Vilkaiskaapa tätä ketjua ja kertokaa (etäisät lähinnä) että meneekö tällainen käytös läpi? Suostutko vähentämään lapsesi tapaamisia naisystävän niin vaatiessa? Menisivätkö "sain risteilyliput juuri sille vklopulle kun lapsesi ovat tulossa, voi harmi"-lässytykset oikeasti läpi? Nuo naiset jotka lapsellisilla juonillaan kehuskelivat ovat todella lapsellisia ja itsekkäitä ja mietinkin että kuinkahan yleistä tuo on? Kertokaapa siis miehet, onko uusi naisesi yrittänyt vähentää sinun ja lastesi tapaamisia vai jopa vaatinut niiden lopettamista kokonaan (tapaamisten, ei lasten :D) ?
Jos näin on tapahtunut, mikä oli reaktiosi? Kumpi siis sai kenkää elämästäsi, lapset vai nainen?
Jos näin on tapahtunut, mikä oli reaktiosi? Kumpi siis sai kenkää elämästäsi, lapset vai nainen?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Exäni on joskus pyytänyt vaihtelemaan vuoroja omista tarpeistaan johtuen, mutta yleensä silloin jälkikasvu on ollut luonani enemmän kuin vähemmän. Vaihtamaan en ole suostunut ainoastaan jos oikeasti on jo jotain sovittuna sen mukaan, mikä on alkuperäisen tapaamissopimuksen tavoin järjestetty. Mutta eipä tuossa ongelmia ole ollut.
Lisäkysymys aiheeseen, liittyen standardiin, joka toiseen viikonloppuun liittyen. Miksi tapaamiset ovat vakiintuneet tähän muotoon?
Onko tämä standardi lapsen parhaaksi? Kuka tai mikä tämän standardin on luonut? Jäänee arvoitukseksi. Mitkä ovat perusteet, jotka puoltaisi tätä käytäntöä.
Kaiketi se perustuu siihen, että jompi kumpi koti tulisi olla lapselle se pysyvä koti, mikä taas luo turvallisuuden tunnetta - varsinkin kun puhutaan pienistä lapsista ja erovaiheen suurista tunnekuohuista myös lasten kohdalla.
Pysyvyys luo turvallisuutta. Mutta tosiaan, kun erosta on selvitty, ja jos vanhemmista kumpikin on turvallinen aikuinen lapsen näkökulmasta, eikä pitkä välimatka ole kynnyskysymys - miksikäs ei?
Laajennettuihin tapaamisiin kaiketi kuuluu yksi arki-ilta tai yöpyminen /vko etällä joka toisen viikonlopun lisäksi. Viikonloppu systeemi on todennäköisesti tehty joka toista viikonloppua koskevaksi siitä syystä, että lähivanhempikin saa sitä vähemmän arkista aikaa lastensa kanssa ja voi tehdä jotain ajallisesti pitkäkestoisempaa mukavaakin pelkän arkisen puurtamisen sijaan. Muutenhan viikonloppukivat olisivat pelkästään etän perheessä ja arkinen puurtaminen pelkästään lähin perheessä, joka voisi asettaa vanhemmat aika eriarvoiseen asemaan lapsen silmissä.
Tällaisia asioita ainakin minulle mieleen tuli.
Viikonloppuna milloin lapsi on lähin luona se etä tienaa ylitöillä niitä rahoja jotka hän joutuu maksamaan lähille ja kun lapsi on etällä niin lähi tuhlaa niitä etän tienaamia rahoja. siinähän kässäri tuohon hommaan
onko naisystävä vaatinut etää olemaan tapaamatta lapsiaan. Elareista ap. ei kysynyt mitään.
Minun veljeni uusi vaimo vaati veljeäni katkaisemaan välit poikaansa, koska halusi "aloittaa puhtaalta pöydältä" Siitä vaimosta tuli ex hyvin nopeasti sen vaatimuksen jälkeen ja hyvä niin.
