitäkään sitten ole itsehuomaamassa. Kaikki muu kuitenkin hoituu tavalla tai toisella.
Reipasta mieltä vaan. "Tiukka mutru huuleen ja selkä vastatuuleen"!
Miksi kelata vanhoja virheitään. Riittää kun pistää korvan taakse, että ei tee samaa virhettä toistamiseen.
Eihän vanhojen päätösten pyörittely johda mihinkään, eikä se että jos olisin tehnyt toisin, mitä sitten...siinähän työsarkaa ja unettomia öitä riittää. Eteenpäin, vaikka nokka maata viistäisi.
hymyä huuleen auta!
Se vaan tulee!
Mulla on nyt työmuutosten takia sama juttu, ei naurata ei!Vaikka kuinka! JA aina olen ollu iloinen immeinen,mutta ei nyt!
Onneksi olen toipumassa ilman lääkkeitä ja viina, liikkumalla ulkona väreissä ja lepäämällä, en tee mitään, enkä syyllistä itseäni.
Olen nyt "sairas" ja toivun!
Älä yhtään komentele hymyä huuleen! Ei silleen! Auta muuten,soita ja juttele!
ei auta vaikka sielä sanotte: hymyile, älä muistele ikäviä menneitä. Masennus on tahdosta riippumaton tila, jota ei voiteta tsemppaamalla.
Hae apua. Luultavasti masennuksesi on keskivaikea ja korjautuu lääkityksellä. Tsemppiä avun hakemiseen
Hei,
Samoja ajatuksia on minullakin aika ajoin. Joskus ei jaksa pikkusormeaan liikauttaa, mutta kun pääsee vauhtiin niin mikään ei pysäytä. Jätä nuo tylsät hommat pyykit ym, ja tee vapautuvalla ajalla jotain mistä tykkäät ihan oikeasti ja mikä ei ole liian vaikea toteuttaa. Minulla toimii seuraavat asiat: Löhöily sohvalla telkun ääressä, piirtäminen, maalaaminen ja askaretelu, esim joulukortteja ja joulukoristeita voi kyhätä jo nyt, jutustelu ystävän kanssa puhelimessa tai kuppilassa ventovieraan kanssa. Muita hyviä juttuja on tietysti liikunta,sauna, musiikki, teatteri, kirjallisuus ja vaikka tyväenopiston erilaiset kurssit. Tsemppiä sulle toivoo Leena
epäonnistunut ihminen. Ehkä elämässäsi on nyt vaihe että kauan piilossa olleet ikävät asiat tai masennus on tulossa pintaan. Älä pelkää tilaasi vaan kerää voimanrippeesi ja aloita avun etsiminen. Suosittelen myös lääkärillä käyntiä. Voi olla että esim. juuri tuo serotoniinilääke nostaisi sut kuopasta ja jaksaisit taas eteenpäin. Voit tietysti kokeilla syödä kalaöljykapseleita, e-Epa.Aloita pitään päiväkirjaa ajatuksistasi ja vaikka toista kirjaa elämästäsi. Etsi luotettava kuuntelija.
Jostain luin että päivittäin voi pitää huolihetken. Esim. puolituntia jonka aikana antaa kaiken ikävän tulla ulos ja sit lopettaa ja touhuaa normaaleja askareitaan lopun päivää. Tsemppiä! Kaikki korjaantuu, usko se.
Mitä pitäisi muuttaa? Etkö voi lopettaa?
Miten voin auttaa?
Jos ei jostakin syystä voi lähteä etelään, voi kossukin tuoda helpotusta elämään.
sitä kossua, tai muutakaan alkoholia.
Alkoholi tutkitusti lisää masennusta. Helpottaa siksi aikaa, kun on jurri päällä, ja selvittyä, on vaan vielä vaikeampaa.
Kannattaisi kysyä terkkarin lekurilta, olisiko siellä esim, ryhmää, missä käydä näitä asioita läpi.
Mielenterveystoimistoista saa myös tietoa, ja voi auttaa siellä käyminen.
