Länsimaat ovat saaneet hemmotella itseään jo yli 50 vuoden ajan sellaisella yltäkylläisyydellä, että pakistanilaistakin hermostuttaa.
Länsimaalainen vahvasti kapitalismiin nojaava kuluttaja vaihtaa autoa kolmen vuoden välein, koska uudella autolla on mukava ajaa. Uusi Siporex talo on pakko saada ja vaimolle isommat tissit. Leijonat ja Lorukset ovat vaihtuneet Breitlingiin ja Rolexiin. Televisiossa pitää olla tuumia vähintään 40 ja kaikilla pitää olla oma mökki, vene tai loma-asunto aurinkorannalla.
Jopa ruokailusta on tehty länsimaissa aivan jotain muuta kuin sitä, mitä ruokailun oikeasti pitäisi olla. Normaalin nälän pitämisen sijaan ruokailu on elämys ja mitä kalliimpi ateria, sitä suurempi elämys. Jopa lapsille opetetaan että menemällä hampurilaisravintolaan, saat kivan lelun. Millaisen viestin se antaa lapselle? "Kiitos että söit roskaruokaa, tässä kiitoksena lelu, jolla et tee enää huomenna mitään".
Tämän sirkuksen pyörittämiseen tarvitaan "ravintoketju", jonka alin kerros löytyy maista, jotka eivät ole vielä länsimaalaista yltäkylläisyyttä saavuttanut. Kiina tunkee markkinaan toinen toistaan turhempaa vimpainta, jotta länsimaalaisen olisi hyvä olla. Koska kiina on kaukana, pitää olla rahtiliike, joka tavaran tuo perille. Pitää olla R&D-osasto, joka keksii, mitä länsimaalainen kuluttaja tarvitsee. Markkinointiosasto luo tuotteelle tarpeen ja myyntiosasto myy. Kaikki vetää välistä ja vähiten rahaa saa se kiinalainen, joka tuotteen valmistaa.
Miettikää mitä tapahtuisi, jos autiolle saarelle heitettäisiin viisi ihmistä:
1. Markkinointiassistentti
2. Prosessijohtaja
3. Kehityspäällikkö
4. Analyytikko
5. Kirvesmies
Esimerkki ei ole tuulesta temmattu, sillä länsimainen koulutusjärjestelmä toimii näin. Koulutamme ihmisiä päälliköiksi, johtajiksi ja assistenteiksi. Käden taitoihin emme kouluta kuin yhden ihmisen viidestä. Ei tarvitse kouluttaa, koska kaikki tehdään Kiinassa.
Miten tuo joukko pärjää saarella? Numerot 1-4 päivittelee ja ihmettelee miten tässä näin kävi ja pitävät palaveria siitä, miten saarelta pääsisi pois. Sillä aikaa kirvesmies on rakentanut suojan ja tehnyt tulet.
Kun länsimaisen yhteiskunnan rakenteet romahtaa, vain niillä ihmisillä on käyttöä, joilla on ammattitaitoa. Sellaisella ammattitaidolla, jolla on pyöritetty kapitalismia emme tee mitään.
Edessä voi olla aika, jolloin Markkinointiassistentilla ei ole markkinoita prosessijohtajalla ei ole prosessia, kehityspäälliköllä ei ole kehitettävää ja analyytikon mielipiteet ei jaksa ketään kiinnostaa.
Entä mitä tekee kirvesmies tai vastaava ammattilainen? Aina on kuitenkin vuotavia kattoja, rikkinäisiä autoja ja tukossa olevia WC-pönttöjä.
Tämän kehityksen alkusoitto on annettu nyt syksyllä... Teistä analyytikoista, prosessijohtajista, kehityspäälliköistä ja trendikkäistä markkinointiassistenteista on hyvää vauhtia tulossa ns. turha luokka, jolla emme oikeasti tee yhtään mitään!
Tämän kuplan puhkeaminen on asuntokuplaa huomattavasti suurempi kupla.
