Olen käynyt psykologilla juttelemasa pari kertaa ja toisella kerralla hän ehdotti minulle lääkkeitä.
Oon siis kärsiny jostain 8.luokalta asti lievästä masennuksesta (Oon nyt 20v)ja nyt vasta hain siihen apua. Oli aikamoinen askel.
Kärsin kesäkuusta asti välillä pahasta ahdistuksesta, kun kuulin erään asian.. Ahistus kyllä lieventyi viikoiksi muutaman päivän päästä, mutta palasi heti, kun koitin päästä töihin. Lievittyi taas muutaman viikon jälkeen ja nyt, kun kävin toisen kerran psykologilla ja lääkkeet tuli kuvaan ahistus palasi. Pelottaa ihan sairaasti ottaa tuota lääkettä.
Lääke on Seronil. On vissiin aika lievä lääke ja näin, mutta pelkään sivuvaikutuksia! Pelkään, että ahdistun entisestään tai, että lihon! Syömishäiriötä minulla ei koskaan ole ollut, mutta pelkään lihovani ja on aina ollu ongelmana, että omasta mielestä näytän lihavalta vaikka järjellä tiiän, että en oo. Huono itsetunto.
Nyt haluaisinki kuulla mielipiteitä ja kokemuksia Seronilistä! Minkälaisia sivuvaikutuksia vai onko ollu ollenkaan?
Oon kuullu juttua, että Seronil lihottaa, mutta, että myös pudottaa painoa?
Tiiän, että voi käydä niinki, että itselleni ei mitään sivuoireita edes tulisi koska kyseessä on nyt lievä masennus, mutta, ku en oo koskaan ennen minkäänlaisia lääkkeitä syöny ja on nyt eka kerta ni pelottaa ja jännittää.
Tulipa tästä nyt raamattu, mutta on pakko saaha jonnekki avautua. Toivoisin, että joku ottaisi kantaa! :) Kiitos.
Seronil: Kokemuksia?
21
19466
Vastaukset
- nomen
Kaikki SSRI-lääkkeet, joihin Seronilkin luetaan ovat voimakasvaikutteisia. Lievään masennukseen ja tilapäisiin mielialahäiriöihin, ahdistuksiin niitä ei yleensä määrätä. Haitat voivat olla hyötyä suuremmat.
Kuka lääkkeen sinulle määräsi?
Mitä tulee sivuoireisiin, niin ne ovat aina yksilöllisiä. Nämä lääkkeet yleensä vaikuttavat lihottavasti, mutta se on sivuvaikutuksista lievimpiä.
Itse söin SSRI-lääkettä todella vakavaan masennukseen. Siltä pohjalta en suosittele kenelekään kokeilemaan lääkitystä lieväksi todettuun masennukseen.- emde
Tämä on nyt vähä hankalaa koska ite en tajua lääkkeistä _yhtään_mitään_.
Lääkäri jotain tokas, että Seronil on sen verran mieto, lievä lääke, että sitä vaan ja ei kannata pelätä. Tuntu kyllä, että se lääkärisetä ei mistää tiiä mittää..
Lievää masennusta on ja mua kummastuttaa, ku olin aika pirtiänä sielä psykologilla ja hyvillä mielin ja hän oli yhtäkkiä tyrkyttämäsä lääkkeitä!
Ekalla käynnillä sano, että ei viitti mitn lääkkeitä alkaa miettimään, ku tutustutaan ensin suhun ym., mut toisella kerralla kaikki oliki toisin vaikka mulla oli hyvä olla! Ihmettelen suuresti. Ei ollu suuremmin masentanu eikä ahistanu yhtään ja nyt pitäs alkaa lääkkeitä veteleen naamaan!
Tuntuu, että ei mun mitn lääkkeitä tarvis napsia vaan mennä vaikka johonki ryhmään misä pääsen eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta ym. On semmosiaki välillä. Kunhan vaan saisin jutella mun peloista ja kaikista asioista ni ehkä kaikki selkiäis! En missään nimesä haluais alkaa syömään lääkkeitä, mut tää homma on saanu mut nytten ihan sekasi :< Oon vähä hukassa..
Tarvisin vaan, että joku kuuntelis. - hakeutua
emde kirjoitti:
Tämä on nyt vähä hankalaa koska ite en tajua lääkkeistä _yhtään_mitään_.
