Ihmetellen luin moneen kertaan Oriveden Kohti mestaruutta -kurssin pienestä hakijamäärästä. 34 hakijaa ja Gummeruksen koulutukseen 685. Kyse on kuitenkin molemmissa tekstin hiomisesta mahdolliseen julkaisukuntoon.
Mikäköhän eroa selittää? Onkohan Gummeruksen hakemuksissa sitten sadoittain noita "synopsis ja tekstinäytteitä" -yrittäjiä? Orivedelle hakiessa piti kai olla valmis käsikirjoitus.
Itsekään en kyllä Orivedelle hakenut. Oma syyni oli se, että asun pääkaupunkiseudulla, enkä halua viettää viikonloppuja erossa miehestäni. Mutta tiedän, että moni/useimmat viettävät oikein mielellään aikaa välillä erillään. Eivätkä Gummeruksen hakijoista kai kaikki asu pääkaupunkiseudulla.
Outoa. Onko jollakin asiaan hyvä selitys?
Mikäköhän eroa selittää? Onkohan Gummeruksen hakemuksissa sitten sadoittain noita "synopsis ja tekstinäytteitä" -yrittäjiä? Orivedelle hakiessa piti kai olla valmis käsikirjoitus.
Itsekään en kyllä Orivedelle hakenut. Oma syyni oli se, että asun pääkaupunkiseudulla, enkä halua viettää viikonloppuja erossa miehestäni. Mutta tiedän, että moni/useimmat viettävät oikein mielellään aikaa välillä erillään. Eivätkä Gummeruksen hakijoista kai kaikki asu pääkaupunkiseudulla.
Outoa. Onko jollakin asiaan hyvä selitys?
Vastaukset 15
Vanhimmat
No Gummeruksen markkinointi tietysti: sinne on väännetty kaikkea mahdollista kaikkien mahdollisten tahoilta.
Orivedelle hakivat vain ne, joilla on jonkinlainen realistinen käsitys omasta kirjoitustaidostaan eli väitän, että myös me rannalle jääneet olisimme voineet olla ainakin jossain määrin potentiaalisia kursitettavia. Itsekritiikki pelaa, ei sinne muuten haeta eikä olla edes tistoisia tuommoisesta mahdollisuudesta.
Mitä paikkakunnalla on merkitystä? Ihmiset reissaa siellä sun täällä muutenkin, puoli Suomea Brysselissä tänä päivänä. Itse asun paikkakunnalla X, käyn työssä pääkaupunkiseudulla, siippa asuu paikkakunnalla Y ja tapaamme viikonloppuisin joko X:ssä tai Y:ssä tai jossain muualla ja Orivesi taas on ihan toisaalla.
Viisikkoikäiset haluavat yöpyä muualla kuin kotona joskus, kun se on niin kalan jännää. Ei aikuisille kirjoittaville ihmisille, jotka haluavat kenties julkaista joskus jotain ja saada tekstejään laadukkaammiksi, ole paikkakunnilla mitään merkitystä.
kirjoittavalle ihmiselle on merkitystä paikkakunnalla, jos kotona on pieniä lapsia.
Siinä syy, miksi en ole hakenut Orivedelle. Gummerus sopisi kuin nakutettu: asun pääkaupunkiseudulla ja viikonloppu joka toinen kuukausi olisi juuri nappiin.
Kannattaa varmaan kasvattaa lapset yli imetysiän, niin niistä ei ole rajoitteita kirjoittamiselle. Sen jälkeen voit osallistua kursille minne tykkäät, jos pääset, tietenkin.
Kirjoittavan ihmisen kannattaa kyseenalaistaa kaikki tottakai-väittämät. Ei kirjoittavalla äidillä ole mitään palloa jalassa. Jos on, niin teksti on köyhää.
rajoitteita: ei Oriveden opisto ole minulle elintärkeä. Jos uskon kirjoittamiseeni, en tarvitse siihen mitään tiettyä opistoa. Toki se auttaisi tavoitteen saavuttamisessa, mutta minun se varsinainen työ on kuitenkin tehtävä.
Lapset on jo imetetty (ja kyllä, kirjoitin myös imetysaikana), mutta en silti halua viettää viikonloppuja muualla. Haluan viettää aikaa lasteni ja mieheni kanssa. Sitä paitsi tavallisesta arjesta saa vähintään yhtä paljon eväitä kirjoittamiseen kuin kirjoittamiskurssista.
Turha kirjailijaksi haluavan on yhden nettiviestin perusteella alkaa arvostella toisen "rajoittuneisuutta". Se on ylimielisyyttä. Kyllä kirjailija nimenomaan tarvitsee (terveen rohkeuden ja itseluottamuksen ohella) annoksen nöyryyttä ja kykyä siettää erilaisuutta.
Tämähän on äärimmäise yksinkertaista. Gummerus on kustantaja, Oriveden opisto ei.
Kummasta paikasta kirjoittaja voi olettaa saavansa tekstinsä julki?
Harvalle kai käy niin onnellisesti, että voi etukäteen laskea pääsevänsä kumpaan vain haluaa: siispä hekee ainoastaan Gummerukselle.
Jos minulla olisi ollut romaanikäsikirjoitus, olisin hakenut kumpaankin. Miksi ihmiset eivät ole näin tehneet, on arvoitus.
