Lainaan alle Helsingin Sanomissa 19.4. 2008 julkaistun mielipidekirjoituksen, jonka ovat irjoittaneet kaksi lastensuojelun ammattilaista.
Kehoitan kiinnostunita kopioimaan tekstin talteen, sillä se poistettaneen täältä tekijänoikeuksiin vedoten pian. Lähde kyllä mainitaan yllä, joten laina lienee ok.
Varsinainen poiston syy tulee olemaan joko ikävä aihe palstan valvojalle, jolloin perustelee itselleen poiston tekijänoikeuksilla tai aiheesta asiattomuuksiin menevä keskeustelu, jolloin aihe pitää siivota pois.
Koitetaan pitää keskustelu asiallisena, jotta ainakin sen osalta tämä lainattu mielipidekirjoitus saisi olla mahdollisimman monen luettavana.
LAINAUS:
HS mielipiteet 19.4 2008
Lastensuojelussa lapsi etusijalle
"Sairasta tai päihdeongelmaista vanhempaa ei tarvitse loputtomiin ymmärtää ja tukea."
Haluamme herättää keskustelua lapsen edunmukaisesta toiminnasta lastensuojeluun ja äitien mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyen.
Meillä on yhteensä 20 vuoden kokemus työskentelemisestä sosiaali- ja terveysalalla, lastensuojelu- kriisi- ja perhetyön parissa. Kummallakin on useita omia lapsia. Työskentelemme lastensuojelun erityispalveluita tuottavassa yrityksessä.
Nykyään puhutaan paljon naisten erityistarpeista päihdeongelmiin ja äitiyteen liittyen. Lastensuojelussa asiaa lähestytään usein äitien tukemisen näkökulmasta. Samaan aikaan sosiaalialalla keskustellaan kokonaisvaltaisesta perhe- ja verkostotyöstä, jossa tulisi huomioida kaikki perheen jäsenet.
Näyttää siltä, että lastensuojelun ja mielenterveystoimien "perhetyön" tarkoituksena on yksinomaan äidin tukeminen. Asiassa ollaan etenemässä jopa niin pitkälle, että vaikeasti ongelmaisia äitejä tuetaan lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Näin ei voi olla.
Isät on jätetty syrjään ja heitä kohdellaan lähtökohtaisesti äitiä heikompana tai kykenemättömämpänä vanhempana. Äitiys on vahva myytti, johon ei haluta edes lapsen edun sitä vaatiessa kajota.
Toinen myytti on se, että äidin etu olisi myös lapsen etu. Mielestämme hyvinvoiva äiti tukee lapsen kehitystä, mutta äidin hyvinvointia ei saisi luoda lapsen edun kustannuksella. Jos äiti voi pahoin eikä voi taata lapselle turvallista kasvua ja kehitystä tukevaa kasvuympäristöä, on lapsen edun mukaista miettiä muita vaihtoehtoja. Äitiä tulisi vastuuttaa hoitamaan itsensä kuntoon. Äitiä on tuettava, mutta lasta on suojeltava.
Tutkimusten mukaan vanhemman psyykkinen sairastavuus lisää lapsen riskiä sairastua psyykkisesti jopa 70 prosenttia. Tiedetään myös, että 75 prosentilla lastenpsykiatrisista potilaista on psyykkisesti sairas vanhempi.
Pitkään on ollut tiedossa lapsen elinympäristön vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen. Kenellekään ei voi olla epäselvää, millainen vaikutus vanhempien päihdeongelmalla on lapsen myöhempään elämään.
Mainituista seikoista huolimatta viranomaiset lähtevät poikkeuksetta tukemaan ongelmaisen äidin ja lapsen suhdetta sen sijaan, että mietittäisiin varteen otettavana vaihtoehtona lapsen hoidon ja kasvatuksen uskomista isälle tai edelleen muuhun ympäristöön, jossa edellä mainitut riskitekijät eivät toteudu.
Olemme kaikki saaneet kuulla erityisen surullisista tapauksista, joissa lasten äiti on päätynyt surmaamaan tai on yrittänyt surmata lapsensa. Huomiota on herättänyt lähes poikkeuksetta tapauksissa se, että lasten isä on pyrkinyt tuomaan esiin huoltaan lasten tilanteesta ja on yrittänyt hakea apua.
Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista valtaosa on naisia ja iso osa heistä on myös äitejä. Naiseus ja äitiys luovat yhteenkuuluvuutta. Tämä on arvokas asia, mutta vaarana on, että hoito- ja kasvatusalalla toimivat ammattilaiset tulevat sairaan tai ongelmaisen ihmisen edessä harhaan johdetuiksi.
Jatkuva tukeminen tai ymmärtäminen ruokkivat sairaan ihmisen mielen maailmaa, jossa hän mielellään asettaa itsensä uhrin asemaan.
Uhrina ollessaan sairas äiti tulee vapautetuksi myös laiminlyönneistä. Hänet vapautetaan vastuusta, koska uhrina hän ei olisi voinutkaan muulla tavoin toimia.
Kuka tukee ja ymmärtää isää? Huomion pyöriessä äidin tukemisen ympärillä isä jää usein täysin ilman tukea ja ymmärrystä. Isä leimataan helposti pelkästään sairaan äidin kertoman perusteella yhteistyökyvyttömäksi ja osasyylliseksi äidin tilanteeseen.
Isät ovat tavalla tai toisella aiheuttaneet äidin ongelmat. Varsinkin siinä tapauksessa, että vanhemmat ovat eronneet, ja mukana saattaa olla uusperhekuvioitakin.
Isän oletetaan olevan äidin tukena - kriisityöntekijänä. Isän tulisi usein ilman tukea tai alan osaamista kyetä toimimaan tilanteessa, joka on alan ammattilaisillekin erittäin haasteellista.
Lasten asioita käsiteltäessä isää vastassa saattaa olla äidin lisäksi useita äitiä hoitavia henkilöitä. Käytännössä tämä tarkoittaa tilannetta, jossa läsnä on isän lisäksi useita naisia, jotka pohtivat asiaa äidin näkökulmasta. Lapsen etua saattaa ajaa sama viranomainen, joka vastaa myös äidin tukemisesta. Äidin tukija ei voi olla lapsen asioista päättävä viranomainen.
Äidin mielenterveys tai päihdeongelma koskettaa aina myös lasten isää. Näin huolimatta siitä, että vanhemmat ovat eronneet.
Ero ei ole tukitoimi. Isä tarvitsee tietoa, miten selvitä lapsen kasvatuksesta mielenterveys- ja päihdeongelmaisen äidin kanssa. Miesprojektien saunaillat tai sählykerhot eivät riitä tukitoimiksi.
Lastensuojelun viranomaistyön lähtökohtana tulisi olla vain ja ainoastaan lapsen edunmukainen toiminta, huolimatta siitä, onko lapsen huolenpidon laiminlyöntien taustalla isä tai äiti.
Lastensuojelutyötä tulisi kehittää suuntaan, jossa vanhemmat ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia lapsensa huoltajia. Sairasta tai päihdeongelmaista vanhempaa ei tarvitse loputtomiin ymmärtää ja tukea. Myytti kaikkivoipaisesta, hyvästä äidistä tulee murtaa.
KAKSI LASTENSUOJELUN ERITYISTYÖNTEKIJÄÄ, MIES JA NAINEN
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Kehoitan kiinnostunita kopioimaan tekstin talteen, sillä se poistettaneen täältä tekijänoikeuksiin vedoten pian. Lähde kyllä mainitaan yllä, joten laina lienee ok.
Varsinainen poiston syy tulee olemaan joko ikävä aihe palstan valvojalle, jolloin perustelee itselleen poiston tekijänoikeuksilla tai aiheesta asiattomuuksiin menevä keskeustelu, jolloin aihe pitää siivota pois.
Koitetaan pitää keskustelu asiallisena, jotta ainakin sen osalta tämä lainattu mielipidekirjoitus saisi olla mahdollisimman monen luettavana.