Lääkäri jotain tokas, että Seronil on sen verran mieto, lievä lääke, että sitä vaan ja ei kannata pelätä. Tuntu kyllä, että se lääkärisetä ei mistää tiiä mittää..
Lievää masennusta on ja mua kummastuttaa, ku olin aika pirtiänä sielä psykologilla ja hyvillä mielin ja hän oli yhtäkkiä tyrkyttämäsä lääkkeitä!
Ekalla käynnillä sano, että ei viitti mitn lääkkeitä alkaa miettimään, ku tutustutaan ensin suhun ym., mut toisella kerralla kaikki oliki toisin vaikka mulla oli hyvä olla! Ihmettelen suuresti. Ei ollu suuremmin masentanu eikä ahistanu yhtään ja nyt pitäs alkaa lääkkeitä veteleen naamaan!
Tuntuu, että ei mun mitn lääkkeitä tarvis napsia vaan mennä vaikka johonki ryhmään misä pääsen eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta ym. On semmosiaki välillä. Kunhan vaan saisin jutella mun peloista ja kaikista asioista ni ehkä kaikki selkiäis! En missään nimesä haluais alkaa syömään lääkkeitä, mut tää homma on saanu mut nytten ihan sekasi :< Oon vähä hukassa..
Tarvisin vaan, että joku kuuntelis.Voit itsekin hakeutua (suht helposti) masentuneiden keskusteluryhmiin. Ehkä sinun kannattaa ensin käydä niissä, ennen kuin haet lääkkeet apteekista. Toisaalta apua voi (kuuleman mukaan) saada myös mielenterveystoimistosta, mutta sinne saattaa joutua jonottamaan. Ryhmiin käsittääkseni pääsee heti.
- nomen
emde kirjoitti:
Tämä on nyt vähä hankalaa koska ite en tajua lääkkeistä _yhtään_mitään_.
Lääkäri jotain tokas, että Seronil on sen verran mieto, lievä lääke, että sitä vaan ja ei kannata pelätä. Tuntu kyllä, että se lääkärisetä ei mistää tiiä mittää..
Lievää masennusta on ja mua kummastuttaa, ku olin aika pirtiänä sielä psykologilla ja hyvillä mielin ja hän oli yhtäkkiä tyrkyttämäsä lääkkeitä!
Ekalla käynnillä sano, että ei viitti mitn lääkkeitä alkaa miettimään, ku tutustutaan ensin suhun ym., mut toisella kerralla kaikki oliki toisin vaikka mulla oli hyvä olla! Ihmettelen suuresti. Ei ollu suuremmin masentanu eikä ahistanu yhtään ja nyt pitäs alkaa lääkkeitä veteleen naamaan!
Tuntuu, että ei mun mitn lääkkeitä tarvis napsia vaan mennä vaikka johonki ryhmään misä pääsen eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta ym. On semmosiaki välillä. Kunhan vaan saisin jutella mun peloista ja kaikista asioista ni ehkä kaikki selkiäis! En missään nimesä haluais alkaa syömään lääkkeitä, mut tää homma on saanu mut nytten ihan sekasi :< Oon vähä hukassa..
Tarvisin vaan, että joku kuuntelis.määräsi Seronilia?
Psykologilla ei ole oikeutta määrätä lääkettä.
Et kai sinä vaan yritä huijata meitä? - emde
nomen kirjoitti:
määräsi Seronilia?
Psykologilla ei ole oikeutta määrätä lääkettä.
Et kai sinä vaan yritä huijata meitä?No, en! Miks yrittäsin huijata :'D
Lääkäri määräs mulle Seronilia 20mg, 1 kerran vuorokaudessa. - Seronil on fluoksetiinia
Soronil on siis fluoksetiinia sisältävä. Tämä EI OLE voimakasvaikutteinen pienimmällä määrällä; lääkkeen annostus taudin mukaan on 20 - 80 mg/vrk. Toinen oikaisu tämä fluoksetiini EI LIHOTA ihmistä. Sinä ilmeisesti olet käyttänyt jotakin muta, mutta on oltava tarkka, kun vastaa jollekin, että tiedät ovatko käyttämäsi lääkkeet sisältäneet justiina samaa vaikuttavaa ainetta.
