Tällä novellilla ei ole mitään erityistä nimeä, vain tarinanpätkä ujoudesta, pelosta ja hermostuneisuudesta. Saa arvostella ihan vapaasti, sanokaa jatkanko vai en. Jos jatkan, en jatka tätä tänne... Älkää arvotelko liian kriittisesti, sillä olen aloittelija näissä kirjoituksissa ja kehityn kokoajan.
*************************************************
Pieni, hintelä tyttö, jolla on kastanjanruskea polkkatukka ja pelokkaat, siniset, hämmentyneet silmät, astuu luokkaan taas myöhässä. Tiukka englanninopettaja, Seija Siltala keskeyttää puheensa ja katselee tyttöä paksusankaisten silmälasiensa läpi sanoinkuvaamaton ilme naamallaan. Tyttä istahtaa hiirenhiljaa oman pulpettinsa ääreen jäykkänä ja hänestä voi nähdä, kuinka piinaavaa on olla kymmenien silmäparien alla. Mutta eniten tyttöä ahdistaa opettajan läpitunkeva katse. Luokassa on niin hiljaista, että tyttö kuulee vain oman tihenevän hengityksensä. Niin monen katse suuntaa ensiksi tuohon takapenkillä istuneeseen tyttöön ja sitten opettajaan.
- Miten sanotaan, jos tullaan luokkaan myöhässä?
tyttö yrittää vastata mahdollisimman huomaamattomasti:
- A...anteeksi että olen myöhässä.
Onneksi Seijan herkeämätön katse keskittyy muuhun suuntaan, mutta äänessä piilee vielä pettyneisyyden tunnetta. Tyttö tuntee itsensä halvaksi makkaraksi, hän näkee muiden oppilaiden pilkallisen, ylimielisen hymyn ja luokan pahojen poikien virnuilut. Hän voi vaistota takana olevien ihmisten tirskumiset. Vai kuvitteleeko hän vain?
- Mikäs sinun nimesi onkaan? Seija kysyy muistipaperit kädessänsä.
- Oona Tiilikainen.
- Tiedätkö kuinka paljon olet myöhästynyt tunneiltani? Seijan ääni vain kovenee.
- En... vastaan hennosti.
- Olet myöhästynyt seitsemän kertaa ja se on ihan liikaa minulle...tiedätkö mitä tämä tarkoittaa?
Seija ei luultavasti odota vastausta Oonalta ja jatkaa:
-Joudut suorittamaan tämän kurssin uudestaan. Joudut puhutteluun kanssani tunnin jälkeen.
Oona tuijottaa opettajaa niin suurilla silmillä, että ne meinaavat tippua kuopistaan. Miten Seija voi tehdä hänelle jotain tällaista, kertoa kaikkien kuullen (pahimpien koveisten edessä) että Oona, luultavasti luokan tunnollisimmista oppilaista joutuu suorittamaan kurssin uudelleen. Miksei hän voinut sanoa sitä yksityisesti? itku kurkussa tuntuu painostavan Oona äänihuulia niin, ettei hän saa sanaakaan suustaan. Hänen selkäänsä osuu rypistetty paperipallo, jonka takapulpetin Riku heittää ilkeyksissään. Noniin, tässä jutussa on taas kiusaamiselle aihetta. Seija jatkaa englanninopetustaan. Oona tuijottaa hänen nopeita suunliikkeitä, mutta on aivan muissa maailmoissaan. Hän kuvittelee pistoolin kädessään, jolla hän pystyy hallitsemaan koko koulua. Olisi nautinnollista nähdä kaikki peloissaan eikä kukaan voisi tehdä hänelle vastarintaa. Oona kiinnitti huomionsa opettajan puheeseen vasta silloin, kun opettaja käski tehdä tehtäviä. Pian Seija sanoo aika tekopirteällä äänellä:
- Have a nice weekend!
luokka tyhjenee nopeasti. Riku, (tuo suorapuheinen elvistelijä) taputtaa ohimennessään päälakeani ja sanoo inhottavan venytetyllä äänellään:
- Hyvä tyttö, hyvä tyttö.
Jotkut oppilaat ovat katseeltaan sääliviä. Oona tuntee itsensä joksikin näyteikkunaksi, jota kaikki tuijottavat. Mikä häpeä, mikä nöyryytys.