LAINAUS:
HS mielipiteet 19.4 2008
Lastensuojelussa lapsi etusijalle
"Sairasta tai päihdeongelmaista vanhempaa ei tarvitse loputtomiin ymmärtää ja tukea."
Haluamme herättää keskustelua lapsen edunmukaisesta toiminnasta lastensuojeluun ja äitien mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyen.
Meillä on yhteensä 20 vuoden kokemus työskentelemisestä sosiaali- ja terveysalalla, lastensuojelu- kriisi- ja perhetyön parissa. Kummallakin on useita omia lapsia. Työskentelemme lastensuojelun erityispalveluita tuottavassa yrityksessä.
Nykyään puhutaan paljon naisten erityistarpeista päihdeongelmiin ja äitiyteen liittyen. Lastensuojelussa asiaa lähestytään usein äitien tukemisen näkökulmasta. Samaan aikaan sosiaalialalla keskustellaan kokonaisvaltaisesta perhe- ja verkostotyöstä, jossa tulisi huomioida kaikki perheen jäsenet.
Näyttää siltä, että lastensuojelun ja mielenterveystoimien "perhetyön" tarkoituksena on yksinomaan äidin tukeminen. Asiassa ollaan etenemässä jopa niin pitkälle, että vaikeasti ongelmaisia äitejä tuetaan lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Näin ei voi olla.
Isät on jätetty syrjään ja heitä kohdellaan lähtökohtaisesti äitiä heikompana tai kykenemättömämpänä vanhempana. Äitiys on vahva myytti, johon ei haluta edes lapsen edun sitä vaatiessa kajota.
Toinen myytti on se, että äidin etu olisi myös lapsen etu. Mielestämme hyvinvoiva äiti tukee lapsen kehitystä, mutta äidin hyvinvointia ei saisi luoda lapsen edun kustannuksella. Jos äiti voi pahoin eikä voi taata lapselle turvallista kasvua ja kehitystä tukevaa kasvuympäristöä, on lapsen edun mukaista miettiä muita vaihtoehtoja. Äitiä tulisi vastuuttaa hoitamaan itsensä kuntoon. Äitiä on tuettava, mutta lasta on suojeltava.
Tutkimusten mukaan vanhemman psyykkinen sairastavuus lisää lapsen riskiä sairastua psyykkisesti jopa 70 prosenttia. Tiedetään myös, että 75 prosentilla lastenpsykiatrisista potilaista on psyykkisesti sairas vanhempi.
Pitkään on ollut tiedossa lapsen elinympäristön vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen. Kenellekään ei voi olla epäselvää, millainen vaikutus vanhempien päihdeongelmalla on lapsen myöhempään elämään.
Mainituista seikoista huolimatta viranomaiset lähtevät poikkeuksetta tukemaan ongelmaisen äidin ja lapsen suhdetta sen sijaan, että mietittäisiin varteen otettavana vaihtoehtona lapsen hoidon ja kasvatuksen uskomista isälle tai edelleen muuhun ympäristöön, jossa edellä mainitut riskitekijät eivät toteudu.
Olemme kaikki saaneet kuulla erityisen surullisista tapauksista, joissa lasten äiti on päätynyt surmaamaan tai on yrittänyt surmata lapsensa. Huomiota on herättänyt lähes poikkeuksetta tapauksissa se, että lasten isä on pyrkinyt tuomaan esiin huoltaan lasten tilanteesta ja on yrittänyt hakea apua.
Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista valtaosa on naisia ja iso osa heistä on myös äitejä. Naiseus ja äitiys luovat yhteenkuuluvuutta. Tämä on arvokas asia, mutta vaarana on, että hoito- ja kasvatusalalla toimivat ammattilaiset tulevat sairaan tai ongelmaisen ihmisen edessä harhaan johdetuiksi.
Jatkuva tukeminen tai ymmärtäminen ruokkivat sairaan ihmisen mielen maailmaa, jossa hän mielellään asettaa itsensä uhrin asemaan.
Uhrina ollessaan sairas äiti tulee vapautetuksi myös laiminlyönneistä. Hänet vapautetaan vastuusta, koska uhrina hän ei olisi voinutkaan muulla tavoin toimia.
Kuka tukee ja ymmärtää isää? Huomion pyöriessä äidin tukemisen ympärillä isä jää usein täysin ilman tukea ja ymmärrystä. Isä leimataan helposti pelkästään sairaan äidin kertoman perusteella yhteistyökyvyttömäksi ja osasyylliseksi äidin tilanteeseen.
Isät ovat tavalla tai toisella aiheuttaneet äidin ongelmat. Varsinkin siinä tapauksessa, että vanhemmat ovat eronneet, ja mukana saattaa olla uusperhekuvioitakin.
Isän oletetaan olevan äidin tukena - kriisityöntekijänä. Isän tulisi usein ilman tukea tai alan osaamista kyetä toimimaan tilanteessa, joka on alan ammattilaisillekin erittäin haasteellista.
Lasten asioita käsiteltäessä isää vastassa saattaa olla äidin lisäksi useita äitiä hoitavia henkilöitä. Käytännössä tämä tarkoittaa tilannetta, jossa läsnä on isän lisäksi useita naisia, jotka pohtivat asiaa äidin näkökulmasta. Lapsen etua saattaa ajaa sama viranomainen, joka vastaa myös äidin tukemisesta. Äidin tukija ei voi olla lapsen asioista päättävä viranomainen.
Äidin mielenterveys tai päihdeongelma koskettaa aina myös lasten isää. Näin huolimatta siitä, että vanhemmat ovat eronneet.
Ero ei ole tukitoimi. Isä tarvitsee tietoa, miten selvitä lapsen kasvatuksesta mielenterveys- ja päihdeongelmaisen äidin kanssa. Miesprojektien saunaillat tai sählykerhot eivät riitä tukitoimiksi.
Lastensuojelun viranomaistyön lähtökohtana tulisi olla vain ja ainoastaan lapsen edunmukainen toiminta, huolimatta siitä, onko lapsen huolenpidon laiminlyöntien taustalla isä tai äiti.
Lastensuojelutyötä tulisi kehittää suuntaan, jossa vanhemmat ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia lapsensa huoltajia. Sairasta tai päihdeongelmaista vanhempaa ei tarvitse loputtomiin ymmärtää ja tukea. Myytti kaikkivoipaisesta, hyvästä äidistä tulee murtaa.
KAKSI LASTENSUOJELUN ERITYISTYÖNTEKIJÄÄ, MIES JA NAINEN
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kaksi kohtaa, jotka herättivät kysymyksiä.
1. "Työskentelemme lastensuojelun erityispalveluita tuottavassa yrityksessä"
Ovatko nämä alan yksityisyrittäjät oikeita ja luotettavia ihmisiä arvostelemaan omaa työtään nyt, yrittäjinä? Mielestäni ilmassa on jonkinlainen jääviyskysymys.
ja
"Mielestämme hyvinvoiva äiti tukee lapsen kehitystä, mutta äidin hyvinvointia ei saisi luoda lapsen edun kustannuksella"
Entä kun äidin mielenterveys präkää nimenomaan isän toimien takia? Pitäisikö äidin siis erota välittömästi, kun huomaa että lasten isän käytös muuttuu arvellutavaksi tai hän ei kykene tukemaan perhettä arkitilanteissa tai isän käytös vaikuttaa tavalla tai toisella heikentävästi äidin jaksamiseen, ja näin mahdollistaa sen, että saa pitää lapset huostassaan? Saako isä sanktion, jos ei toimita lasten äitiä ajoissa yhteiskunnan toimenpiderattaisiin alko-tai mt-ongelmien takia?
Hiukan suppea näköala näillä Alan Miehellä ja Naisella. Ettei vain olisi oma lehmä ojassa.
Äitimyytistä tulosvastuullisen suoraviivaisesti ulkoistaen keinotekoiseen isänosteeseen?
sen enempää kommentoimatta.