Lääkitys ei ole avain onneen, henkinen apu ennemminkin.
avain onneen tietenkään. Samat ongelmat tietysti on ja pysyy. MUTTA jos lääkityksen tarvetta on niin silloin se kyllä AUTTAA siinä että mieliala pakostakin nousee ja jaksaa ruveta toimimaan. Näin se vaan on.
takaa ja iskee äkkiä! EI tartte olla ongelmia!
e on mieliala se masennus!
takaa ja iskee äkkiä! EI tartte olla ongelmia!
e on mieliala se masennus!
http://www.tohtori.fi/?page=5450276
Kyllä niitä asioita on saatava puhua jonkun kanssa.
Mieluimmin ammattiauttajan kuin väsyttää ystävät jos niitä edes onkaan masentuneella.
Missä ovat ne ihmiset joita minä olen auttanut?
ne ystävät. Se on kait vaan niin että toisen on helppo kuunnella ihmisten murheita ja hänelle niitä auliisti kerrotaankin. Kun sitten autettava itse masentuu niin tilanne on autetuille ihan uusi. Ei ehkä haluta, osata , kyetä auttamaan auttajaa. Voi olla hämmentynyt olo ja "entinen auttaja" ei ehkä itse osaa ottaa apua vastaan muilta. Osaa vaan auttaa. Tai ainakin haluaa yrittää.
Jos pillerit helposti auttavat siten, että jaksaa hakeutua ihmisten seuraan ja toimittamaan päivittäiset pikku puuhansa, silloinhan jo saa terapiaa luonnostaan.
...sillon kun on todella masentunu ei puhuta alakulosta.Masennus ja alakulo kaksi eri asiaa...
Masentuneena et varmasti jaksa yhtään mitään.Et jaksa heti ehkest apua hakea.Minä kun aloin pelätä jo itseäni,niin ymmärsin soittaa mielenterveys auttavaan linjaan.Kerroin mitä itkultani pystyin ja sieltä sain nomeron mihin ottaa yhteyttä.Siitä kun tämä helvetti alko on jo kaksivuotta.Enkä syö pillereitä.Valoa on tunnelin pääs kuiteskin,kunhan vaan jaksaa päivästä toiseen...Aurinkoista päivän jatkoo;)
Ilot ja nauru kyllä jaetaan mutta ei murheita ja suruja.
Jatkan tällä, vähän hassulla, nimimerkillä selvyyden vuoksi.
Apua ei jaksa lähteä hakemaan, mutta onneksi, jos jaksaa kirjoittaa tänne, voi olla vielä siinä vaiheessa, että jaksaa ottaa neuvosta vaarin.
Olen huomannut, että pillerit kyllä auttavat siihen, että jaksaa vähitellen olla ihmisten seurassa. Ja tämähän on terapiaa sellaisenaan. Ja siitä kuntoutuminen hiljaa nousee.
Kestää kyllä kauan, kun tuo uupumus on niin suuri, mutta paraneminen on mahdollista.
Kiitos, mukavaa illan jatkoa. :)
mutta masennukselta vaikuttaa eli mene hakemaan ammattiapua. Varmaan saat sitä kautta selville onko vertaistukea esim. ryhmän muodossa saatavilla. Ei kai masentuneelle voi sanoa, että yritäpä piristyä, koska on todella voimaton, mikään ei kiinnosta. Itse olin työuupumuksen takia pari kertaa sairaslomalla, opin tuntemaan itseni niin, että hölläsin tahtia, kun oireita alkoi tulla. En tarvinnut lääkitystä, mutta mielenterveystoimistosta sain ammattiapua.
Olen lähipiirissäni nähnyt mitä tuskaa on niistä sitten eroon päästä.
Ei kai tarvitse jenkeistä kaikessa oppia ottaa. Pillerit vain siirtää asioiden selkenemistä. Turruttavat, surun, mutta myös ilon.
Mielenterveystoimisto osaa auttaa ilmankin.
Kuka tahansa meistä voi tarvita apua välillä, ja todellakaan pillerit ei ole oikotie onneen, päin vastoin.
Asiat selkeytyvät keskusteluterapialla, jakamalla ystävien kanssa, tai ammattiauttajan.
Syys ja kevät ovat herkille ihmisille vaikeita vuodenaikoja, yritetään olla korvina, peileinä ystäville.
Jaksamista kaikille, kyllä se siitä taas pikkuhiljaa.
että kaikilla on ajoittain mieli-alan vaihteluja.
