elät vain yhden kerran,olet todella viisas,elät vain yhden kerran =))))Mutta mitä se tarkoittaa???Huomasin alemmasta issun vastauksesta nostalgiaa...kysymys kuuluu,kaipaatko entistä?Kun vanhenet,kaipaatko nuoruutta?Mitä muuta kaipaat?
Itse kaipaan lapsuuteni aikoja...vapautta.Joskus kaipaan nuoruutta vaikka vanheneminen olisi kuinka sitä kokemusta,nuoruutta olla ja tehdä =)Onko vanheneminen viisautta????Jossain määrin,mutta vain elämän viisautta ja sitähän voi olla montaa lajia =)tämän päivän vietin lähinnä 18-19 v poikien kanssa...ja vaikken ole vanha,on elämänkatsomuksemme aivan eri juttu :)))
Itse kaipaan lapsuuteni aikoja...vapautta.Joskus kaipaan nuoruutta vaikka vanheneminen olisi kuinka sitä kokemusta,nuoruutta olla ja tehdä =)Onko vanheneminen viisautta????Jossain määrin,mutta vain elämän viisautta ja sitähän voi olla montaa lajia =)tämän päivän vietin lähinnä 18-19 v poikien kanssa...ja vaikken ole vanha,on elämänkatsomuksemme aivan eri juttu :)))
Vastaukset 27
Vanhimmat
lapsuutta ja aikaa, kun omat lapset oli pieniä. Nuoruutta en ikävöi, se ei ollut kummoinen. Musiikki tuo mieleen ihania tuokiokuvia ja kovaa ikävää menneisyyteen.
Minulla ei ole taitoa elää kulloisessakin hetkessä ja siksi moni asia kaduttaakin.
Enpä tästä viisaudesta tiedä, kun en osaa tarttua tähänkään hetkeen. Aina vaan menneisyys ja huominen mielessä.
minä olen varmasti osannut sinunkin puolestasi, joskus uupumukseen asti :)
pistipä miettimään, tuo "elät vain kerran" on erittäin hyvä oivallus, minä jouduin sitä miettimään pikkuveljeni kuoltua 10 vuotta sitten auto-onnettomuudessa, silloin oli pakko puntaroida elämää koko laajudessaan.
Minä kaipaan nuoruuttani tai oikeammin sitä kun olin nuori aikuinen, elämäni oli rikasta ja vaihtelevaa, elin melkoisella vimmalla niin rakkauden suhteen kuin muutenkin, matkustelin paljon Ranskassa ja Espanjassa.
Asuin Tampereen keskustassa kävin paljon elokuvissa ja 3 vuotta lähes jokaisen Tampereen Työväen Teatterin näytöksen katsomassa, muutoinkin teatterissa, lyhytelokuvajuhlilla ja konserteissa, lauantai ja sunnuntai aamuisin kahviloissa ystäväni kanssa.
Vieläkin joskus elän sillä samalla vimmalla, ainakin rakastumisieni suhteen, mutta harvemmin ja tälläkin hetkellä odotan vain että vimma vähän laantuisi.
Tuttavani anopin 90 vuotis päivillä tämä reipas ja ketterä rouva kertoi, että hän näkee usein unta, että hän makaa miehensä kanssa hiekkarannalla.
Miehen kuolemasta on jo vuosia, mutta siltikin....
pitäisi laantua? =)))
Mistäs sitä uneksisi jos ei omasta miehestään =)))
se on vain niin uuvuttavaa, kuten Anneli Saariston laulussa sanotaan "rakkaus on myös tuskaa repivää se aivot tylsistää".
Rakastuminen on myös olotila jota en soisi pahimmalle vihamiehellenikään.
Oikeasti, minulla on vain yksi tapa elää, ja se vimmaisuus kuuluu siihen, ja silloin kun on tasaisempaa kaipaan sitä vimmaa :)
Toiset meistä elää enemmän tunteella,toiset järjellä.Harva se päivä ihmettelen etten ole 15 ja kaikki edessä ;)
mielenkiintoista elää uudelleen ja tehdä kaikki samat virheet kuin ensimmäiselläkin kerralla.
Näinä "vimmaisina" aikoina pohdin kaikkea maan ja taivaan väliltä ja kun työssäni olen tekemisissä 17-20 vuotiaiden nuorten kanssa, mietin miksi jokainen sukupolvi tekee samat virheet ja kuviot kuin edelliset sukupolvet kaikista neuvoista ja varoituksista huolimatta.
Työni vaatii loogisuutta ja matemaattisuutta, ja osaan sen hyvin, joten siinä elän hyvinkin järjellä, mutta, se toinen puoli on ihan jotain muuta.