Turhaan säikyttelet omilla kokemuksillasi, jos kerran sinä olit hyvin pahassa tilassa. Tietysti kokemuksesi kaikesta elämästä oli tosi kamala tuolta ajalta. Se siitä. - ammatti-ihmisiä
emde kirjoitti:
Tämä on nyt vähä hankalaa koska ite en tajua lääkkeistä _yhtään_mitään_.
Lääkäri jotain tokas, että Seronil on sen verran mieto, lievä lääke, että sitä vaan ja ei kannata pelätä. Tuntu kyllä, että se lääkärisetä ei mistää tiiä mittää..
Lievää masennusta on ja mua kummastuttaa, ku olin aika pirtiänä sielä psykologilla ja hyvillä mielin ja hän oli yhtäkkiä tyrkyttämäsä lääkkeitä!
Ekalla käynnillä sano, että ei viitti mitn lääkkeitä alkaa miettimään, ku tutustutaan ensin suhun ym., mut toisella kerralla kaikki oliki toisin vaikka mulla oli hyvä olla! Ihmettelen suuresti. Ei ollu suuremmin masentanu eikä ahistanu yhtään ja nyt pitäs alkaa lääkkeitä veteleen naamaan!
Tuntuu, että ei mun mitn lääkkeitä tarvis napsia vaan mennä vaikka johonki ryhmään misä pääsen eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta ym. On semmosiaki välillä. Kunhan vaan saisin jutella mun peloista ja kaikista asioista ni ehkä kaikki selkiäis! En missään nimesä haluais alkaa syömään lääkkeitä, mut tää homma on saanu mut nytten ihan sekasi :< Oon vähä hukassa..
Tarvisin vaan, että joku kuuntelis.sillä hekin ovat tavallisia vajavaisia ihmisiä ja yrittävät ehdotella, mikä sinua ehkä auttaisi.
Loppupelissä sinulla itselläsi on vastuu itsestäsi ja päätöksistäsi. Tajusin niin, etteivät sinulle ole mitään pakottamassa, vaan ehdottavat yhtenä mahdollisuutena kokeilla, olisiko vaivoihisi apua tästä. Semmoista hakuammuntaa se on paitsi sinulla niin tosiaan heilläkin. Nämä psyyken asiat lääkityksineen ovat melko monimutakaisia asioita, erilaista apua on vain kokeiltava. Tietenkin on tärkeä, ettei turhaan läkitse itseään, se ajatushan pätee aina.
Mieti vielä tykönäsi ja hoitavien tahojenkin kanssa mikä kaikki sinua ehkä auttaisi.... Sanot myös omat ajatuksesi rehellisesti, kuten senkin, että haluat vain kuuntelua jne. - mene päin
emde kirjoitti:
Tämä on nyt vähä hankalaa koska ite en tajua lääkkeistä _yhtään_mitään_.
Lääkäri jotain tokas, että Seronil on sen verran mieto, lievä lääke, että sitä vaan ja ei kannata pelätä. Tuntu kyllä, että se lääkärisetä ei mistää tiiä mittää..
Lievää masennusta on ja mua kummastuttaa, ku olin aika pirtiänä sielä psykologilla ja hyvillä mielin ja hän oli yhtäkkiä tyrkyttämäsä lääkkeitä!
Ekalla käynnillä sano, että ei viitti mitn lääkkeitä alkaa miettimään, ku tutustutaan ensin suhun ym., mut toisella kerralla kaikki oliki toisin vaikka mulla oli hyvä olla! Ihmettelen suuresti. Ei ollu suuremmin masentanu eikä ahistanu yhtään ja nyt pitäs alkaa lääkkeitä veteleen naamaan!
Tuntuu, että ei mun mitn lääkkeitä tarvis napsia vaan mennä vaikka johonki ryhmään misä pääsen eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta ym. On semmosiaki välillä. Kunhan vaan saisin jutella mun peloista ja kaikista asioista ni ehkä kaikki selkiäis! En missään nimesä haluais alkaa syömään lääkkeitä, mut tää homma on saanu mut nytten ihan sekasi :< Oon vähä hukassa..
Tarvisin vaan, että joku kuuntelis.Mene päin, kohtaa sitä, mikä pelottaa, kuten sosiaaliset tilanteet. Niin vahvistut ja paranet. Tuolla lailla minä sinun ikäisenäsi toimin ja se auttoi kovin. Minusta tuli aika rohkea ja pelotonkin, vaikka kärsinkin mielialan vaikeuksista.