Ne kuuluvat normaaliin elämään. Joskus se alakulo jää päälle pitemmäksi aikaa ja voidaan puhua masennuksesta.
Netistäkin löytyy testejä, joilla voi mitata, onko kyse masennuksesta.( helposti kyselyssä tulee dg) On hyvä, että osaa itsekin arvioida tilaansa. Se on hyvä merkki. Sitten on asiat huonosti, jos ei itse huomaa, että asiat eivät ole oikein, eikä osaa/jaksa hakea apua.
Kaikille ei sovi masennuslääkkeet - nimenomaan ne ns onnellisuuspillerit voivat aiheuttaa joillekin vielä pahemman olotilan. Noin koin itse vuosia sitten, kun jouduin turvautumaan uuden ajan lääkkeisiín. Olin entistä ahdistuneempi ja totesin, että lääkkeet eivät sovi minulle.
Mutta jos lääkkeistä on apu, niin hyvä niin.
Siitä pitäisi lähteä, ensisijaisesti masennusta pitäisi hoitaa muulla tavoin, kuin lääkkeillä.
Suomessa käytetään liikaa muutenkin lääkkeitä.
Virkistystä tuo kaikenlainen toiminta, liikunta, ulkoilu, erilaiset kerhot tai yhdistystoiminta, joissa tapaa jopa "kohtalotovereita" jne... Joskus pitää pakottaa itsensä liikkeelle ja ulos. Ystävän( ystävien) kanssa teatteri tai konsertti on mukavaa vaihtelua ja virkistää.
Metsässä kävely on hyvää terapiaa. Kaikki se, mistä on saanut joskus mielihyvää pitää löytää uudelleen. Mielihyvä voi tulla aivan pienistä asioista.
Jostain syystä mielialan vaihteluja on paljon syksyisin ja keväisin. Sinäkin toivut ja saat elinvoimasi ennalleen. Silloin kun oikein masentaa, pyri kääntämään ajatuksesi kaikkeen siihen, mikä elämässäsi on hyvää. Niitä on varmasti.
Mieti, mikä voisi olla vielä pahempaa, jolloin alkaa tuntea kiitollisuutta, että asiat ovat itsellä sentään näin hyvin.Valoisampia aikoja sinulle, syksyisten kynttilöiden hämyssä!
Nyt tarvitset napsun gin tonikkia. Semmonen 8 cl
giniä ja 2x8 cl tonikkia.
Jos haluaa syventää masennustaan niin kannattaa varmaan ottaa viinaa. Suomalainen sisu sauna viina terva häpeä. Siinähän niitä tulikin. Pitäisköhän päivittää tuo Suomalaisuus. Yhä nuoremmat oirehtii ja pahasti. Yhä nuoremmat syö mielialalääkkeitä ja niitä syödään paljon.
Olisiko aika alkaa puhumaan, Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Olisiko aika tehdä jotain mielenterveytemme hyväksi.
Mielialalääkkeet eivät ole adiktoivia. Tosin monelle ei niistä ole apua pelkästään. En tiedä, minkälaista terapiaa on tarjolla.
Masennus tulee kyllä monille kovien elämän kokemusten kautta. Turvapaikka, mahdollisimman stressivapaa tilanne, toiminnallinen, mutta rauhallinen päivärytmi.
Viinasta tulee fyysisesti sairaaksi. Se lisää masennusta. Puhuminen auttaa, jos on kuuntelija.
Se kun ei katso varallisuutta kenen mieli järkkyy.
Terapiaa on saatavilla mutta se maksaa.
Säästetäänkö väärässä paikassa?
Mihin pitäisi kiinnittää huomiota kun yhteisöllisyyttä on vähän yteiskunnassamme.
Kaikilla ei ole perhettä tukena ei edes ystäviä.
Ystävät kaikkoo kun ei halua enää selkään taputtaa jos ei saa siitä minkäänlaista hyötyä.
Mielenterveys asioitten kuntoon panemisella oikealle tarvittavalle mittasuhteelle tässä maassa. Kaupungissaan tai kunnassaan.
Vanhukset kuolee hiljaa pois mutta nuoriso oirehtii näkyvämmin.
Vaikka olisikin jokunen sukulainen, ei heidänkään elämään voi kovin tiiviisti tuppautua.
