minulla on jotenkin sekavat tunteet ja häpeää..olen palavasti ihastunut..ja tunne on hieman molemmin puoleseista..olemme kiinnostuneet toisistamme..mutta olemme ensimmäisiä serkkuja..tämä tilanne ahdistaa..mitä voin tehdä..voisimme tehdä..
miten serkumpi sen herkumpi
carolina86
133002
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei selvinnyt viestistä. Mitä tarkoitat? Mitä häpeät?
Miksi häpeän..siksi että olemme serkuksia..eikä serkkua kohtaan pitäisi tuntea tälläistä ihastusta..
serkusten avioliittoa. Onhan se vähän epätavallista, kieltämättä, mutta sitä ei katsota sukurutsaksi.
Omissa esi-isissäni on yksi serkusten välinen liitto, täyspäisiä lapsia tuottanut, koska itsekin olen yksi myöhemmistä jälkipolvista.
Vanhempani ovat serkuksia keskenään ja ihan terve minä olen :D olen lukiossa 3 vuotta eikä mitään terveydellä haitallista ole minulle sattunut. Suomen laki sallii serkuksien menevän vaikkapa naimisiin.
kyllä helpottava kuulla..luulin jo suorastaan, että olen sekoamassa..mutta hyvä huomata ettei ole yksin:)
jos tämä sinua lohduttaa..en tunne häpeää, turhaan tuolla tavalla ajattelet..sekavat on kyllä fiilikset..ikävä on ja tuntuu, että hän voisi olla vaikka se oikea..mutta enhän saisi niin ajatella kun on toisen oma..tämä mies.
Olemme mieheni kanssa olleet yli 20 vuotta yhdessä ja 18 vuotta naimisissa.. Ja olemme ensimmäisiä serkkuja.. Meillä on neljä lasta ja kaikki ovat terveitä (yhdet kaksoset).. Tietenkin tilanne oli erikoinen ja sukulaisille vaikea hyväksyä alussa, mutta aika parantaa..
Veri on vettä sakeampaa.. pari kaveria katkaisi välit, mutta ne jotka jäi vierelle ovat olleet aarteita ja niitä todellisia ystäviä.
Jos rakastatte toisianne! Alkaa välittäkö toisten likinäköisyydestä..se on kuitenkin teidän elämänne.. eläkää toisillenne älkää muille.
En mä silti ilkeis serkun kans ruveta seurustelee.onse kuitenkin jo vähän sairasta jos ekaserkkuja olette.sukulaiset on sukulaisia ja sinä olet sukurutsari!lapsistakin saattaa vammasia helposti tulla..mä ainakin naurasin sulle
jos pitää tulla vittuilee niin parempi pysyä poissa ja pitää mielipiteet omana..on tarpeeks omituinen tilanne itselle..eikä rakkauden kohdettaan voi valita..!! ja onneksi tämä ei ole tuollaisten putkiaivojen päätettävissä, jotka ei näe muuta maailmaa ympärillään.. Myös sinulla voi olla samanlaiset mahdollisuudet saada kehitysvammainen lapsi kuin minulla..(ei vammaista-se on minusta loukkaava ilmaisu)..serkukset voivat saada ihan hyvin terveitä lapsia..päästä naimisiin..
...ensirakkauteni kohde oli oma serkkuni. Sedän 50-vuotispäivillä tapasin puoli vuotta nuoremman serkkuni (juhlakalun tytär). En voinut vastustaa tämän viehätysvoimaa ja rakastuin tähän.
Ei kai ihastumisessa mitään pahaa ole. Tunteet hälvenee, kun otat vähän etäisyyttä etkä tee mitään asian hyväksi, näytä toiselle ihastumista jne. Varmasti löydät vielä jonkun kunnon rakkaudenkohteen, joka ei ole sinulle sukua! Lycka till!
Nyt ei ole monellakaan nokankoputtamista. Suomi on pieni kansa ja välimatkat on aina olleet suuret paikkakuntien välillä. Siis on naitu lähitienoolta, ja sukulaisuuden todenäkoisyys on ollut suuri. Kai meillä kaikilla on serkusliittoja suvuissamme ainakin jonkun polven takana.
Niin, mutta nykyään kun pääsee helpommin liikkumaan paikasta toiseen, niin ei kannata ehdoin tahdoin sekaantua lähisukulaisiin, tai ainkaan tehdä niiden kanssa lapsia, koska riskit että lapsessa on jokin perinnöllinen sairaus ovat aina suuremmat.