Täytyy ihmetellä johtopäätöstäsi mahdollisesta jääviydestä. Kirjoittajahan kritisoivat oman alansa käytäntöjä. Miten itseensä kohdistuvan kritiikin esittämiseen voi olla jäävi? Et taida ymmärtää käsitteen jäävi merkitystä.
Päin vastoin kirjoittajathan kokevat mielipiteensä niin tärkeäksi, että ovat valmiit sahaamaan omaa oksaansa taloudellisesti kun pitkässä juoksussa haluavat vähentää lastensuojelupalveluiden tarvetta.
Esittämäsi teoria äitien mt-ongelmista isien tarkoituksellisesti masinoimina on hiukan korkealentoinen mutta noinkin kärjistettynä antaa kyllä aiheen pohdintaan teoreettiselta kannalta. Mikään elävän elämän ongelma se ei kuitenkaan merkittävissä määrin voi olla. Harva pystyisi niin pitkäjänteiseen ja suunnitelmlliseen toimintaan. Sen sinäkin ymmärtänet?
Miksi kirjoituksistasi huokuu niin vahva miesviha ja äitimyytin arvostelijoiden panettelu? Onko sinua ex-puolisosi kohdellut kaltoin? Vai oletko sinä yksi niistä lähihuoltajuuden sukupuolensa perusteella lahjaksi saanut ja koet niiden päätösten kyseenalaistamisen uhaksi?
Osoitat ajattelua ja rohkeutta. Hyvä! Kalstaisiasi tarvitaan!
Kun kuntasektorilta siirrytään yrittäjyyteen, syynä on palkkaus tai vallanhalu. Kumpi näillä yrittäjillä on pelissä? Sosiaalialan yrittäjyys ja kuntasektorilla työskentely ei ole "samaa alaa", ei millään tasolla, sen ymmärtäisit, jos itse olisit yrittäjä. Ko. alan yrittäjät eivät sahaa omaa oksaansa poikki, vaan tuovat markkinoille uuden tuotteen, jota he tällä tavoin mainostavat. Senkin sinä ymmärtäisit, jos olisit yrittäjä. Jos he olisivat tosissaan, he olisivat kirjoittaneet virallisilla nimillään ja vastaisvat sanoistaan, nyt kirjoitus on saman tason rallatus, kuin S24:n palstatrollismi.
Jääviys ja epäeettisyys tulivat ensimmäisinä mieleeni, kun yrittäjyyteen hypänneet arvostelevat kovin sanoin entisiä tyotovereitaan ja työnantajaansa. Samalla he kyseenalaistivat oman ammattitaitonsa. Sehän on kotoisin kuntasektorilta.
Millä perusteella ja oikeudella vähättelet äitien mt-ongelmien syitä, joita kirjoituksessani mainitsin? Nähtävästi olet sitä mieltä, että perhesuhteiden ongelmilla ei olisi yhteyttä äitien mt-ongelmiin tai alkoholin hallitsemattomaan käyttöön. Kysymys oli retorinen.
Kirjoituksestani ei huou miesviha enkä panettele äitimyytin arvostelijoita. Jos koet niin, asiasi ja itsetuntosi kaipaavat vahvistusta. Ymmärrän kyllä lauseesi tarkoituksen. Olen varmasti yksi heistä, joka on saanut äitiyden sukupuolensa perusteella lahjaksi ja koen äitiyden ja naiseuden perusteettoman kyseenalaistamisen vastenmielisenä. On sanomattakin selvää, että sinunlaisesi mies vihaa ajatuksiani, mutta se ei ole ongelma minulle. Vahvojakin miehiä on olemassa, joille nainen ja naisen äitiys on arvoasteikon korkeimmalla tasolla. Sinä et kuulu heihin.
Yritä opetella lukemaan yleisönosaston kirjoituksia kriittisesti, äläkä bongaa sieltä käyttöösi vain sinun asiaasi tukevia anonyymikirjoittajien teelmiä.
En tiedä syytä kyseisten henkilöiden yrittäjyyteen, mutta se voi myös olla juuri nuo kunnallisen puolen asenteet. Kaikki eivät suinkaan ajattele vain parempaa toimeentuloa, kuten ei varmasti kaikki kunnallisellakaan puolella ole "VAIN töissä", vaikka siltä välillä tuntuukin.
Nimettömänä postaaminen on mielestäni tässä tapauksessa hyvin perusteltua, vaikka varmasti aiheuttaa sähäkkää supinaa, vipinää ja arvailua entisen työyhteisön keskuudessa. Mielestäni oikein hyvä sohaisu pesään, ja toivot että tästä tulisi edes jotain positiivista vaikutusta.
Toinen hyvä syy nimettömyyteen todennäköiset oikeudelle hävinneiden uhkailut.
"Lastensuojelutyötä tulisi kehittää suuntaan, jossa vanhemmat ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia lapsensa huoltajia. Sairasta tai päihdeongelmaista vanhempaa ei tarvitse loputtomiin ymmärtää ja tukea. Myytti kaikkivoipaisesta, hyvästä äidistä tulee murtaa."
Voiko löytyä täysjärkinen, lasten parasta ajatteleva aikuinen, joka ei allekirjoittaisi tuota yllä olevaa otetta ap-kirjoituksesta???
Ei ole eikä saa olla itsestäänselvyyksiä, ei ole ohituskaistaa jolla saisi rynniä keinolla millä hyvänsä ilman vastuuta ja velvollisuuksia.
Tällä palstalla kirjoittaa muutama, jotka eivät voi tuota allekirjoittaa. Se taas kertoo omaa tarinaansa.
Hei, tosi mielenkiintoinen ja ajankohtainen kirjoitus omaa elämääni ajatellen. Tiedätkö onko kyseistä kirjoitusta mahdollisesti Helsingin sanomien nettisivuilla? Laitatko linkkiä jos tiedät olevan.. Kiitos paljon jos löytyy!
Itselläni juuri tuollainen tilanne, että mieheni on isä ja hakee lapsensa huoltajuutta, mutta psykogit ja sosiaaliviranomaiset antaneet lausunnon, että äidin täytyisi olla lähivanhempi, koska se tukee samalla hänen vaikeaa vanhemmuuttaan ja mielenterveysongelmia etc. Siksi asia kiinostaa..
Vaati käyttäjätunnukset, jotka esim. Hesarin tilaajalla automaattisesti on
http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Lastensuojelussa lapsi etusijalle/HS20080419SI1MP01rl3
nikkiä jos sinulla olisi puhtaat jauhot pussissa
Tein tämän keskustelun aloituksen ja laitoin pyydetyn linkin. Molemmat samalla nikillä. Siinä ovat postaukseni tähän threadiin.
Näyttipäs olevan myöskin "kuin piru raamattua" -otsikolla yksi.
Nyt tosiaan puhutaan aiheesta, jonka tutkimista ja asian esille tuomista yritetään, jopa joltain taholta estää.
Nykyjärjestelmä tulisi kaataa. Lapsen koko elämänkohtalon ratkaisevia kauaskantoisia ratkaisuja ei saisi ratkaista niin, että mittarina on äidin/isänoikeudet. Lapsenoikeudesta tulisi uskaltaa puhua ja pitää kiinni, sillä kohta on käsissä räjähtävä aikapommi, avio/avoerot ovat vakiintuneet korkeiksi.
On ihan asiallista kysyä, kun enää ei päde perinteiset sukupuoliroolit, että onko äitimyytti tosiaan lastenoikeuksia voimakkaampi. Nykymiehet ovat hoivaavia ja osallistuvia, heillä on tahtoa ja tunteita, miksi heidät sitten voidaan syrjäyttää lähes täysin, vaikka äidissä voitaisiin osoittaa vikoja ja puutteita, hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka.
Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivää äitiä on ehdottomasti tuettava vanhenmuudessa, mutta näiden asioiden siirtäminen lasten harteille, ei ole sitä, että lapselle tahdottaisiin parasta. Lapsuudessa koetut asiat vaikuttavat, koko persoonallisuuden muodostumiseen. Onko tosiaan kenenkään etu siirtää näitä ongelmia perintönä, kyllä se on kierre, joka on katkaistava ajoissa.
Meidän, jotka elämme ja olemme eläneet suhteellisen normaalin lapsuuden, emme osaa kuvitella, mitä kaikkea lapselle voidaan tehdä. Me pidämme itsestään selvyytenä perushoivaan kykenevää äitiä, mutta ravinnon, hygienian, levon puute on totta, monissa yhden vanhemman perheissä.(ja muissakin suomalaisissa perheissä)
Mitä muuta kaatamista siinä on kuin siirtää lähihuollon etuoikeus isälle? Hehän ovat hyvätuloisia ja empaattisia ja hoivaviettisiä ja ehdottomasti parempia lähivanhemmiksi kuin pienituloiset, tunteettomat, lapsistaan välinpitämättömät äippäressukat, joille lapset ovat vain tulonlähde. Alleviivaan hyvä- ja huonotuloinen -sanat!
Isät lähihuoltajiksi on tulevaisuus ja sen jälkeen hoivaviettiset äidit ja synnyttäneet naiset voivat lähteä uraputkeen. Niin se maailma muuttuu. Unohdetaan kaikenlaiset äitiysmyytti-jutut ja tehdään miehistä femiinejä eunukkeja, joille synnytetään lapsia liukuhihnalta ja sitten piikitetään äiteihin unohdushormoneja, ettei psyyke mene nurin, ja pysyy näin tuottavana yhteiskunnan jäsenenä. Tuottavuus kattoon ja tulosvastuu mukaan kehiin. Kirjanpitäjää tässä tarvitaan eikä lastensuojelua.
Kysymys ei tietenkään ole ollenkaan siitä, vaan siitä että LASTEN etu pitää panna äidin tai isän edun edelle. Ymmärsit kyllä vaikka näytteletkin tyhmää.
Voi venäjä...
Missä vika? Kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan, tunnepuolen köyhyydessä vain ihan vain yleisessä välinpitämättömyydessä.
Sukupuoliroolit tulee unohtaa ja lapsen tulevaisuuden ollessa kyseessä, tulisi ottaa huomioon, KUMPI vanhemmistä on ennen eroa huolehtinut lapsista, KUMPI vanhemmista pystyy järjestämään lapsen arjen paremmin, niin perushoivaltaan, kuin taloudellisestikkin ja myös se on huomioitava, KUMPI vanhemmasta huolehtii paremmin tapaajavanhemman roolista.
Suomeen tarvittaisiin kiireesti instanssi, joka kykenisi ratkaisemaan huoltajuus- ja tapaamisasioita riittävän pätevästi. Pystyisi näkemään, jos toinen vanhemmista kiusaa toista, mikä on nykyisin ihan tavallista.
Varsinainen uhka on tullut miehistä, (naisen egolle), jotka nostaa asian esiin, näyttää ettei mieskään halua vieraantua lapsistaan.
"Suomeen tarvittaisiin kiireesti instanssi, joka kykenisi ratkaisemaan huoltajuus- ja tapaamisasioita riittävän pätevästi. Pystyisi näkemään, jos toinen vanhemmista kiusaa toista, mikä on nykyisin ihan tavallista."
Valitettavan tavallista! Tämä instanssi voisi olla viimeistään oikeuslaitos joka voisi määrätä lähihuoltajuuden lapsen edun vastaisena pois kiusantekijältä! Kyllä! Vain se lopettaisi näiden lähihuoltajien itseriittoisen ja lapsen edun vastaisen tapaamisten haittaamisen ja estelyn yms.
"Varsinainen uhka on tullut miehistä, (naisen egolle), jotka nostaa asian esiin, näyttää ettei mieskään halua vieraantua lapsistaan."
Hyvin sanottu! Toisaalta vingutaan kun ei tapaa lastaan juuri, toisaalta kun haluaa tavata "liikaa"!!...Tai haluaa jopa lähihuoltajaksi! (sehän on ihan seonnut!!!)Käsittämätöntä että tälläistä touhua "ymmärretään" sosiaalipuolella ja oikeudessakin!
"Tämä instanssi voisi olla viimeistään oikeuslaitos joka voisi määrätä lähihuoltajuuden lapsen edun vastaisena pois kiusantekijältä!"
Eiväthän juristit esim. pysty näkemään, jos toinen vanhemmista kiusaa toista. Lasten huoltajuus on käytännössä ratkaistu jo ennen oikeudenkäyntiä, päätös noudattaa täsmälleen sosiaaliviranomaisten kahdella allekirjoituksella vahvistamaa lausuntoa, joka pitää lähes aina äidin puolta.
Riitatapauksissa joudutaan vaan selittämään, että näitä asioita on, niin vaikea saada selville. Tunteenomaiset tekijät pääsevät vaikuttamaan päätöksiin.
Mikä vaikutus olisi sitten nykyjärjestelmän kaatamisella esim. avioeroihin. Nehän romahtaisivat heti, naisen on helppo ottaa ero, koska hänen ei tarvitse pelätä että joutuisi luopumaan lapsistaan.
"Eiväthän juristit esim. pysty näkemään, jos toinen vanhemmista kiusaa toista."
Varmasti monesti pystyvät. Vaan mitä voivat nykylain puutteiden takia tehdä? ei paljon mitään!
" Lasten huoltajuus on käytännössä ratkaistu jo ennen oikeudenkäyntiä, päätös noudattaa täsmälleen sosiaaliviranomaisten kahdella allekirjoituksella vahvistamaa lausuntoa, joka pitää lähes aina äidin puolta."
Ja lisäksi väliaikaispäätöstä jossa ei ole selvitetty mitään taustoja sen perusteeksi. Sillä taas saadaan loppukäsittelyyn "vakiintuneet olosuhteet"-selitys äitiä varten.
"Riitatapauksissa joudutaan vaan selittämään, että näitä asioita on, niin vaikea saada selville. Tunteenomaiset tekijät pääsevät vaikuttamaan päätöksiin. "
Saataisiin jos haluttaiin useimmiten. Monesti olisi todisteina tekstiviestejä, e-maileja jne. vaan käsittämätöntä kyllä, niitä ei noteerata! Eli TOTUUTTA asioiden tilasta ja taustoista ei edes HALUTA SAADA SELVILLE. Ainoa voittaja on useimmiten äiti (ja äidin kukkaro).Lapsen eduksi jää että häneltä oikeuden päätöksellä hävitetään toinen vanhempi etäiseksi leikkikaveriksi 4 päiväksi kuukaudessa. Tämä on lapsen etua??!!
En näyttele tyhmää, minä olen sitä.
Suomalainen nainen ja äiti on paljon kovemmassa puristuksessa tämän yhteiskunnan taholta kuin mies. Mielestäni naiselle ja äidille kuuluu hyvityspisteet lähihuoltajuutta arpoessa.
En ole missään sanonut, että vastustaisin miehen lähihuoltajuutta, mikäli nainen ja äiti on kykenemätön huolehtimaan lapsistaan, mutta peräänkuuluttaisin syitä, miksi niin on käynyt.
Peräänkuuluttaisin myös lapsenhankintaan harkintaa ja mm. ilmaisien ehkäisypillereiden, -kapseleiden, -kierukoiden ja kondomien jakoa kaikille halukkaille yhteiskunnallisena tukitoimenpiteenä ja abortinsaamista vieläkin helpommaksi ja suvaitummaksi.
Eroavat laittaisin kahden viikon pakolliselle yhteiskunnan kustantamalle perheleirille maksimielatusmaksun tai lasten huostaanoton uhalla, jossa eroasiat, lasten huoltoon, tapaamisiin ja elatukseen sekä psyykkisen jaksamiseen perehdytään perhekeskeisesti ilman lastensuojelua. Yhteistyöhenkilöinä parin ja lasten välillä olisi samankokeneet, eikä opistotason perhepsykologit ja sosialaityöntekijät.
