Tutustuin taannoin mieheen joka vaikutti kivalta, mukavalta, hauskalta jne. Tavatessamme hän vaikutti jopa hieman röyhkeältä ja toisaalta tapaamisen aikana hän istui pienenä penkin nurkassa ja "piipitti", siis tarkoitan että puhui hyvin vaatimattomasti ja vaikean oloisesti. Minähän tietysti olen juuri se suupaltti ja oikein härnäämällä härnäsin... Kunnes viikkoja myöhemmin hän pinnisti itsestään ulos että on ujo. Mulle tuo tuli täysin yllätyksenä, sillä hän oli ehdottanut ensimmäisenä haluavansa tavata minut. Vaikkakin kaverit joutuivat häntä sitten "potkimaan" liikkeelle, että hän uskalsi tulla.
Toisaalta jätin ehkä huomioimatta ne tärkeimmät merkit, hän ei osannut soittaa minulle. Hän ei uskaltanut toivoa, että minä olisin toivonut sitä, koska en erikseen sanonut sitä. Ja takelteli kertoessaan, että odotti minun soittoani ku kerran yllättäin hänelle soitin.
Hänellä on suuren suuria vaikeuksia vastata tekstiviesteihin, minkäänlaisiin ellen esitä täsmällistä kysymystä. Hänen on vaikea vastata mihinkään tunteisiin tai kertoa mistään tunteista, suuttumuksestakaan. Kerran loukatessani häntä suupalttina, meni useampi päivä ennenkuin sain kiskottua hänestä ulos sen että oli loukkaantunut sanoistani. Ei myöntänyt ennenkuin totesin hänelle suoraan, että huomaanhan minä kuinka hän on minua kohtaan viileämpi. Ilmeisesti hän ei osannut ajatella, että minunkaltaiseni äänekäs ihminen kykenisi huomioimaan ketään muuta.
Mutta minä pidän tästä tyypistä ja ennenkuin hän paljasti olevansa ujo olimme puhuneet aiheesta muuten tai lähinnä siis minä, hän ei koskaan edes oikeastaan kertonut itsestään mitään. Tulin maininneeksi että eräs parhaista ystävättäristäni on ujo ja ,että mielestäni ujoudessa ei ole mitään hävettävää eikä väärää ja itse suupalttina toisinaan kadehdin ujon kykyä harkita mitä suustaan päästää.
Häneen on kuitenkin äärimmäisen vaikea saada mitään kontaktia. Kaikki hupaisat ja hauskat tekstiviestit menevät ilmeisesti täysin hukkaan, koska hän olettaa minun pilailevan hänen kustannuksellaan kokoajan.
Sitten kuitenkin kun hänen kanssaan olen päässyt jopa iholle asti niin hän muuttuu toiseksi ihmiseksi, suorastaan nokkelaksi, pilailee itsensä kustannuksella, on vauhdikas ja hurmaava persoona. On vain jotenkin hirveän ristiriitaista ymmärtää näin kaksijakoista ihmistä. Yhtenä hetkenä hän saattaa täräyttää, että juttelisi kanssa vaikka kokoajan jos voisi ja toisena hetkenä hänestä ei kuulunut pitkään aikaan mitään ennenkuin minä kerroin kaipaavani häntä tms.
Hän ei pysty sanomaan mitä ajattelee. Meillä oli tuossa pieni välirikko koska minä tunsin ,että loukkaan häntä tahattomasti kokoajan ja poistuin hetkeksi kuvioista.
Olen kuitenkin jälkeenpäin kertonut edelleen ajattelevani häntä ja pitäväni hänestä, tuohon hän ei suoraan kommentoi, mutta vastailee muuten viesteihin iloisestikin jos osaan kirjoittaa viestini oikein. Ei tunnu ahdistuneelta siitä että olen ilmaissut tunteeni hyvinkin vahvasti häntä kohtaan, mutta ei silti yritäkään lähestyä minua. Muutama päivä sitten ilmoitin hänelle että tahtoisin taas jutella hänen kanssaan enemmän ja jäinkin yllättäen täysin vaille mitään kommenttia. En kysynyt mitään, viestitin vain että minusta olisi todella kiva olla enemmän yhteydessä.
