Olen pitkään harkinnut koiran ottamista, rodusta ei vain ole tietoa, vaihdellut kultaisen noutajan väliltä saksanpaimenkoiraan.
Saksanpaimenkoira kiinnostaa sen aktiivisuuden ja touhukkuuden takia (voisi harrastaa, eloisa koira), mutta pelkään koiran olevan liian kova pala koulutettavaksi sekä myös luonteen kovuus ja jatkuva "lauman paikan näyttäminen jottei ongelmia syntyisi" ei kiinnosta. Haluaisin kuitenkin että koiralle voisi osoittaa hellyyttä ilman kauheaa "koira ojennuksessa" juttua, eli siis pelkoa johtajuuden menettämisestä jos tulee pientäkään mahdollisuutta. (Toki panostan paljonkin koiran kouluttamiseen!)
Kyse on ensimmäisestä omasta koirasta, kokemusta koirista löytyy. Kultainen noutaja taas olisi hyvä vaihtoehto koska se on suht helppo kouluttaa, iloinen ja reipas, mutta silti pelkään että se olisi liian "tylsä" sohvakoira. Metsästyslinjaista en halua, koska en metsästä. Jotakin koiraharrastusta voisin kyllä harrastaa.
Haluaisin siis "suurehkon (normaalikokoisen) koiran, joka olisi mielyttämisen haluinen (ei tarvi kuitenkaan mikään villakoira olla), iloinen ja tykkäisi touhuta omistajan kanssa, aktiivinen, mutta myös tyynen rauhallinen eikä jatkuva riehunta (kuten terrieri). Olisi myös kiva, että koiraa voisi pitää irti (ei siis metsästyskoiria)
Ehdotuksia? Olen lukenut monia koirakirjoja ja keskustelupalstoja mutta haluan vain tietää muistakin vaihtoehdoista sekä Mielipiteistä!
Saksanpaimenkoira kiinnostaa sen aktiivisuuden ja touhukkuuden takia (voisi harrastaa, eloisa koira), mutta pelkään koiran olevan liian kova pala koulutettavaksi sekä myös luonteen kovuus ja jatkuva "lauman paikan näyttäminen jottei ongelmia syntyisi" ei kiinnosta. Haluaisin kuitenkin että koiralle voisi osoittaa hellyyttä ilman kauheaa "koira ojennuksessa" juttua, eli siis pelkoa johtajuuden menettämisestä jos tulee pientäkään mahdollisuutta. (Toki panostan paljonkin koiran kouluttamiseen!)
Kyse on ensimmäisestä omasta koirasta, kokemusta koirista löytyy. Kultainen noutaja taas olisi hyvä vaihtoehto koska se on suht helppo kouluttaa, iloinen ja reipas, mutta silti pelkään että se olisi liian "tylsä" sohvakoira. Metsästyslinjaista en halua, koska en metsästä. Jotakin koiraharrastusta voisin kyllä harrastaa.
Haluaisin siis "suurehkon (normaalikokoisen) koiran, joka olisi mielyttämisen haluinen (ei tarvi kuitenkaan mikään villakoira olla), iloinen ja tykkäisi touhuta omistajan kanssa, aktiivinen, mutta myös tyynen rauhallinen eikä jatkuva riehunta (kuten terrieri). Olisi myös kiva, että koiraa voisi pitää irti (ei siis metsästyskoiria)
Ehdotuksia? Olen lukenut monia koirakirjoja ja keskustelupalstoja mutta haluan vain tietää muistakin vaihtoehdoista sekä Mielipiteistä!
Vastaukset 12
Vanhimmat
rotuehdotuksia antaa, löydät kyllä mieleisen itse.
Saksanpaimenkoirasta sen verran, että sopii kyllä tietyin ehdoin aloittajallekin, mutta jos sen otat, on sinun oltava 110% varma, että haluat juuri sen. Muussa tapauksessa suosittelen hiukan vähemmän vaativaa rotua. Ok, heitetään tähän nyt sitten vaihtoehdosi vaikkapa lyhytkarvacollie.
Ei saksanpaimenkoirankaan kanssa eläminen ole sitä, että koko ajan näytetään paikkaa laumassa. Meidänkin sesse on mitä suloisin kainaloinen kun on se aika, mutta vauhtia riittää taas kun sitä kaivataan.