Olenkin tyhmä, kun ajattelen kokonaisuutta enkä vain isejä ja heidän tasa-arvoaan ja näen miten suomalaisen naisen ja äidin jaksaminen on tässä ajassa koetuksella pelkästään työ- ja perhe-elämän paineissa ilman huoltajuustaisteluakin.
Vaikka isässä ei olisi moitittavaa ja äidissä voitaisiin osoittaa vikoja ja puutteita tiettyyn, hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakkka, määrätään rutiininomaisesti lapset äidille ja määrätään sanahelinä yhteishuoltajuus, tämä tarkoittanee äidin yksinmääräämisoikeutta, isä voidaan syrjäyttää lähes täysin.
Koska tosiaan perustetaan instanssi, jossa puhuttaisiin lastenoikeuksista. Realistisesti sanottuna, kaikkia ei voi edes ammattilaiset auttaa, mutta nykyjärjestelmä on vanhanaikainen ja tarvitsisi päivitystä. Tarvittaisiin instanssi, joka koostuisi riittävän suuresta määrästä vahvoista alan ammattilaisia.
Nämä ovat asioita, joissa ei ole voittajia, vain häviäjiä ja suurin kärsijä on aina lapsi, vaikka kuinka kyseessä olisi lapsenetu. Näillä päätöksillä on aina pitkäkantoiset seuraukset, järkikin sen jo sanoo, että lapsen koko elämänkohtalon ratkaisevia kauaskantoisia ratkaisuja ei saisi jättää, äidin ja sosiaalitoimen kannan varaan.
Ei se ei ole äiti tai isä, jotka ovat puristuksessa vaan perheet. Isä, äiti ja lapset haavekuva perheestä elää vahvana, mutta avioerojen määrä on vakiintunut korkeaksi. Nyt sinnittellään yksilöä suosivan yhteiskunnan ja kovien arvojen paineessa. Yksi uhka on työmarkkinat, jotka saattavat imeä ihmisestä niin paljon energiaa, että sitä ei enää riitä tarpeeksi lapselle. Työelämän kiristyneet vaatimukset laittavat lapsiperheen lujille.
Ajattelen kokonaisuutta, enkä vain isejä ja äitejä ja heidän tasa-arvoaan. Näen miten suomalaisen naisen ja miehen ja äidin ja isän jaksaminen on tässä ajassa koetuksella pelkästään työ- ja perhe-elämän paineissa ilman huoltajuustaisteluakin.
Ei se ole isä tai äiti, jotka ovat puristuksessa vaan perheet. Isä, äiti ja lapset haavekuva elää vahvana, mutta avioerojen määrä on vakiintunut korkeaksi. Isä ja äiti sinnittelee yksilöä suosivan yhteiskunnan ja kovien arvojen paineessa.
Yksi uhka vanhemmille ovat työmarkkinat, jotka saattavat imeä ihmisestä, niin paljon energiaa, että sitä ei enää riitä tarpeeksi lapselle. Työelämän kiristyneet vaatimukset laittavat vanhemmat lujille.
Ajattelen kokonaisuutta, enkä vain isejä ja äitejä ja heidän tasa-arvoaan ja näen miten suomalaisen naisen ja miehen ja äidin ja isän jaksaminen on tässä ajassa koetuksella pelkästään työ- ja perhe-elämän paineissa ilman huoltajuustaisteluakin.
Näennäisen perhemyönteisyyden takana yhteiskunnan arvot ovat koventuneet ja missä se sitten näkyy, lapsissa. Uutiset kertovat, myös perheväkivallasta ja lasten mielenterveysongelmista. Nuorten fyysinen oireilu, kuten päänsärky, vatsakivut ja väsymys, ovat yleistyneet. Yksilön kulttuuri on kadottanut ME- hengen, ensin isä ja äiti, sitten vasta lapset, sen kertoo jo se, että tukitoiminnot on suunnattu yksilöille ei perheille.
Ei ole helppoa olla lapsi, joutuu todistamaan monessa asiassa olevansa hirveän hyvä. Sitten vielä saa aikuisten ongelmat harteilleen kannettaviksi. Katkerana ja eronneena on vaikea olla viisas, mutta lasten vuoksi täytyy ainakin yrittää olla sovussa. Vanhemman ja lapsen suhde on ainutlaatuinen, siitä ei voi erota tai erottaa, on sitten kyseessä isä tai äiti.
Näennäisen perhemyönteisyyden takana yhteiskunnan arvot ovat koventuneet ja missä se sitten näkyy, lapsissa. Uutiset kertovat, myös perheväkivallasta ja lasten mielenterveysongelmista. Nuorten fyysinen oireilu, kuten päänsärky, vatsakivut ja väsymys, ovat yleistyneet. Yksilön kulttuuri on kadottanut ME- hengen, ensin isä ja äiti, sitten vasta lapset, sen kertoo jo se, että tukitoiminnot on suunnattu yksilöille ei perheille.
Ei ole helppoa olla lapsi, joutuu todistamaan monessa asiassa olevansa hirveän hyvä. Sitten vielä saa aikuisten ongelmat harteilleen kannettaviksi. Katkerana ja eronneena on vaikea olla viisas, mutta lasten vuoksi täytyy ainakin yrittää olla sovussa. Vanhemman ja lapsen suhde on ainutlaatuinen, siitä ei voi erota tai erottaa, on sitten kyseessä isä tai äiti.
Perheetkin ovat puristuksissa, mutta perheen sisällä äiti ja lapset ovat kuitenkin kovemmassa turbulenssissa. Siksi erojen määrät lisäntyvät koko ajan.
Perhe, jossa mies on 100% mukana arjessa, eikä jätä sitä naisen vastuulle, kestää epätodellisten haaveiden romuttumisen, eikä ongelmia jotka johtavat naisen syrjäytymiseen, väsymiseen jopa alkoholi- ja mielenterveysongelmiin synny nykyisessä mittakaavassa. Nyt on kyseessä jälkihoito, jossa äiti poistetaan yhtälöstä kipuilevana ja vedotaan lapsen parhaaseen. Perehdytään ensin erojen syihin ja vasta sitten aloitetaan koko yhteiskuntaa murentava äitiyden vähättely ja syyllistäminen.
Tasa-arvo ei yllä monenkaan kodin seinien sisäpuolelle. Tasa-arvo ei yllä palkkauksiin, tasa-arvoa ei lopultakaan löydy kuin kiintiöidyssä virkakoneistossa.
Nyt isketään heikompaa ketoon, kun puuhataan isille lähihuoltoon etuoikeutta. Etkö näe ko. tavan yleistymisen varjopuolia? Seuraavaksi naisilta poistetaan äänioikeus.
Uskon näkeväni minne tämä tyylisuunta johtaa. Silloin ei kukaan puhu enää lapsenoikeudesta, eikä sitä väärinkäytösten junaa pysäytä enää kukaan. Siksi olen aloittanut ammattipiirissäni keskustelu-sarjan aiheesta Miten naista tulee valistaa välttääkseen huoltajuusongelmat ja lapsen menetyksen vääränlaisen tasa-arvon seurauksena.
Keskustelijakunta ei koostu äärifeministeistä.
Harva isä ajattelee työelämänsä puristuksessa perhettään. Mies ajattelee aina ensimmäisenä itseään.
Onneksi saan olla erimieltä teidän kanssanne. Onneksi Suomessa toisinajattelijaa ei lynkata - ainakaan jos hän ymmärtää toimia maan alla.
Harvoin myötäily herättää keskustelua, pitää osata provoisoida ja provosoitua. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että perinteiset sukupuoliroolit eivät enää päde.