On myös tälläinen näkökanta: Jos pääsee Gummeruksen kouluun, kirjan saa markkinoille aikaisintaan parin vuoden päästä, eikä sinä aikana voi lähettää käsikirjoitustaan kilpaileville kustantajille (näin otaksuisin, lienenkö väärässä?) Oriveden opisto taas ei sido tiettyyn kustantamoon, vaan käsikirjoituksen voi lähettää koska haluaa ja kenelle haluaa. Tietenkään julkaisu ei ole lainkaan varmaa, mutta
hyvällä tuurilla se voi tapahtua jo aikaisemmin, jos on tapahtuakseen.
G:n liikevaihto on paljon suurempi, joskin kannattavuus heikko.
Orivesi pumppaa markkinoille yltiöpäisen määrän kirjoittajia.
Arvosanalla "erinomainen" ei vielä saa mitään, mutta "hyvä" on jo tappotuomio kirjoittajan uralle.
Jos menestyy G:ssä, voi saavuttaa ihan oikeasti jotain eikä voi hävitä, kun taas Orivesi on riski (ei taloudellista voittoa, mutta kaiken voit hävitä).
Ah, jotta ei tulisi epäselvyyksiä: sain toki orivetiset "erkkarit". Siirryin siis pelin seuraavalle tasolle.
Orivesi ei pumppaa mitään mielettömiä määriä kirjoittajia. Siellä on toki lukuisia kursseja, mutta valtaosa ns. harrastelijoille ja silloin kurssin opetuksen otekin on ihan erilainen kuin Kohti mestaruutta -kurssilla. KM on valtion rahoittama kurssi ja sen aikana tähdätään valmiiseen käsikirjoitukseen, jota voi kurssin loputtua tarjota kustantajille.
Kursille osallistuneista on julkaissut kirjan noin 45%:a ja tämä kertoo kyllä paljon valituksi tulleiden käsikirjoitusten tasosta. Esim. Carita Forsgrenin Kolmen kuun kuningatar on yksi KM-kurssilla tehdyistä käsikirjoituksista, kuten myös Viinakortti.
Nykyiselle KM-kurssille haki noin 60 ja pääsi 12. Valintakriteerinä oli, että kirjoittajalla on selkeästi oma ääni ja että käsikirjoituksen tarinalla olisi mahdollisuus ylittää julkaisukynnys nykyisessä kustannusmaailmassa.
Toki valinta on aina yhden ihmisen oma näkemys ja moni muu voisi olla eri mieltä. Orivesi on tasoltaan hyvä. Senhän todistaa jo julkaisseiden määrä. Itse asiassa myös Uniin piirretty polku on työstetty Oriveden opastuksella, ei tosin KM-kurssilla.
Joten hakekaa toki Orivedelle. Ei oppi ojaan kaada ja kirjoittamisessakin on omat lainalaisuudet, jotka on hyvä tietää.
Jos haluatte tietää lisää KM-kurssista, niin muutama kävijä pitää tai on pitänyt blogia aiheesta. Esim. rajalinna on muistaakseni yksi sellainen.
Kokemukseni mukaan niin KM-koulutuksessa kuin koko Oriveden opistossa yleensäkin kammotaan sitä, mitä ne pitävät viihteellisenä tekstinä. Enkä tarkoita mitään Tuija Lehtis-tyyliä, vaan kaunokirjallista tekstiä, jossa on mukana viihdettä.
Joten jos tekstissänne on liian nopeita käänteitä tai se sisältää edes rippusen romantiikkaa, niin älkää vaivautuko.
Joku muu, esimerkiksi sopiva kustantamo, voi silti olla tekstistänne kiinnostunut.
Kirjoja syntyy edelleen jopa ilman Oriveden Opistoa.
Oriveden opistolla on monenlaista opettajaa. Myös yksi, joka arvostelee kursseillaan tekstit kohtuuttoman positiivisesti. Miten siinä muka kirjoittaja kehittyy? Tiedätte kenties, kenestä kyse, en viitsi nimeä mainita.
koskea ainakaan tämän vuden KM kurssia ja sen vetäjää.
Hei
Olen yksi noista 12:sta valituista tänä vuonna ja yllätys yllätys, kirjoitan viihdettä. Ei pidä siis paikkansa, että Orivedelle ei pääsisi viihdetekstillä. Itse asiassa siellä on kaksi ns. viihdetekstiä, toinen minun historiallisen viihderomaanini lisäksi on scifi-romaani.
Ja tuo yltiöoptimismi, sekään ei kuulosta, eikä tunnu todelta ainakaan meidän vetäjämme kohdalla. Saara Kesävuori on elättänyt itsensä kirjailijana yli 20 vuotta ja on erittäin objektiivinen ja realistinen arvioissaan ja palautteessaan. Hän sanoo suoraan, jos jokin ei toimi ja antaa myös hyviä vinkkejä.
Kommenttini ei koskenut SK:ta.
et varmaan edes tiedä (= et ole itse ollut kurssilla mukana) kaikkia Oriveden opettajia ja heidän opetustyylejään.
On varmasti eri asia opettaa yksittäisellä viikonloppukurssilla tai viikon kestävällä kurssilla kuin vaikka vuoden kestoisella kirjoituskurssilla. Tavoitteet ovat osittain erilaiset. Elämänkertakirjoittmainen, terapiakirjoittaminen, novellikurssi, tietokirjoittamiskurssi, lukiolaisten ohjaaminen tms. ovat kaikki myös erilaista työtä ja vaativat opettajalta erilaista ohjaamisotetta.