Hei!
Miten te muut äidit, ketkä olette töissä, saatte mahdutettua elämäänne liikunnan?
Minulla on 2v poika ja mies merillä töissä, olen siis kk yksin pojan kanssa..
Haluaisin käydä jumpassa ja lenkillä, mutta sen jälkeen kun olen töihin mennyt, en millään raaskisi mennä töiden jälkeen/ennen töitä(vuorotyö)jumppaan/salille ja ottaa sitä aikaa lapselta pois..
Kävelylenkit ei onnistu koska lapsi ei halua enää rattaissa istua, pyöräilyn löysimme loppusyksystä mutta eipä sitäkään enää oikein voi tehdä kun on niin kylmä...Töihin voisin mennä(ja menenkin kun mies kotona)pyörällä, mutta kun matkaa hoitopaikan, työpaikan ja kodin välille kertyy kuitenkin 10km...ei sinällään ongelma mutta aikaa menee ja kylmäkin on:)
Eli, menettekö vaan kylmästi kuntoilemaan ja lapset on hoidossa/isänsä kanssa vai miten te teette??
Miten te muut äidit, ketkä olette töissä, saatte mahdutettua elämäänne liikunnan?
Minulla on 2v poika ja mies merillä töissä, olen siis kk yksin pojan kanssa..
Haluaisin käydä jumpassa ja lenkillä, mutta sen jälkeen kun olen töihin mennyt, en millään raaskisi mennä töiden jälkeen/ennen töitä(vuorotyö)jumppaan/salille ja ottaa sitä aikaa lapselta pois..
Kävelylenkit ei onnistu koska lapsi ei halua enää rattaissa istua, pyöräilyn löysimme loppusyksystä mutta eipä sitäkään enää oikein voi tehdä kun on niin kylmä...Töihin voisin mennä(ja menenkin kun mies kotona)pyörällä, mutta kun matkaa hoitopaikan, työpaikan ja kodin välille kertyy kuitenkin 10km...ei sinällään ongelma mutta aikaa menee ja kylmäkin on:)
Eli, menettekö vaan kylmästi kuntoilemaan ja lapset on hoidossa/isänsä kanssa vai miten te teette??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla on onneksi se mahdollisuus, että lapsi on isänsä kanssa silloin, kun minä liikun. VAuvan kanssa oli helppo kävellä ja työntää vaunuja. Myöhemmin on kävelty niin, että lapsi ajaa pyörällä ja muut kävelee. Toki lapsenkin kanssa voi lähteä kävelyllä vaikka metsään, mutta ei se liikunnallisesti tietenkään vastaa sitä, että liikkuu yksin.
Olisiko naapurustossa lapsiperhettä, jonne lapsesi voisi mennä leikkimään esim. tunniksi, jotta sinä pääset urheilemaan?
Kyllä minullakin liikunta on jäänyt vähemmälle lapsen jälkeen, kun ei tosiaan aina "raaski" olla pois kotoa, kun on ollut jo päivän töissä ja haluaa nähdä lastakin.
Onko lapsesi päiväkodissa? Yksi vihtoehto on, että tulet neljältä kotiin ja teet tunnin lenkin ennen kuin haet lapsen kotiin. Olen kyllä sitä mieltä, että lapsen kuuluu olla päivähoidossa vain se aika, kun vanhemmat ovat työssä, mutta joskus on vaan otettava se oma aika jostain, jotta oma pää pysyy terveenä.
Kesällä olen pyöräillyt töihin 10 km suuntaansa, siinä saa hyvää liikuntaahelposti ja aikaa ei kulu kohtuuttomasti. Nyt alkaa olla aamuisin liian kylmä... hrrr.
Joillakin saleilla on myös lasten tunteja, joihin lapset voivat osallistua ja äiti voi mennä samaan aikaan omaan jumppaan. Olisiko se ratkaisu? Meillä lapsi on viikonloppuna tunnin omassa harrastuksessaan, ja silloin käytän ajan hyväksi ja teen aina tunnin lenkin.