Toisaalta näen niin paljon yhtäläisyyksiä entiseen parhaaseen ystävättäreeni, joka saattoi yhtäkkiä heittäytyä viikkotolkulla puhumattomaksi ilman mitään syytä ja kun joskus aikojen myötä menin häneltä asiaa kysymään, hän oli kuvitellut etten minä tahtonut enää olla hänen ystävänsä. Ja tietysti koin suurta ihmetystä joka kerta, koska en koskaan käyttäytynyt ystävätärtäni kohtaan niin, että olisin antanut ymmärtää ystävyytemme olevan ohi.
Toisaalta tahtoisin ajatella tämän miehen käyttäytymisen todellakin olevan ujoutta, koska silloin minulla saattaisi olla vielä mahdollisuus, ehkä. Vaikka orastavan suhteenpoikasemme aikana hän menikin lukkoon melkein mistä tahansa, hänestä ei voitu keskustella, minä tietysti väkisin runttasin hänestä asioita ulos :( Hän EI puhu seksistä oikeastaan ollenkaan. Hän ei kerro mistä pitää tai mitä haluaa.Häntä ei voi kehua, koska epäilee heti motiiveja. Minä olen ihminen jolle on luonnollista ihailla toista avoimesti jos on syytä. Hän hämmentyy hirvittävästi minun tarkkanäköisyydestäni, ilmeisesti luulee voivansa peitellä itseään paremmin?
Huolimatta tuosta kaikesta pidän tästä tyypistä. Minä en odota, että hän muuttuisi minun takiani miksikään muuksi mitä on. Toki olen häntä kuitenkin hieman kritisoinut puhumattomuudesta ja siitä ,että minä en voi tietää mitä hän ajattelee/toivoo, jos hän ei kerro sitä. Minullakin olisi varaa olla paljon hienotunteisempi. Olen toki tullut kritisoineeksi turhankin montaa seikkaa...
Lähinnä kuitenkin mietin, että voiko tämmöiset vaikeudet kommunikoinnissa ja itsensä ilmaisussa todella olla ujoudessa? Ystävättäreni kanssa koin asiat erillä tavalla ,koska se oli ystävyyssuhde.
Tämä mies on kuitenkin muuten hyvinkin herkkä, vaatimaton ja kilttikin.
Tietysti voi olla, että hän ei toisaalta uskalla tyrmätä minua vaikka haluaisikin, mutta toisaalta ei hän niin ovimatto kuitenkaan ole ennen ollut.
Voiko tälläinen mykkyys olla siis piinaavaa ujoutta, ettei hän vain saa aikaiseksi vastata minulle mitään tai kertoa että tahtoisi myös jutella kanssani? Hän nimittäin tietää tasantarkkaan sen, että en pidä siitä että kanssani leikitellään ja olen aina avoimesti toivonut saavani häneltä suoran ja rehellisen palautteen jos ei pidä minusta eikä halua olla kanssani tekemisissä ja aina hän on luvannut kertoa jos asiat ovat niin.
Mutta enhän minä häntä voi painostaakaan mihinkään, jotenkin tämä tyrmäävä hiljaisuus vaan ihmetyttää...
Hän ei ole mikään naistenmies, takana yksi pitkä suhde, olemme kolmekymppisiä. Minulla taas useampiakin suhteita, railakkaita elämänkäänteitä ja paljon hurjia tapahtumia, matkustelua jne. Hän taas ei ole tehnyt elämässään juuri mitään tai en ainakaan ole saanut selville juuri mitään, hän ei puhele lapsuudestaan, ei perheestään.
Kun en itsekään tiedä mitä tekisi, en voi hiillostaa toista väkisin mihinkään, koska jos runnon hänestä jonkin vastauksen vain saadakseni vastauksen hän vetäytyy enemmän itseensä. Vai annanko vaan olla ja säilytän pienen toivon, että hän saisi itsestään irti jotain? Tai vaihtoehtoisesti tyydyn ajatukseen, että sopimuksista huolimatta hän ei saa sanottua, että ei kiitos, minkä ei kyllä pitäis niin vaikeaa olla...kai?
Ihan jos joku ujoksi itsensä kokeva ihminen vaikka osaisi kertoa miltä hänestä tälläinen tuntuu? Siis kun on ollut suhteen toisena osapuolena, miten kokenut odotukset?
Hupsista, tulipas tekstiä =)
Toisaalta jätin ehkä huomioimatta ne tärkeimmät merkit, hän ei osannut soittaa minulle. Hän ei uskaltanut toivoa, että minä olisin toivonut sitä, koska en erikseen sanonut sitä. Ja takelteli kertoessaan, että odotti minun soittoani ku kerran yllättäin hänelle soitin.
