Eli kyselisin lääkäreistä/kätilöistä/avustajista ja sitten noi repeämät huolestutaa..
Eikö ne osaa katsoa etukäteen tarviiko tehdä välilihanleikkaus? Lukee täälläkin koko ajan repeämisistä.. Ymmärrän että semmoset pienet ovat yleisiä mutta miten nuo 3-4 asteen?
Pelottaa ihan hirveesti että repeän synnytyksessä. Miehelläni on hiukan normaalia suurempi varustus joka on aiheuttanu repeämiä ja kerran piti pari tikkiäkin laittaa.. Ja vauva on kumminkin PALJON isompi :D Hirvittää ajatus että repeisin pahasti ja myös se välilihan leikkaus kuullostaa pahalta.. Olen kattonut noita synnytysvideoita ja siellä on näytetty miten se leikataan.. Telkkarista tuli ohjelma jossa tehtiin se ja vaikutti siltä kun ne 3 nipsausta saksilla olisi sattunut enemmän kuin itse synnytys.
Miten teillä on synnytys mennyt lääkärien ja kätilöiden suhteen? Minulla on aina ollut hirveä sairaala ja lääkäri kammo ja hirvittää ajatus jos ne ovat hirveitä ja vaan haluavat että lapsi tulee nopeesti.. onko synnytys sitä mitä videoissa näytetään? Että lääkärit ja avustajat kannustaa..
Onko positiivisia vai negatiivisiä kokemuksia?
Pahoittelen tekstin sekavuutta, mutta pelottaa ihan hirveesti :(
Eikö ne osaa katsoa etukäteen tarviiko tehdä välilihanleikkaus? Lukee täälläkin koko ajan repeämisistä.. Ymmärrän että semmoset pienet ovat yleisiä mutta miten nuo 3-4 asteen?
Pelottaa ihan hirveesti että repeän synnytyksessä. Miehelläni on hiukan normaalia suurempi varustus joka on aiheuttanu repeämiä ja kerran piti pari tikkiäkin laittaa.. Ja vauva on kumminkin PALJON isompi :D Hirvittää ajatus että repeisin pahasti ja myös se välilihan leikkaus kuullostaa pahalta.. Olen kattonut noita synnytysvideoita ja siellä on näytetty miten se leikataan.. Telkkarista tuli ohjelma jossa tehtiin se ja vaikutti siltä kun ne 3 nipsausta saksilla olisi sattunut enemmän kuin itse synnytys.
Miten teillä on synnytys mennyt lääkärien ja kätilöiden suhteen? Minulla on aina ollut hirveä sairaala ja lääkäri kammo ja hirvittää ajatus jos ne ovat hirveitä ja vaan haluavat että lapsi tulee nopeesti.. onko synnytys sitä mitä videoissa näytetään? Että lääkärit ja avustajat kannustaa..
Onko positiivisia vai negatiivisiä kokemuksia?
Pahoittelen tekstin sekavuutta, mutta pelottaa ihan hirveesti :(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tätä pelkään:
''Miten välilihan leikkaukselta voi välttyä?
Monessa sairaalassa ponnistusvaiheelle asetetaan aikaraja ja synnyttäjää kehotetaan pidättämään hengitystä ja ponnistamaan mahdollisimman pitkään supistuksen aikana. Tämä lisää repeämiä ja episiotomian tarvetta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kova ponnistaminen ja hengityksen pidättäminen aiheuttaa sikiölle hapenpuutetta ja alhaisempia kuntopisteitä.
Äidin on saatava ponnistaa omassa rytmissä, kehoaan kuunnellen. Jos äitiä ponnistutetaan, repeämät ovat todennäköisempiä. On tärkeää, että synnyttäjä saa itse valita ponnistusasentonsa. Jos nainen on selällään tai puoli-istuvassa asennossa lapsen pää painaa suoraan välilihaa ja estää venymisen. Tällöin vakavan repeämän tai välilihan leikkauksen riski kasvaa.
Henkilökunnan tulee osata menetelmiä, joilla välilihan alueen kudoksia voidaan auttaa venymään. Veden käyttö synnytyksen aikana tai lämmin kääre välilihan alueella supistusten välillä vähentää leikkaamisen tarvetta ja repeämiä. ''
Pelkään juuri tuota että pitää vaan ponnistaa kovaa ja nopeesti..