- tosi-mieto
emde kirjoitti:
No, en! Miks yrittäsin huijata :'D
Lääkäri määräs mulle Seronilia 20mg, 1 kerran vuorokaudessa.annos on Seronil (= fluoxetin) 20 mg/vrk ! Älä pelkää.
- Seronilin käyttäjä
emde kirjoitti:
Tämä on nyt vähä hankalaa koska ite en tajua lääkkeistä _yhtään_mitään_.
Lääkäri jotain tokas, että Seronil on sen verran mieto, lievä lääke, että sitä vaan ja ei kannata pelätä. Tuntu kyllä, että se lääkärisetä ei mistää tiiä mittää..
Lievää masennusta on ja mua kummastuttaa, ku olin aika pirtiänä sielä psykologilla ja hyvillä mielin ja hän oli yhtäkkiä tyrkyttämäsä lääkkeitä!
Ekalla käynnillä sano, että ei viitti mitn lääkkeitä alkaa miettimään, ku tutustutaan ensin suhun ym., mut toisella kerralla kaikki oliki toisin vaikka mulla oli hyvä olla! Ihmettelen suuresti. Ei ollu suuremmin masentanu eikä ahistanu yhtään ja nyt pitäs alkaa lääkkeitä veteleen naamaan!
Tuntuu, että ei mun mitn lääkkeitä tarvis napsia vaan mennä vaikka johonki ryhmään misä pääsen eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta ym. On semmosiaki välillä. Kunhan vaan saisin jutella mun peloista ja kaikista asioista ni ehkä kaikki selkiäis! En missään nimesä haluais alkaa syömään lääkkeitä, mut tää homma on saanu mut nytten ihan sekasi :< Oon vähä hukassa..
Tarvisin vaan, että joku kuuntelis."vaikka mulla oli hyvä olla! Ihmettelen suuresti. Ei ollu suuremmin masentanu eikä ahistanu yhtään ja nyt pitäs alkaa lääkkeitä veteleen naamaan!"
Vuosia kestänyt masennus ei parane hetkessä. Jos sinulla on nyt noin hyvä olo, mikset kertonut psykologille tai psykiatrille (lääkäri), ettet tarvitse lääkkeitä? Ei niitä väkisin syötetä.
Bulimiaa sairastavat ottavat Seronilia 3 kertaa päivässä 20 grammaa. Ottaisivatko, jos se lihottaisi? - emde
Seronilin käyttäjä kirjoitti:
"vaikka mulla oli hyvä olla! Ihmettelen suuresti. Ei ollu suuremmin masentanu eikä ahistanu yhtään ja nyt pitäs alkaa lääkkeitä veteleen naamaan!"
Vuosia kestänyt masennus ei parane hetkessä. Jos sinulla on nyt noin hyvä olo, mikset kertonut psykologille tai psykiatrille (lääkäri), ettet tarvitse lääkkeitä? Ei niitä väkisin syötetä.
Bulimiaa sairastavat ottavat Seronilia 3 kertaa päivässä 20 grammaa. Ottaisivatko, jos se lihottaisi?Kyllä tiiän, että ei se hetkesä parane, mutta sanoin vaan, että on ollu parempi olo nyt! Tietty on välillä masentanu, mutta ei nii paljo. Tätä on nyt hankala selittää.
Oon lukenu Seronilistä netissä ja "monet" on sanonu, että ovat lihoneet kyseisestä lääkkeestä! Siksi oon sitä nyt täälä vielä ite kyselly. - nomen
Seronil on fluoksetiinia kirjoitti:
Soronil on siis fluoksetiinia sisältävä. Tämä EI OLE voimakasvaikutteinen pienimmällä määrällä; lääkkeen annostus taudin mukaan on 20 - 80 mg/vrk. Toinen oikaisu tämä fluoksetiini EI LIHOTA ihmistä. Sinä ilmeisesti olet käyttänyt jotakin muta, mutta on oltava tarkka, kun vastaa jollekin, että tiedät ovatko käyttämäsi lääkkeet sisältäneet justiina samaa vaikuttavaa ainetta.