Minä uskon, että tuo joka toinen viikonloppu perustuu siihen käsitykseen, että oletetaan ettei isä oikeasti pysty huolehtimaan lapsista kuin hetken.
Pitäähän tämä monen kohdalla paikkansakin, mutta on totaalinen virhekäsitys yleistää sitä. Nykyäänhän hyvin monet isät ovat todella paljon vauvojen kanssa jo ihan vauvan syntymästä lähtien ja tämä luo kyllä pohjan ihan oikealle huolehtimisellekin.
Pysyvyys luo tosiaan turvallisuutta, mutta erittäinkin laajat tapaamiset voivat olla pysyvyyttä. En ymmärrä miten joka toinen viikonloppu olisi pysyvämpää kuin vaikkapa säännölliset vuoroviikot.
Täällä taas kävi niin että lapsen isän uusi muija käski isää katkaisemaan välit lapseen kokonaan ja näin sitten kävi. Se muija kehtasi vielä itse myöntää näin tehneensä.
mulle ihan suoraan asian oikean laidan,kun isä ei voinut ottaa lapsiaan...ja kehtasi vielä rehennellä asialla, että hän on miehelle ykkönen ja tulee olemaan,hoida ite kakaras. Mies soittaa joskus lapsille salaa...
Niitä vissiin aloituksessa haettiin.
Jos ajattelee asiaa omalta kantiltaan, että millaista olisi vaihtaa tuttua työympäristöä vuoroviikoin kahden täysin eri tavoin toimivan kokonaisuuden kesken - vaikkapa kaupan kassalta kirjanpitotoimistoon tai jopa metsurin hommiin, voi miettiä paljonko se kuluttaa energiaa aikuiselta.
Ja sitten miettiä paljonko lapselta kuluu energiaa raahata kamppeitaan kahden kodin välillä joka toinen viikonloppu, ja opetella aina sen kodin mukainen tapa toimia. En vastusta, mutta pysyvyys kotina on sitä mitä meillä aikuisillakin, emme me aikuisetkaan asuisi vuoroviikoin esim. toisen puolison vanhempien/appivanhempien luona, vaan asumme yhdessä paikassa jossa kaikki tärkeimmät tavarat ja tutut rutiinit, ja kävisimme kyllä vaikka yökylässäkin siellä vanhusten luona.
Jos on vuoroviikkosysteemi, se edellyttää exien erittäin hyvää kykyä kommunikoida lastensa asioista ja rajoista keskenään. Kaikilla ei sitä valitettavasti ole.
Siis aivan p..ka systeemi. Ei voi palvella lapsen etua.
"Muutenhan viikonloppukivat olisivat pelkästään etän perheessä ja arkinen puurtaminen pelkästään lähin perheessä, joka voisi asettaa vanhemmat aika eriarvoiseen asemaan lapsen silmissä"
-Mites se toinen viikonloppu sitten lähin luona??!Eikö lähin luona tehdä viikonloppuisin kivaa?
-Mites se arki sitten etän luona? Milloin sitä on?
-Mites se lapsen näkökulma? Kiva tavata toista vanhempaa 4/31-tavalla?
Jos ajattelisitte parisuhdetta jossa nähtäisiin (oikeasti!) vain 4 vrk kuukaudessa niin mitä siitä seuraisi? Ja suhde lapsen ja vanhemman välillä on kai hiukan enemmän kuin aikuisten parisuhde??!! Eli ihan P:stä tuo vanha "standardi".!
Lapsella on koti siellä missä isä tai äiti on. Jos on kaksi kotia niin mitä PAHAA siinä on??
Isompi sopeutuminen ja vaikeammat traumat siitä tulee että toinen vanhempi näkyy lapselle elämässä tosi harvoin.
Noi keksityt vaikeudet ovat omivien lähivanhempien juttuja. Vuorohuoltajuudesta on nykyään jo niin paljon kiistatonta faktaa että voidaan todeta sen olevan erolapselle paras vaihtoehto!