Olet ottanut asioista selvää etukäteen ja osaat ajatella kriittisesti synnytyksen henkilökunnan mahdollisesta toiminnasta, se on hyvä. :)
Sinulla ei kuitenkaan ole mitään hätää, kun pidät puolesi ja synnytät itse: valitset itse asennon, kivunlievitykset ja sen haluatko turhia toimenpiteitä (kuten normaalissa synnytyksessä tarpeettomia ja kömpelöitä piuhoja itseesi). Ponnistat myös omaan tahtiin ja sinulle itselle mukavimmassa asennossa etkä anna kätilön ponnistuttaa.
Otat kai tukihenkilän mukaan (tulevan isän tai ystävän)? Hän on siellä sitä varten, että jos et itse saa mielipidettäsi perille henkilökunnalle, niin tukihenkilö laittaa kätilön ruotuun ja tekemään kuten sinä toivot. Voit aina myös vaihtaa kätilöä, jos hän ei toimi toivomallasi tavalla. Sinulla on siihen oikeus.
Pidät pääsi, niin sinulla on hyvät mahdollisuudet hallita omaa synnytystäsi. Ei siis ole mitään hätää. :)
Itse sain kyllä ihan omaa tahtia ponnistella. Kun pää oli meilkein puoliksi ulkona kätilö sanoi että nyt levähdä hetki jotta väliliha saa venyä. Kätilö myös laittoi jotain suihketta välilihalleni. Itse pelkäsin välilihan leikkausta yli kaiken, se vaan tuntui niin kuvottavalta ajatukselta että alapäätä saksittaisiin. Kirjoitin toivomuksiin ettei välilihaa leikattaisi muulloin kuin vauvan tilan vuoksi. No repesin sit niin vähän että ei tarvittu kuin neljä tikkiä, heti pystyin istumaan ja kärräsin vauvan itse osastolle :) Niin ja se ponnistusvaihe kesti 21min kolmella supistuksella työnsin vauvan maailmaan, kolme työntöä per supitus ja se tuntui ikuisuudelta :D Vähemmän aikaahan siihen olisi mennyt mutta kun nuo mun supistukset alkoi hiipua loppua kohden. Luin just noita samoja juttuja tais olla aktiivisynnyttäjien sivuilta..? Se on kyllä hyvä sivu, mut tuosta hengityksen pidättämisestä, en oo kyl kenenkään kuullu sanovan että kätilö olisi käskenyt hengitystä pidättämään, elokuvissa oon kyl nähäny moista :)
Hei,
Minullakin oli nuorempana paljon pelkoja synnytyksen suhteen. Ajattelin jopa joskus, että en edes halua ajatella tekeväni lapsia, koska se on niin kivuliasta ja vaikeaa ja voi "pilata" paikat jne. Höpö höpö, sellaista ei kannata miettiä! Vauvakuume tuli sitten jossakin vaiheessa ja ajattelin, että oli miten oli, niin kestän kyllä kaiken jos vain ikinä onnistun saamaan oman pienen lapsukaisen. Synnytykseni kesti 26,5 h mutta kestin sen ihan hyvin, koska minulla oli hyvät tukijoukot (ihana aviomies) ja todella tsemppaava kätilö. Siis aivan uskomattoman ihana ihminen oli hän :) Välilihani leikattiin ja koska sain epiduraalin kivulaiden supistusten vuoksi, en tietenkään tuntenut kipua välilihan leikkauksesta enkä muutenkaan kärsinyt ponnistusvaiheessa kovasta kivusta. Synnytyksen kulkua ei kukaan voi etukäteen ennustaa, joten siksi sitä on turha etukäteen murehtia. Meillä on todellä korkealaatuinen terveydenhuolto Suomessa ja osaavat hyvät kätilöt ja lääkärit, jotka kyllä tietävät mitä milloinkin tehdä. Älä myöskään kuuntele liian tarkoin kenenkään kauhu kertomuksia synnytyksistä, ne on suurimmaksi osaksi liioiteltuja ja toiset vain mielellään niillä mässäilevät. On naisia, joilla synnytys sujuu tuosta vain eikä jää todellakaan mitään traumoja. Tsemppiä ja hyvää syksynjatkoa sinulle! t. Puolen vuoden ikäisen tyttölapsen onnellinen äiti :)
Ei se ihan niinkään mene, että monet sais repeämiä, koska kätilöt eivät osaa työtänsä. Jotkut vauvat vaan yksinkertaisesti syntyvät todella nopeasti, eikä siinä ehditä leikkailemaan tai että äiti säätelisi ponnistuksia omaan tahtiinsa. Ne on ns syöksysynnytyksiä. Kun kahdella ponnistuksella tullaan maailmaan, niin ei siinä ehdi edes kääntyä siinä sängyllä. Mutta ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole, kuin että toipuminen voi viedä vähän kauemmin.