Turhaan säikyttelet omilla kokemuksillasi, jos kerran sinä olit hyvin pahassa tilassa. Tietysti kokemuksesi kaikesta elämästä oli tosi kamala tuolta ajalta. Se siitä.Kyllä kaikki SSRI-lääkkeet vaikuttavat aivokemiaan, myös pienillä määrillä käytettynä.Lievään masennukseen niitä ei pitäisi määrätä kenelekään.
Kaikilla SSRI-lääkkeillä on taipumus lihottaa käyttäjää. Tosin se riippuu myös ruokailutottumuksista ja liikunnasta. Itse en lihonut SSRI-lääkkeitä syödessäni. Mutta minä harrastinkin paljon liikuntaa ja muutin ruokailutottumuksiani keveympään suuntaan. - Anonyymi
Luonnon masennuslääke - https://nplink.net/bjahj033
Olen ollut uniongelmainen ja ajoittain masentunut jo esiteinistä asti. Ystäväni suosituksesta päätin kokeilla Restilen-valmistetta ja olen ollut todella tyytyväinen. Unenlaatu on parantunut enkä ahdistu enää yhtä herkästi. Käytän tuotetta ensisijaisesti masennuksen ennaltaehkäisyyn.
- hyvää kerrottavaa
Minulla on hyvät kokemukset tuosta lääkkeestä. Sain sen noin 10 v sitten pahojen masennustuskamonttujen tasaamiseen ja siinä alkoi heti toimia ihan hyvin, käytän 20-40 mg aamuisin edelleen. Minulla ei aloittaessa ollut mitään pahaa sivuvaikutusta eikä ole nyt näiden vuosien aikanakaan ollut. Pidän lääkitystä sopivana minulle. Olen masennusmielinen ja ahdistuvainen ja kai vähän pakko-oireinen urautujakin ja sillei, tämä lääke ei mielestäni ole voimakas, mutta riittävä kuitenkin minulle, jotta pärjään elämässä asioissa, jossa pakko. Nukun aika hyvin, lääkkeen otan aamuisin. Huom. Se ei lihota. Ei minua, enkä ole kuullut muutenkaan sen lihottavan. Katsos tätä lääkettä määrätään myös bulimiasta tai muistakin pakko-oireista kärsiville, ihan 60-80 mg:aan asti. Siis, tiedät bulimia on liika-syömistauti, ahmimishäiriö. Mieluumminkin lääkitys vie hieman ruokahalua, ihan sillai sopivasti vie sitä. Sen ansiosta ilmeisesti minäkään en ole lihonut yhtään. En saa mitään herkuttelukohtauksia, mikä usein on ihmisillä jopa normaalia.
Suosittelisin sinua, että aloitat pienellä annoksella, vaikka 20 mg joka toinen päivä ja parin viikon päästä otat joka aamu. Näin totut. Muistaakseni ensimmäisinä 3 päivänä sain vain jotakin lievästi kuvottavaa kuin oksettavaa tuntemusta, ei mitään muuta. Lääkitys ei ole mikään hirmupilleri, älä pelkää sitä, äläkä tutki etukäteen tuoteluetteloa ja älä opiskele sivuoireista; katso niistä vasta, jos on jokin vaikea oire tai mikä parempi soita suoraan lääkkeen määränneelle lääkärille. Ennakkopelko vain vaikeuttaa elämääsi. Ota sitä nyt turvallisin ja optimistisin mielin, ei se sinua 'tapa'! - Onnea matkaan ja parempaa elämää sinulle, toivon että selviät elämäsi velvoitteista.- depressioon
60 mg/vkr. Kyseessähän on fluoxetin, Jenkkilässähän tämän kauppanimi on mm. Prozac.
Mieto? Ei niitä millään mieto-keskivahva-vahva-skaalalla arvioida, se on annostus joka ratkaisee, Seronil on ihan normi SSRI-lääke.
Ja kannattaa sitten ottaa alusta asti se JOKA päivä se lääke! Siten kuin se on määrättykin, juuri sinulle - emde
Voi kiitos. Sanasi auttoivat!
Itse olen kovin iloinen ja naurava persoona ja monet ihmettelevät, ku kuulevat, että mulla on tämmösiä ongelmia. Joskus kuitenki ihan pieni sana tai teko voi saaha tosi pahan mielen, mutta yleensä menee aika nopeasti ohi. Lyhyviä masennuskohtauksia ja huono itsetunto.
