sain tietää että olen raskaana. jollain tavalla haluaisin pitää lapsen mutta isän kanssa on ollut koko ajan aika on/off 4 vuotta. vauvakuume on ollut jo vuoden verran. mieheni haluaisi lapsen. pelottaa vaa niin helvetisti että jään lapsen kanssa yksin ja en osaa hoitaa. puhumattakaan etten voi enää bilettää tai matkustella. haluan lapsen mutten haluaisi luopua nykyisestä elämästäni. onko muilla ollut samoja aatteita mihin päädyitte? raskauden alku ei ole ollut ongelmaton. verta vuotaa koko ajan ilman kipuja joka eio vissiin ole vaarallista??
pelottaa
eka kerta
5527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lapsi ihan ns. tekemällä tehty, eli kyseessä ei ole vahinkoraskaus? Ikää sinulla on miten paljon?
"pelottaa vaa niin helvetisti että jään lapsen kanssa yksin ja en osaa hoitaa. puhumattakaan etten voi enää bilettää tai matkustella. haluan lapsen mutten haluaisi luopua nykyisestä elämästäni" Se on vähän niin kaikissa asioissa, että kakkua ei oikein voi samaan aikaan syödä ja säästää.....
...vastuussa,koska tiedät miten lapsi saa alkunsa. Nykyajan nuoret kummasti vain ajattelevat "biletystä" ja oikea elämä tuntuu arkiselta,mitä se useimmiten onkin. Mutta elämä jakautuu erilaisiin osiin ja biletyskauden jälkeen yleensä tulee perheen perustaminen,sitten lasten hoito.Sitten lapset lähtevät kotoa ja ollaan jälleen kaksin ja saa bilettää taas jos se aikoinaan jäi kesken. Ellei halua lapsia,tulee se aika,että onkin yksin eikä kukaan käy katsomassa eikä kysele,miten jaksat.Tosin onhan sellaisiakin vanhuksia,joiden lapset ovat heidät unohtaneet vanhainkotiin,mutta nyt menikin jo asian viereen....
23- vuotias. tottakai lisäksi vielä pelottaa kun olen opiskelija että kuinka kauaksi aikaa joudun jättämään opinnot? kauan te olette "joutuneet" jäämään kotiin?
vai vahinko, ehkäisy pettänyt?!
sinulle tarkoitettu..pärjäät kyllä .oli vahinko tai ei,sulla on mies,isä lapselle. minä sain ekan lapseni ollessani 18v,ja vannon että oletin kaiken "elämän" jäävän kauas taakse.päinvastoin..lapsi piti huolen siitä etten lentänyt bilettämässä, ja pikkuhiljaa sitten kaikki tuttavatkin vaihtuivat perheellisiin,mikä oli tosi hyvä juttu. nyt poika on jo iso ja minulla todellakin elämä eessä. olen saanut nyt elää ihan tarpeeksi täs välillä ja nyt ootan toista lasta.. kyllä sinä pärjäät,minäkin pärjäsin aikanaan,ja olin yh..ja lisäksi ei ollut ketään sukulaisia täälläpäin.olin aina yksin.nykysin on kännykät ja netit.sillon ei ollu mitään.ei ees autoa mil olisin minnee päässykkään.. mutta elossa,ja vahvasti ;) onnea sulle