Välilähan leikkaamisen ei ole todettu estävän repeämiä ja normaalit repeämät paranevat paremmin ja nopemmin kuin leikkaushaava.
Eli, jos vauva suinkin mahtuu syntymään ilman leikkaamista, niin kiellä se turhaan saksiminen. Voi olla vain haittaa sinulle.
http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelinr=8
Pystyykö kieltäytyä? Kysyvätkö he vai pitääkö itse siitä sanoa? En repeämiä pelkää mutta pelkään noita isoja jotka aihettavat ongelmia.. Esim. että sulkialihas repeää. Kipua kestän lapsen takia ja tottakai teen kaikkeni lapsen vuoksia.. Mutta jos lapsella ei ole mitään hätää ja he ajattelevat että ''varmuuden vuoksi'' pitäisi leikata niin voinko tosissaan kieltäytyä? Olen ajatellut sillain että en ota mitään lääkkeitä enkä halua välilihanleikkausta ellei ole IHAN PAKKO..
Voit etukäteen kertoa toiveesi kätilölle: että välilihaasi ei saa leikata, jos se ei ole aivan välttämätöntä lapsen ulos mahtumisen takia. Voit myös käskeä, että yrittävät estää repeämistä tukemalla ponnistuksen aikana välilihaa lämpimällä rätillä.
Käsittääkseni ennen synyytämään menoa voi laatia listan noista toivomuksista, jotka sitten välittyvät synnytystä hoitavalle henkilökunnalle. Jos nämä toiveet sitten tohinassa eivät pysykään ketilön mielessä, niin voit aina kieltää (tai tukihenkilö voi) synnytyksenkin aikana.
Kuulostat aivan minulta kun viime vuonna odotin esikoistamme :D Itse ainakin todella jankkasin sitä että en halua että välilihaan kosketaan ellei ole pakko, ja kun tuo sairaala missä synnytin, siellä aikalailla järjestään napsastaan kaikkien välilihat ja minä en kyllä itselleni lisäkipuja ja vaivoja halua jos ei kerran pakko ole! Tuon kivunlievityksen suhteen olin samoilla linjoilla. Jos synnytykseni olisi kestänyt hiukan lyhyemmän ajan kuin 22h niin olisin varmasti pärjännyt ilman ilokaasuakin. Kyllä sinä toiveesi saat esittää ja pidät vain pääsi ;)
Välilihan leikkaamisen tarvetta on aika huono ennustaa, luulisin. On niin monesta asiasta kiinni. Vauvan koko, sinun oma alapään kuntosi, lihasten ja kudosten venyvyys, synnytyksen nopeus/hitaus.....
Itse repesin vain hiukan 1.lasta saadessani, mutta hän olikin pienempi kokoinen (2600g). Repeämän syyksi laitan ehdottomasti sen, että jouduin taipumaan spinaalipuudutukseen ja makaamaan koko ponnistusvaiheen puoliksi selälläni.
Jos siis kykenet synnyttämään kyykyssä, seisaaltaan tms niin repeämien mahdollisuus pienenee.
Ponnistaa pitäisi muistaa omaan tahtiin, ei painostettuna ellei mikään ole vialla vauvalla tai sinulla.
Kun synnytin, oli kätilö sakset ojossa valmiina leikkaamaan välilihaa auki. Onneksi huomasin ja kielsin tekemästä sen. Hän pahastui...epäilin ammattitaitoaan ja toisaalta syystä; tiesin että tulossa on pienikokoinen vauva eli otin tietoisen riskin. Ison kohdalla olisin antanut varmastikin leikata.
Luonnollinen repeämä paranee paremmin ja nopeammin. Ja jos pahempia tulee, niin niitä voidaan korjailla jälkeen päin nykyään.
Aseta välilihan leikkaukselle realistinen raja: saa leikata vain jos synnytys ei muuten edisty tai vauvalla/sinulla tulee hätää. Tai jos vauva on iso.
Itse aion toimia noin myös pian tulevassa seuraavassa synnytyksessä.
Älä usko videoita mitä näet synnytyksistä. Ei niitä kauheimpia näytetä netissäkään, tietenkään.
Minullakin oli aika ruusuinen kuva, mutta vastassa synnärillä kätilö, jolta ei tukea tippunut yhtään.
Ravasi ympäri sairaalaa meidän ollessa salissa ja kävi välillä vilkaisemassa ja totemassa, miten mikään ei edisty jne. Huokaili vain paskamaisena.
Synnytys itsessään meni loppujen lopuksi hyvin ja ponnistuvaihe kesti vain 2min. Kolmella työnnöllä oli poika ulkona. Kätilö tikkasi pienen repeämän heti synnytyksen jälkeen, eli puudutuksen ansiosta en tuntenut mitään.