Oon ollu puhelimen välityksellä yhteyksisä psykologiini nyt pari päivää. Hän sanoi asian jossa oli aika hyvä pointti!: "Otappas Burana paketti kätees ja kato, että mitä sielä sanotaan sivuoireiksi!". Minusta kyllä hyvä pointti vaikka masennuslääkkeet nyt onki ihan eri asia kuitenki!
Nyt pitää vaa jotenki koittaa rohkistua ja ottaa lääke ja katsoa mitä käy. Tuskin nyt sentään mitään peruuttamatonta! Tämä on nyt aluksi vähä hankalaa, ku tosiaan en ennen oo mitn popsinu.
Avauduin nyt varmaan taas ihan liikaa vaikka pelkkä kiitos ois riittäny. Ilahduin vain niin tuosta sinun kirjoituksestasi! On suuri tämä avautumisen tarve..
Mutta, paljo kiitoksia sulle! :>
PS. Saakohan näistä mun teksteistä enää mitään selvää :'D - vastaukses' jämpti
depressioon kirjoitti:
60 mg/vkr. Kyseessähän on fluoxetin, Jenkkilässähän tämän kauppanimi on mm. Prozac.
Mieto? Ei niitä millään mieto-keskivahva-vahva-skaalalla arvioida, se on annostus joka ratkaisee, Seronil on ihan normi SSRI-lääke.
Ja kannattaa sitten ottaa alusta asti se JOKA päivä se lääke! Siten kuin se on määrättykin, juuri sinulleVastailin aloittajalle jo tuolla edellä, aiemmin. Just niin annos suhteessa psyykenvaivoihin ja ne suhteessa ihmisyksilöön on semmoinen juttu, että on vaikea puhua todellakaan mieto-vahva-skaalasta,jep.
Ehdotin aloittajalle, että aloittaisi joka toinen päivä ja sitten, kuten kirjoitit jämptisti joka päivä. Lääkityshän on tosi pitkävaikutteinen, niin ajattelen, että 1 kpl joka toinen päivä ei tulisi niin törähtämällä, koskä tämä ihminen nyt vaikuttaa niin kovin 'hysteerisen' pelokkaalta, niinpä suosittelen lempeää aloitusta, joka jo ajatustenkin kautta auttaisi aloittajaa...
Fluoksetiini on jo hyvin vanha lääke ja tosiaan ns. suosittu, eli ei ole huonot kokemukset saatika olisi hankala tai vaarallinen! Muistaakseni on ollut Jenkkilässä kaikista myydyin psyykenvaivoihin käytetty lääkitys/apu, kainalosauva! - Samma här ..
emde kirjoitti:
Voi kiitos. Sanasi auttoivat!
Itse olen kovin iloinen ja naurava persoona ja monet ihmettelevät, ku kuulevat, että mulla on tämmösiä ongelmia. Joskus kuitenki ihan pieni sana tai teko voi saaha tosi pahan mielen, mutta yleensä menee aika nopeasti ohi. Lyhyviä masennuskohtauksia ja huono itsetunto.
Oon ollu puhelimen välityksellä yhteyksisä psykologiini nyt pari päivää. Hän sanoi asian jossa oli aika hyvä pointti!: "Otappas Burana paketti kätees ja kato, että mitä sielä sanotaan sivuoireiksi!". Minusta kyllä hyvä pointti vaikka masennuslääkkeet nyt onki ihan eri asia kuitenki!
Nyt pitää vaa jotenki koittaa rohkistua ja ottaa lääke ja katsoa mitä käy. Tuskin nyt sentään mitään peruuttamatonta! Tämä on nyt aluksi vähä hankalaa, ku tosiaan en ennen oo mitn popsinu.
Avauduin nyt varmaan taas ihan liikaa vaikka pelkkä kiitos ois riittäny. Ilahduin vain niin tuosta sinun kirjoituksestasi! On suuri tämä avautumisen tarve..