Länsimaalainen vahvasti kapitalismiin nojaava kuluttaja vaihtaa autoa kolmen vuoden välein, koska uudella autolla on mukava ajaa. Uusi Siporex talo on pakko saada ja vaimolle isommat tissit. Leijonat ja Lorukset ovat vaihtuneet Breitlingiin ja Rolexiin. Televisiossa pitää olla tuumia vähintään 40 ja kaikilla pitää olla oma mökki, vene tai loma-asunto aurinkorannalla.
Jopa ruokailusta on tehty länsimaissa aivan jotain muuta kuin sitä, mitä ruokailun oikeasti pitäisi olla. Normaalin nälän pitämisen sijaan ruokailu on elämys ja mitä kalliimpi ateria, sitä suurempi elämys. Jopa lapsille opetetaan että menemällä hampurilaisravintolaan, saat kivan lelun. Millaisen viestin se antaa lapselle? "Kiitos että söit roskaruokaa, tässä kiitoksena lelu, jolla et tee enää huomenna mitään".
Tämän sirkuksen pyörittämiseen tarvitaan "ravintoketju", jonka alin kerros löytyy maista, jotka eivät ole vielä länsimaalaista yltäkylläisyyttä saavuttanut. Kiina tunkee markkinaan toinen toistaan turhempaa vimpainta, jotta länsimaalaisen olisi hyvä olla. Koska kiina on kaukana, pitää olla rahtiliike, joka tavaran tuo perille. Pitää olla R&D-osasto, joka keksii, mitä länsimaalainen kuluttaja tarvitsee. Markkinointiosasto luo tuotteelle tarpeen ja myyntiosasto myy. Kaikki vetää välistä ja vähiten rahaa saa se kiinalainen, joka tuotteen valmistaa.
Miettikää mitä tapahtuisi, jos autiolle saarelle heitettäisiin viisi ihmistä:
1. Markkinointiassistentti
2. Prosessijohtaja
3. Kehityspäällikkö
4. Analyytikko
5. Kirvesmies
Esimerkki ei ole tuulesta temmattu, sillä länsimainen koulutusjärjestelmä toimii näin. Koulutamme ihmisiä päälliköiksi, johtajiksi ja assistenteiksi. Käden taitoihin emme kouluta kuin yhden ihmisen viidestä. Ei tarvitse kouluttaa, koska kaikki tehdään Kiinassa.
Miten tuo joukko pärjää saarella? Numerot 1-4 päivittelee ja ihmettelee miten tässä näin kävi ja pitävät palaveria siitä, miten saarelta pääsisi pois. Sillä aikaa kirvesmies on rakentanut suojan ja tehnyt tulet.
Kun länsimaisen yhteiskunnan rakenteet romahtaa, vain niillä ihmisillä on käyttöä, joilla on ammattitaitoa. Sellaisella ammattitaidolla, jolla on pyöritetty kapitalismia emme tee mitään.
Edessä voi olla aika, jolloin Markkinointiassistentilla ei ole markkinoita prosessijohtajalla ei ole prosessia, kehityspäälliköllä ei ole kehitettävää ja analyytikon mielipiteet ei jaksa ketään kiinnostaa.
Entä mitä tekee kirvesmies tai vastaava ammattilainen? Aina on kuitenkin vuotavia kattoja, rikkinäisiä autoja ja tukossa olevia WC-pönttöjä.
Tämän kehityksen alkusoitto on annettu nyt syksyllä... Teistä analyytikoista, prosessijohtajista, kehityspäälliköistä ja trendikkäistä markkinointiassistenteista on hyvää vauhtia tulossa ns. turha luokka, jolla emme oikeasti tee yhtään mitään!
Tämän kuplan puhkeaminen on asuntokuplaa huomattavasti suurempi kupla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunein kuva on lujahko ruumiillinen työ ja yksinkertainen elämä. Siinä hyvät ja huonot asiat ovat yksinkertaisia.