Entä miehen rooli perheessä, moni mies ei tunnista omaa arvoaan ja merkistystään perheessä, kun äidillä saattaa olla tapana omia lapsi automaattisesti itselleen. Tämä ei tarkoita sitä, että isällä ei olisi tahtoa ja tunteita, hänelle ei vain tule mieleenkään, että nämä merkitsisivät jotain ja otettaisiin huomioon.
Mikä sitten on eron järkyttävin seuraus? Puolison ja perheyhteyden menettäminen on varmasti tuskallista, isälle kuin äidillekkin. Lapsista ei voi erota tai erottaa, mutta lapsista eroaminen on eron järkyttävin seuraus, sitä menettää arjen jakamisen lastensa kanssa. Miksi isän, joka on ennen eroa osallistunut ja ollut läsnä lastensa arjessa läsnä, siinä missä äitikin, pitäisi alistua lapsista vieraantumiseen.
Tasa- arvo ja kaiken jakamisella perheessä ei sai antaa liikaa arvoa, toimimuus perustuu joustoon ja varsinkin eron jälkeen sen merkitys korostuu, sekä äidin ja isän on kyettävä nostaa katse omasta navasta peiliin ja joustaa lapsen ja sen entisen rakkaan puolison eduksi. On kyettävä asettua toisen asemaan.
Mikä vallankumous, sitten on johtanut asiat jo tähän pisteeseen, että enää ei puhuta lapsenoikeuksista. Aikuisista en olisi, niin kovin huolissaan, he huolehtikoon itseitsestään, mutta on aivan pakko murtaa myytti kaikenkestävästä ja kaikkeen sopeutuvasta lapsesta.
Missään nimessä ei pidä kannattaa kummallekkaan sukupuolelle etuoikeutta lähihuoltajuuteen, vaan pitää ottaa huomioon todelliset olosuhteet, siitä kumpi vanhemmista on ennen eroa ollut päävastuussa lasten arjesta, kumpi vanhemmista pystyy järjestämään lapsen asiata paremmin, ettei elämä muuttuu prosessinomaiseksi, esim. ettei koulut, kaverit yms. vaihdu jatkuvasti.
Miksi eivät miehet lähde hakemaan avioeroa yhtä herkästi kuin naiset. Olisiko mitään vaikutusta, jos vanhemmat olisivat huoltajakandidaatteina samalla lähtöviivalla, olisiko eropäätös nykyistä huomattavasti vaikeampi tehdä. Eronneena, kun on vaikea olla viisas, niin keskitytään seurauksiin, ei syihin.
Kyse ei ole sukupuolirooleista vaan geeniperimästä ja biologiasta. Sitä ei lakipykälillä muuteta. Tai kokeile muuttaa norsuperheen sidoksia tai kerro kurkisuvulle, että tänä vuonna lennetäänkin Marokon sijasta Kiinaan. Jopa naisilla on kova tahto muuttaa tätä luonnon suunnittelemaa lapsen hoivamarssijärjestystä ja siitä puhutaan pilkallisesti äitimyyttinä. Sitä minä en ymmärrä. Itse en kykene mieltämään niin ajattelevaa naista tunne-elämältään naiseksi.
"isän, joka on ennen eroa osallistunut ja ollut läsnä lastensa arjessa läsnä, pitäisi alistua lapsista vieraantumiseen"
En usko, että tällaisten aktiivi-isien joukossa suuremmin ongelmia onkaan. He tapaavat lapsiaan vapaaehtoisesti paljon ja ovat lastensa arjessa mukana täysin luonnollisena osana sitä, vaikkeivät asukaan samassa taloudessa. He ymmärtävät, että lasta ei voi jakaa tai sitten perhekoon ja käytännön asioiden salliessa ovat vuoroviikkoisiä. En usko, että kukaan normaali mies riistäisi normaalilta äidiltä lapset väkivalloin vedoten tasa-arvoon.
Miksi mies ei hae niin helposti eroa selittyy sillä, että mies pysyy mukavuudenhalusta ja muutoksenpelosta huonommassakin suhteessa ja toiseksi moni mies elää liitossaankin täysin vapaana perherasitteista, miksi niin hyvää olotilaa muuttamaan.
Perustelet juuri kaiken äitimyytillä. Äitimyytti taas on syytä kyseenalaistaa.
että ottaisi tuon asian käsittelyyn?!
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ON aikansa elänyt = 25 vuotta !? mutta mutta -- oikeusministeriö on aina sitä mieltä että heidän valmistelemansa laki ON erittäin hyvä ja toimii ....mitään muutostarvetta ei ole...??? "poliittinen päätöksenteko- asiassa on NOLLA...ollut ja tulee olemaan !!!.Kaikki termit etä- ja lähivanhempi -- asuminen yksin sinne taoi tänne yksihuolto jne TERMIT joutaa romukoppaan -- ne ovat suurin este sille ettei asioita saada ratkaistuksi LASTEN ehdoilla.
Mutta asiaan on tulossa ainakin esityksiä joilla pyritään edesauttamaan muutoksia !
K Toivanen
`Kannatetaan! Mistä tiedät?
tekemässä. Valmistuu tälle syksylle !
t
Kari Toivanen
"isän, joka on ennen eroa osallistunut ja ollut läsnä lastensa arjessa läsnä, pitäisi alistua lapsista vieraantumiseen"
Palaisin vielä tähän aiheeseen sen verran, että jos nyt saisin kaipaamaani pätevää syytä sille, että miksi isät ja lapset joilla olisi tahtoa ja tunteita tavata toisiaan useseammin, niin sosiaalitoimen ja äidin kanta ei jousta yhtää isän ja lasten eduksi vaan yleisen käytännön mukaisesti isälle ja lapsille määrätään standardi joka toisen viikonlopun tapaamisoikeus.
"En usko, että tällaisten aktiivi-isien joukossa suuremmin ongelmia onkaan." Ongelmia on ja niissä äiti saattaa tietoisesti provosoida ja syyttää lasten isää lastensa hylkäämisistä, vaikka olisi itse aktiivinen osapuoli tapaamisten toteuttamatta jäämisiin, väheksymässä isän merkitystä.
Otit eroon kantaa vain suppeasti mukaavuden haluisten miesten kohdalla. Entä nämä aktiivi- isät, jotka osallistuvat perheen arkeen äidin kanssa tasavertaisena perheen jäseninä ja on sitoutuneita lapsiinsa, joka pysyy huonossa liitossa vain lasten takia, koska pelkona on, että hän menettää arjen jakamisen lastensa kanssa, jos hän ottaa puolisostaan eron. Koska tilannehan on nykyjärjestelmän mukaan, isä on erotilanteessa heikoilla, sillä lapset jäävät yleensä äidille, kun suomessa äiti voittaa aina.
"En usko, että kukaan normaali mies riistäisi normaalilta äidiltä lapset väkivalloin vedoten tasa-arvoon." Tätä en usko minäkään, mutta valitettavasti en usko, että kaikki äidit ja isät tahtovat lapsilleen parasta, on varsin yleistä, että lapsia käytetään kiusaamisen välineenä.
enemmän. Oletko siis yksityisenä kansalaisena sitä yksin tekemässä vai miten?..Ja uskotko että sillä on (parantavaa)vaikutusta? Vai jääkö se tärkeämpien ja mediseksikkäiden syrjimis-ja tasa-arvouutisten alle (Lapin kansan toimittajajuttu, Karpelan kumppanit,..)
http://www.toivanen.info/ ???
Olen onnellinen, että lasteni isä on raksaduunari ja ymmärtänyt isänäolon arvon myös etäisänä, eikä käyttänyt juristin epäeettistä ammattitaitoa saadakseen lapset lähihuoltoonsa.
Olen nainen ja mies edustaa minulle turvallista ja kunnioitettavaa vahvuutta, enkä koskaan voisi arvostaa heikkoa miestä, joka vie lapset naiselta ilman syytä.
Kaikillahan meillä on syymme, eihän tällainen palsta muuten toimisi.
Reaktio herättää vastareaktion ja niistä hedelmistä täällä nautitaan.