Hänen kasvonsa helähtävät kirsikanpunaisiksi, poskia kuumottaa ja sydän ponnahtaa pian ulos rinnasta. Seija odottelee opettajanpöydän äärellä jalat ristissä ja ilmeetön ilme naamallaan, kun laitan kirjat takaisin reppuuni. Matka opettajan luo tuntuu pitkältä ja askeleet ovat raskaat. Seijan ilme muuttuu yllättävällä tavalla lempeäksi ja hän korjaa silmälasiensa paikkaa nenän päässä.
- Miksi myöhästelet? et sinä näin ole ennen käyttäytynyt.
- On ongelmia.....kotona....
- Millaisia ongelmia?
- Isälläni on luultavasti ongelma alkoholinjuonnissa...
tuon vastauksen jälkeen Oona tuntee suurta häpeää. Seija kyllä tuijottaa järkyttyneenä, mutta osaa kuitenkin peittää sen taidokkaasti.
- Alkoholiongelma...miten se liittyy myöhästymiseen?
- Isä pitää minut valveilla öisin...siksi nukun aamulla pitkään...olen todella pahoillani myöhästymisistä. Oona yrittää pidellä kyyneleitään, mutta silmät kostuvat väkisinkin. Sanat takertuvat vaimeaan nyyhkyttämiseen.
Mitä sanotte jatkanko vai onko tää novelli ihan tyhjänpäivänen?
*************************************************
Pieni, hintelä tyttö, jolla on kastanjanruskea polkkatukka ja pelokkaat, siniset, hämmentyneet silmät, astuu luokkaan taas myöhässä. Tiukka englanninopettaja, Seija Siltala keskeyttää puheensa ja katselee tyttöä paksusankaisten silmälasiensa läpi sanoinkuvaamaton ilme naamallaan. Tyttä istahtaa hiirenhiljaa oman pulpettinsa ääreen jäykkänä ja hänestä voi nähdä, kuinka piinaavaa on olla kymmenien silmäparien alla. Mutta eniten tyttöä ahdistaa opettajan läpitunkeva katse. Luokassa on niin hiljaista, että tyttö kuulee vain oman tihenevän hengityksensä. Niin monen katse suuntaa ensiksi tuohon takapenkillä istuneeseen tyttöön ja sitten opettajaan.
- Miten sanotaan, jos tullaan luokkaan myöhässä?
tyttö yrittää vastata mahdollisimman huomaamattomasti:
- A...anteeksi että olen myöhässä.
Onneksi Seijan herkeämätön katse keskittyy muuhun suuntaan, mutta äänessä piilee vielä pettyneisyyden tunnetta. Tyttö tuntee itsensä halvaksi makkaraksi, hän näkee muiden oppilaiden pilkallisen, ylimielisen hymyn ja luokan pahojen poikien virnuilut. Hän voi vaistota takana olevien ihmisten tirskumiset. Vai kuvitteleeko hän vain?
- Mikäs sinun nimesi onkaan? Seija kysyy muistipaperit kädessänsä.
- Oona Tiilikainen.
- Tiedätkö kuinka paljon olet myöhästynyt tunneiltani? Seijan ääni vain kovenee.
- En... vastaan hennosti.
- Olet myöhästynyt seitsemän kertaa ja se on ihan liikaa minulle...tiedätkö mitä tämä tarkoittaa?
Seija ei luultavasti odota vastausta Oonalta ja jatkaa:
-Joudut suorittamaan tämän kurssin uudestaan. Joudut puhutteluun kanssani tunnin jälkeen.
Oona tuijottaa opettajaa niin suurilla silmillä, että ne meinaavat tippua kuopistaan. Miten Seija voi tehdä hänelle jotain tällaista, kertoa kaikkien kuullen (pahimpien koveisten edessä) että Oona, luultavasti luokan tunnollisimmista oppilaista joutuu suorittamaan kurssin uudelleen. Miksei hän voinut sanoa sitä yksityisesti? itku kurkussa tuntuu painostavan Oona äänihuulia niin, ettei hän saa sanaakaan suustaan. Hänen selkäänsä osuu rypistetty paperipallo, jonka takapulpetin Riku heittää ilkeyksissään. Noniin, tässä jutussa on taas kiusaamiselle aihetta. Seija jatkaa englanninopetustaan. Oona tuijottaa hänen nopeita suunliikkeitä, mutta on aivan muissa maailmoissaan. Hän kuvittelee pistoolin kädessään, jolla hän pystyy hallitsemaan koko koulua. Olisi nautinnollista nähdä kaikki peloissaan eikä kukaan voisi tehdä hänelle vastarintaa. Oona kiinnitti huomionsa opettajan puheeseen vasta silloin, kun opettaja käski tehdä tehtäviä. Pian Seija sanoo aika tekopirteällä äänellä:
- Have a nice weekend!
luokka tyhjenee nopeasti. Riku, (tuo suorapuheinen elvistelijä) taputtaa ohimennessään päälakeani ja sanoo inhottavan venytetyllä äänellään:
- Hyvä tyttö, hyvä tyttö.