Mutta, paljo kiitoksia sulle! :>
PS. Saakohan näistä mun teksteistä enää mitään selvää :'DMullakin on "ongelma", että olen kuitenkin välistä iloinen ja minulla hyvä supliikki sekä - rakastan huumoria. Yritän itsekin ihan itseäni varten nähdä asiat myös huumorin valossa, se auttaa kovin. Lisäksi se on seurassa kiva, jos voi sanoa jotakin tilannekoomisesti, iloa tämä elämä tarvii. Tämä lienee syynä minullakin siihen ettei tuskin kukaan "usko" psyyken vaivaisuuttani jota kotona 'pimeässä' ja peiton alla poden. Onko sullekin yöpaitapäivät tuttuja? Mun persoona vääntyy ja kääntyy joka suuntaan erehdyttävästi = häiriintynyt vissiin :8
Niin itsetunto, se yleensä pakkasen puolella, mutta olen jo nuorena keksinyt kuin itsestään KOMPENSAATIOmekanismien tietoisen käyttämisen. Elelemme enemmän niillä raiteilla, jotka sujuvat, mutta kuten jo jossakin sanoin sopivasti pitää myös mennä PÄIN vaikeita asioita, se karaisee ja pitää realistisenakin. Pitää osata suhteuttaa itseään ympäristöön ja muihin ihmisiin, eikä sitä osaa ellei ole 'peilejä'. Haettava peilauspaikkoja!
"Et ole mitään popsinut ennen"... Tota nii, ei meistä kukaan 'popsi', sairauteen vaan monesti on ihan pakko ottaa lääkettä; vertaapa diabetes, verenpaine, migreeni, reuma ja ihan mitä vain. Onkos vaihtoehtoja? Yleensä ei.
Miten niin "avauduit ihan liikaa"? Ei mitenkään, ihan tavallisesti kirjoitit. Ja ilahdutit minua, nääs.
Voih, mä muistan ajan, kun nuorena salasin psyykenvaikeuksiani ja sitten ne eka kerrat, kun löysin samanmoista seuraa ja saatoin puhua näistä asioista, wau, se oli juhlaa se: SAADA PUHUA! Saada luottaa, kokea, että toinen tietää, mistä puhun.
Yes, Sinun teksteistäsi sai oikein hyvin selvää. Terkuin Täti Pääkaupunkiseudulta - emde
Samma här .. kirjoitti:
Mullakin on "ongelma", että olen kuitenkin välistä iloinen ja minulla hyvä supliikki sekä - rakastan huumoria. Yritän itsekin ihan itseäni varten nähdä asiat myös huumorin valossa, se auttaa kovin. Lisäksi se on seurassa kiva, jos voi sanoa jotakin tilannekoomisesti, iloa tämä elämä tarvii. Tämä lienee syynä minullakin siihen ettei tuskin kukaan "usko" psyyken vaivaisuuttani jota kotona 'pimeässä' ja peiton alla poden. Onko sullekin yöpaitapäivät tuttuja? Mun persoona vääntyy ja kääntyy joka suuntaan erehdyttävästi = häiriintynyt vissiin :8
Niin itsetunto, se yleensä pakkasen puolella, mutta olen jo nuorena keksinyt kuin itsestään KOMPENSAATIOmekanismien tietoisen käyttämisen. Elelemme enemmän niillä raiteilla, jotka sujuvat, mutta kuten jo jossakin sanoin sopivasti pitää myös mennä PÄIN vaikeita asioita, se karaisee ja pitää realistisenakin. Pitää osata suhteuttaa itseään ympäristöön ja muihin ihmisiin, eikä sitä osaa ellei ole 'peilejä'. Haettava peilauspaikkoja!
"Et ole mitään popsinut ennen"... Tota nii, ei meistä kukaan 'popsi', sairauteen vaan monesti on ihan pakko ottaa lääkettä; vertaapa diabetes, verenpaine, migreeni, reuma ja ihan mitä vain. Onkos vaihtoehtoja? Yleensä ei.
Miten niin "avauduit ihan liikaa"? Ei mitenkään, ihan tavallisesti kirjoitit. Ja ilahdutit minua, nääs.
Voih, mä muistan ajan, kun nuorena salasin psyykenvaikeuksiani ja sitten ne eka kerrat, kun löysin samanmoista seuraa ja saatoin puhua näistä asioista, wau, se oli juhlaa se: SAADA PUHUA! Saada luottaa, kokea, että toinen tietää, mistä puhun.
Yes, Sinun teksteistäsi sai oikein hyvin selvää. Terkuin Täti PääkaupunkiseudultaJuu siis emmää mittää ihmeellisempää tarkottanu tolla sanalla "popsia". Ehkä vähä huono sanavalinta vaa :D
Tuo, että yrittää nähä asiat huumorin valossa kyllä auttaa vähäsen. Ite teen sitä aika paljo. Heitän itestä paljo läppää ja oon yleensä "se joukon pelle" eli hauskuutan tai ainaki koitan. Kotona sitte joskus onki vähä eri homma ja vaan joka asia harmittaa, nykyisyyesä ja tulevaisuuesa.
