niin ei sille voi vaan minkään. Joskus olisi ehkä riittänyt vähempikin. Olisi riittänyt joku mukava ja hauska poika kainaloon, mutta ei enää. Kun on kokenut jotain sellaista uskomatonta kemiaa jonkun ihmisen kanssa, niin sen jälkeen ei oikein meinaa kelvata mikään.
Ihmissuhteissa aina ajatellaan, että se parempi voittaa. Jos vaikka joku mies jättää ja menee toisen naisen kanssa, niin sitä heti kyseenalaistaa oman arvonsa. Mutta eihän kyse useinkaan ole edes siitä. On miehiä, jotka ovat kiinnostuneita minusta. Heissä ei todellakaan ole mitään vikaa. Päinvastoin, heissä on hyvin paljon samoja piirteitä kuin siinä miehessä, jonka kanssa koen jakavani uskomatonta kemiaa. Mutta se jokin puuttuu, ei siitä miehestä, vaan meidän väliltämme.
Ei sitä oikein osaa kuvailla mitä se on, mutta jokin ainutlaatuinen side se on. Kaikkien ihmisten kanssa ei sellaista sidettä vain muodostu. Se on kai sitä sielunveljeyttä. Kyse ei ole useinkaan siitä, että ne ihmiset olisivat jotenkin huonompia joista en ole kiinnostunut, vaan enemmänkin siitä että emme vain ole täysin samalla aaltopituudella.
Ihmissuhteissa aina ajatellaan, että se parempi voittaa. Jos vaikka joku mies jättää ja menee toisen naisen kanssa, niin sitä heti kyseenalaistaa oman arvonsa. Mutta eihän kyse useinkaan ole edes siitä. On miehiä, jotka ovat kiinnostuneita minusta. Heissä ei todellakaan ole mitään vikaa. Päinvastoin, heissä on hyvin paljon samoja piirteitä kuin siinä miehessä, jonka kanssa koen jakavani uskomatonta kemiaa. Mutta se jokin puuttuu, ei siitä miehestä, vaan meidän väliltämme.
Ei sitä oikein osaa kuvailla mitä se on, mutta jokin ainutlaatuinen side se on. Kaikkien ihmisten kanssa ei sellaista sidettä vain muodostu. Se on kai sitä sielunveljeyttä. Kyse ei ole useinkaan siitä, että ne ihmiset olisivat jotenkin huonompia joista en ole kiinnostunut, vaan enemmänkin siitä että emme vain ole täysin samalla aaltopituudella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuin olisin itse tuon kirjoittanut. Mutta tärkeillä pienillä eroilla.
On oikeastaan ihan sama onko joku muu kiinnostunut vai ei. Ajattelen itse vain sitä yhtä, niin en edes osaa ajatella muita.
Ja en ajattele, että mitään puuttuu. Ei hänestä, eikä meidän väliltä.
Enkä loppujen lopuksi ajattele, että monessa on samoja piirteitä kuin hänessä. Hän on ainutlaatuinen. En edes etsi sellaisia piirteitä muista, koska ne tuntuvat aina sekundalta hänen rinnallaan. En voi sille mitään.
Ja koen sen niin, että olen muidenkin kanssa joskus samalla aaltopituudella, mutta keneenkään ei ole sitä polttavaa & ikuista tunnetta kuten häneen.
mutta ihmettelen miksi ihmiseni ei luota ja pakenee, kun ollaan liian lähellä toisiamme henkisesti.