Sen jälkeen pääsimme perhehuoneeseen ja olotila tasaantui aika myöten. Kätilöstä jäi onneton kuva ja samalle synnärille nyt mennessäni toivotan sen ihmisen kyllä suoraan pippurien syntysijoille, jos minulle sattuu vuoroon. Repeämäni parani muuten noin viikossa, leikkaushaavaan menee ainakin se 2vkoa.
Ei kannata siis ehkä laskea kivojen kätilöiden päälle liikoja; mene sinne itsenäsi (apujoukot hyvä olla mukana, mies tms) ja luota siihen, että luonto hoitaa sinun selviämisesi synnytyksestä. Niin se on tehnyt miljoonissa tapauksissa ennen sinuakin.
Repeämiä voit ennaltaehkäistä öljyämällä välilihaa noin raskauden puolesta välistä alkaen vaikkapa ihan tavallisella oliiviöljyllä. Mikä tahansa muukin luonnontuote-öljy käy.
muistaa että kätilöillä on paljon hommaa ja synnyttämässä on muitakin kuin sinä. Tukemista varten on tukihenkilö, joka tuntee synnyttäjän toiveineen.
menin osastolle käynnistykseen, siellä aivan ihania ihmisiä, ja sitku pääsin ihan synnytyssaliin kalvojen puhkasuun kätilö ja sillosessa vuorossa ollu lääkäri oli aivan mahtavia! sit iltavuoroon vaihtu todella töykeä, suorastaan typerä kätilö jonka läsnäollessa jouduin sit synnyttää. meillä oli tietty pienet erimielisyydet asioitten kans, mut loppujen lopuks kun vauva oli mahan päällä halattiin ja onniteltiin molempia. ei kannata miettii mitään tommosta, teet vaan itelles hallaa. ja epparista sen verran, ponnistelin vauvaa ulos kun kätilö ehdotti "voisin kyllä nyt leikata episiotomian, mitä mieltä itse olet? näyttää olevan vähän liian ahdas vauvan pään tulla ulos" johon vastasin myöntävästi, koska se kiristäminen tuntu jo perspuolella. Sit se laitto ruiskeella puudutuksen, joka kuulema "vähän nipistää" (ei tuntunu missään koska kudokset oli jo siinä vaiheessa venyny), odotti huikeat 1min ja leikkas. Pelkäsin kuollakseni sitä, kun näin niitten saksien suuntaavan tiensä sinne haaroväliin, mutta kas kummaa, ei sattunu yhtään! Mut se ompeleminen... voi luoja, itkin ku hullu. mikään ei sattunu niin paljoo ku epparin tikkaaminen. Sain 20tikkiä, koska synnytin poikani 3,7kg kun olin vain 6cm auki ja ponnistusvaihe oli ohi 10minuutissa.
Eihän se episiotomia satukkaan kun puudutetaan, mutta se on vaan niin sietämättömän hirveä ajatus ja se pelottaa niin hel**tisti! Kaikkihan siitä jauhaa että ei se satu, mitä sä siinä oikeen pelkäät, ihan normaali juttu! Itse ainakin mieluummin repesin sen mitä repesin ja repeämä ei edes tullut välilihaan päinkään, (pikkuhäppäriin 2tikkiä). Kätilö oli myös jo saksien kanssa kovaa kyytiä menossa leikkaamaan, kun muka tuntui ettei lapsi mahdu. Sanoin sitten että siihen ei kosketa kun ei vauvan tilassa mitään vikaa ole, kätilö suihkutti jotain ainetta välilihalle mikä kuulemma auttoi asiaa ja kaippa se sitten auttoi kun noin pienelle repeämällä pääsin. Niin ja poika oli 3678g ja 50cm :) Ponnistus kesti 21min. Mutta sekin tietysti on että toisella paremmin joustavat kudokset kuin toisella.
Olit kirjoittanut että olit vain auki 6cm kun ponnistit, eihän ponnistusvaihe ala vasta kun olet täydet 10cm auki?
näinhän minäkin luulin, ensisynnyttäjänä (siis tottakai tiesin että 10cm pitää olla auki). aloin ponnistamaan aktiivisesti, enkä voinu vastustaa sitä. kätilöt pyöritteli silmiään ja alko vaan auttamaan sitä pentua ulos. se lukee dokumenteissa sun muissa, että meinas tulla aika tukala paikka, mut 6cm se lapsi sieltä ulos tuli. (kätilö sormilla paino kohdunsuuta leveämmäksi, että vauvan pää mahtuu syntymään.)
sattu aivan s**tanasti. :-)