Yksin ollessani huomasin, että todella pienet asiat tuntuivat ilkeilyltä. Ihan vaan vaikka kaupan henkilökunnan käytös, vaikkei mitään vakavaa tapahtunut koskaan, oli joskus loukkaavaa. Yksin on jotenkin kovin herkkä. Netti ei ole paras paikka yksinäisyyden torjumiseen.
Tässä auttaisi kyllä vapaaehtoistyö tosi paljon. Kerran viikossa terapia yhden tunnin - voihan sekin auttaa, muttei ole mikään pysyvämpi ratkaisu. Kuitenkin jos sen kautta löytyisi jonkinlaisen toiminnan yhteisö tai tukiryhmä, voisi alkaa kulkea kohti aktiivisempaa kanssakäymistä.
masentuneen vain on oman jaksamisensa takia usein vaikea sitä tavoittaa.
Ainakin kaupungeissa on mielenterveystoimistoja, niissä myös akuuttiaikoja.
On myös ryhmäterapioita, sekä erikoishoitajan kanssa keskusteluja.
Omalta terveyskeskuksesta saa lääkärin lähetteen, jos lääkäri katsoo aiheelliseksi. Myös itse voi ottaa yhteyttä, kriisitilanteessa.
Ympäripyöreetä juttua. Missä niitä on? Kaikki alas ajettua juttua.
Avohoidossa potilaat jotka tarvitsisivat olla hoidossa.
Ei koskaan tiedä, masennuskin voi tulla kuin puun takaa. Depressioksi asti yltyä.
Sitä rankemmin mitä useimmin on itsensä loppuun ajanut.
..Minä yhdyn kahteen edellisiin kommenteihin.Eivät ole ympäripyöreitä juttuja.Minä en ehkä olisi nyt täs kirjottelemas,jos ei toimisi vähääkään.
jos jaksaa lähteä sitä hakemaan. Suomi on lukuisten vertaistuki ja kaikenlaisten yhdistysten maa.
Mm eläkeläisille löytyy valtavasti erilaisia yhteisöjä. Niihin pitää vain lähteä rohkeasti mukaan. Ja voi mennä jopa "tuppisuuna", ikäänkuin kuuntelemaan ja tunnustelemaan ja jos tuntuu hyvältä, sinne ei voi olla menemättä.
Myös kansalaisopistojen ryhmissä löytyy yllättävästi vapaata. Niitäkin kannattaa tiedustella. On monenmoisia auttavia ja kuuntelevia puhelinpalveluja( mm palveleva puhelin, kriisipuhelin jne). Niitä löytyy myös netti-yhteyksinä. Yksin ei tarvitse jäädä, eikä pidäkään jäädä.Tuossa yksi linkki:
http://www.evl.fi/kkh/to/kpk/pap.html
Luojallekin lähetetty viesti toimii paremmin kuin 5pv viiveellä vastataan. Muumioituneena löytyy ihmisiä enemmän kuin yksi vuodessa.
Kotisairaala on täysin epäonnistunut juttu.
Henkilökunta loppuunpalanutta eikä ihme.
Henkisen avun tarpeessa henkilökunta kuin potilaatkin.
Missä mennään?
Hei Sinulle!
Tunne on hyvin tuttu. Haluan vaan sanoa, että et ole huono ihminen missään suhteessa, etkä ole voinut toisin valita, elämä vaan menee tiettyä kaavaa noudattaen. Vireysasteet vaihtelevat lähes päivittäin (joskus alavire kestää kauemmin),mutta kun saa keskusteluyhteyden toiseen ihmiseen, tilanne helpottaa ihmeesti. Toivotan Sinulle kaikkea hyvää!
Eikä masentunutta ihmistä kukaan odota tulevaksi.
Masentunut ihminen on ikävää ja kuluttavaa seuraa.
Vie kaikki energiat. Iloisista asioista ja pintpuolisesti pitäis osata keskustella.
Puhua sisustuksesta eikä lääkityksestä.
Elämä on toisaalla ollut jo kauan.
Mielialaan vaikuttaa ympäristö ja sisustus paljon. Self-help gurut neuvovat jopa, että kasvojen ilmeiden keinotekoinen muuttaminen - lähinnä suupielet ylöspäin - vaikuttaa mielialaan. Samoin katseen nostaminen kattoon.
