Yritin eilen soittaa aikaisemmin illalla ystävälleni ihan muista asioista, kuitenkin heti oksentamisen jälkeen soitti tämä samainen ystäväni, joka on ainut ystävistäni kuka edes tietää, ettei kaikki ole kohdallaan. Hän kuuli heti äänestä, ja yritti tivata puhelimessa olinko tehny "sen" eli oksentanut.. Pyysin, että voisimme jutella seuraavana päivänä. Hän tuli luokseni juttelemaan tänään. Näin pelon hänen silmistään, se oli oikeasti pelottavaa. Koska en mä tahdo tällä muita satuttaa.
Hän kysyi tietysti syytä, mitä on vaikea myöntää läheisen ystävänkään seurassa. Huono itsetunto, häpeä. Sanoin että syy on, eikä se ole mitään vakavaa.
En tiedä pitäisikö jatkossa kertoa oksennuksesta, en aio siitä joka kerran jälkeen hänelle ilmoittaa, mutta myöhemmin, että se on jatkunut vai pidänkö täysin omana tietona?
Hän kysyi tietysti syytä, mitä on vaikea myöntää läheisen ystävänkään seurassa. Huono itsetunto, häpeä. Sanoin että syy on, eikä se ole mitään vakavaa.
En tiedä pitäisikö jatkossa kertoa oksennuksesta, en aio siitä joka kerran jälkeen hänelle ilmoittaa, mutta myöhemmin, että se on jatkunut vai pidänkö täysin omana tietona?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei. Olet todella rohkea, että olet kertonut ystävällesi! Minä tässä juuri pohdin että uskallanko kertoa asiasta yhdelle ystävistäni. Mutta sitten minua kalvaa se pelko että jos en tästä nyt parannukkaan ja kuinka noloa se sitten on kun hän tietää asiasta ja voi "seurata" sivusta syömistäni...
Myöntäminen on vaan niiin vaikeaa. lupaaminen, että kaikki on kontrollissa, on liiankin helppoa...
Mä olen ottanut tavaksi, etten oksenna ikinä kavereiden läsnäollessa. tai sitten olen laittanu oksentamisen "darran"-piikkiin tai mikreenin piikkiin...