Hänellä on suuren suuria vaikeuksia vastata tekstiviesteihin, minkäänlaisiin ellen esitä täsmällistä kysymystä. Hänen on vaikea vastata mihinkään tunteisiin tai kertoa mistään tunteista, suuttumuksestakaan. Kerran loukatessani häntä suupalttina, meni useampi päivä ennenkuin sain kiskottua hänestä ulos sen että oli loukkaantunut sanoistani. Ei myöntänyt ennenkuin totesin hänelle suoraan, että huomaanhan minä kuinka hän on minua kohtaan viileämpi. Ilmeisesti hän ei osannut ajatella, että minunkaltaiseni äänekäs ihminen kykenisi huomioimaan ketään muuta.
Mutta minä pidän tästä tyypistä ja ennenkuin hän paljasti olevansa ujo olimme puhuneet aiheesta muuten tai lähinnä siis minä, hän ei koskaan edes oikeastaan kertonut itsestään mitään. Tulin maininneeksi että eräs parhaista ystävättäristäni on ujo ja ,että mielestäni ujoudessa ei ole mitään hävettävää eikä väärää ja itse suupalttina toisinaan kadehdin ujon kykyä harkita mitä suustaan päästää.
Häneen on kuitenkin äärimmäisen vaikea saada mitään kontaktia. Kaikki hupaisat ja hauskat tekstiviestit menevät ilmeisesti täysin hukkaan, koska hän olettaa minun pilailevan hänen kustannuksellaan kokoajan.
Sitten kuitenkin kun hänen kanssaan olen päässyt jopa iholle asti niin hän muuttuu toiseksi ihmiseksi, suorastaan nokkelaksi, pilailee itsensä kustannuksella, on vauhdikas ja hurmaava persoona. On vain jotenkin hirveän ristiriitaista ymmärtää näin kaksijakoista ihmistä. Yhtenä hetkenä hän saattaa täräyttää, että juttelisi kanssa vaikka kokoajan jos voisi ja toisena hetkenä hänestä ei kuulunut pitkään aikaan mitään ennenkuin minä kerroin kaipaavani häntä tms.
Hän ei pysty sanomaan mitä ajattelee. Meillä oli tuossa pieni välirikko koska minä tunsin ,että loukkaan häntä tahattomasti kokoajan ja poistuin hetkeksi kuvioista.
Olen kuitenkin jälkeenpäin kertonut edelleen ajattelevani häntä ja pitäväni hänestä, tuohon hän ei suoraan kommentoi, mutta vastailee muuten viesteihin iloisestikin jos osaan kirjoittaa viestini oikein. Ei tunnu ahdistuneelta siitä että olen ilmaissut tunteeni hyvinkin vahvasti häntä kohtaan, mutta ei silti yritäkään lähestyä minua. Muutama päivä sitten ilmoitin hänelle että tahtoisin taas jutella hänen kanssaan enemmän ja jäinkin yllättäen täysin vaille mitään kommenttia. En kysynyt mitään, viestitin vain että minusta olisi todella kiva olla enemmän yhteydessä.
Toisaalta näen niin paljon yhtäläisyyksiä entiseen parhaaseen ystävättäreeni, joka saattoi yhtäkkiä heittäytyä viikkotolkulla puhumattomaksi ilman mitään syytä ja kun joskus aikojen myötä menin häneltä asiaa kysymään, hän oli kuvitellut etten minä tahtonut enää olla hänen ystävänsä. Ja tietysti koin suurta ihmetystä joka kerta, koska en koskaan käyttäytynyt ystävätärtäni kohtaan niin, että olisin antanut ymmärtää ystävyytemme olevan ohi.
Toisaalta tahtoisin ajatella tämän miehen käyttäytymisen todellakin olevan ujoutta, koska silloin minulla saattaisi olla vielä mahdollisuus, ehkä. Vaikka orastavan suhteenpoikasemme aikana hän menikin lukkoon melkein mistä tahansa, hänestä ei voitu keskustella, minä tietysti väkisin runttasin hänestä asioita ulos :( Hän EI puhu seksistä oikeastaan ollenkaan. Hän ei kerro mistä pitää tai mitä haluaa.Häntä ei voi kehua, koska epäilee heti motiiveja. Minä olen ihminen jolle on luonnollista ihailla toista avoimesti jos on syytä. Hän hämmentyy hirvittävästi minun tarkkanäköisyydestäni, ilmeisesti luulee voivansa peitellä itseään paremmin?