Mieli on se, minkä kanssa elämme. Se on koneistomme draivi. Kuitenkin - ihmeellisesti - fyysinen ruumiimme vaikuttaa mieleen. Se, mitä näemme ja kuulemme vaikuttavat.
Mielialaan vaikuttaa varmasti pinnallinen huumorikin. Tyhjyyteen ja hiljaisuuteen ei kokemukseni mukaan kannata jäädä. Syvät asiat ja synkät näkymät voi jättää maailman huoleksi. Radio auki tai TV. Ajatukset siihen, mitä kuulee ja vaikka kertaa mielessään sitä.
Jos uskonto lohduttaa, niin miksei pakenisi sinne. Itse en löytänyt sieltä keinoa ulos synkkyydestä. Arkirutiinit pitävät pinnalla, niistä kannattaa pitää kiinni. Ja iloita jostain kättensä tekemisistä, kuten siististä tiskipöydästä ja tyhjästä roskakorista.
Maalaamalla voi keventää oloaan. Synkkyyttä ei kuitenkaan kannata kuvata, vaan etsiä väreistä nostetta. Myös taiteen katseleminen innostaa maalaamaan. Internetti on hyvä väline.
Musiikki - iloinen tai hauskoja muistoja sisältävä, ei klassinen eikä kaihoisa, on keino muuttaa mielialaa. Iloisuus on oltava tavoitteena, tai ainakin tavallisten asioiden ajattelu ja suunnittelu.
Jaksamista, onnea, rakkautta kaikille syviä pohtiville.
Kaikilla on välillä alakuloa ja jaksamattomuutta.Hyvä keino on mennä kirjastoon ja hakea hyvää lukemista,vaikka kohtalotoverien kirjoittamaa.Laadukas lukeminen ja välillä ulkoilu voimien mukaan pistää elämää järjestykseen.Moni parantumattomasti sairas antaisi mitä vain,jos saisi lisää elinvuosia.Tätä on välillä hyvä miettiä ja pistää asiat oikeaan mittakaavaan.
Aika alussa olikin jonkun "viisaan" neuvo, että hymyä huuleen ja menoksi.
Itse kun tunnen olevani kaltaisesi, niin ihmettelin kovasti ohjetta.
Jos ei jaksa, eikä huvita, niin jopa jalan toisenpäälle nosto on vaikeaa, sillä kun liikuntakin on minimissä, niin olen ajatellut jumpata edes sängyssä. MUTTA KUN EI JAKSA, on kai viitsi, mutta kun ei viitsi ja jaksa.
Kyllä joskus tulee nuo nuorten "huvittelujauheet" mieleen, jolla he jaksavat bailata yökaudet, mutta eihän niitä vanhukset saa.
Mistä vain alkuun pääsisi? Eihän sitä keskustelukumppaniakaan saa, jos ei jaksa, kuin lähimpään kauppaan pakosta ruokaa ostamaan ja senkin hyvin pikaisesti.
Jauheet ne pistää masentuneen ulalle lopullisesti, alkaa kuulemaan ääniä ja näkemään harhoja. Eikä enää pysty elämään tavallista elämään ollenkaan, joutuu pöpilään.
Ei sängyssä jaksa jumpata, mutta kävelylenkillä on helpompi käydä. Ja radiokuulokkeet korville jotain kivaa ohjelmaa kuuntelemaan ja lenkille vaan. Toiset kyllä tykkää tarkkailla luontoa, että sekin vaihtoehto on olemassa.
No olen opetellut hyväsymään, että mulla on kesäminä ja talviminä, eikä ne välttämättä lyö toisilleen kättä. Kesällä ulos, ulos aurinkoon.
Talvella viihdyn kotipesällä karhumaisesti.
Ja aina ei naurata. Kaikki asiat. Saahan ihmisellä olla monenlaisia tuntemuksia. Saahan välillä olla tylsä? Miltä muuten ilo tuntuisi?
Mitään lääkkeitä en ole mielialaan tai muuhun terveyteen liittyvää syönyt. Poikkeus on migreeni. Medikalisoitu nuppi ei ole mun juttu.
Mutta ymmärrän, jos avuntarve on ja jotkut voivat kertoa sen auttaneen, niin, mikä estää testaamasta.
Pelkään koukkuuntumista kaikenlaisten lääkkeiden osalta.