Koirani on ollut ilman rajattua aluetta pitkään koskematta mihinkään huonekaluihin. Ennen se oli rajatussa tilassa pentuna, kun se hajotti ja kusi paikat.
Nyt kun tulin kotiin, se on repinyt sohvatyynyt sisiuksineen, syönyt kissanraapimapuun kelvottomaan kuntoon, repinyt jemmaamani tärkeät paperit, levitellyt vaatteet ympäri kämppää ja sitä rataa.
Nyt menee vimeisen kerran hermot, sen jälkeen teen koirasta sisustekoristeen.
Jaa mikä meni vikaan? En tiedä, ei se ole tehnyt tätä puoleen vuoteen, ja nyt taas.
Se saa reiluja lenkkejä päivässä ja riehua pihalla, mutta nyt se ei näytä malttavan enää olla kotona ilman että keksii aktivointipallojensa ja lelujensa lisäksi repiä kamaa.
Nyt kun tulin kotiin, se on repinyt sohvatyynyt sisiuksineen, syönyt kissanraapimapuun kelvottomaan kuntoon, repinyt jemmaamani tärkeät paperit, levitellyt vaatteet ympäri kämppää ja sitä rataa.
Nyt menee vimeisen kerran hermot, sen jälkeen teen koirasta sisustekoristeen.
Jaa mikä meni vikaan? En tiedä, ei se ole tehnyt tätä puoleen vuoteen, ja nyt taas.
Se saa reiluja lenkkejä päivässä ja riehua pihalla, mutta nyt se ei näytä malttavan enää olla kotona ilman että keksii aktivointipallojensa ja lelujensa lisäksi repiä kamaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
koira on? Nimittäin murrosiässä saattaa ilmetä äkillisesti ei-toivottuja käyttäytymistapoja vaikka asiat olisi kertaalleen opittuja. Omalla koiralla huono käytös (remmirähjääminen) alkoi vähän reilun vuoden ikäisenä oikeastaan parin päivän sisällä. Siltä yhtäkkiä katosi järki päästä .
Sinulta vaaditaan nyt kärsivällisyyttä. Yritä ottaa kaikki mahdollinen mitä koira voisi tuhota sinun poissaollessasi pois sen ulottuvilta. Älä rankaise koiraa kotiintullessasi vaikka se olisikin tuhonnut jotain.
Aika ja ennen kaikkea KÄRSIVÄLLISYYS jos koiralla murrosikä painaa. Kannattaa lukea netin keskustelupalstoja, täältä löytyy kohtalotovereita ja hyviä vinkkejä kuinka toimia.
Tsemppiä jatkoon!
meillä sama homma.
Sakemanniuros täyttää kohta 7kk, eikä tähän asti ole mitään onkelmaa ollut yksinollessa, ei oo tarvinnu mitään roudata piiloon..
Nyttemmin teki mattoon reiän, levitteli/silppusi kopiopapereita, pureskeli kaapin nurkkaa...
Eihän siinä tosiaankaan auta käydä kotiin tultua koiralle rähjäämään, enkä ole käynytkään, hammasta purren siivonnu jäljet, koska en itse teossa ole saanut kiinni..
Nyttemmin raivataan koiran yksin jäädessä kaikki tuhottava irtain pois saatavilta, ettei tule turhaa mielipahaa...
Kyllä se murkkuikä siitä helepottaa... Toivottavasti...
juu, murrosikä sillä on, se on vuoden.
ollut vaan jo aikaisemmin sen kanssa niin paljon kommervenkkejä, etten tiedä kuinka kauan henkiset
paineet pysyy kurissa.
en suinkaan sitä ala nylkemään, mutta välillä tekisi niin mieli...
Minun koirani purki tuhoihin aikanaan epävarmuuttaan. Kerran olin töissä, ja lähistöllä oli ollut päivänaikana suurehko tulipalo. Koirani oli tuhonnut kaiken, minkä oli saanut, mm. kirjoja oli revitty sivu sivulta, sängystä patjaa hajotettu, vaatteita revitty yms. kivaa. Ajan mittaan ymmärsin sen liittyvän pelkoon, hyvin harvoin se teki mitään tuhojaan, mutta ne olivatkin sitten pahoja, kun se niitä teki. Itse en kyllä tehnyt mitään varotoimia, kun tosiaan olivat aika yksittäistapauksia.
en oikein koiran rohkeuden puolesta alkaisi epäillä että se tekee epävarmuuksissaan tuhojaan.
Varo menemästä siihen ansaan, että riehutat koiraa ennen kuin lähdet pois kotoa ja jätät sille vielä lisäksi erilaisia aktivointileluja. Kumpaa se enemmän tällä hetkellä tarvitsee - aktivointia vai rauhoittumista? Jos aivovoimistelua sille haluat, tee se siten että voit kontrolloida sitä, ei niin että koira aktivoi itse itseään. Lopputuloksen olet jo nähnyt.
lähden mitään sanomatta ovesta ulos, kun koira nukkuu sohvan alla kaikessa rauhassa. Ja kas, nyt olivat tänä aamuna taas paskat lattialla kun heräsin. ja heräsin vielä aikaisemmin että tuokin pääsee aijemmin ulos.. en kestä enää, lattiassakin on jo keltaisia läikkiä.
rajaamaan koiran aluetta missä liikuskelee niin yksinollessa kuin yölläkin?
Meillä myös tuhosi pentuna paljon ja sama rumba alkoi uudestaan vähän yli vuoden ikäisenä. Ei siinä auttanut kuin rajata tilaa niin paljon kuin pysty, lenkkeillä, harrastella kaikkea ja siivota kaikki irtaimisto koiran ulottuvilta pois. Kärsivällisyyttä siinä tosiaan kaivataan vaikka aina ei jaksaisikaan. Nyt on koiruus ollut viikon tuhoamatta ja peukkuja pidetään pystyssä jotta samaa rataa jatkettaisiin.
Tsemppiä!