Huolimatta tuosta kaikesta pidän tästä tyypistä. Minä en odota, että hän muuttuisi minun takiani miksikään muuksi mitä on. Toki olen häntä kuitenkin hieman kritisoinut puhumattomuudesta ja siitä ,että minä en voi tietää mitä hän ajattelee/toivoo, jos hän ei kerro sitä. Minullakin olisi varaa olla paljon hienotunteisempi. Olen toki tullut kritisoineeksi turhankin montaa seikkaa...
Lähinnä kuitenkin mietin, että voiko tämmöiset vaikeudet kommunikoinnissa ja itsensä ilmaisussa todella olla ujoudessa? Ystävättäreni kanssa koin asiat erillä tavalla ,koska se oli ystävyyssuhde.
Tämä mies on kuitenkin muuten hyvinkin herkkä, vaatimaton ja kilttikin.
Tietysti voi olla, että hän ei toisaalta uskalla tyrmätä minua vaikka haluaisikin, mutta toisaalta ei hän niin ovimatto kuitenkaan ole ennen ollut.
Voiko tälläinen mykkyys olla siis piinaavaa ujoutta, ettei hän vain saa aikaiseksi vastata minulle mitään tai kertoa että tahtoisi myös jutella kanssani? Hän nimittäin tietää tasantarkkaan sen, että en pidä siitä että kanssani leikitellään ja olen aina avoimesti toivonut saavani häneltä suoran ja rehellisen palautteen jos ei pidä minusta eikä halua olla kanssani tekemisissä ja aina hän on luvannut kertoa jos asiat ovat niin.
Mutta enhän minä häntä voi painostaakaan mihinkään, jotenkin tämä tyrmäävä hiljaisuus vaan ihmetyttää...
Hän ei ole mikään naistenmies, takana yksi pitkä suhde, olemme kolmekymppisiä. Minulla taas useampiakin suhteita, railakkaita elämänkäänteitä ja paljon hurjia tapahtumia, matkustelua jne. Hän taas ei ole tehnyt elämässään juuri mitään tai en ainakaan ole saanut selville juuri mitään, hän ei puhele lapsuudestaan, ei perheestään.
Kun en itsekään tiedä mitä tekisi, en voi hiillostaa toista väkisin mihinkään, koska jos runnon hänestä jonkin vastauksen vain saadakseni vastauksen hän vetäytyy enemmän itseensä. Vai annanko vaan olla ja säilytän pienen toivon, että hän saisi itsestään irti jotain? Tai vaihtoehtoisesti tyydyn ajatukseen, että sopimuksista huolimatta hän ei saa sanottua, että ei kiitos, minkä ei kyllä pitäis niin vaikeaa olla...kai?
Ihan jos joku ujoksi itsensä kokeva ihminen vaikka osaisi kertoa miltä hänestä tälläinen tuntuu? Siis kun on ollut suhteen toisena osapuolena, miten kokenut odotukset?
Hupsista, tulipas tekstiä =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
viestiäsi lukiessani heräsi paljonkin ihmetystä..mutta lähinnä sinua kohtaan!anna miehelle tilaa,aikaa hengittää,tuntuu että hän ei ole varma oletko hänen luottamuksen arvoinen..jospa keskittysit häneen,tunnustelisit millaisissa tiloissa hän rentoutuu ja on valmis paljastamaan itsestään enemmän,sinusta hän varmaan tietääkin kaiken:)oletko ehkä antanut itsestäsi "päällekäyvän" kuvan?puheliaisuus on hienoa,mutta huomioi myös muita..tsemppiä!!
Mulla meni niin kauan saada tietää edes hänen ujoudestaan, että olin toiminut jo normaaliin tapaani pitkään... Ja sitten kun hän tunnusti ujoutensa sitä oli niin vaikea uskoa. Ja kun siitä ei enempää puhuttu. Ja mä olen nimenomaan puhelias, räiskyvä, tilaa vievä, äänekäs, nopea liikkeissäni ja todella suorapuheinen, sanon sen mitä haluan ja mitä en halua.
Ja tuota ounastelen itsekin että kyse on tietynlaisesta luottamuksesta, mulla on väärä ja paha tapa rynnätä toisen henkilökohtaselle alueelle ja repiä se kappaleiksi.