Meillä pääsääntöisesti mies on tyttären kanssa kun itse lähden lenkille. Lapsi käy tanssitunnilla ja ratsastamassa kerran viikossa ja nuo ajat hyödynnän tehokkaasti juoksun merkeissä.
Tiedän kyllä tuon tunteen, että vähäiseltä tuntuva yhteinen aika lapsen kanssa tuntuu monesti tärkeämmältä kuin se oma liikunta ja sen vuoksi itse olen keskittänyt pidemmät lenkit viikonlopuille ja kesällä myöhempään iltaan, kun lapsi oli jo nukkumassa. Nyt ei enää oikein pilkkopimeään illalla viitsi lähteä juoksentelemaan.
Meillä poika on tosiaan vasta 2 v eli hänellä ei oikein omia harrastuksia vielä ole, eikä osaa vielä pyöräilläkkään:)metsässä käydään kävelemässä kyllä ja useastikkin mutta se on tietenkin sellasta tepastelua ja pysähtelyä joka kiven ja kannon kohdalla... Minulla on kk-kortti jumppasalille missä on joka ti ja to lastenhoitaja paikalla...Mutta kun tosiaan on vuorotyö, niin ei aina siihenkään pääse...lisää kommentteja työssäkäyviltä äideiltä..
Meillä sikäli hieno tilanne, että mies ns. normaalityössä eli mysö kotona iltaisin (on kyllä iltaisin töitäkin, mutta ei tiettyyn kellonaikaan sidottua). On mysö samat harrastukset, mikä auttaa myös, samoin ihanat naapurit, joilta saa hoitoapua.
Eli kesällä kuljetaan iltarasteilla. Otetaan vauva mukaan, toinen kiertää ensin radan ja toinen hoitaa vauvaa ja sitten toisin päin. Mukana on tietenkin auto täynnä kampetta vaunuista lähtien, mutta on sen arvoista. Jännitystä elämään tuo se, ehtiikö molemmat kiertää radan illan aikana, kun joskus jompi kumpi töpeksii oikein kunnolla. Yleensä en kierrä ihan pisintä rataa juuri siksi;)
Välillä tehdään niin, että vauva hoitoon ja itse hiihtämään tai esim. suunnistuskisareissulle. Välillä niin, että käydään vuorotellen lenkillä. Talvella ajattelin kyllä ihan tylysti käydä töiden jälkeen hiihtämässä ja hakea lapsen sen jälkeen hoidosta. Tämä onnistuu siksi, että olen opettaja ja työaikani on tunteja lukuunottamatta vapaa eli voin valmistella tunteja myös kotona. EN koe siinä mitään ristiriitaa, että lapsi on hoidossa, kunhan menen hiihtämään niinä päivinä, jolloin tunnit loppuvat hieman aiemmin. TAi sitten mieheni saa hakea lapsen hoidosta.
Se, mikä tulee olemaan ongelma on kotityöt eli kukahan ne tekee... Täytyy jättää jotain tekemättä, sillä liikunnasta en luovu kokonaan!
Minulla on jokunen jumppavideo, eli sellainen pyörimään ja sitten vaan huhkin hiki niskassa olohuoneessa. Lapsetkin huhkii mukana :D
Jostain on joskus luovuttava.Mielestäni 2-vuotias on liian pieni olemaan vielä hoitopäivän päälle hoidossa vaikkapa kuntosalin hoitopaikassa.Itse lenkkeilen silloin tällöin kun pääsen lähtemään.Kun hoitaa lapset ja työn,niin kyllä oma liikkuminen on jätettävä toistaiseksi vähemmälle.Myös miehellä on käynyt niin.Emme halua olla erossa lapsistamme enää hoitopäivän jälkeen.Aikansa kutakin.Ja kyllä meillä 2v. viihtyy vielä rattaissa kun lähdemme vaikka koko porukka hikilenkille.
kestäisi pelkkää työ-koti-ruljanssia. Kyllä pienen liikunnan jälkeen on huomattavasti pirteämpi olo ja sen myötä myös lapsella parempi äiti! Se, kuinka liikunnalle sitä aika järjestää, onkin sitten mutkikkaampi juttu, mutta kyllä se on todella tärkeä asia oman jaksamisen suhteen.