Kaipaanko entistä?:Ainoastaan siltä osin jos saisin lapseni takaisin.Vanhenen,enkä kaipaa nuoruutta.Nyt nautin elämästä pojantyttären kanssa!Ja joo.Vanheminen ei ole viisautta,vaan kyky asennoitua ikääntymiseen!
niinkään viisautta, niin elämänkokemusta jonka kautta peilata elämää, samoin tietynlaista flekmaattisuutta, laiskuutta ja elastisuutta että kykenee luovimaan pois vähemmän miellyttävistä tilanteista.
hyvää yötä kaikille kanssakirjoittajille.
Huomenna täytyy mennä kuudelta latistamaan tätä vimmaa :)
aikaa kun kaikki oli vielä edessä,,,arvaamattomana.
Kuitenkaan en tekisi mitään toisin. Joskus vain haikailee mennyttä nuoruutta.
tunteen paloa ja hekumaa mikä nuorena oli. Samanlaista ei enään saa vaikka päällään seisoisi. Valitettavasti, ikävä kyllä.
kaipaa ja haikailee ehkä jopa olemattomia?olen hyvin tyytyväinen nykyiseen elämääni,mutta silti tuntuu että nuoruus (lapsi/teini)loppui LIIAN nopsaan =)))
ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä että en kaipaa menneisiin aikoihin, nuoruus oli ja meni. Oli niin paljon töitä ja opiskeluja ym että en sitä aikaa mitenkään kaiholla muistele.
Vähän siitä eteenpäin kun ajattelen niin silloin oli raskas aika kun pitkään elämä pyöri Tayssin lastenosaston ympärillä, en siis kaipaa sitäkään aikaa.
Nyt on aika mukavaa mun mielestäni, perikunta on aikuistunut (vaikka ei kyllä aina siltä vaikuta, pojat on poikia ikuisesti), ei siis enää lastenhoitoa, ei läksyjä, ei rikkinäisiä mopoja pihan täydeltä, pyykkivuoret vähentyneet oudosti, isäntä on jarruttanut työtahtiaan, minä voin nykyään valita täydellisesti omat työni ja teen vain ne jotka oikeasti haluan.
Edes raksatyömaa ei saa hermoilemaan, meillä kun ei ole mitään kiirettä sen kanssa vaan tehdään kun ehditään ja jos ei innosta niin silloin ei tehdä.
"keskivaikea",toisaalta haluaisin olla 10 tai 15...toisaalta en tosiaankaan ja esimerkiksi kaikkia "vauva-aikojen juttuja"en todellakaan haluaisi koittaa uudelleen =)
muuta en sitten tajunnutkaan.
Eihän sitä kaikkea voi ymmärtää :)
...yhden elämän kerrallaan.
Kuinkahan monta kertaa pitäisikään elää, JOS voisi elää useamman kerran ja joka elämästään oppisi jotain enemmän, "viisastuisi", elämä kerrallallaan enemmän...
"Vanhetessa viisastuu"... Mun kohdalla yhtenä osana se on ainakin sitä, että maltti ajatella ratkaisujensa ja tekojensa seurauksia sekä itseään että toisia kohtaan lisääntyy.
Muusta ei olekaan niin varmaa havaintoa... :-)
Jossain vaiheessa, kauan sitten, kaipasin nuoruutta, sitä aikaa kun aloitin itsenäisen elämän. Mielessä pyöri monetkin asiat, jotka olisin voinut tehdä toisin.
Mutta... Tässä (yhdessä) elämässä ratkaisut ovat nuoruudenkin ajalla tehdyt eikä niitä muuttaa voi.
Nostalgisesti kaipaan huolettomia lapsuuteni aurinkoisia kesiä pihaleikkeineen ja joessa polskutteluineen...
juuri mitään,en niitä pahimpiakaan mokia =)vanhetessa pinna kasvaa,tulee tavallaan suvaitsevaisemmaksi???kestää kuitenkin paremmin ylä ja ala-mäet =))
vanhetessa sitten lisääntyy.
Alkaa ajattelemaan enemmän niitä syitä, miksi itse taikka joku muu tekee sen mitä tekee.
Jotkut ihmiset vaan on niin rakastuneet itseensä, ja tekevät mielestänsä kaiken oikein. Itse kyllä korjaisin montakin pientä asiaa elämäni varrelta jos siihen olisi mahdollisuus.
kun kelaa taaksepäin elämäänsä huomaa että ilman tota tapahtumaa ei olisi tätäkään olemassa. Joten selkokielellä ei niin paljoa pahaa,,ettei jotakin hyvääkin;)
itseäni, ehdottomasti, ja kukapa muukaan minua rakastaisi jos en minäkään rakastaisi.
Olen kaikinpuolin hyvä ihminen, mitään suuria virheitä en ole elämäni aikana tehnyt, joitakin erehdyksiä kyllä, mutta sehän on inhimillistä ja jokaisesta niistä voi ottaa oppia, ja edelleenkin olen oikeastaan helkkarin hieno ihminen.
Jos itse ei rakasta itseään,niin eipä rakasta kyllä yleensä kukaan muukaan,itsensä kanssa pitää olla sinut =)
muuttaisi mitään koska mitään todella kamalaa en ole koskaan tehnyt...