Iloista kyllä, sain tänään jo pientä vinkkiä, että yhteyttä tahtoisi hänkin luoda =) Hänellä menee ilmeisesti vain se oma aikansa järjestellessään asioita mielessään. Ja saa toki mennäkkin, tämänhän ei tarvitse tapahtua mun käsikirjoituksen mukaan nyt kun toivon mukaan ymmärrän paremmin kuinka tärkeä hänelle omasta tilasta ja ajankulusta kiinni pitäminen on.
Sitä on vain itse niin vaikea joskus huomata, että painaa päälle. Koska kaikkien ihmisten kanssa se ei ole ns. ongelma.
Toisaalta myös täältä näiden juttujen lukeminen on näkökulmaa antava. Ujoudestaan huolimatta tämä mies on hieno persoona ja siitähän mä pidän, mulle se ujous noin niinkun muuten on yks lysti. Pointti on kai kuitenkin siinä, että, niin mä opin ymmärtämään häntä kuin hän minua, jos pääsemme samalle yhteysasteelle vielä.
Harmi, että piti mennä näin pitkä tie ja väärinpäin, että tämä asia tuli hänestä selville.
Ja tietysti hän tietää minusta kaiken :P
Mutta nähtäväksi nyt jää...
ujoutta. En ehdi pidemmin vastata, mutta kyllä ujous voi ilmetä noin.
nimimerkki itsekin todella ujo.
Minulla on veli joka on kuin suoraan kirjoituksestasi. Hänellä on menossa ENSIMMÄINEN VAKAVA seurustelunsa erittäin mukavalta kuulostavan tytön kanssa.
JA HÄN TODELLAKIN ON U_J_O! Hän pelkää ettei tyttö ymmärrä hänen arkuuttaan ja ujouttaan. Veljeni selkeästi rakastunut tähän ihmiseen. Olen onnellinen hänen puolestaan:)
Ehkä tällä sinun kirjoituksesi miehellä on sama homma.
Veljelleni tämä on erittäin arka ja herkkä asia ja hän on hyvin haavoittuvainen koska ei ole koskaan seurustellut tytön kanssa.
Hänen on ehkä vaikea tuoda asioita esille, on vaikea esim soittaa oman epävarmuutensa vuoksi. Sanat takeltelee kuin itselläni joskus teininä kun ensirakkauteni kohtasin.
Kiltti ihminen ei kerro jos tuntee olonsa loukatuksi vaan mielummin pitää sisällä ja on hiljempaa kuin normaalisti. Ehkä suu vähän mutrulla.
Voit kokea että häneen on hankala saada kontaktia, mutta se on se´suuri ujous...kun vaan menet lähelle ja kerrot kuinka välität hänestä, hän kyllä avautuu hetken päästä.
Tuosta kun kerroit hänelle haluavasi puhua enemmän....eihän hän nyt ajattele että haluat "puhua" jos hän pelkää/luulee että haluat ottaa etäisyyttä(?) Sano hänelle ihmeessä että sinä haluat olla enemmän ja enemmän tekemisissä hänen kanssaan. Kerro että välität ja tykkäät, että oisit valmis olemaan hänen kanssaan vaikka koko ajan. Se antaa paljon varmuutta hänelle lisää.
Seksistä? Voiskohan olla mahdollista että hän EI OLE OLLUT kenenkään kanssa? Sellaisiakin juttuja voi olla.
Ei muuta kuin paljon kaikkea hyvää teidän alkaneelle suhteellenne! Mieti näitä asioita mitä kirjoitin. Se kaikki voi olla vaan ns. "positiivisiajumittumisia" huh mikä sana, mutta ymmärrät mitä tarkoitan(?)