Olen mies ja nainen edustaa minulle paljon enemmän kuin tähän jaksaa kirjoittaa.
Mielestäni naista tai miestä ei pitäisi jättää arvostamatta ilman syytä. Itse tiedän vain omat motiivini. Mikäli, S.Toivonen, väität tietäväsi jonkun toisen motiivit, ilman että hän on ne sinulle kertonut, valehtelet.
Onko joku mies kertonut sinulle syyt, miksi hän taistelee lapsensa lähihuoltajuudesta?
Olen tällä hetkellä sekä lähi- että etäisä.
Vanhempi lapsistani sai selkkauksen seurauksena ainoaksi asumisvaihtoehdoksi koulukodin. Minä esitin toiseksi vaihtoehdoksi meidän (uusio)perheen kotia.
Sekä äiti että lapsi valitsi jälkimmäisen.
Hetken aikaa meni kivasti, muttei enää.
Seurauksena yhden henkilön poistumisesta, äidin talouden toimeentulo heikkeni merkittävästi.
Niinpä nyt olemmekin tilanteessa että äiti haluaa lapsen takaisin.
Lapsi (15v) ei halua enkä minä aio häntä sinne pakottaa. Pitäisikö minun?
Samalla toinen huollettavani on estynyt tulemaan luokseni viettämään sovittua "isä"viikonloppua.
Puhelimessa jutellessani lapsen kanssa hän yritti kovasti keksiä syitä miksi hän ei juuri nyt halua tulla, mutta keskustelun edetessä sain selville että hän ei voi tulla kun äidillä on niin paha olla. Äiti sanoi ettei hän halua jäädä yksin. Miesystävä on asunut siellä jo monta vuotta joten yksin ei äidin tarvitse olla.
En minä ole ennenkään pakottanut lapsia luokseni jos heillä on ollut syy olla tulematta.
Mielestäni 12v lapsen ei pitäisi joutua tilanteeseen jossa äiti odottaa lapsen olevan tukena äidilleen tämän potiessa moraalista/taloudellista pahaa oloa omien tekojensa tai tekemättä jättämistensä seurauksena.
Menee mielenkiintoiseksi...
-Real-
"Koska tilannehan on nykyjärjestelmän mukaan, isä on erotilanteessa heikoilla, sillä lapset jäävät yleensä äidille, kun suomessa äiti voittaa aina"
Miksi isä haluaa erossa lapset itselleen, eikä anna lasten jäädä äidilleen, jos äiti on yhtä hyvä huoltajana kuin isäkin eikä äiti estele tai yritä vaikuttaa lasten ja isän suhteeseen ja tapaamisiin kielteisesti? Mistä on kotoisin ajatus, että silloinkin isä olisi tasa-arvoinen äidin kanssa?
Isällä ja lapsella on oikeus tavata toisiaan vapaasti eikä mikään tapaamisoikeutta voi poissulkea. Mutta miksi tapaamisen on tapahduttava isän ehdoilla ja hänen kodissaan joko lähi- tai vuoroviikkohuoltajana? Eikö ole enää muunlaisia tapaamisia, onko tapaaminen muuttunut yöpymiseksi ja asumiseksi? Arjessaeläminen lapsen kanssa on paskapuhetta, koska lapsen ja vanhempien harrastukset ja työelämän vaatimukset vievät arjesta 100%
On utopiaa, että vanhemmat toimisivat lapsen parasta ajatellen, jos oikeus on määrännyt lähihuoltajuuden toiselle vanhemmista. On asioita, jotka on vanhempien itse pakotettava selvittämään ilman viranomaisia.
Minusta ainoa oikea tapa on laittaa riitaisa pari samaan koppiin makuupussin kera ilman yhteydenpitovälineitä ulkomaailmaan, kunnes he ovat saaneet päätettyä lasten huollosta keskenään ja se, joka poistuu sopimatta on ns. 'hävinnyt'. On täysin turhaa kuormittaa lapsellisten ja omaehtoisten aikuisten takia jo ennestään täystyöllistettyä oikeuslaitosta.
Jos pariskunta on vuosikausia juonut saman pöydän vieressä aamukahvinsa, piereskellyt duettona sohvalla ja jossain vaiheessa olleet jopa intiimissä kanssakäymisessä, ei voi olla liikaa vaadittu, että he kasvavat aikuisiksi viimeistään lasten huollosta päätettäessä -vaikka lukkojen takana, kunnes asia on selvä.
Ei taida onnistua, koska se rikkoo varmasti jotain 'yksilön oikeus siihen ja tähän' -pykälää.
Suomen laki antaa mahdollisuuden haluavalle kiusata toista vanhempaa ja ne lait on luotu lapsen parasta ajatellen. Laki, jossa isä on tasavertainen äidin kanssa lähihuoltajaksi lisää huoltajuusriitoja, lisää oikeuslaitoksen kuormittumista ja lisää lasten pahaa oloa entisestään. Silloin jokainen, joka ei saa haluamaansa hakee oikeutta lakituvasta.
Onnea vaan kaikille tuleville huoltajuusriiteleville. Voin kokemuksesta kertoa, että siitä prosessista ei vanhemmat ja lapset koskaan palaa entiselleen ja se jättää ikuisen trauman ja välirikon.
Sekö, että mies naisistuu liiallisesta estrogeenista, jota saa mm. ravinnon kautta?
Mikä ihme oletuksesi taas on, että miksei isä voi jättää lapsia äidille? Miksei äiti voi jättää lapsia isälle?
"onko tapaaminen muuttunut yöpymiseksi ja asumiseksi?"
Eikö asuminen ole aina parempi kuin ikuiset vierailut? Minun mielestäni ainakin lapsen on varsinkin pienenä parempi olla kotona kuin kylässä.
On valitettavaa, jos sinulta ei liikene lapselle aikaa, vaan kaikki aika menee työhön ja harrastuksiin.
Minun viikostani ei mene työelämään kuin neljäsosa, lopun haluan olla jälkikasvun kanssa. Kyllä, se on mielestäni elämää.
Siinä olemme samaa mieltä, että parempi on päättää järjestelyistä ilman viranomaisia.
Ihme päänaukoja. Ei muuta.
Vain sydämetön mies vie väkivalloin synnyttäneeltä lapsensa hyvin hoitavalta äidiltä tämän pienokaisen. Kun keksit jonkun pitävän teorian, jolla kumoat mielipiteeni, voin vastata sinulle, mutta pidän sitä epätodennäköisenä.
Mies ja nainen eivät koskaan tule olemaan tasavertaisia synnyttäjinä, joten emme voi vertailla kokemuksia pilkkaamastanne ja vähättelemästänne äitiydestä. Sinun on vain annettava periksi tai oltava seuraavassa elämässäsi nainen, joka päättää kehostaan ja raskauksistaan.
Ihan turha ittuilla minun lapsille liikenevästä ajasta tai onko sinulla aikaa vaikka 24 tuntia vrk:ssa omillesi, koska se ei muuta tosiasioita. Kysymys on pikkuisen isommista porukoista kuin sinusta.
Ikuiset vierailut ovat parempi vaihtoehto kuin vuosien jäätävä huoltajuusriita joka jättää lapseen pahat jäljet. Ole isä arjessa, tapaa lastasi harrastusten merkeissä, viettäkää hyvää laatuaikaa yhdessä, mutta älä hajota pakkaa vaatimalla lasta itsellesi, koska lopulta äiti on kuitenkin äiti ja lapsen suhde äitiin on aina etusijalla, koita niellä se. Taidat olla vielä kovin nuori ja ehdoton, kun et ymmärrä, että aika on rajallista ja sinä hukkaat parhaimmat vuodet.
Ilman sinua lasta ei olisi, mutta jonkinlaista kunnioitusta ja arvostusta voisit naiselle ja lastesi äidillekin osoittaa. Todennäköisesti metsä vastaisi niin kuin sille huudetaan.