Mutta sen pitää molempien vanhempien tajuta. Siitä olen samaa mieltä!
selviönä, että avioliitto aloitetaan ns puhtaalta pöydältä. Kaikki entinen unohdetaan, myös exän kanssa tehty lapsi.
Avioliitoomme on onnistunut hyvin. Meillä on viisi yhteistä lasta ja yhtä monta lastenlasta. Avioliittomme on kestänyt jo melkein 40 vuotta. Mieheni avioliitto exänsä kanssa kesti vain 1 1/2 vuotta, ja ero tuli vaimon uskottomuuden takia. Mieheni esikoinen ei tietenkään muista bioisäänsä. Isäpuoli adoptoi hänet 4 vuotiaana.
itse asuu. Jos ei asu missään vakituisesti, ei kotia ole ollenkaan.
..asuu kahdessa paikassa. Yksinkertaista.
joilla olisi kaksi vakituista kotia. Pitää olla tosi rikas jos suomesa pytyy omistamaan kaksi kotia. Miten niitä sitten asutaan? Meillä onyksi koti ja riittää meille tosi hyvin, ihan tarpeeksi on maksamista ja siivoamista. Tavallisia duunareita ollaan, joten meillä ei ainakaan ole mahdollista edes olla kahta kotia. Mökki on mutta siitäkin puolet vielä pankin.
Ei mun lapseni varsinaisesti omistakaan kumpaakaan kotia, mutta rikas hän silti on kun ON kaksi kotia.
- Joka toinen vkonloppusysteemissä on lähin luona joka toinen viikonloppu, jolloin juuri on mahdollista tehdä sitä kivaa lähinkin luona.
- Arkea on etän luona kovin vähän. Ehkä arkisemman puolelle saattaa mennä kun on vaikkapa pidempi pätkä kesälomalla etän luona. Tai jos etällä on arki-ilta laajennetun sopimuksen mukaisesti. Erossa ei ole mahdollista osittaa lasta, ainoastaan omaisuus ositetaan. Kenen edun mukaan on tarkoitus toimia?
- Lapsi voi tavata, soittaa, mesettää, testata, kirjoittaa sähköpostia ja kirjeitä etälle, samoin etä takaisin. On täysin mahdollista pysyä lapsen elämässä ajan tasalla, jos lähi ei sitä pyri estämään. Riippuu jälleen siitä, kenen edun mukaan pyritään toimimaan.
En silti edelleenkään pidä huonona ajatusta vuoroviikoistakaan - jos se todella toimii eronneiden kesken ilman lapsen asettamista saman valtataistelun ja riitelyn alle kuin ennen eroa - siitähän erossa myös lapsen tulisi vihdoin päästä rauhaan. Eli riippuu vanhempien kyvystä olla kypsiä aikuisia ja vanhempia lapselleen.
Meillä on laajennettu tapaamisoikeus isällä. Sitä ei kukaan kaupannut, ei ehdottanut vaan se piti itse vaatia. Minullekin yritettiin ehdottaa että pitäisin lapset ja nämä kävisivät isällään joka toinen viikonloppu. mutta halusin (koska jäin asumaan lähelle) Että lapset voivat olla isällään myös arkena. Kaksi lasta, kaksi erilaista käytäntöä, kumpaakin lasta kunnioittava, lapsen etua ajava malli.
Ihan itse suunniteltu ja toteutettu. Aina on tilaa ajatella lapsen parasta. Erossakin.
Luultavasti tapaamiset ovat vakiintuneet, koska vanhemmat eivät tiedä että asia on heidän omansa, ei sosiaalihuollon. Kun riitelemään lähdetään, hävitään aina..
Kokemusta siis ei ole, mutta jos nainen koittaisi rajoittaa, niin lehmä saisi lähteä.
Meillä taas exä, lapsen äiti yrittää estää minua tapaamasta lastaan. Yrittää jopa saada itselleen paperille sovittuja päiviä.