Jämäkkä ja johdonmukainen täytyy olla. Tiukka silloin kun koira koettelee asemaansa- ei se sitä koko ajan tee. Pentuaika tietysti on usein sitä n. 1 vuoden ikään asti.
saksanpaimenkoiran omistajalla ollut joskus se eka sakemannikin. Jostain täytyy aloittaa, etsiä vaan sellainen yhdistelmä, joka ei ole kauhean voimakastahtoinen. Ei käyttölinjaista ekaksi ! Meidän saksanpaimenkoirat eivät kokeile paikkaansa, pentuaikana se niille opetetaan ja aikuisena sen muistavat ja tietävät, ja opetustilanteessa muistuu uudelleen mieleen, että minä (koira) tottelen kun emäntä/isäntä niin komentaa. Saksanpaimenkoiria voi ja pitää helliä ja rakastaa, mutta määrätietoinen pitää olla. Mielestäni saksanpaimenkoira on suht' helppo rotu, koulutusta vaatii, mutta ei ole sellainen, että tuntuu hakkaavansa päätä seinään, kun ei opi millään. Jos päädyt tähän rotuun, muista se määrätietoisuus, kun komennat niin silloin totellaan !
onko teillä tietoisilla näkemystä tähän? Saku-uros ymmärtääkseni yrittää narttua enemmän koetella johtajuutta.
on, lisäksi vaikka koiraa ei väellä ja voimalla hallita, niin kyllähän narttu pienempänä on helpompi hallita hankalissa tilanteissa. Kuitenkin sanotaan, että sitten kun uros oppii oman paikkansa laumassa, se ei sitä kyseenalaista ovelilla keinoilla kuten narttu, mutta itsellä on ja on ollut narttuja, enkä niitä ole hankalina pitänyt.
SINULLE SOPISI EHDOTTOMASTI COLLIE,PITKÄ TAI LYHYTKARVAINEN.YHTÄ INNOKAS JA NOPEA OPPIMAAN KUIN SAKEMANNI,VAAN EI YHTÄ "VAATIVA"
vastauksesta!
Vastasin sinulle jo tuonne toiselle palstalle käy lukemassa sieltä... laitan tähän nyt vielä kuitenkin sanonnan joka on mielestäni erittäin hyvä ja pitää todella hyvin paikkaansa... eli...
Jos harkitset kahden rodun välillä ja toinen niistä on saksanpaimenkoira: ota se toinen rotu. Saksanpaimenkoira on aktiivinen ja vahva koira, sen tulee olla rotuvalintana itsestään selvyys ja se vaatii omistajaltaan perehtymistä.
Ainoana rotuvaihtoehtona ekaksi omaksi koiraksi sakemanni ja uros. Olen saanut tehdä töitä ja paljon, että koira pysyy hallinnassa. Sen lisäksi tottista ja jälkeä ja lenkkeilyä. Siitä huolimatta kaikki ei ole aivan ruusuisesti mennyt. Olen joutunut kouluttamaan kilttiä leppoisaa itseäni vahvasti dominoivan koiran johtajaksi.
on ollu ensimmäisenä koirana kultainennoutaja eikä se ainakaan ollu mikään sohvaperuna vaan hyvin aktiivinen, harrastin sen kanssa tottelevaisuutta. Ota vaan kultis ja mielummin narttukoira.
Hei !
Minulla toinen saksanpaimenkoira menossa. Molemmat ovat olleet narttuja ja olen ollut hyvin tyytyväinen. Aluksi minulla ei ollut mitään tietoa rodusta, mutta hyvältä kasvattajalta sain neuvoja ja olen omasta mielestäni pärjännyt hyvin. Molemmat ovat olleet käyttölinjaisia ja energisiä, en vaihtaisi mihinkään muuhun. Nyt jo enemmän kokeneena, minulla on ensimmäiset pennut. Emä on hyvin rakastettava koira, kaikki vieraamme ihastuvat siihen heti. Koira on myös hyvä vahti ja suojelija. On "pelastanut" tyttönikin veneestä, kun keksivät täyttää veneen puoliksi vedellä ja uida siinä. Koira lähti rannasta ja veti tytöt veneen melasta rantaan. Olen ihastunut koiran älykkyyteen ja siihen miten se ilmaisee rakkauttaan omaa perhettään kohtaan.
Toivottavasti löydät etsimäsi !
uros nyt kasvamassa, mutta ainoa, joka on halunnut voimiaan koetella ja päästä tosissaan niskan päälle oli narttu. Se oli ensimmäinen sakemannini ja melko räväkkä tyttö. Niinkuin jo pari muutakin on vastannut, jos vähänkin epäröit, ota jonkin muun rotuinen.
KUVAAMASI KOIRA !! TUTUSTUHAN BERNEIHIN LIVENÄ !!!