Vastaile kunhan ehdit
yst.terv;M
tekemisissä ujon kanssa. Itsekin tosi ujona ihmisenä koen voivani hieman samaistua ko miehen tilanteeseen, vaikka olenkin vasta parikymppinen enkä koskaan seurustellut tai edes pussannut ketään yms, eli en ole vastaavaa tilannetta kokenut. Minua kuitenkin hämäisi jos joku kaltaisesi räväkkä suupaltti sattuisi kiinnostumaan minusta, tulisin nimittäin epäileväiseksi olisiko toinen todella kiinnostunut minusta jos tietäisi minusta enemmän. Luulen, että tällä miehellä saattaa olla samanlaisia ajatuksia. Siihen viittaa mielestäni sekin, että hän vasta viikkojen jälkeen tunnusti olevansa ujo. Varsinkin jos hän tietää jo kaiken sinusta ja menneisyydestäsi, ei hän ehkä kehtaa kertoa itsestään, jos ei ole tehnyt koskaan mitään vastaavalla tavalla räväkkää. Jos olet vieläpä tullut häntä joskus kritisoineeksi liiaksi, voi hän pelätä joutuvansa taas kritisoinnin kohteeksi. Sinun pitää kertoa, ettei sinua häiritse se, että hän on ujo tai ettei hänellä ole samanlaista elämänkokemusta kuin sinulla vaan se, ettei hän kerro itsestään.
Jos olet kuitenkin jo saanut vihiä siitä, että hänkin tahtoisi luoda yhteyttä voi tuo oman sisimpänsä peittely olla hyvinkin vain taktiikkaa (joskin ehkä huonosti toimivaa) olla pelottelematta sinua pois. Eihän hänellä olisi mitään syytä olla kertomatta olevansa ujo, jos hän ei olisi kiinnostunut. Ei toki olisi silloin varsinaisesti syytä kertoakaan. On myös mahdollista, että hänellä voi olla aiempia huonoja kokemuksia liiasta avautumisesta kaltaisillesi ihmisille.
Luultavasti hän haluaa myös enemmän omaa aikaa kuin sinä, joten liian päällekäyvä suhtautuminen voi alkaa ahdistamaan. En tiedä miten olette alunperin tutustuneet, mutta jos hän ei pysty puhumaan tunteistaan, perheestään, lapsuudestaan, seksistä yms niin voisit ehdottaa kirjoittelua niistä asioista. Ujolle on varmasti helpompaa kirjoittaa kuin puhua syvällisiä ja muutenkin sellaisista asioista joista ei ole aiemmin tottunut puhumaan. Vähän myöhemmin hän voi uskaltaa puhuakin niistä asioista paremmin kun olette ensin luontevasti kirjoitelleet.
Harmi, että hän on huono kirjoittamaan... siis olemme kirjoitelleet paljon, mutta hän ei sitäkään oikein "uskalla" tai osaa, koska minä taas olen kirjoittajatyyppi puheliaisuuden lisäksi. Hän ainakin aikanaan on kovasti ihaillut tekstejäni ja samaan otteeseen moittinut itseään, että kun osaispa edes puoliksikaan niin taitavasti tuottaa tekstiä.
Olen itsekin joskus epäillyt, että kokisiko hän mahdollisesti riittämättömyyttä, koska on niin "vaatimaton", mutta hänen kehumisensa on vaikeaa, sillä hän epäilee tarkoitusperiäni välittömästi jos kehaisen hänen ulkonäköään, luonnettaan tai muuta.
Ja luulepna, että aiemmat kokemukset vaikuttavat, nimittäin sellaisen pienen puolittaisen tiedonmurun hänen entisestä suhteestaan olen saanut. Toki siitä nyt ei tarvitsekaan sen enempiä puhua, en yleensäkään pidä sitä kovin mielenkiintoisena , että ruoditaan vanhoja suhteita, mutta pääpiirteittäin näistä on puhuttu. Enkä ole sen kummemmin siitä kysellytkään, olen vain huomannut , että tietyt asiat kyllä ovat jääneet häntä haittaamaan, siis se miten hän tuli kohdelluksi suhteessaan, ihmisenä jonka tunteilla ei ole väliä vaan hänestä on pyritty kuorimaan kermat päältä. Ja moitittu nimenomaan tuota ujoutta moittimalla, sekä vähätelty sitä.
Ja koska minulla harvemmin on harkintakykyä x) lähtee suusta milloin mitäkin sammakoita...valitettavasti. Mutta kaiketi olen saanut anteeksi monia hölmöjä puheitani, koska pientä vihjettä haluun pitää yhteyttä on tullut. Oppia ikä kaikki minullekin.
Ujoutta on vaikea ymmärtää, ei niin, ettei sitä saa olla, on vain vaikea koittaa katsoa sellaisen ihmisen silmin maailmaa, kun itse ei ole koskaan miettinyt sellaista.
Kiitos sinulle poika86, hyvästä viestistä. Kypsää tekstiä.
lukea edes puoleen väliin.