Nykyinen naiseni sen sijaan kannustaa minua tapaamaan lastani. Exä sen sijaan yrittää vedota juuri uuden naisen läsnäoloon ja siihen, ettei lapsi saisi häntä nähdä.
ex vaimo estää... heh... päivän paras. Kyllähän se on yleensä toisinpäin, kun näitä ketjuja lukee. Eräskin kirjoitti että Täysin turhat ipanat.... joten revi siitä... et usko itsekkkään kirjoittamaasi.
Kyllä molempia esiintyy! Vai luuletko että tuhannet huoltoriidat joka vuosi johtuvat vain siitä paskasta äijästä joka ei halua nähdä lastaan ja maksaa elareita!? Herää jo!
Kyllä, tietyllä tapaa ikävä kyllä, näin on. Uusi naiseni pitää lapsestani. Onko se sinusta ihmeellinen asia? Miksei näin voisi olla?
Exäni sen sijaan. Noh. Yrittää kaikin tavoin katkeruus ja mustasukkaisuuspuuskissaan estää minua ja uutta naistani näkemästä lasta. Hänen mukaansa yrittää estää vain uuden naisen ja lapsen kontaktit mutta miksi? Samalla hän käyttää viatonta lasta hyväkseen ja estää isän ja lapsen tapaamiset.
Miksi sitten isät lähtevät käräjäoikeuteen taistelemaan oikeuksista, kun se viimenen asia, joka on johtanut ota tai jätä tilanteeseen, kun isä on tavannut uuden rakkaan puolison ja tapaamiset ovat tässä johtuen lakanneet lähes kokonaan. Näissä asetelma on tavallisesti sellainen, että äiti estää tai vaikeuttaa lasta ja isää tapaamasta toisiaan.
ja useimmiten syynä on että jollain konstilla pitää yrittää luistaa elareistakin.
Jos lapsen isä ei sinua rakastanutkaan, se ei tarkoita, etteikö hän osaisi rakastaa - ja harva kykenee olemaan rakastamatta omaa lastaan.
kanssa puheyhteys katkesi. Lapset oli minulle tärkeimmät, ja tyttöystävä sai lähtä, nyt ovat lapset jälleen iloisia ja exään puheyhteys kondiksessa. Suhde paranai huomattavasti, kun saikatkeran naisen pois häiriköimästä. Nyt tarkkaan katson, kenen kanssa seurustelen, sillä tuo opetti sen, että edes naisiin ei voi luottaa. Heissäkin on pahuutta ja ilkeyttä kaikenlaista.
Tämähän on ihan selvästi Lissun kirjoittama.
jos yrittää kirjoittaa feikkiviestin niin kannattaa vähän pohtia tyyliä. Tämä oli jokseenkin huvittava yritys, Lissuseni!
Esität sitten vielä exääsikin täällä palstalla, kirjoitusvirheet ja samansisältöinen teksti paljastivat sinut. Oletko täälläkin kirjoitellut jo useamman vuoden ajan?
t.yhteishuoltaja uusperheessä
"Nyt tarkkaan katson, kenen kanssa seurustelen, sillä tuo opetti sen, että edes naisiin ei voi luottaa."
Äiti kaipaa siis nykyään naista.
sekoilevat täälläkin?
Onko tosiaan niin, että uusioperhekään ei sitä onnea tuo, kun pitää aikaansa kuluttaa arvaamassa onko joku provo lissu vai lässy.
sattuu olemaan myös yksin-/yhteishuoltaja. Sen sijaan uusperheellisten palstalla käy ihan oikeasti uusperheettömiä yksin-/yhteishuoltajia, ihan vaan häiriköimässä.
Lissu on tosiaan lässyttäjä, siitä olemme samaa mieltä.
Kiitos kysymästä, olen onnellinen uusperheellinen. Se ei kuitenkaan poista sitä asiaa, ettenkö voisi lukea ja kommentoida ja kysyä toisten mielipiteitä joistakin asioista omaan elämäänikin sopivalta vertaisryhmältä.