Jotkut oppilaat ovat katseeltaan sääliviä. Oona tuntee itsensä joksikin näyteikkunaksi, jota kaikki tuijottavat. Mikä häpeä, mikä nöyryytys.
Hänen kasvonsa helähtävät kirsikanpunaisiksi, poskia kuumottaa ja sydän ponnahtaa pian ulos rinnasta. Seija odottelee opettajanpöydän äärellä jalat ristissä ja ilmeetön ilme naamallaan, kun laitan kirjat takaisin reppuuni. Matka opettajan luo tuntuu pitkältä ja askeleet ovat raskaat. Seijan ilme muuttuu yllättävällä tavalla lempeäksi ja hän korjaa silmälasiensa paikkaa nenän päässä.
- Miksi myöhästelet? et sinä näin ole ennen käyttäytynyt.
- On ongelmia.....kotona....
- Millaisia ongelmia?
- Isälläni on luultavasti ongelma alkoholinjuonnissa...
tuon vastauksen jälkeen Oona tuntee suurta häpeää. Seija kyllä tuijottaa järkyttyneenä, mutta osaa kuitenkin peittää sen taidokkaasti.
- Alkoholiongelma...miten se liittyy myöhästymiseen?
- Isä pitää minut valveilla öisin...siksi nukun aamulla pitkään...olen todella pahoillani myöhästymisistä. Oona yrittää pidellä kyyneleitään, mutta silmät kostuvat väkisinkin. Sanat takertuvat vaimeaan nyyhkyttämiseen.
Mitä sanotte jatkanko vai onko tää novelli ihan tyhjänpäivänen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
pieni virhe on lauseessa: "kun laitan kirjat takaisin reppuuni" olen laittanut sen vahingossa minämuodossa vaikka se pitäisi olla hänmuodossa...mutta älkää antako virheen häiritä.
kammottavasti kirjoitusvirheitä, esim. pidellä=pidätellä. Noh korjaan ne sitten kun kirjoitan uudestaan.
Aihe on hyvä, mutta kirjoitusasuun kannattaa kiinnittää huomiota enemmän.
Esim. pilkkuja käytät aivan liikaa.
Asian voisi esittää selkeämmin useiden lauseiden kohdalla.
Jokaisessa lauseessa ei mielestäni tarvitse ruveta kertomaan ulkonäöstä tms.
Mä haluaisin mielelläni lukea jatkoa, sillä hyvä novellipätkä pienellä hieonnalla siitä on tulossa :)
Hyvä juttu että kirjoitat omalle ikäluokallesi, et yritä enempää kuin elämältä tiedät. Tässä näkyy kirjoittajan ainakin pieni omakohtainen kokemus, ja juuri sitä kirjoittajalta yleensä vaaditaankin: kirjoita siitä mistä tiedät jotain, jos olet nuori, tiedät nuoruudesta. Ja mitä mahdollisuuksia se avaakaan.
Anna lukijalle vain yksi adjektiivi henkilöstä, loput lukija muokkaa omassa päässään, esim. ilkeä opettaja. Ehkä liikaa turhaa kuvailua, laita enemmän huoliteltua dialogia. Siitä se lähtee.
...kiitos palautteesta. Huomasin, että mulla sujuu paremmin minä-muodossa kuin hän-muodossa... mulla menee väkisinkin minä-muotoon...ja pilkkuvirheet korjaan. Ehkä jossainvaiheessa kirjoitan koko stoorin tänne... katotaan...
Aihe oli koskettava.
Älä kuitenkaan kuvaile niin tarkasti henkilöitä ja ympäristöä siinä menee vain lukija sekaisin, vaan ainoastaan tärkeät seikat.
Jos susta tuntuu paremmalta kirjoittaa minä-muodossa, niin kirjoita ihmeessä minä-muodossa, kirjoittaminen sujuu ehkä niin kätevämmin.
Kirjoita koko juttu tänne!