Lähi-isyyden oikeusteitse vaatiminen on useassa tapauksessa viimeinen vallankäytön väline saada nainen giljotiiniin. Hyvä, vahva, empaattinen, lastaan rakastava mies tukisi lapsensa äitiä, eikä tuhoaisi häntä vaatimuksillaan.
8 tuntia töitä päivässä matkat asiointeineen ja sen jälkeen harrastukset...mitä jää? Sinä jauhat skeidaa ajankuluksesi, koska minä elän arkea lasteni kanssa ja perheen ajankäyttö on minulle varsin selvää. Mikään ei estä sinua osallistumasta lapsesi harrastuksiin, siellä on tärkeimmät kodin ulkopuoliset aikuiset ja kaverit ja olet hyvin sisäpiirissä. Mutta ei, sinä haluat lapsen itsellesi ja olla määräävässä asemassa, vaikka olet sukupuolesi suomin oikeuksin jo vahvempi lajikumppani.
En ymmärrä teidän lähi-isyydenhinkujien logiikkaa. Miksi? Kun te saatte kuitenkin lapsenne kaiken kunnioituksen ja rakkauden olemalla mukana arjessa, vaikka eri osoitteessa. Hiukan yli kymmenen vuotias lapsi osaa jo kulkea omatoimisesti vanhempansa luokse silloin kun haluaa ja tänä kännyköiden aikana yhteydenpito on halpaa ja helppoa joka hetki. En ymmärrä, Miksi mies haluaa tuhota lapsensa äidin. Ollaakseen varmasti ykkönen lapsensa elämässä?
Todennäköisin syy on ehkä kuitenkin raha ja elatusmaksu.
41 ja 163
En mitenkään halveksi äitejä tai synnyttämistä. MUTTA kaikkein tärkeintä lopultakin on LAPSI.
Jos tietäisit minun ja lapsen suhteen vs. lapsen äidin ja lapsen suhteen lakkaisit latomasta tuota jatkuvaa skeidaa äitiydestä.
Koska mies ja nainen eivät mielestäsi koskaa tule olemaan tasavertaisia, samalla voidaan perustella myös kaikki muu epätasa-arvo maailmassa.
Itse en hyväksy epätasa-arvoa, mutta kuten yleensäkin tällä palstalla: tasa-arvon äänekkäimmät vastustajat ovat naisia.
P.S. vapaapäivinä minulta, usko tai älä, riittää aikaa n. 24 tuntia lapselleni. En vittuile vaan säälin lapsiasi jos sinulle jää pyöreä nolla kuten aikaisemmassa viestissäsi mainitsit.
Ja muuten, ei meillä ole mitään jäätävää huoltajuuskiistaa ollut. Ja siitäkin erimielisyydestä mikä on ollut, olemme jättäneet lapsen täysin ulkopuolelle.
ajatukseni joita en ole koskaan osannut tänne kirjoittaa....
Olen avustanut useammassa sadassa huoltajuusriidassa ympäri Suomea niin äitejä kuin isiä-- kun liian usein törmää näihin samoihin eriskummallisiin syihin -- joilla LASTEN etua ja huoltajuutta ajetaan, niin on tullut tarve = syy tehdä asioille jotain. Tämä vanhempien MINÄ-ajattelu--kuka saa lapset viekö isä/äiti MINULTA lapset kuka voittaa ja kuka häviää...jne jne niin KYLLÄ SE ON SYY miksi olen ollut yhteydessä eri ministeriöhin, kansanedustajiin jne sekä laatinut esityksen jolla näitä asioita on oikeasti mahdollisuus muuttaa.
Tuota pelkkään ammattiin perustuvaa isä-äiti ehdotonta paremmuutta vanhempana en kylläkään ole näiden useamman sada huoltajuusasian käsittelyssä vielä huomannut -- lasten huollon tai edun kannalta vanhempien ammatti ratkaiskoon.... en ymmärrä...?
Useat täälllä kirjoittavat ovat yhden (1) huoltajuusasian asiantuntijoita joten yleistäminen tällä kokemuksella saattaa olla vaikeaa ???
kun tämä on keskustelupalsta niin on mielenkiintoista lukea erilaisia näkemyksiä -- nehän vaan rikastuttavat kokemuksia !!!
Jossain vaiheessa täällä alettiin äimistellä miksi/miten isät veisivät lähivanhemmuuden/huoltajuuden lapsensa moitteetta hoitavilta (tehtävään synnynnäisesti sopivammilta)äideiltä.
Aloitushan kuului:
"Näyttää siltä, että lastensuojelun ja mielenterveystoimien "perhetyön" tarkoituksena on yksinomaan äidin tukeminen. Asiassa ollaan etenemässä jopa niin pitkälle, että vaikeasti ongelmaisia äitejä tuetaan lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Näin ei voi olla."
Eli keskustelua haluttiin herättää koskien tapauksia, joissa äidit EIVÄT ole hoitaneet heille uskottua tehtävää huolehtia lasten hyvinvoinnista.
"Isät on jätetty syrjään ja heitä kohdellaan lähtökohtaisesti äitiä heikompana tai kykenemättömämpänä vanhempana. Äitiys on vahva myytti, johon ei haluta edes lapsen edun sitä vaatiessa kajota."
Tätä väittämää täällä on tuettu moneen kertaan korostamalla äitiyden ylivertaisuutta isyyteen nähden. Nyt on kuitenkin kyse erittäin ikävistä perhetilanteista, joissa lapsen huolto ei joko mielenterveys- tai päihdeongelman vuoksi lähivanhemmalta (tässä äidiltä) suju. Aloittaja peräänkuulutti isien oikeuksia NÄISSÄ tapauksissa.
"Toinen myytti on se, että äidin etu olisi myös lapsen etu. Mielestämme hyvinvoiva äiti tukee lapsen kehitystä, mutta äidin hyvinvointia ei saisi luoda lapsen edun kustannuksella."
Elikkäs jos toisaalla olisi mahdollista antaa lasten asua isänsä luona tasapainoisessa ja turvallisessa kodissa, miksei näin toimittaisi?
Omalla kohdallamme saimme huomata, että äidille annetaan ainakin 1,5 vuotta aikaa "saada asiansa kuntoon" ennenkuin lasten huolto lopulta uskotaan isälle... Vielä tässäkin vaiheessa sosiaalityöntekijä ehdotti isälle vaihtoehtona lastenkotia?! Mainittakoon, että isä on päihdeongelmaton, vakityössä, omistaa tarpeeksi tilavan asunnon (siellä vaatteet, lelut, pelit yms entuudestaan), asuu lähellä lasten vanhaa kotia, ja on viettänyt lastensa kanssa aikaa min. 12pv/kk. Isä ei myöskään ollut syyllistynyt väkivaltaisuuteen, toisin kuin äiti.
Useista poliisin sosiaalityöntekijän lastensuojeluilmoituksista ja isän avunpyynnöistä huolimatta äidin suojelu nähtiin tärkeämmäksi kuin lasten. Ymmärtäisin ehkä, jos vaihtoehtona olisi ollut mainittu lastenkoti. Mutta kun huoltajaksi mainiosti soveluva isäkin oli olemassa ja osoitti halukkuutensa tehtävään!
"Äitiä tulisi vastuuttaa hoitamaan itsensä kuntoon. Äitiä on tuettava, mutta lasta on suojeltava."
Tuossapa se on sanottu. Eikö tämän pitäisi olla kaikkien mielipide?
Lapsi ansaitsee ja tarvitsee molempia vanhempiaan ensimmäisen elinvuotensa jälkeen yhtä paljon. Tummanpuhuvaa tasa-arvoa on, että naisten alkoholismi ja agressiivisuus eivät 2000-luvulla enää aina pysy piilossa kodin seinien sisäpuolella. Yhteiskunnan harteille jää äitien ryhdistäminen, mutta uskottaisiinko lapset isilleen (jos heillä on siihen edellytys)?