Teoriasi mukaan jokainen joka kirjoittelee keskustelupalstoilla on siis onneton ihminen - sinut mukaan lukien.
Olen pahoillani puolestasi, että olet onneton. Koita löytää elämästä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi, ja by all means, jos palstakirjoittelu tekee sinut onnettomaksi, jätä se toki pois elämästäsi.
Teoriani mukaan te arvuuttelette kuka on lissu ja anonyymin kirjoittajan arvuuttelu on addiktoitumisen merkki, ja silloin yhtälö ei ole oikein mikäli taustalla on uusperhe ja onnellinen parisuhde. Älä minulle kiukuttele, jos kolahti. En ole arvuutellut, kuka sinä tai lissu olette. Mutta tasaisin ajoin te muutamat jaksatte pohtia jonkun anonyymin kirjoituvirheitä ja pähkäillä onko hän uusperhepalstan lissu vai ei.
Hiukan..........hehheh........naurettavaa.
Minä en ole onneton, hiukan tylsistynyt vain, mutta vapaana sinkkuna voin muutta tilanteen sormia napasauttamalla, kuten nyt aion tehdäkin. Suosittelen samaa sinulle, koska olet palstahäiriköistä pahimpia l. Ilkeä, pahansuopa ja katkera. Varsinainen malliesimerkki uusperheen onnellisesta vanhemmasta.
Jos näkisit intensiteetin jolla Lissu-nimimerkiksi kirjoitteleva ihminen samaa kaavaa toistaen käy uusperhepalstalla, ymmärtäisit paremmin mitä tarkoitan. Ehkä olet samaa mieltä hänen ainaisesta laulustaan: exmies ei ota lapsia luokseen jos siellä on toinen nainen, vaan vierailee hänen luonaan lapsia tapaamassa, ja jos se ei sovi, isä on hylännyt lapsensa. Siinä se pähkinänkuoressa, ja valitettavasti ketjusta riippumatta sama ihminen toistaa samaa. Eli toisinaan on aika mahdotonta käyttää palstaa siihen parempaan tarkoitukseen - vertaistukeen ja asioiden ymmärtämiseen useammalta kantilta.
Voit luulotella että olisin onneton, sitä en ole, ja totta - aika ajoin sadeilmoilla varsinkin tykkään lueskellä ja uppoutua omalla ajallani näihin kirjoituksiinkin. Se ei todellakaan tee minusta onnetonta ihmistä :-D Teoriasi hiukan nyt ontuu. Uusperheydessä on kaikenlaisia vaiheita, ei ole addiktiota aika ajoin käydä tutkailemassa muiden samassa tilanteessa olevien mielipiteitä. Sen sijaan aika pahaa häiriköintiä on vuodesta toiseen aiheesta riippumatta selittää, miten kaikki uusperheet ovat syntyneet siitä kuinka hirveä uusi naikkonen on varastanut lasten jo eronneen isän hänen ex-vaimoltaan.
Kiva jos olet onnellinen, ja tylsyyttähän elämässä välillä kuuluu ollakin. Älä silti luule tietäväsi minun elämääni paremmin kuin itse tiedän. Ok, kommenttini nk. Lissun kirjoitukseen ei ehkä ollut rakentavammasta päästä, mutta aidosti yllätyin, että hän tänne palstalle näyttää iskevän samaa kommentointiaan, mitä toistuvasti uusperhepalstalla tekee. En ollut siihen ennen täällä törmännyt, ja itse asiassa vaihdoin palstaa juuri vähän ennen koska kyllästyin lukemaan hänen aiheuttamaansa älämölöä siellä toisella palstalla. Eli ei se tähän ketjuun kirjoitettu kommentti sinänsä, vaan kaikki ne vastaavat tuolla eri palstalla taustalla.
No, eipä siitä sen enempää. Päikkäriaika kuuluu menneen ohi, joten tämä tästä tuokiosta. Mukavaa sadepäivän jatkoa.