Mitään koulua en voi alottaa tai mennä töihin. Ainakaan nyt, vielä. Pakko saaha ittensä kuntoon, ku oon kaks ammattikoulua jättäny kesken, on tullu olo "en mää tähän pysty". Joten pakko koittaa ittensä jotenki tästä nostaa ja koittaa toipua, että pääsis jotenki oikiaan elämään kiinni!
Niiku oon sanonu ni yläasteelta oon potenu jonkilaista pahaa oloa ja nyt vasta hain apua, ku täytän pian 21. Oli iso kynnys mennä psykologin juttusille, siksi kesti niin kauon. Nyt sentään saa olla vähä ylpiä itestä, että oon saanu tämän jutun alulle!
Onneksi kuitenki joka päivään mahtuu valoa! :>
- emde
Tänään aamulla otin ekan kapselin! On parempi olla heti. Siis ihan sen takia vaan, että ei tarvi pähkäillä ottaakko vaiko ei! Huh. Nyt vaan kahtoo miten alkaa vaikuttaan vai vaikuttaako ollenkaan!
On kyllä hyvä mieli! :>- Ei se pure,
, eihän ! Just noin varmaan, että parempi olo, kun ei pähkäile. - Nyt muutenkin sanoisin, että yritä olla tarkkailematta asiaa, yritä suunnata huomiosi nyt muuhun, tee jotakin, ettet voi enää funtsaa, mitä tapahtuu. Parin viikon päästä saatat alkaa jo olla viisaampi...
Toivon todella, että saat helpotusta, usein helpotus (lääkkeen avulla) jääkin väliaikaiseksi, sillä lääkitys on kuin kainalosauva, jonka sitten voi hyvinkin jättää (esim. just tässä sinun tapauksessa), kun ne asiat, jotka alkavat rullata ja itsetuntokin nousta, niin NE asiat itsessään alkavat auttaa ja tukea sinua. Näin vahvistut, kuitenkin siis kokemustesi kautta, et varsinaisesti siis mitenkään lääkkeen vaikutuksen kautta. Tämä on vekkuli juttu, jonka itsekin olen kokenut/oivaltanut, kun aikoinaan tuppasin liikaa painoa ja kiitosta lääkitykselle laittaa.
Tsemppiä sinulle jatkoon.
Tänään ip. on nimim. 'nomen' vieläkin väittänyt, että kaikki tämmöiset lääkkeet lihottavat. Noin ei voi sanoa, mihin perustaa tietonsa? Kaikki ei lihota. Tämä myös bulimiapotilaille käytetty lääke nimenomaan alentaa turhaa ruokahalua ja hätään, masennuksen jne. syömistä. Eipäs lihota. Kaikki nämä lääkkeet eivät lihota, oliskos selevä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalle Palander kertoi fantasioivansa siitä, kuinka Kiira Korpi naisi häntä sträppärillä ahteriin
Sai potkut Yleltä. https://yle.fi/a/74-20140000560919724h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?132295Suomessa eletään liian pitkään
"Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy1801450Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain
Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja191189- 71930
Sun ulkonäkö on
Kyllä viehättävä. Kauniit piirteet. Todella sievät. Ja olemus on ihana. Olet tehnyt vaikutuksen.41867Oletko koskaan
Tavannut/tuntenut ihmistä, jonka kanssa vuosisadan rakkaustarina olisi ollut mahdollinen, mutta joku este tuli väliin?72784Olen niin haaveillut
Sinusta. Ollut hullun rakastunut. Ajatellut kaikkea mitä yhdessä voisimme tehdä. Mutta ei ei yhtään mitään. Usko vaan lo57782En voi ottaa
Jos ikinä aiot ottaa yhteyttä, niin tee se nyt. On aika, kun todella todella tarvitsisin sinua. Naiselle.40711Tuo yksi tampio vielä ilmeisesti kuvittelee
Että joku itkee peräänsä täällä vinkuen jotain utopistista kadonnutta rakkauttaan kaksoisliekit silmissä leiskuen. Pyhä75632