Mieheni tapasi lastaan harvemmin ennen kuin aloimme seurustella. Mies saa tavata lasta kuukausittain, mutta jätti noita tapaamisia väliin, koska lapsi asuu kaukanakaukana ja koska mies koki että lapsi ahdistui tapaamisista. (vaivautunut tunnelma)
Kun astuin kuvioon, nostin miestä korvista ja sanoin pika pikaa lasta tapaamaan, ennen kuin tämä oppii laskemaan, milloin isän tapaamisvuoro on, ja huomaa ettei isä aina tulekkaan vaikka saisi.
Miehen ja lapsen välit ovat lämmenneet huomattavasti sinä aikana kun olen ollut kuvioissa. Tietysti järkeni perustuu täysin omaan äitiyteeni, ymmärrän myös isän tärkeyden lapsen kasvussa.
Nykyisin isä tapaa lastaan niin paljon kuin käräjäoikeuden päätös antaa tilaa. Olemme ostaneet lapselle puhelimen, jolla pitää yhteyttä, soittelemme liki päivittäin. Olemme osa lapsen arkea ja elämää.
Aina ei kuvaan astu paha äitipuoli, joskus on kyse ihan tavallisesta naisesta, joka osaa ajatella lapsen parasta.
Itselläni ei ole ollut ongelmia ymmärtää paikkaani tässä kolmen perheen uusperhekuviossa. Meitä on kuusi aikuista, jotka kasvatamme kahden perheen lapsia. Lapset ovat meille kaikille tärkeitä. Ei tarvitse miettiä onko lapsi tärkeämpi kuin minä.
Joissain asioissa lapsen etu menee edelle, toisaalta pidämme huolta siitä että jokaiselle parille jää aikaa myös uuden parisuhteen pohjan rakentamiseen. (lasten tapaamiset on limitetty niin että kaikilla pareilla on myös lapsista vapaata aikaa)
Uusioperheissä on paljon asioita, jotka ovat tärkeitä. Lasten hyvin vointi on aina sijalla yksi, mutta jotta lapset voivat hyvin, pitää myös aikuisten voida hyvin.
suuntaan tai toiseeen.
Erottuamme ei isää juuri kiinnostanut lapsen elämä. Ehkä siksikin, koska lapsi oli vielä kovin pieni, ja isää mielyttävää tekemistä ei löytynyt.
Nyt kun poika on 5-vuotta, on isä pitänyt lapseen säännöllisesti yhteyttä ja pyytänyt lisää tapaamisia. Yllättäen nämä ylimääräiset tapaamispyynnöt tulivat silloin, kun uusi nainen tuli mukaan elämään. Olisi voinut olla toisinkin!Totesin kuitenkin naisen olevan suht täysi järkinen, ja isän pitävät pojan puolia tarvittaessa, joten oli ok antaa isän ja pojan viettää enemmän aikaa. Ja uuden äitipuolen!
En voi tietää, olisiko isä koskaan ollut itse halukas viettämään aikaa enemmän poikansa kanssa, vai saiko uusi "emäntä" hänet muuttamaan mielensä. Vai alkoiko isä nähdä pojassaan potentiaalisen ihmisenalun, jonka kanssa touhuaminen on hieno asia maailmassa!
kaksi etäisää vastannut kysymykseen ja toinen heistäkin sarkastinen.
...se totuudesta... LOL
Eipä ole uutta naista nyt, mutta jos nainen laittaisi vaihtoehdoiksi itsensä tai lapsen, niin ehdottomasti heivaisin naisen ulos.
Itseasiassa pari lupaavaa suhdetta onkin kariutunut juuri lapsijärjestelyihin: omasta lapsestani en luovu ja jos nainen kokee tärkeäksi omien lastensa ja lasten isän välisen suhteen niin se on ok mutta suhde kyllä jää sitten siihen. Se on ero hyvässä yhteisymmärryksessä.
Kyse on ollut siis välimatkoista, jolloin muutot ovat olleet lasten takia mahdottomia.